Koivupahka

tai paremminkin puun kosteuden ja ympäröivän ilman suhteellisen kosteuden pienen eron ylläpito, eli sitä eroa ei saa päästää liian suureksi. Suomeksi: ei märkää puuta kuivaan sisäilmaan, varsinkaan talvella keskuslämmityksen rutikuivaan tilaan.

Minulla on tapana liimata tuore sahauspinta heti umpeen vähintäin kahteen kertaan Erikeeperillä (annan kuivua liiman välillä) ja sitten puu kuivaan ulkotilaan jonne ei sada vettä suoraan sisälle (ei auringonpaisteeseen) vaikka autotalliin tai liiteriin. Puu saa kuivua rauhassa ainakin talven yli.

Jos haluaa pelata varman päälle niin liimattu puu ensin muovipussiin johon tekee pari pientä "hengitysreikää" ja sitten ulkovarastoon. Vaarana on homehtuminen, pussiin voi laittaa jotakin homeenestokemikaalia (esim. puutarhakaupasta, nyt kun sitä vanhaa "hyvää" sahojen käyttämää KY5:ta ei saa enää...)

Tämä systeemi pelaa myös paksuille lankuille/parruille. Ammattikuivaamothan käyttävät kamarikuivaamossa höyryä ensi alkuun jotta puun kosteus ja ilman suhteellinen kosteus pysyvät ihannetasapainossa ja puun kosteus pääsee vain hiljakseen poistumaan jännitteitä jättämättä.

Kuten näet, homma ei ole mitäänkään hätäiselle. Ennen vanhaan jalopuille jotka menivät huonekalujen tai veistosten tekoon luonnonkuivaukselle laskettiin noin 15-20 mm puun paksuutta/vuosi vauhtia, eli siinä meni kevyesti muutama vuosi ohuenkin parrun kuivatteluun. Vaan eipä halkeillut ja kiertynyt sen jälkeen koskaan.
Lykkyä tykö ja terveiset.