Olen asunut avomieheni kanssa yhdessä nyt kaksi vuotta. Muutenkin, koko yhdessäoloaika on ollut vakavaa ja pääasiassa vakaata, vaikka välillä on ollut alamäkeä, toisiin ihastumisia.. sanotaan, että muutaman kerran on ollut tilanteita, joissa ollaan saatu miettiä, että halutaanko jatkaa. Aina ollaan saatu asiat selville, ja jatkettu. Ja tuntuu että on jo pitkän aikaa ollut tilanne, jossa ollaan saatu kaikki erimielisyydet ja solmukohdat selvitettyä. Omalta kohdaltani ainakin on ihanaa, ja niin tuntuu olevan miehelläkin.
Ongelma, tai paremminkin ajatuksia herättävä kysymys on, että miksei mies kosi, siis kihloihin?
Naimisiin en halua vielä, mutta kihloihin haluaisin, onhan se lupaus joskus tulevasta avioliitosta.
Mieheni suunnittelee, ja on jo pitkän aikaa suunnitellut yhteistä tulevaisuutta, katselee meille isompaa kämppää, suunnittelee tulevia tapahtumia ja lomia ja yhteistä lainaa on, täysin yhteinen rahatalous ja tavarat on ollu jo melkein koko yhdessäasumisajan jne..
Molemmat ollaan sitä mieltä että lapsia ei vielä ainakaan noin viiteen vuoteen, ennen kun saan opintoni plakkariin(mies on mukavassa vakkariduunissa), ja samoin naimisiin ei kummallakaan ole kiirettä.
MUTTA, olen vihjaillut huumorilla jo melkein viimeisen vuoden että kihlat olis kivat. Muutaman kerran olen ihan tosissani myös ottanut asian puheeksi, mutta hän yrittää aina vetää asian leikiksi("vai haluaa se hani kihlat, ei tule kysymykseen ennen kun se tekee mulle voileivän" ja alkaa kutittamaan ja lyö leikiksi tms). Olen varma että hän tietää että tosissani menisin mielelläni kihloihin, vaikka aina laskeekin siitä leikkiä.
Eli lyhykäisyydessään:
tiedän että mies rakastaa ja haluaa olla yhdessä, suunnittelee muuten tulevaisuutta, mutta miksei hän halua kihloihin?
vielä pitää mainita, että sen takia en halua kihloihin että olisi kiva sormus näytellä ympäriinsä ja viesti että on varattu, vaan tuntuu siltä että se olisi sopiva askel suhteessa eteenpäin ja mukava pieni sitoutumisen askel.
Miksei kosi?
25
4679
Vastaukset
- apjn
Olen tässä lueskellut keskusteluja tästä aiheesta ja tullut siihen tulokseen, että miehillä ei riitä rohkeus kosasta. Kait ne jännittää, että sotkeentuvatko sanoissa tai jotain. Sekin on ilmeisesti totta, että miehille se sormus ei ehkä merkitse niin paljon, kuin naisille. Meilläkin mies suunnittelee talon rakennusta aloitettavaksi muutaman vuoden päästä, samoiten lapsia ja että maistraatissa mennään naimisiin. (maistraatti on yhteinen päätös, kumpikaan ei halua häästressiä) Mutta kihloihin meno tuntuu kamalan vaikealta. Olen kertonut suoraan, että minulle se olisi tärkeä juttu. Hän vastasi, että kyllä me kihloihin ollaan menossa, mutta mikä hoppu siinä nyt tarvii olla.. Asiasta on keskusteltu ja kihloihin meno tapahtuu piakkoin.. Ei tänään, ei huomenna, ei ehkä ensi viikolla, mutta pian.
Suosittelen että puhut miehesi kanssa vakavasti. Jos hän yrittää pistää sen pelleilyksi sanot, että haluat puhua vakavasti. Kerro ainakin kuinka tärkeää se sinulle on.
Toivon sulle onnea, että kaikki käy hyvin!- CupCake
Jollain muullakin samantyyppinen ongelma..
Tässä vaan on se, että tiedän melkein 100% varmuudella, että se mies TIETÄÄ että haluan kihlat oikeasta, tietää ettei se mun puolelta ole ihan leikkiä.
