Tämä keskustelupalsta ei oikein ole sitä mitä varmaan moni sijaisvamhempi toivoisi sen olevan.
Täällä kysellään ja jopa haastetaan riitaa siitä mitä on sijaisvanhemmuus ja heidän palkkionsa sekä mitenasuvat ja milla autolla ajelevat.
eikö olisi mielekkäämpää keskustella näiden huostaanotettujenlasten arjesta sekä hyvinvoinnista joka lähinnä koskee näitä lapsia ja heidän jopa montakertaa heillä traumaattisia kokemuksia joista johtuu monia ja vaikeita ongelmia.
Myös yksi tärkeä osa elämästä on biovanhempi/vanhemmat. Miten kukin kohtaa nämä ihmiset jotka elävät ja ovat tuomassa ongelmia lapsen arkeen. Hyvät suhteet ja yhteistyö ovat tärkeitä mutta ei hetikään aina ole mahdollisia.
Kuten esim. Mitä teet sijaisvanhempana kun nuori murrosikäinen hakeutuu ja joutuu rikollisjengiin. koKohdallamme on ongelmana juuri se kun tyttö hakeutuu eitoivottuun seuraan.
Tiedämme että tämä elämismalli on hänelle hyvinkin tuttua ja kokee sen "turvalliseksi" koska siellä on se sama ilmapiiri kuin mitä on biokodissakin.
Kaikki niinsanottu normaali eli tavallinen elämänmalli on outoa ja pelottavaa.
Miten suojelette nuoria, miten kännykkään liittyvät rajoitukset samoin internetissä seilaaminen.
Kokemusta on karttunut vuosien mittaan vaikka en voi koskaan sanoa että sama toimintamallimme sopii muille. Siksi olisi tärkeää keskustella ja löytää jotenkin samanarvoinen keskitie johon myös me sijaisvanhemmat voisimme turvautua.
Olen esimerkiksi ollut lasten vanhempana yhtäjaksoisesti 34 vuotta ja niistä 30 vuotta samassa koulussa.
Siinä on nähnyt vanhempien sukupolvenvaihdon eli ero on suuri verrattuna siihen mitä se oli 34.
vuotta sitten.
Usein tuntuu että sijaisvanhempana joutuu tekemään töitä työhanskat kädessä on se niin rankkaa hommaa että usein mieleen tulee ripustaa hanskat naulaan.
Mutta eihän tunnollinen vastuuntuntoinen aikuinen voi hylätä lasta ja tehdä jälleen sen mitä lapsi on jo saanut kokea viisi kertaa juuri sen työlään ja vaikeaongelmaisen bioäidin ja oman multiongelmansa vuoksi. Siksihän lapsi otettiin huostaan ja me otimme tämän toimeksiannon harteillemme.
Tämä on sijaisvanhemmuudelle suuri haaste. Lapselle on annettava oma ihmisarvo ja että lapsi on rakastettava sekä todella ihna. Eihän lapsi sille itse voi mitään kun on perintönä saanut peruuttamattomia ongelmia.
En tässä yleistä mitään vaan tämä on meidän elämää onnettoman mutta välillä onnellisen meille sjoitetun tytön 16 v. kanssa.
Toivoisin että muutkin sijaisvanhemmat kirjoittaisivat omista ratkaisuistaan mitä tulee arjen ongelmiin. Ne olisi mielekkäitä keskustelun pohjia ongelma aiheista ei taida olla puutetta.
Kyllä myönteisetkin lapsikohtalot ovat tärkeitä kuultavia.
Jos ei kuulla eikä nytä niin kaikille hyvää kesää.
Hymyilkää kun tavataan Espoossa jonne lomamatka tai muualla päin Suomea.
Täällä kysellään ja jopa haastetaan riitaa siitä mitä on sijaisvanhemmuus ja heidän palkkionsa sekä mitenasuvat ja milla autolla ajelevat.
eikö olisi mielekkäämpää keskustella näiden huostaanotettujenlasten arjesta sekä hyvinvoinnista joka lähinnä koskee näitä lapsia ja heidän jopa montakertaa heillä traumaattisia kokemuksia joista johtuu monia ja vaikeita ongelmia.
Myös yksi tärkeä osa elämästä on biovanhempi/vanhemmat. Miten kukin kohtaa nämä ihmiset jotka elävät ja ovat tuomassa ongelmia lapsen arkeen. Hyvät suhteet ja yhteistyö ovat tärkeitä mutta ei hetikään aina ole mahdollisia.
Kuten esim. Mitä teet sijaisvanhempana kun nuori murrosikäinen hakeutuu ja joutuu rikollisjengiin. koKohdallamme on ongelmana juuri se kun tyttö hakeutuu eitoivottuun seuraan.
Tiedämme että tämä elämismalli on hänelle hyvinkin tuttua ja kokee sen "turvalliseksi" koska siellä on se sama ilmapiiri kuin mitä on biokodissakin.
Kaikki niinsanottu normaali eli tavallinen elämänmalli on outoa ja pelottavaa.
