Kysyn nyt täällä kun ristiäiset-palstalla suht vähäm kävijöitä. Elikkös tilanne on seur. : meille tulossa toinen vauva ja nyt mietityttää noi ristiäiset. Ekalle pidimme tai lähinnä minä pidin tai järkkäsin. Jotenkin se mielestäni kuuluu aiaan, perinne tms. Ja lapsi saa halutessaan erota kirkosta, en estä. En siis sillä tavalla ole "uskovainen".
no niin asiaan..Mieheni ei tehnyt elettäkään, halusi laittaa farkut ja pelipaidan ja kun pyöryttelin silmiä laittoi puvun muttei kenkiä. ei jutellut papin kanssa, ei halunnu millään tavalla osallistua. no okei, miehet ovat nyt välillä tollasia. Mutta mulle tuli ja on edelleen jotenkin typerä olo, että se oli ihan turha tapahtuma. Että järkkäsin joten teatterinäytelmää meillä. Ristiäsiet oli kotona ja ihan mukava ja lyhyt seremonia mutta silti tuli paha mieli. Miten sen nyt selittäsin..
Mutta mielessä siis että jos eka lapsi kastettu niin kuuluu asiaan että myös toinen.
Ei olla naimisissa ja myös sen takia että ei mies jaksa tollasta "hömppää". Tekisi mieli sanoa että "mee sä vaikka kaljalle siks aikaa jos tää on kaikki niin turhaa." =/
no niin asiaan..Mieheni ei tehnyt elettäkään, halusi laittaa farkut ja pelipaidan ja kun pyöryttelin silmiä laittoi puvun muttei kenkiä. ei jutellut papin kanssa, ei halunnu millään tavalla osallistua. no okei, miehet ovat nyt välillä tollasia. Mutta mulle tuli ja on edelleen jotenkin typerä olo, että se oli ihan turha tapahtuma. Että järkkäsin joten teatterinäytelmää meillä. Ristiäsiet oli kotona ja ihan mukava ja lyhyt seremonia mutta silti tuli paha mieli. Miten sen nyt selittäsin..
Mutta mielessä siis että jos eka lapsi kastettu niin kuuluu asiaan että myös toinen.
Ei olla naimisissa ja myös sen takia että ei mies jaksa tollasta "hömppää". Tekisi mieli sanoa että "mee sä vaikka kaljalle siks aikaa jos tää on kaikki niin turhaa." =/
Vastaukset 10
Vanhimmat
Itse en kuuluu kirkkoon mutta kaikki kolme lasta on kastettu ja ensimmäisellä oli isot sukujuhlat eli vieraita oli n.50 :)
Itse ajattelen että se on lapsen ensimmäinen juhla ja minusta hänelle se kuuluu.
Nimiäisetkin on kiva mutta toisaalta jos olet toisen kastanut niin mikset toistakin? ellette sitten eroa kirkosta koko perhe,jolloin sinulla on ns.syy olla kastamatta kun hän sitten vuosien päästä kysyy: Miksei mua kastettu?
Ja miehestä...ne pitää laittaa kuriin! ja puhu hänelle, kerro että mitä itse ajattelet ja siitä että sinulle tuli pahamieli viime kerrasta.
Mikään ei selviä jos ette puhu!
Jos mies menee mielummin kaljalle kuin juhlii lastaan niin so long sellaiselle!
Oletko harkinnut sitä että miehesi ei ehkä haluaisi lasten kuuluvan kirkkoon jos kumpikaan vanhemmistakaan ei kirkon opetusten lailla usko?
Ei kirkkoon kuuluminen ole mikään pakollisuus nykyään, ennemminkin taakka jos kerran uskoakaan et jaa. Olisiko mies tyytyväisempi pelkkään nimenantoseremoniaan kuin uskonnolliseen rituaaliin johon ette edes usko?
Voi hyvinkin olla että mies tekee niinkuin tekee koska protestoi mutta ei halua sanoa suoraan että koko ajatus on typerä. Kysy. Ja mieti onko niin tärkeää liittää lapsi uskonnolliseen yhteisöön.
***
Niin HYVÄT TAVAT on keksitty! Jos minun mieheni käyttäytyisi tuolla tavalla niin kyllä minä loukkaantuisin! Sitä yrittää kasvattaa lapsistaan hyvätapaisia ja kohteliaita ja sit jos isä käyttäytyy tuolla tavalla niin minkäs esimerkin se antaa?
Kapinoinkoon sitten kun ei ole pappia ja sukulaisia paikalla, mutta tuollainen käytös on vain ja ainoastaan lapsellista.