Jotenkin tuntuu melkein, että juuri sen takia kun tässä asiasta huolehdin, niin kihlat on muodostunu itselle paljon tärkeämmäksi virstanpylvääksi kun mitä se olisi "normaalisti", eli jos ei tätä tarvitsisi pyöritellä ja ihmetellä että miksi se ei halua, niin en sitä haluaisikinaan niin kovasti. :)
Pelkään ehkä ottaa asian puheeksi, sillä tuntuu että olen jopa vihjaillut siitä liian montakin kertaa..en halua siis ahdistaa miestäni. Positiivistahan on, että yhteinen tulevaisuus kaiken todennäköisyyden mukaan on edessä, enkä halua pilata mitään painostamalla.
Ja sanotaan vielä: sen verran perinteinen olen että en itse aijo kosaista. :D
Sitten, otetaanpa mukaan uusi osio:
Äitini on alkanut kysellä, aina kun näkee minut (n.2-4 kertaa kuussa) että milloinkas se mies sua kosii. "Joo kuule, onnellinen olisin jos itsekin sen tietäisin.." Vielä kauheampaa on, että se on alkanut kysellä sitä mieheltänikin. Äidin kohdalla se on vain osaksi leikkiä, ei ole mitenkään vanhanaikainen ja oleta että me edes ikinä mentäisi kihloihin, mutta itselleni kun tämä on muodostunut _oikeasti_ tärkeäksi asiaksi niin se ahdistaa. ja taasen pelkään että se alkaa ahdistaa miestänikin.
Toisaalta olen vähän sellainen rebel että "höh, kun kerran mutsi asiasta kyselee niin en varmaan ikinä mene kihloihin"-tyyppinen asenne puskee pintaan, vaikka oikeastihan haluaisin sitä kovasti.. - hajdkha
hyviä uutisia: olette jo kihloissa! teillä ei vaan ole sormuksia sen merkiksi ja hääpäivää ei ole vielä sovittu. muuten ei mitään epäselvää.
"ja että maistraatissa mennään naimisiin. (maistraatti on yhteinen päätös, kumpikaan ei halua häästressiä)" - kiribati
hajdkha kirjoitti:
hyviä uutisia: olette jo kihloissa! teillä ei vaan ole sormuksia sen merkiksi ja hääpäivää ei ole vielä sovittu. muuten ei mitään epäselvää.
"ja että maistraatissa mennään naimisiin. (maistraatti on yhteinen päätös, kumpikaan ei halua häästressiä)"Miten se voikin olla niin vaikeaa ymmärtää, että kihlaus = sopimus avioliitosta, ja tapahtui se sitten juhlallisen kosimisen myötä tai arkipäiväisesti keskustellen, että millaiset häät sitten joskus pidetään, niin silloin kun on avioliitosta sovittu niin ollaan kihloissa.
Sen sijaan ei ole mahdollista olla kihloissa, jos on sovittu että naimisiin ei aiota mennä, edes toistaiseksi. - apjn
CupCake kirjoitti:
Jollain muullakin samantyyppinen ongelma..
Tässä vaan on se, että tiedän melkein 100% varmuudella, että se mies TIETÄÄ että haluan kihlat oikeasta, tietää ettei se mun puolelta ole ihan leikkiä.
Jotenkin tuntuu melkein, että juuri sen takia kun tässä asiasta huolehdin, niin kihlat on muodostunu itselle paljon tärkeämmäksi virstanpylvääksi kun mitä se olisi "normaalisti", eli jos ei tätä tarvitsisi pyöritellä ja ihmetellä että miksi se ei halua, niin en sitä haluaisikinaan niin kovasti. :)
Pelkään ehkä ottaa asian puheeksi, sillä tuntuu että olen jopa vihjaillut siitä liian montakin kertaa..en halua siis ahdistaa miestäni. Positiivistahan on, että yhteinen tulevaisuus kaiken todennäköisyyden mukaan on edessä, enkä halua pilata mitään painostamalla.
Ja sanotaan vielä: sen verran perinteinen olen että en itse aijo kosaista. :D
Sitten, otetaanpa mukaan uusi osio:
Äitini on alkanut kysellä, aina kun näkee minut (n.2-4 kertaa kuussa) että milloinkas se mies sua kosii. "Joo kuule, onnellinen olisin jos itsekin sen tietäisin.." Vielä kauheampaa on, että se on alkanut kysellä sitä mieheltänikin. Äidin kohdalla se on vain osaksi leikkiä, ei ole mitenkään vanhanaikainen ja oleta että me edes ikinä mentäisi kihloihin, mutta itselleni kun tämä on muodostunut _oikeasti_ tärkeäksi asiaksi niin se ahdistaa. ja taasen pelkään että se alkaa ahdistaa miestänikin.
Toisaalta olen vähän sellainen rebel että "höh, kun kerran mutsi asiasta kyselee niin en varmaan ikinä mene kihloihin"-tyyppinen asenne puskee pintaan, vaikka oikeastihan haluaisin sitä kovasti..Itse olen miettinyt ihan samaa. Ehkä tää kihloihin meno ei olisi muuttunut niin tärkeäksi jos se olisi vaan tapahtunut. Nyt vaan miettii ja miettii ja jotenkin tuntuu, että joka puolella on mainoksia ja juttuja mitkä saavat miettimään kihloja. Kerrankin kun oltiin miehen kanssa taas juteltu kierrellen ja kaarrellen kihloista, niin oli pakko puoli ääneen kysyä itseltäni " millon musta on tällanen tullu?". Tuntuu että se asia pyörii päässä vaan kokoajan..
- Herra
Miksi pitää kosia ?
Se on niin vanhanaikainen juttu, joka ei muuta tilannetta mitenkään. Rengas sormessa ei maailmaa muuta puoleen jos toiseenkaan.
Ero on paljon selkeämpi avoliitossa, kun ei ole lapsia.
En ole koskaan ymmärtänyt miksi miehen pitää kosia. - kosi?!
Missäs se on määrätty, että vain mies saa kosia? Tai että nainen saa kosia vain karkauspäivänä...
- miima
kysyin tänään mies ystävältäni jonka kanssa ollaan oltu 7kk yhdessä ja asutaan myös yhdessä että eikö me voitais mennä kihloihin. vastasi että ollaan oltu vasta vain näin vähän aikaa yhdessä.sanoin sille kyllä että ei meidän naimisiin tarvi kiirehtiä.edellinen kihlaus kesti 10 vuotta mutta naimisiin asti emme päässeet
- Naisystävä
miima kirjoitti:
kysyin tänään mies ystävältäni jonka kanssa ollaan oltu 7kk yhdessä ja asutaan myös yhdessä että eikö me voitais mennä kihloihin. vastasi että ollaan oltu vasta vain näin vähän aikaa yhdessä.sanoin sille kyllä että ei meidän naimisiin tarvi kiirehtiä.edellinen kihlaus kesti 10 vuotta mutta naimisiin asti emme päässeet
on yhdyssana
- vielä!
miima kirjoitti:
kysyin tänään mies ystävältäni jonka kanssa ollaan oltu 7kk yhdessä ja asutaan myös yhdessä että eikö me voitais mennä kihloihin. vastasi että ollaan oltu vasta vain näin vähän aikaa yhdessä.sanoin sille kyllä että ei meidän naimisiin tarvi kiirehtiä.edellinen kihlaus kesti 10 vuotta mutta naimisiin asti emme päässeet
Etkö oppinut sitten mitään tuosta?
"edellinen kihlaus kesti 10 vuotta mutta naimisiin asti emme päässeet"
Miksi haluat kiirehtiä kihloihin, kun et naimisiinkaan? Ehkä kannattaa jättää kihlaus myöhemmäksi ja pitää se lupauksena avioliitosta. Sitten ehkä päädyt naimisiinkin...
Minäkin vastaisin ei, jos minua oltaisiin noin kysytty kihloihin. Älä kysy kihloihin vaan kosi sitten kun avioliittokin on ajankohtainen!
- jul123
Yksi syy voi olla, että hän pitää sormusta merkkinä avioliittolupauksesta ja ei ole varma, haluatko naimisiin vai vain hieman syvemmän sitoutumisen.
- ringplingpling
jos se sun mies vaan haluaa mennä kihloihin vasta kun ollaan menossa naimisiin.. siksihän sitä kositaan. ei kihlaus ole tarkoitus kestää kymmentä vuotta.. itse ainakin on miehen kanssa sovittu että sormukset ostetaan vasta kun häitä aletaan suunnitella... mihin sä tarviit sen sormuksen sormeen jos et kuitenkaan naimisiin halua.
