Kamala olo...

Olen siis lähes 16v poika, aika hyvännäkönen, mutta älyttömän ujo ja tytöt (jostain tuntemattomasta syystä) näyttävät hylkivän mua (lukuunottamatta yhtä ''suhdetta'' 6. luokalla..). On siis kamala olo kun ei ole sitä omaa kultaa. En haluu siis mitää yhen yön juttua vaan vakavan suhteen. Noh, elämä kuitenkin jatkuu ja (toivottavasti) löydän vielä elämäni rakkaan. Mulla kuitenkin on tämmönen olo et kukaan ei pidä minusta ja en koskaan saa rakkautta. Aina meinaan purskahtaa itkuun kun näen pareja kaduilla. Äly sanoo jatkuvasti et herää tuosta itsesäälistä ja jatka elämistä, mut sydän itkee eikä kuuntele. Älkää siis sanoko tota et ''kyl se viel joku löytyy'', kun tiedän jo et elämä ei nuoruuteen lopu. Pelkään vaan et vanhetessa toi rakkaus loppuu kaikilta ihmisiltä (äitinikin (50v) suhteet ovat semmosia parin viikon juttuja eikä niissä näytä olevan sellaista oikeaa rakkautta ollenkaan).

Olen siis hyväksynyt päässäni et tyttöjä nyt ei ole tarjolla, mut sydän ei sitä hyväksy. Olisi kiva jos minulla olisi joku jolle voisin jutella, mutta minulla ei ole yhtään läheistä kaveria, joka olisi luotettava, vanhemmat sanovat tota ''kyl se elämä jatkuu'' sontaa, ja psykiatreista mulla on tarpeeksi paskoja kokemuksia (olin masentunut ala-asteella. sanovat täysin samaa kuin vanhemmat, mutta sitten ninja-vaihtavat puheenaihetta sanomalla: Mutta jutellaanpa isäsi juomisesta..., kukaan ku ei satu uskovan et olen päässyt vanhempieni erosta ja isäni entisistä alkoholiongelmista eroon.).
6516
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Käyks sä chateissä? Kantsis, joskus sielt löytyy semmosii kenelle on hyvä jutella. Varsinkin ku tiiät et se on asuu josssain kaukana. Joskus nettiystävistä syntyy parempia ystäviä kuin ne jotka olet jo kauan tuntenut. Joskus on kiva tutustua uusiin henkilöihin jotka ei tiiä menneyttäs..

Äänestä

Mulla on ollu monta kertaa samanlainen olo, ei ehkä ihan noin voimakkaasti, mutta kumminki. :/ Oon siis 16-vuotias tyttö (kohta 17) ja pelkään etten ikinä löydä ketään kivaa ja mukavaa poikaa ittelleni.
Lisää mun mese [email protected], niin voidaan ehkä jos haluut niin jutella lisää. :)

Äänestä
  • Ihan sama tilanne ku mulla. Tosin oon vasta 14, eli ei mitään hätää. Mutta ei voi mitään, tuntuu vaan siltä.

    Ollaanko kavereita? :D

    Äänestä

Mua rupes awwituttamaan, kun luin viestis. Jos yhtään lohduttaa, sä aivan varmasti löydät jonkun. Se on 100% varma. Sä olet loppujenlopuksi tosi hyvissä asemissa, kun luonne on kerta tuollainen herkkä. Tytöt tykkää useimmiten herkistä pojista. Mutta siis, sulla ei ole mitään hätää. Ennemmin tai myöhemmin, joku löytää sut.

P.S Tyttö
16-v
Tähän mennessä iki-sinkku

Äänestä
  • Viittiskö joku kertoo mitään hyvii chatti paikkoja?

    Äänestä

  • man123 kirjoitti:

    Viittiskö joku kertoo mitään hyvii chatti paikkoja?

    Habbo on aika kova.
    No ei, onhan täällä tää Suomi24 Chat, IRC-Galleriakin on iha jees.
    Onnee teille kaikille itelläki sama tilanne :

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


nyyh nyyh kirjoitti:

Olen siis lähes 16v poika, aika hyvännäkönen, mutta älyttömän ujo ja tytöt (jostain tuntemattomasta syystä) näyttävät hylkivän mua (lukuunottamatta yhtä ''suhdetta'' 6. luokalla..). On siis kamala olo kun ei ole sitä omaa kultaa. En haluu siis mitää yhen yön juttua vaan vakavan suhteen. Noh, elämä kuitenkin jatkuu ja (toivottavasti) löydän vielä elämäni rakkaan. Mulla kuitenkin on tämmönen olo et kukaan ei pidä minusta ja en koskaan saa rakkautta. Aina meinaan purskahtaa itkuun kun näen pareja kaduilla. Äly sanoo jatkuvasti et herää tuosta itsesäälistä ja jatka elämistä, mut sydän itkee eikä kuuntele. Älkää siis sanoko tota et ''kyl se viel joku löytyy'', kun tiedän jo et elämä ei nuoruuteen lopu. Pelkään vaan et vanhetessa toi rakkaus loppuu kaikilta ihmisiltä (äitinikin (50v) suhteet ovat semmosia parin viikon juttuja eikä niissä näytä olevan sellaista oikeaa rakkautta ollenkaan).

Olen siis hyväksynyt päässäni et tyttöjä nyt ei ole tarjolla, mut sydän ei sitä hyväksy. Olisi kiva jos minulla olisi joku jolle voisin jutella, mutta minulla ei ole yhtään läheistä kaveria, joka olisi luotettava, vanhemmat sanovat tota ''kyl se elämä jatkuu'' sontaa, ja psykiatreista mulla on tarpeeksi paskoja kokemuksia (olin masentunut ala-asteella. sanovat täysin samaa kuin vanhemmat, mutta sitten ninja-vaihtavat puheenaihetta sanomalla: Mutta jutellaanpa isäsi juomisesta..., kukaan ku ei satu uskovan et olen päässyt vanhempieni erosta ja isäni entisistä alkoholiongelmista eroon.).

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu