Tulipa vuosia sitten koettua rankka ja vaikea ero ja siitä toipuneena mietiskelen jälleen rakkauden ja välittämisen eroa vai seksiäkö vain.
Olen toipunut erosta siis ja katsellut uusia tuulia reilun vuoden. Tapaillut muutamia naisia ja siitä juttu sitten edennyt milloin seurusteluun milloin mihinkin. Nyt vain on niin tainnut käydä niin että seksi on tärkeämpi minulle rakkaudella ja välittämisellä ei ole väliä niinkään.
Miestiskelen vain tekojani ja tapojani ja että nykyinen elämäni ei pyöri rakauden ynpärillä vaan kaikki alkaa ja loppuu seksiin, muilla ihmisillä ei ole väliä niinkään.
Voiko todellakin käydä niin että seksistä tulee se kantava voima ns. suhteelle?
Olen toipunut erosta siis ja katsellut uusia tuulia reilun vuoden. Tapaillut muutamia naisia ja siitä juttu sitten edennyt milloin seurusteluun milloin mihinkin. Nyt vain on niin tainnut käydä niin että seksi on tärkeämpi minulle rakkaudella ja välittämisellä ei ole väliä niinkään.
Miestiskelen vain tekojani ja tapojani ja että nykyinen elämäni ei pyöri rakauden ynpärillä vaan kaikki alkaa ja loppuu seksiin, muilla ihmisillä ei ole väliä niinkään.
Voiko todellakin käydä niin että seksistä tulee se kantava voima ns. suhteelle?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Rankasta erosta toipuminen vie todella paljon aikaa, eikä varmastikaan hyvin äkkiä ole haluja ja paukkuja sitoutua uudestaan. Ainakaan minulla ei ole ollut. Mutta minulle rakkauteen kuuluu vahvasti henkinen puoli ja siitä se ihana fyysinen läheisyys,erotiikka ja tyydyttävä seksielämä sitten urkenee. Seksi on minulle läheisyyden jakamista, sitä parasta sitten kun henkinen puoli on kunnossa. Itselleni on hyvin vaikeaa lähteä suhteeseen pelkän seksin takia tai olen sitä kyllä kokeillutkin, mutta huono maku on jäänyt. Luulen, että taustalla on nuoruuden hankalat kokemukset, kun joutui tilanteisiin, missä ei ollut mahdollisuutta ja kykyä pitää puoliaan. Toivoisin, että voisin suhtautua vähän kevyemmin nyt kun kuitenkin ikää ja turvaa on enemmän. Ehkä sitä voisi harjoitella :).
Tuolla harjoittelemisella tarkoitin sitä, että ottaa sekin psyyken päälle istua jalat ristissä vuositolkulla sitä oikeaa odottamassa. Mutta haavekuvissa on todellakin kumppanuus, joka kestäisi ilot,surut ja ikääntyminen yhdessä. Elämässä on niin paljon ihania asioita joista nauttia yhdessä. Kuulostaako ihan mummomeiningiltä, mutta siitä mä haaveilen? Kyllä siihen kuvaan intohimokin sopii, sen tietyn ihanan naisen kanssa,
Kantava voima on kyllä aivan jossain muualla kuin seksissä. Näin sanoisin kokeneena en vielä aivan täysin ikäloppuna.
Itsehän sitä valintansa tekee ja jos arvostaa seksin niin korkealle niin mikä ettei. Siinä varmasti joutuu lukuisten suhteiden tielle joissa arvostetaan juuri seksiä. Tuskin sitten muuta onkaan johon toisissaan turvautua, vaihdetaan leikkikaveri uuteen kun alkaa olla kilometrit täynnä. Kuin autolla, kestääkin suunnilleen yhtä kauan, uusia varusteita täytyy seksilelustakin löytyä tihenevään tahtiin jopa!
Tämä minua itseäni pännii, omat valinnat, ja nyt alkaa olla liian myöhä siihen Suhteeseen jota nyt olisi ymmärrystä rakentaa muullekin kuin seksille.