- miude
öö...no etkö itse voi kosia???
- pikkum
Minulle ei nyt vieläkään ihan selvinnyt, että miksi sinä olisit niin halukas juuri nyt kihlautumaan? Olet kuitenkin nähtävästi ymmärtänyt kihlauksen merkityksen (=avioliittolupaus).
Kihloissa ollaan, kun ollaan päätetty naimisiinmenosta. Ollaan mekin miehen kanssa asiasta puhuttu ja hyvin todennäköisesti naimisiin joskus menemmekin. Emme vain kihlaudu ennen kuin se on ihan täysin selvää (eli olemme sen konkreettisesti luvanneet), eli sitten kuin naimisiinmeno on _ajankohtainen_.
Sitoutumisen täytyy lähteä ihmisistä itsestään, ei sormukset saisi vaikuttaa sitoutumisen tasoon. - Verkot vedessä
Ukko haluaa pitää takaportin auki jos löytyisi jotain parempaa.
Kukapa haluaisi sellaisen kumppanin joka painostaa kihloihin? - abcde
Sano että olet paksuna!
Et sinä siitä sen pahempaan liemeen joudu kuin painostamallakaan! - viimeinen
Jätkä haluaa pitää vapautensa!
Jos nyt menette kihloihin, niin hän tulee jonain päivänä pettämään sinua!
Hänelle se ei ole mukava askel, vaan jotain maailmanlopun ja kuoleman väliltä.
"Tässäkö tämä nyt oli?" hän miettii.
Toivottavasti olen väärässä! - samat ajatukset
Hei. Ymmärrän ajatuksesi täysin. Olen seurustellut mieheni kanssa 9 vuotta. Seurustelumme aloitimme jo 15-vuotiaina, eli nyt olemme siis 24-vuotiaita. Osan ajasta olemme asuneet yhdessä ja osan ajasta erillään, olosuhteiden pakosta. Opiskelen eri paikkakunnalla ja miehellä on työt eri paikkakunnalla. Nyt opiskelut on opiskeltu ja yhteen muutto siis ajankohtaista. Itse olen ajatellut kihloihin menoa jo parin vuoden ajan, mutta mies ei vain tunnu sitä ymmärtävän. Tulevaisuutta suunnittelemme jne... mutta kihlautumisen tullessa puheeseen mies vaihtaa puheenaihetta, tai sitten hän kommentoi asiaa että eihän tässä mihinkään ole kiirettä ja että kyllä me kihloihin mennään joskus. MUTTA MILLOIN ON SE JOSKUS?
Haluaisen edetä suhteessa seuraavalle tasolle, mutta mies ei siihen ilmeisesti olekaan halukas kerran ei tajua/halua kosia. Olen tämän takia jopa ajatellut suhteen lopettamista. Tiedän että rakkaus on tärkeintä ja kihlautuminen on monen mielestä vain teko. Mutta minulle se on tärkeää ja osoitus molemminpuolisesta rakkaudesta. Kuinka kauan jaksan odottaa? Ja miksi mies ei kosi? Kertokaa miehet. En jaksa ottaa asiaa enää esille, sillä tuntuu että silloin olen se ruikuttava nainen. Itse en perinteitä kannattavana ihmisenä halua kosia miestäni, ja tuskinpa hän suostuisikaan, sillä eihän hän kosikaan.- kuten minä
Olin aivan samanlainen mäntti tuon ikäisenä. Ei tullut mieleenkään mennä kihloihin vaikka seukkasin aina vuosia kerrallaan.
Kun lopulta kyllästyin tarpeeksi niin annoin fudut ja etsin uuden pesän.
Taisi muuten olla enkka juuri tuo 9 vuotta, tai ainakin 8.
Naimisiin menin sitten nelikymppisenä kun ei enää jaksanut pyöriä kakaroiden seassa baareissa.
Selkeää hyväksikäyttöähän se oli, mutta ei sitä silloin tajunnut eikä olisi pahemmin välittänytkään.
Olisihan sitä voinut jonkun kanssa naimisiinkin mennä, mutta en sittenkään pitänyt ketään tarpeeksi hyvänä joten tyydyin vain helppoon pimppaan!
