Miten ihmeessä olette suostutelleet vanhempanne hankkimaan koiran?Olen monesti kysynyt äidiltäni, ja perustellut miksi koiran haluan.Hän vain on sitä mieltä että koska isosiskoni on hulivili-huolehtimaton, minäkin olen, enkä voi koiraa hoitaa!Isälleni en ole asiasta puhunut koska sama mitä häneltä kysyy eläimiin liittyen, hän vastaa kovaan EI, ennen kuin on kuullutkaan lausetta loppuun!Olen nyt kolmetoista, ja mielestäni täysin valmis hoitamaan koiraa.En iän takia, vaan muutoin valmis.Olen luukenut koirista kaiken mahdollisen mitä olen löytänyt, kysellyt asioita joita en tiennyt, ja yrittänyt vakuuttaa vanhempani, että olisin tarpeeksi hyvä hoitamaan koiraa.Mikään vain ei tunnu riittävän heille.
Mitä te olette tehneet?Joilla siis on ollut koiria vastustavat vanhemmat?Nyt ovat hyvät neuvot kalliit, sillä tiedän, että kun pääsen yläasteelta lukioon, minulla ei varmasti olisi aikaa kouluttaa pentua koulunkäynnin ohella.Ei ainakaan tarpeeksi aikaa.
Mitä te olette tehneet?Joilla siis on ollut koiria vastustavat vanhemmat?Nyt ovat hyvät neuvot kalliit, sillä tiedän, että kun pääsen yläasteelta lukioon, minulla ei varmasti olisi aikaa kouluttaa pentua koulunkäynnin ohella.Ei ainakaan tarpeeksi aikaa.
Vastaukset 19
Vanhimmat
Kyllä sinulla on aivan viisaat vanhemmat. itsekin sen ymmärrät, ettei sinun aika ja into riitä koiran kouluttamiseen sekä hoitamiseen.
Odotat nyt vaan, kun kasvat aikuiseksi ja elämäsi vakiintuu, voithan vaikka käydä koiranäyttelyissä katselemassa aina koiria, niin se into menee sinulta ohi.
Viisaat vanhemmat sulla on, he ymmärtävät koiran ottamisen vastuun.
En vastusta sitä väitettä, etteivät useimmat olisi tuossa iässä valmiita ottamaan vastuuta koirasta, mutta haluaisin kuitenkin huomauttaa, että kaikki eivät kuulu niihin.
Itse sain koiran 12-vuotiaana ja tiedän, että olin silloin hyvin nuori ottamaan koiraa vastuulleni, mutta olin tutustunut koirien käytökseen, kouluttamiseen ja hoitoon. Kun vielä tuttavamme joutui luoppumaan 6kk ikäisestä koirastaan allergian vuoksi, minulla oli hyvä tilaisuus osoittaa vastuuntuntoni. Vanhempani ovat eronneet, joten en oikeastaan tarvinnut kuin äitini suostumuksen ja, koska koira oli sisäsiisti ja osasi jo valmiiksi perusasiat oli vielä hyvin sosiaalinen, äitini suostui ottamaan koiran "koeajalle", jolloin sain mahdollisuuden osoittaa kyvykkyyteni koiran hoitoon.
Heräsin joka aamu ajoissa koirani kanssa lenkille, tulin suoraan koulusta kotiin ja pyrin mahdollisuuksien mukaan ottamaan koiran aina mukaani. Se todellakin oli paras ystäväni, vaikka muitakin ystäviä oli paljon. Koira oli kuitenkin etusijalla. Täytyy myöntää, etten ollut mikään koirafani, mutta pidin niiden luonteestä, uskoollisuudesta, seurasta ja niiden kouluttamisesta. Olin siis ottanut koiran sen takia, että se oli koira, en sen takia, että se oli söpö ja sitä pääsi rapsuttamaan.
Joka tapauksessa, olin valmis perumaan menojani koirani takia, sain sen ymmärtämään kuka on johtaja ja siitä kasvoi hyvä ja yhteiskuntakelpoinen koira. Joten kaikki -vaikka jotkut niin sitkeästi ajattelevat- eivät ole kykenemättömiä ottamaan vastuuta koirasta, huolehtimaan siitä ja kouluttamaan sitä.
kirjoitit.....