Olisi ollut ehkä tosivanhana vieressä rakas ihminen jonka kanssa elämän kulkua muistella ja ihmetellä tätä hetkeä.
Oman kokemukseni mukaan seksuaalinen intohimo tulee rakkauden tunteen mukana. En tiedä miten joku kykenee ylläpitämään intohimoa suhteessa ilman rakkautta. Luulisi ettei sellainen pysy itsestään yllä ja joutuu aina vaan etsimään uusia kumppaneita. Mutta jokainen tyylillään kunhan suhteiden molemmat osapuolet kokevat samoin. Itselleni kokonaisvaltainen suhde on tärkeä ja koen muunlaiset suhteet tyhjinä. Kun rakastuu niin kaikki tuntuu luonnolliselta ja haluaa olla saman ihmisen kanssa vaikka ikuisesti jos se vain on mahdollista. Tähän kuuluu tietenkin myös voimakas seksuaalinen intohimo. Onhan näitä asioita hyvä miettiä ajoissa ettei tarvitse vanhana ihmetellä miten tämä elämä näin meni tai miten jäinkään yksin. Ehkä sinä et vain uskalla enää ottaa riskiä voimakkaista tunteista kun olet joutunut kerran pahasti pettymään. Sellaista sattuu joskus melkein kaikille. Täytyy vaan yrittää jatkaa eteenpäin suruajan jälkeen. Toisaalta jos olet tyytyväinen pelkkään seksiin niin se on sitten sinun valintasi. En tiedä sitten miten sillä tavoin voi elää vanhana. Mutta tärkeintä kai on olla rehellinen itselleen ja muille.
Lueskelin nämä kaikki kirjoitetut lävitse ja varsin kattavasti oli kirjoitettu. Intohimon ja rakkauden koin itse vain yhden kanssa ja välirikko johtui vain siitä että parisuhde oli hieman erilainen kuin ns. normisuhde, vaikka samasta asiasta kaikki kiinni, välittämisestä, toisen huomioon ottamisesta yms. ja siitä että oli vain hyvä olla yhdessä. paineet vain olivat kummallekin liian kovat silloin ulkoisesti. Se siitä aiheesta.
Nykyään tuntuu vain siltä että ei halua toista henkisesti lähelle vaan pelkkä fyysisyys on se tärkein, onneksi olen aina puhunut varsin avoimesti siitä että menee vain hetkittäin elämässä eteenpäin, ei tule kumppanille sitten shokkina uutinen. pettäminen ei kuulu luonteeseni, ja jos niin tekisinkin olisi oman itseni kanssa toimeentuleminen hyvinkin vaikeaa omantunnon takia.
Tuntuu vain että jos toinen alkaa kiintyä ja välittää enemmän niin itse n. puolen vuoden päästä mennee taas koko ajan toiseen suuntaan, ristiriitaista..
Olen pystynyt varsin hyvin puhumaan asiasta ja se että lähinnä kyseessä on seksisuhde onneksi on sopinut toiselle.
ei varmasti pidä valehdella toiselle muttei itsellekään jos ei tunne vain hetken päästä muita tunteita kuin välittämistä toisesta.
Toisaalta taas juuri jalat ristissä istuminen ei kiehdo yhtään, elämä menee sillä saralla hukkaan.
Tällaisia pohdintoja eräältä ei ihan teiniltä kylläkään.
Kiitos kovasti vastanneille.
Ei sopisi minulle. Pystyn kyllä harrastamaan seksiä ilman rakkautta (ja olen niin tehnytkin). Parisuhteeseen sen sijaan en voisi kuvitella ryhtyväni ilman rakkautta ja henkistä yhteyttä, vaikka olisi hyvää seksiä. Parisuhteessa oleminen on kuitenkin paljon muutakin kuin seksiä, enemmän puhumista ja asioiden jakamista.