...että pidät jotain mistä mies noin oireilee, mitättömänä oikkuna ja lapsellisuutena? Että "papin läsnäollessa" pitää olla kuin hyvä pikku herranterttu, uskoi sen papin löpinät tai ei?
Joillekin se on tärkeä asia, usko tai uskomattomuus. Tee itsellesikin palvelus ja kysy mieheltä mikä vaivaa ennen kuin lähdet lapsellisuudeksi vetämään.
***
Tota kun noin kovasti luulet tietäväsi asioista niin kerronpa sulle Tristar että kyse ei nyt ollut mistään papin tai kristinuskon vihasta. Ole ystävällinen äläkö kommentoi jos tulle vaan jotain puppua valistusta.
Luuletko tosiaan etten tiedä onko mieheni uskovainen vai ei???????????? Ollaan sentään oltu yhdessä aika pitkään ja osataan kyllä keskustella vaikka mistä. Joskus vaan tulle oikkuja mitkä naiset ei ymmärrä ja samoin toisinpäin. Olet jotenkin aika kipeä tapaus, anteeks vaan...Mutta joo niin kuin jo sanoin niin älä kommentoi täällä jos se pitää aina mennä tollaseks viisasteluksi.
Nimenomaan lapsellisuutta. En minäkään usko jumalaan, mutta osaan KUNNIOITTAA MUITA IHMISIÄ, SEKÄ HEIDÄN USKOAAN. Jokainen uskokoon mihin haluaa. Juhlatilanne on juhlatilanne, on kyse sitten uskonnollisesta tai muusta juhlasta. "Pukeutumiskoodin" rikkominen tai jonkun vieraan (vieraanahan se pappi siellä on) huomiotta jättäminen on huonoa käytöstä. Uskoi mitä uskoi.
Hmmh. Minä esitin ajatuksen joka saattaa olla tai olla olematta totta. Sinä et ajatusta tyrmännyt vaan aloit väittää avstaan, siis oletin että joko et oel harkinnut kyseistä mahdollisuutta tai sitten et ole asiaa mieheltäsi kysynyt.
Siraaksi nimittely kai kuuluu lähinnä teini-ikäiselle?
***
Mutta joillekin oman lapsen kastaminen sellaisen kirkon jäseneksi johon itse ei kuulu ja joka herättää vain huonoja ajatuksia, ja vaimon tapa kävellä miehensä mielipiteiden ylitse kyseisessä aiheessa (en tässä viittaa ap:hen koska en heidän tilannettaan tunne, mutta vastaaviin tapauksiin josisa kyseinen ongelma tosiaan On ollut esillä) herättää varmaankin närää. Jopa "lapsellisesti" oireilemiseen saakka.
Toisaallakin kysyin, antaisiko ap liittää lapsensa muslimiyhteisöön jos mies niin haluaisi? Koska se miehen mielestä kuuluu asiaan vaikka ei niihin oppehin uskokaan?
***
Älä ota stressiä, vaan jätä ristiäiset välistä, ilmoitat vain että lapsi saa kyllä nimensä Maistraattiin ajallaan ja sitten ne mummom ym, voi tulla kun joutavat vaikka kaikki yksitellen ja keittelette kahvit.
Luulen että vaikka ristiäisiä ei olisikaan saa lapsi samat lahjat kun toinenkin, eli juuri nämä vakio kehykset ym.
Minulla 2 aikasempaa lasta kastettu mutta kolmalle ei vain löytynyt sopivia kummeja joten ilmoitin nimen vaan maistraattiin.
Siis jos se kastetaanko vai ei on kiinni siitä, että jaksoinko järkätä ristiäiset tai löytyikö sopivia kummeja jne., niin sääliksi käy lapsiparkoja. On kysä vähän syvällisemmästä asiasta. Onko tullut mieleenne, että se voi olla lapselle itselleen tärkeä asia, onko kastettu vai ei, kuuluuko kirkkoon vai ei. Toki sinne voi myöhemminkin liittyä/erota, mutta vasta isoksi kasvettuaan, kun alkaa asiaa kummastelemaan, ja se voi olla iso asia että vietti lapsuutensa kastamattomana. Ja varsinkin se, että muut sisarukset kyllä kastettiin, mutta itseä ei. On teillä siinä selittämistä, jos lapsellenne asia merkitseekin enemmän kuin teille. Siis miettikää nyt asiaa hyvät ihmiset vähän syvällisemmin, jooko!