"että kun pääsen yläasteelta lukioon, minulla ei varmasti olisi aikaa kouluttaa pentua koulunkäynnin ohella.Ei ainakaan tarpeeksi aikaa"
Siis olisiko sinulla sitten aikaa OLLA koiran kanssa, vaiko ajattelitko että äitisi hoitaa sen ja ottaa vastuun?
Tiedän kokemuksesta, että tuon ikäiselle tulee pian muita kiinnostuksen kohteita ja menoja!
Hanki koira kun muutat omaan asuntoon, sillä koira "kahlitsee" sinun ikäistä tosi paljon ja vastuu on suuri, jos todellakin otat sen OMAKSI koiraksi, etkä tyrkkää koiran äidille kun sinulla on omat menot.
Kyllä sinä sen koiran voit hankkia sitten kun koulut loppuu, nauti nyt elämästä ja anna äidillekin oma vapaus äläkä yritä kahlita äitiäsi koiraan :-))
Valitettavasti olen muiden vastaajien kanssa samoilla linjoilla. Olet hyvin nuori, koko elämä edessä ja kokemuksesta myöskin sanon että muutaman vuoden sisällä sinulle todella tulee niitä muita kiinnostuksen kohteita, joten nauti elämästäsi nyt. Koiran ehdit tosiaan hankkia myöhemminkin mutta sen aika ei ole vielä. Ennen sitä jatka toki "koira-harrastustasi" muulla tavoin. Käytä tuttavien koiria lenkillä, käy näyttelyissä, etsi lisää tietoa, mieti mikä rotu olisi sinulle paras. Sekin on ihanaa aikaa kun on jotain mitä odottaa :)
Kerron pienen esimerkin. Avomieheni perhe hankki viime syksynä koiran. Hänen pikkusiskonsa kirjotti paperin kirjallisena että hoitaa jne. Perheen äiti oli tottakai myös koiran hankkimisen kannalla, mutta isä ei. Nykyään perheessä on asiat sillä mallilla että isä ja äiti sen koiran hoitaa ja perheen 15 tyttö menee omissa menoissaan. Toki hänkin vie koiraa ulos jne, mutta ei ole mitenkään mahdollista että koira olisi hänen "omansa", koska yksinkertaisesti aikaa ei ole. Oletko siis miettinyt, kun sinulle tulee omia menoja/esim. rippileiri tulevaisuudessa, että kuka koiran vie ulos sillä välin jos vanhempasi ovat koiraa vastaan? entä jos lähdet opiskelemaan eri paikkakunnalle pieneen solukämppään? Joten mieti asiat uudestaan. Miksi sinun täytyy saada koira juuri nyt?
Itse olen nyt 21 vuotias nainen, aina koirasta haaveillut. Muistan itsekin kuinka kinusin koiraa. Luojan kiitos vanhempani eivät sitä minulle ostaneet, vaikka varmasti olisin koiran vienyt lenkille jne. Se ei kuitenkaan olisi riittänyt. Jos perheeseen tulee koira, täytyy koko perheen olla siinä mukana.
Nyt aikuisena minulla on mahdollisuus omaan koiraan ja sitä tässä parhaillaan harkitsen, tosin ehkö vuoden päästä, kunhan opinnot ovat päättyneet.
Itsekin kinusin todella monta ja pitkää vuotta koiraa, mutta isäni kielsi. Otin hamsterin ja se opetti paljon vastuusta ja elämästä. Vaikka se ehkä kuulostaakin liioittelulta. Vanhempani erosi, ja lopulta sain koiran. Ei auttanut monien vuosien luku koirien kouluttamisesta ja hoidosta, kun jokaisella perheenjäsenellä oli oma käsitys koiran kouluttamisesta. Sitten kun koira on kasvanut isommaksi, perhe huomaa että ohoh, koiraa olisikin pitänyt kouluttaa vähän eri tavalla. Kaikesta mitä koira tekee, syytetään sinua, jos olet lupautunut huolehtimaan koirasta. Sitten saat kuulla kauan valitusta että annetaan koira pois, viedään piikille, ei jaksa enää. Ja koira on se, joka joutuu eniten kärsimään.
En itsekään uskonut ennen muiden varoituksia, että siitä ei tule mitään. Otin koiran sinun iässäsi ja nyt olen 15. Todella toivon, että jaksat odottaa koiran hankkimista. Jos koira ei ole koko perheen hankintapäätös, ei siitä todellakaan tule muuta kuin riitaa ja itkuisia hetkiä.
