me ollaan mun ukon kans seukattu n.2v..alku oli ihan jees..olin aivan korvii myöten rakastunu..tietenkin.enkai nyt huvikseen olis vaan ..no toinen ei kuitenkaan oikein missään vaiheessa näyttänyt tunteitaan..ei pussannu,ei halannu.. sanoin jo alussa etten saa lapsia normaalisti..hoidoissa olin aiemman mieheni kans käyny,muttei tulosta syntynyt.noo..kesken meno,kohdunulkoinen yms yms..asiaan...meiän suhde on ollut ehkä liikaa sellanen äiti poika tyyppi..olen alusta alkaen maksanut aivan kaiken,vuokrat,sähköt,netit,ostin hänelle pleikkareista lähtien kotiteatterit ja kaikki mitä nyt voi tollasta pyytää.. ikinä,never ei ole mihinkään laskuun osallistunut..ja nyt mentiin yksityiselle hoitoihin..ja ihme tapahtui...eka pas onnistui..olen nyt kolmannella kuulla raskaana..mun pitäs olla onnellinen,mutta... olen töissä..ainoa siis yhä meist kahesta..ja maksan kaiken.yhä. mun autoa ei ole katsastettu,kun ei ole hänen ongelmansa..mun nimissähän se on.kuten asuntokin.ja koirat.ja kaikki.
oletin ja luulin (en oo "vast" kun 35v että luulis jo järkee olevan mulla mut ei oo!)että asiat paranis..mutta nyt oon nesteessä...hoidan n.14 tuntisen työn lisäksi kaiken. autoa meen katsastaan nyt 2kk myöhässä huomenna kun eka vapaapv. olen loppu,itkuinen ja aivan paniikissa että nyt menee tääkin kesken. hän on kiintynyt minuun kyllä,mutta se ei ole sellaista rakkautta.se on tottumus.ja tietty kun elätän häntä,tarvitsee tätä kautta minua.mun palkka menee joka kerta parissa pv ja mieli apeaksi kun ei mitään jää ittelle. tiedän että eläisin rennommin ja vauraammin yksin..miten pääsisin tästä yli.ja olisinko liian julma?? lasta tai raskautta kohtaan hänellä ei ole mitään tunteita.ei puhu,ei kysy mitään asiasta.jos kysyn mielipidettä.tiuskaisee vaan. olen loppu ja väsynyt..miten selviin eteenpäin..paljon elämää rikkaampana ja onnellisempana.. uskon ettei oo oikee paikka,mutta vauva mahassani on jo ihme sinällään.pelkän että jotain tapahtuu..
oletin ja luulin (en oo "vast" kun 35v että luulis jo järkee olevan mulla mut ei oo!)että asiat paranis..mutta nyt oon nesteessä...hoidan n.14 tuntisen työn lisäksi kaiken. autoa meen katsastaan nyt 2kk myöhässä huomenna kun eka vapaapv. olen loppu,itkuinen ja aivan paniikissa että nyt menee tääkin kesken. hän on kiintynyt minuun kyllä,mutta se ei ole sellaista rakkautta.se on tottumus.ja tietty kun elätän häntä,tarvitsee tätä kautta minua.mun palkka menee joka kerta parissa pv ja mieli apeaksi kun ei mitään jää ittelle. tiedän että eläisin rennommin ja vauraammin yksin..miten pääsisin tästä yli.ja olisinko liian julma?? lasta tai raskautta kohtaan hänellä ei ole mitään tunteita.ei puhu,ei kysy mitään asiasta.jos kysyn mielipidettä.tiuskaisee vaan. olen loppu ja väsynyt..miten selviin eteenpäin..paljon elämää rikkaampana ja onnellisempana.. uskon ettei oo oikee paikka,mutta vauva mahassani on jo ihme sinällään.pelkän että jotain tapahtuu..
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kuule ei tuommoisesta mitään miestä tule, se on ihan sataprosenttisen varmaa.
Huolehdi itsestäsi, ota sairauslomaa jos olet uupunut ja ennen kaikkea hankkiudu äijästä eroon. Onhan se kiva jos lapsella on isä, mutta eipä olekaan jos perheen mies on tuommoinen riitoja ja ongelmia aiheuttava vätys. Sitten saat pelätä ja murehtia lapsenkin puolesta, kun mies ei siitä huolehdi kun ei sinustakaan.
Itselläni oli mies, josta ei ollut perheenisäksi, muu kyllä olisi sujunut mutta se muu ei ollut niin tärkeää. Teki kuitenkin kotitöitä ihan paljonkin mutta oli epäluotettava, hermo meni kun mihinkään ei voinut luottaa.
