On tälläinen paha tilanne, että kohta pitäisi mahdollisesti lähteä armeijaan, ellei sitten sivariin. Kun en tiedä kumpaan. Ongelma on se, että jos valitsen sivarin, niin vanhempani suuttuvat ehkä kovastikin. Tyttöystäväni on hieman "hippi" ainakin ajatustavaltaan, ja tahtoisi monestakin syystä minun menevän sivariin, suureksi osaksi siksi, että hän ei ehkä kestäisi sitä aikaa kun olisin poissa armeijassa.
Olen nyt paineessa, että kumman valitsen. Itselläni ei ole edes kunnon kantaa, että kumman valitsisin ilman painostuksia. Armeijaan ei sinäänsä tekisi mieli lähteä rämpimään kun tuntuu, että ammattikoulun loputtua tekisi ennemmin mieli lähteä töihin. Ja olisi myös harmi luopua pitkistä hiuksistani. En myöskään pidä tästä Suomen armeijapakosta ja vanhoillisuudesta... Mutta sitten arveluttaa se, että jos esim. töitä hakiessa se olisikin vaikuttavana tekijänä, että onko käynyt armeijan vai ei? Huoh...
Arvostan vanhempieni mielipidettä, enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä. Pelottaa, että he eivät sietäisi minua kotona enää hetkeäkään jos valitsisin sivarin. Mutta välitän tyttöystävästäni todella paljon, enkä haluaisi tuottaa surua hänellekkään, enkä todellakaan haluaisi että meillä menisi poikki tämän takia.
Mitä teen? Olisi mukavaa saada asiallisia kannan ottoja, varsinkin jos jollain on ollut edes vähän vastaavanlainen tilanne. Kiitos
Olen nyt paineessa, että kumman valitsen. Itselläni ei ole edes kunnon kantaa, että kumman valitsisin ilman painostuksia. Armeijaan ei sinäänsä tekisi mieli lähteä rämpimään kun tuntuu, että ammattikoulun loputtua tekisi ennemmin mieli lähteä töihin. Ja olisi myös harmi luopua pitkistä hiuksistani. En myöskään pidä tästä Suomen armeijapakosta ja vanhoillisuudesta... Mutta sitten arveluttaa se, että jos esim. töitä hakiessa se olisikin vaikuttavana tekijänä, että onko käynyt armeijan vai ei? Huoh...
Arvostan vanhempieni mielipidettä, enkä haluaisi tuottaa heille pettymystä. Pelottaa, että he eivät sietäisi minua kotona enää hetkeäkään jos valitsisin sivarin. Mutta välitän tyttöystävästäni todella paljon, enkä haluaisi tuottaa surua hänellekkään, enkä todellakaan haluaisi että meillä menisi poikki tämän takia.
Mitä teen? Olisi mukavaa saada asiallisia kannan ottoja, varsinkin jos jollain on ollut edes vähän vastaavanlainen tilanne. Kiitos
Vastaukset 4
Vanhimmat
Tilantees on kieltämättä aika paha. Eikös se siviilipalvelus kestä noin vuoden? armeijan voi käyä puolessa vuodessa. kyllä se armeija taitaa pitemmällä tähtäimellä olla hyödyllisempi (tää on mun mielipide :) tuo on paha tilanne, mut sun täytyy vaan koittaa miettiä hartaasti mitä teet. ainahan ei kaikkia voi miellyttää.
ei tarvitse olla metsässä kuin alokasaika ja sit jos pääsee laivaan niin kivaa on.
Pohdi se oma kantas.
Eiköhän sun tyttöystävä ymmärrä.
Tee miltä itsestäsi tuntuu äläkä mieti muiden painostusta. Olet muutenkin siinä iässä että paras jättää vanhemmat ja muuttaa omilleen. Huono juttu jos moisesta asiasta menee sormi suuhun.
Itse sain muuten lykkäystä, sillä taisivat arvella minun ampuvan kaikkea liikkuvaa ;)
Jos olet kohta lähdössä armeijaan niin olet aika varmasti muuttamas pois kotoa (jos on rahaa), eli vanhempien viha ei haittaa ja sekin laantuu aikanaan. Isän voin uskoa vihastuvan ainaski vähäse mut jos äitis vihastuu ni sano sille et kävikö se ite :P. Armeija kokemust ei tietääkseni tarvitse mihinkään työpaikkaan (harvassa työpaikassa rämmitään metikössä ammuskelemassa). Valitsisin sivarin koska voit nähdä tyttöystävääsi normaalisti edelleen. Naiset ovat hirveän herkkiä ja en tajua ollenkaan miksi edes harkitset armeijaan menemistä, jos se tarkoittaa sitä, ettet näe tyttöystävääsi.
P.S Itse en aio mennä armeijaan koska tulee aika pakosta tylsää siellä ku naisiikaa ei oo... :D:D:D