Sitä vielä, että tiedän kuinka kamalaa tuo odotus on. Mutta se todella kannattaa. Itselleni on ollut kyllä paljon apua koirasta, kun kuitenkin olen mielenterveysongelmainen ja yksinäinen. Mutta joudun siirtämään kaikkia menoja koiran vuoksi. Ei onnistu oikein matkat, juhlat tai mitkään, kun koira vaatii niin paljon aikaa.
Mutta koiran omistusta ei kannata oppia kantapään kautta, jää vain paskan maku suuhun.
Harmittava tilanne kannaltasi, mutta vanhempasi ovat ilmeisesti sen verran vastuuntuntoisia, että ajattelevat tilannetta enemmänkin. Minä olen nimittäin sitä mieltä, että vaikka lapset kuinka haluaisivat eläintä ja lupaisivat sen hoitaa, on vastuu viime kädessä kuitenkin vanhemmilla. Mitä jos koira ei olekaan sitä mitä kuvittelit? Koulutus vie aikaa, ruokaan pitää olla rahaa...
Mitä jos vielä odottaisit siihen asti kunnes olet täysi-ikäinen ja voit itse omilla rahoillasi ostaa haluamasi koiran? Voisithan siihen asti hankkia koiranhoitokokemusta esim kouluttautumalla dogsitteriksi tai yrittää päästä jonnekin koirahoitolaan kesätöihin tms.
Näinhän meilläkin koiraa haluttiin kuumeisesti. Kuin myös itse sinun iässäsi kinusin vanhemmiltani koiraa. Olisin jopa saanut kummeiltani koiran lahjaksi, mikäli vanhempani olisivat siihen suostuneet. Vieläkin muistan pettymyksen tunteen, kun en hartaasti toivomaani koiraa saanut. Myöskin mielestäni olisin ollut valmis ja vastuullinen koiranomistaja.
Vuosi sitten ostin parikymppiselle tyttärelleni koiran. Asuu omassa asunnossaan koiransa kanssa. Nuorimmaiseni on hiljattain täyttänyt kahdeksantoista. KUITENKIN koira on hyvinkin paljon minun vastuullani. Vanhemmalla tyttärellä omat menonsa, koira tuodaan minulle hoitoon. Nuoremmalla lukio menossa eikä TODELLAKAAN aikaa koulutöiden lisäksi käyttää koiraa edes lyhyellä lenkillä muutenkuin viikonloppuisin. Nykyisin ymmärtävät hyvin, miksi meille ei koiraa hankittu silloin, kun olivat sinun iässäsi. Enpä olisi itsekään uskonut, miten paljon aikaa koiran hyvä hoito vaatii. Lapsena vaan kuvittelin, että kyllähän siihen kykenen. Kiitos vanhemmilleni etteivät koiraan suostuneet silloin, kun itsellä murkkuiän riennot vasta tekivät tuloaan. :)))
Tiedän, sinusta tuntuu typerältä kun kaikki vaan käskevät laittaa jäitä hattuun, vanhempana sen ymmärrät. :)
Totuuden nimessä pitää sanoa, että nyt kun olen "koiranelämää" sivusta seurannut, en voisi vieläkään ottaa itselleni koiraa. :( Työpäiväni ovat kuitenkin pitkiä työmatkoineen, aivan liian pitkä aika koiralle olla yksistään kotosalla ja pidätellä pisu-/kakihätiään...
Mieluummin koiraton, kuin onnettoman koiran omistaja...
mulla oli sun iässä hoitokoira naapurissa mitä sain lenkkeilyttää harjata hoitaa ja kouluttaa nii palio ku tykkäsin.. ei sillä omalla koiralla kiirettä oo. voit ottaa hoitokoiria ja oppia niistä käytännön asioita :) sitten kun asia on ajankohtainen ja haluat koiran, rotuakaan ei tarvi miettiä :) usko pois, ei koiran ottamisessa mitään kiirettä ole, ja sitte kun sen saat nii siitä voi iloa irrota seuraavaksi 15 vuojeksi :)
niin saat tulla pitää seuraa mun koiranpennulle, joka on nyt 4kk vanha :-))
Oon 14v. ja sain just koiranpennun, oon hoitanu sitä hyvin ja se on nyt 6kk vanha :)
Tääl jotku valittaa ettei kannata,mun mielest kannattaa jos sul on omasta mielestä vastuuta. Sain koiran sillee et etin valmiiks pennun ja kinuin sitä, ja mun kaveri sai samanrotusen ku olin halunnu ja äiti sitte suostu.:) tsemppii !
muute en oo lukenu yhtäkää koira kirjaa.. .. netistä vaa tsiikaillu.
kuinka teillä nykyään menee...