Yksinhuoltajana on vähän tylsää mutta pääasia että lapsi ei elä riidan keskellä.
pitäisi hankkiutua eroon. Rasitat itseäsi ihan liikaa. Kannattaa varmaan ensin jutella hänen kanssaan vakavasti asiasta ja kertoa, että suhde ei voi jatkua tällä tavalla, antaa kuitenkin "ennakkovaroitus" ja mahdollisuus parantaa tapansa. Mutta jos muutosta ei tule, niin potkaise hänet pellolle, pärjäät paremmin lapsesi kanssa siten.
... kasvaa rakkaudella äidin kanssa, kuin ankeassa riitaisessa ympäristössä.
Mikäli miehesi ei pikku hiljaa kasva itse aikuiseksi, niin siinä menee sinun ja pikkuisesi elämä piloille.
Tollanen mies ulos vaan sun ja vaavin elämästä!!!Eihän siitä mitään tulis,kun sä maksat ja hoidat kaiken huushollissa!!!Pärjäät paljon paremmin ja stressittömämmin kahestaan vaavin kans!!!Ja ehkäpä löydät vielä sen oikeankin joskus!!!NÄIN ON!!!!!!!Lämpimin ajatuksin,Allu :)
tänään piti hakea koiratarhaverkot ja katsastaa auto.kuinkas kävikään..kaveri pyysi "rremonttiapuun" ukon,ja sitähän ei kahta kertaa tarvii käskee. kysyin kerran et miks muita auttaa mut ei minua,ni vastas "koska muut maksaa palkkaa!" huhuhhhuhuhhh..minä siis en?? maksan vaan vuokrat,sähköt,vedet,netit,hänen ruuat,juomiset(mukaanlukien kaljat) hänen autoilut ymym.. oookeii..en ole ikin tavannu 30v miest joka on noin mamman lellimä.mutta nyt vasta alan tajuamaan minkä virheen oon tehnyt. kunpa saisin voimia jotenkin irtautua täst suhteesta,josta en saa mitään. en ees Sitä...ikinä.. normisti ei lapsia kyllä oltas saatu tällä tahdilla..
kiitos teille kun jaksoitte vastata ja potkia minuun vauhtia..sitä tarvitsen nyt ..kiitos
Olen itsekkin ollut tuollaisen hyväksikäyttäjän kanssa. Vaikka kaikki ystävät kehoitti jättämään, en vaan siihen pystynyt. Molemmat oli jotenkin vaan niin kiinni toisissaan. Suhde loppui vasta kun mies jäi kiinni pettämisestä!
Sitä on todella vaikeata nähdä tosiasioita kun on sen tilanteen keskellä. Totuuden näkee vasta, kun on tilanteen ulkopuolella. Jos susta tuntuu liaan vaikealta lopullinen ero, niin ehdota pientä taukoa. Ehkä sinä aikana näet tilanteen todellisen laidan ja saat kerättyä voimia jäättäkseesi miehen. Voit varmasti paljon, paljon paremmin ilman tuollaista miestä!
itkeä vuodattelin just mun äitille tät tilannetta..nyt mun pitäs lähtee hakemaan koiratarha verkot..yksin.. ja käytin auton kats.eikä mennyt tietekää läpi..kuitenkin pakko hakea verkot koska jahtasin just koiria kun olivat aitauksesta karanneet...tää on niikun aina tätä.ei missään ei milloinkaan saa apua kun eniten tarvis. ja kun aloin väsyneenä asiasta äsken puhumaan puhelimeen,hän tokaisi Jaahas,lähen jatkaa hommiani.moi!! eli?ei paljon kiinnosta et rasittaako minua,tarvisinko MINÄ kavereit enemmän apua?uskomaton hinuri. jos mun kaveri kertois et seukkaa tuollasen vätyksen kans,kävisin jo kimppuun ;)..miten sitte ite katon..apuah. meillä on tääl sellasia pikkujuttuja mitä ollaan yhes tehty,nyt eilen alotettiin grillin valaminen..tosin jäi kesken,mut sellasia mist mulla eron hetkel tulee sellanen olo et apua,en ikin voi koskee toho asiaan enää.. ja miten selviin talven yksin tääl maalla isos ok talossa..kuka lämmittää..kuka luo lumet..iiik..vaikka olen ennenkin selvinnyt.. ja niin.se vauva on nyt kaiken a ja o..voi kun mun ukkoki tuntis niin.mutta ei.. evvk.. en oo uskaltanu viel kysyy et kumman sukunimi vauvalle annetaan.minusta ehdottomasti isän..katotaan miten reagoi kun kysyn.jos alkaa naukuu et äitin nimi,se kertoo että häpee minua .niikun moni muukin asia kertoo jo...
kiitos taas vastauksesta,ihanaa kun on joku jonka kanssa voi jutella.muut ovat bilettämässä.istun kotona ja mietin mis vaihees lähen raahaamaan 20 metrii verkkoa. ;(
hyvää juhannusta sinulle :)