- yksi monista
Nykymiehellä on VÄHINTÄÄN tämän verran sukupuolikumppaneita eikä hän halua juuttua paikalleen vaan kiertää tällaista ympyrää hamaan tappiin asti.
http://crap.teurasporsaat.org/?i=6079
Sano yksikin syy miksi veisit voiton?- Sivusta kommentoiva
Elämänkumppanuus
- samma igen
Sivusta kommentoiva kirjoitti:
Elämänkumppanuus
http://crap.teurasporsaat.org/archive/4303.jpg
Siinä sulle kerrankin onnellinen satu ilman ilkeää noitaa tai äitipuolta!
- CupCake
No ohhoh millaisia vastauksia täällä on saatu.. Useilla paistaa oma epäonninen suhde/pettämiset ja jättämiset vastausten taustalla aika rankasti!
Ilmeisesti en sanonut tarpeeksi selvästi, että tässä suhteessa ollaan tosissaan, ilman pettämisiä tms. "takaportteja", ja juuri siksi ihmetyttikin tämä kosimattomuus. Mutta sieltähän se kosinta sitten tulikin.. :)- Sivusta kommentoiva
Oikein paljon onnea yhteiselle tulevaisuudellenne :) Jotkut ihmiset ovat valitettavasti niin katkeroituneita, että heiltä on loppunut usko rakkauteen ja elämänmittaiseen kumppanuuteen. Se on sääli.
- ajankohtaista?
Oletteko keskustelleet mitä kihlaus sinulle ja miehelle merkitsee? Ehkä miehelle se ei vain ole "mukava pieni sitoutumisen askel" vaan päätös naimisiin menosta? Et mainitse mitään avioliitosta tekstissäsi muuta kuin "naimisiin ei kummallakaan ole kiirettä". Itse en pidä kihlausta muuta kuin lupauksena avioitumisesta ja jos ei ole kiirettä naimisiin, ei ole kihloihinkaan. Onneksi mies oli samoilla linjoilla ja kihloihin mentiin vasta sitten, kun oli aikomus mennä naimisiinkin (mies kosi).
Itse asiassa nyt kun katson otsikkoasi niin siinä ja tekstissäsihän on vastaus? Mies ei kosi eli pyydä sinua puolisokseen koska hän eikä sinä halua vielä naimisiin! Kerro miksi et halua vielä naimisiin? Mutta olet kuitenkin valmis lupaamaan jo? Jos epäröit vielä jotain, et ole silloin valmis lupaamaan?
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Valkeakosken tappo
"Tyttö löytyi poliisin mukaan kuolleena läheisestä metsästä muutaman sadan metrin päässä kotoaan. Uhrin löysivät hänen k14925902Valkeakosken 15-v tapauksessa ihmettelen ??
On sääli, että pahoja ihmisiä liikkuu aina vapaana eri puolilla Suomea, mutta minkä ihmeen takia 15-vuotiaan nuoren täyt62823719Kuka oli tekijä?
Jos tekijä oli suomalainen, onko hänen vanhempiaan jo tavoitettu? Mitä mieltä ovat aikamiespoikansa teosta? Entä puoliso17615936Nyt ahdistaa
Joku nuori tyttö on surmattu Valkeakoskella. En tunne ihmistä, mutta silti se koskettaa. Uutisissa oli hiljattain, että39910088Valkeakosken murhaaja-raiskaaja on kantasuomalainen mies tiedottaa poliisi
Some- ja palstapersut ehtivät jo moneen kertaan julistaa tekijän maahanmuuttajaksi. Miten meni niin kuin omasta mielestä333873015-vuotiaan ruumis valkeakoskella
Nuoria tyttöjä tappavat miessaalistajat ja toiset nuoret. Miessaalistajille ruumiin kätkeminen tai tuhoaminen ei ole on266183Valkeakosken kiinniotettua ei epäillä
Kummallisia kommentteja ja uhkauksia poliisi taas jakelee orjakansalle muituttaakseen verisrstä kostosta jos rahvas kapi193753Kantasuomalainen mies pidätetty - ulkomaalaiset syyttömiä tekoon
Verityöstä on pidätetty vuonna 2005 syntynyt mieshenkilö. Ulkomaalaisilla ei mitään yhteyttä tekoon.1883618Mitä hänellä oli päällään kun viimeksi näit hänet?
Avoimia vastauksia saa kirjoitella... Ehkä joku saattaa tunnistaa itsensä kommenttien joukosta :)782104- 1241773