Pisti silmään tuo kun kirjoitit ettet ole lukenut yhtään koirakirjaa. Olen usein ihmetellyt miten se kirjan lukeminen autuaaksi tekee. Eihän ennenvanhaankaan mitään koirakirjoja luettu. Se ainoa kirja joka torpasta löyty oli yleenäs Raamattu ja se sitte olikin kunniapaikalla. Ja kaikesta tästä huolimatta ihmiset pärjäs hyvin koirainsa kanssa, vaikka sillon ei ollu mitää lutusia seurakoiria vaan aitoja isännän metsästyskavereita.
heeei minä olen 17-vuotias tyttö ja minulla on sama ongelma vanhempani eivät osta mulle koiraaa vaikka mä rakastin koirii kaikkein eniten asun nyt täällä turussa varissuolla mä voin tulla mielelläni pitämään sun koiranpennulle seuraa esim ulkoiluttaa sitä aina kun tarvitsee:D ulkoiluttaisin mielelläni.
Tee esitelmä koirista ja koiran positiivisesta vaikutuksesta nuoreen.
Itse olemalla nuorena ensin vähän joissakin asioissa vastuuton annoin heille pitkän luennon koiran positiivisesta vaikutuksesta nuoreen vastuuttomaan ihmiseen (olettaen kuitenkin että nuori itse haluaa koiraa kuin kuuta nousevaa). Kerroin kuinka se kehittää nuoren vastuuntuntoa (ja tosiasia se onkin ja toimiva oli ainakin minun kohdallani) kun pitää huolehtia ja olla vastuussa toisesta eläväisestä. Kuinka se kasvattaa positiivisesti. Luin kirjoja aiheesta ja tein esitelmän. Sitten perustelin miksi koira olisi minulle kasvattava kokemus ja että minä olisin ulkona koiran ollessa mukana ainakin paremmassa turvassa kuin yksin, enkä koiran kanssa olisi kotonakaan yksin. Lisäksi se opettaisi minua ottamaan huomioon toisen, sillä koiranomistajana en voisi toimia täysin oman mieleni mukaan, vaan minun olisi huomioitava koira. Positiivisesti ajateltuna se opettaisi sitä kautta minua paremmin huomioimaan myös tulevassa parisuhteessa toisen ihmisen, kun en olisi elänyt pelkästään itselleni. Esitelmä oli yli 10 sivuinen, enkä muista mitä kaikkea siihen kirjoitin, koska siitä on jo n. 30v., mutta sain koiran, Skotlanninpaimenkoiran! Koira menestyi näyttelyssä ja oli viisas ja tottelevainen, josta piti sellaisetkin ihmiset, jotka eivät yleensä koirista pitäneet tai välittäneet.
Lisään vielä että ostin koirani omilla rahoilla, jotka ansaitsin kesätyöpaikasta.
Aina löytyy yksi joka poikkeaa joukosta, mutta yleisesti ottaen 13-vuotias on liian nuori ymmärtääkseen täysin millaiseen vastuuseen koiran ottaessa sitoutuu.
Kunpa kaikki vanhemmat olisivat yhtä fiksuja kuin aloittajan.
Ei koiraa, ehdottomasti ei. Koiran hankinnan täytyy olla mieluinen asia koko perheelle, eikä vain yhdelle lapselle. Alotetaan ihan alkujutuista. Rotukoira maksaa n.800-1300 euroa ja siihen vielä vakuutukset ja tarvikkeet, eläinlääkärinkulut niin tulee maksamaan erittäin paljon. Pentu kun tulee taloon 7-9 viikkoisena, niin se kuseksii pitkin taloa, ruikkii kaikkien merkkikenkien päälle, pureksii ne.. Pennut osaa olla suloisia, mutta osaa ne olla ärsyttäviäkin. Kädet on kuin leijonan raatelemat, jos pentu on samanlainen kuin tuo omanikin, eli ei alistu suosiolla ja kaikki muutenkin menee päin p*rsettä. Kaikki paikat paskassa, sinä haiset paskaselta ja kaveritkin jo alkaa nauramaan kun on kuin lantakasasta tulleelta (" unohtuks dödö kotii? " )..7-16 viikkosena pentu oppii parhaiten, silloin täytyisi pennun olla tottunut ihmisiin, eri ääniin ja toisiin koiriin (koirien kanssa tekemissä kun rokotukset kunnossa 12viikkosena, mutta voihan tietty pentu olla varmasti rokotettujen koirien kanssa tekemisissä) ja oppinut peruskäskyjä (istu,paikka,tänne yms, mutta oppii se ne jälkeenpäinkin) , 4kk:n iässä hampaat vaihtuu ja onko sitten kivaa, kun tallaa terävän hampaan päälle ja sitä saa irrotella jalkapohjasta, kouluun pitäisi lähteä? Sillon pentu on viimeistään järsinyt kotinsa ja perheenjäsenet raivon partaalle, kun ikeniä kutittaa.. Ärsyttää, ärsyttää se pentu ärsisee kun ihmiset yrittää saada sitä olemaan kunnolla. Pentuaika on sitä ihaninta ja ärsyttävintä aikaa mitä koiranomistuksessa on, kun neljältä pitää viedä pentu ulos aamulla, sitten kun se herää aina unestaan ja kun se on syönyt ja leikkinyt.Ja sinunkin täytyisi vielä olla koulussa, lukea koeviikkoja varten, se vasta rasittavaa onkin! Pennun murkkuikä onneksi mitataan kuukausissa eikä vuosissa kuten ihmisillä.btw, Sinullakin se murrosikä on alkamassa ja tartteat vaan jonkun jota hoitaa. Ratkaisu tähän on tietenkin suloinen pieni karvapallo, koiranpentu jonka näit naapurin rouvalla. Lelukoira olisi oikea lellittäväksi. Jokatapauksessa, koiran murkkuikä on järkyttävää aikaa. Koira unohtaa korvansa eikä tottele mitään, mutta rankka koulutus ja luovutetut hiki- ja joskus jopa veripisaratkin ovat herkässä.. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo, kun koira on kaksi vuotiaana jotenkuten koulutettu ja se selviää meidän maailmassa. Vanhana sitten se koira on juuri sellainen kuin sen vaan toivoi olevan nuorempana, rauhallinen, tottelevainen rakas ystävä. Suosittelen tutustumaan eri koiran koulutuskirjoihin, kuten " Koirani vai minä " -kirja. Jos sitten joskus koirakiinnostus palaa, suosittelen tutustumaan koirarotuihin ja jos vielä senkin jälkeen joku The rotu kiinnostaa, niin naputtelet nettiin vaan rotuyhdistyksen sivut ja tutustut entistä tarkemmin. Mahdollisesti vaihdat rotuhaaveiluasi tanskandogista bordercollieen, siitä sakemanniin ja viimoisena herttainen spanieli tulee auton kyydissä syliisi. Siinä sitten on enää turha miettiä minkälaisen vastuun on itselleen kerännyt, vaan pitää kärsivällisesti keittää se soppa loppuun asti.
En suosittele sinun hankkivan koiraa, kerta vanhemmatkaan eivät ole suostuneet siihen näin yksinkertaisesti kirjoitettuna. Jos kuitenkin olet mielestäsi erittäin valmis koiran hankintaan ja maksamaan siitä yli 1000 euroa, käyttämään sitä rokotuksissa, kouluttamaan sitä, ulkoiluttamaan, ruokkimaan, leikkimään niin sitten kannattaa odotella sitä oikeaa hetkeä sille koiralle, joka mieluiten on sitten kun on vakituinen työpaikka ja opiskelut opiskeltu.
Tolla perusteella aika harvalla olis oikea hetki ottaa koira, mikäli se siis vaatii vakituisen työpaikan ja että opiskelut on opiskeltu. Joillain meistä on jopa lapsia ilman kumpaakaan noista, koirista nyt puhumattakaan...
Suosittelisin että olisi vakityöpaikka ja opiskelut suoritettu, tai ainankin jotain sinne päin :) Opiskelut jos kestävät kahdeksasta neljään ja enemmänkin, ja perään työt niin jaksaako siinä sitten koiraa käyttää lenkkeilemässä ja ´muutakin tekemään? Jollain toki on aikataulut opiskelujen ja työn suhteen järkeviä jotta voi koiran ottaa.