Miten suojelette nuoria, miten kännykkään liittyvät rajoitukset samoin internetissä seilaaminen.
Kokemusta on karttunut vuosien mittaan vaikka en voi koskaan sanoa että sama toimintamallimme sopii muille. Siksi olisi tärkeää keskustella ja löytää jotenkin samanarvoinen keskitie johon myös me sijaisvanhemmat voisimme turvautua.
Olen esimerkiksi ollut lasten vanhempana yhtäjaksoisesti 34 vuotta ja niistä 30 vuotta samassa koulussa.
Siinä on nähnyt vanhempien sukupolvenvaihdon eli ero on suuri verrattuna siihen mitä se oli 34.
vuotta sitten.
Usein tuntuu että sijaisvanhempana joutuu tekemään töitä työhanskat kädessä on se niin rankkaa hommaa että usein mieleen tulee ripustaa hanskat naulaan.
Mutta eihän tunnollinen vastuuntuntoinen aikuinen voi hylätä lasta ja tehdä jälleen sen mitä lapsi on jo saanut kokea viisi kertaa juuri sen työlään ja vaikeaongelmaisen bioäidin ja oman multiongelmansa vuoksi. Siksihän lapsi otettiin huostaan ja me otimme tämän toimeksiannon harteillemme.
Tämä on sijaisvanhemmuudelle suuri haaste. Lapselle on annettava oma ihmisarvo ja että lapsi on rakastettava sekä todella ihna. Eihän lapsi sille itse voi mitään kun on perintönä saanut peruuttamattomia ongelmia.
En tässä yleistä mitään vaan tämä on meidän elämää onnettoman mutta välillä onnellisen meille sjoitetun tytön 16 v. kanssa.
Toivoisin että muutkin sijaisvanhemmat kirjoittaisivat omista ratkaisuistaan mitä tulee arjen ongelmiin. Ne olisi mielekkäitä keskustelun pohjia ongelma aiheista ei taida olla puutetta.
Kyllä myönteisetkin lapsikohtalot ovat tärkeitä kuultavia.
Jos ei kuulla eikä nytä niin kaikille hyvää kesää.
Hymyilkää kun tavataan Espoossa jonne lomamatka tai muualla päin Suomea.
Vastaukset 24
Vanhimmat
omat suljetut palstanne, jossa voitte haukkua ihan rauhassa lapsen omia vanhempia! Pysykää siellä.
Tämän palstan otsikko on: keskustele sijaisvanhemmuudesta. Siitä voidaan olla monta mieltä, kuten lienet huomannut.
Etkö ymmärrä, että pahotat monen äidin ja isän mielen vielä rehentelemällä täällä. Saat monen veronmaksajan raivoihinsa, kun systemaattisesti valehtelet todelliset palkkiosi.
Saat isovanhemmat suuttumaan.
Ainut asia joka näkyy positiivisena on teidän käsittämätön tyhmyys ja itsekkyys!
Toki on fiksuja sijareita (ehkä 5 %), mutta he eivät mesoa tällaisella kaikille AVOIMELLA palstalla!
Kuka täällä haukkuu ja ketä?
Mitä kautta saan tietoa ko keskustelupalstasta?
Minäkin haluaisin tiedon tästä "suljetusta" keskustelupalstasta, mikä vaatii rekisteröitymisen ja mihin ei mieleltään järkkyneet ja joka keskustelun pilaavat henkilöt pääse. Olisi erittäin mukavaa keskustella asiallisesti sijaisvanhemmuudesta ja kaikesta mikä siihen liittyy, ilman että joku ensimmäisenä haukkuu.
Tämä palsta on idealtaan erittäin hyvä, ja minulla on paljon kysymyksiä myös sijoitettujen lasten biovanhemmille, ja tätä kautta olisi hyvä keskustella asioista asiallisesti tasolla "miltä teistä sijoitusvanhempina tuntuu tällainen asia" ja me vastavuoroisesti haluaisimme tietää miltä biovanhemmista tuntuu jokin asia, eli lyhyesti sanoen haluaisin ottaa kaikkien osapuolien tunteet ja toiveet huomioon lapsen kanssa eläessäni ja häntä tilapäisesti hoitalessani, mutta lapsen oma vanhempi ei vastaa kysymyksiini suoraan enkä voi kysyä täällä oleviltakaan biovanhemmilta mielipiteitä kun kukaan ei usko että haluan todella lapsen parasta. Täällä ainakin saa sellaisen vihan niskaansa että tuskin uskaltaa tunnustaa olevansa sijaisvanhempi.
Olisi mukavaa jos olisi avoin palsta mille kaikki olisi tervetulleita ja pystyisimme keskustelemaan asioista asiallisesti ja ystävällisesti, toisiamme auttaen.
Olisiko tällä palstalla sellaisia sijoitusvanhempia, biovanhempia ja kenties jopa sijoitettuja lapsia ja murkkuja jotka olisivat kiinnostuneet sellaisesta palstasta kun kuvailin?
Mehän voimme perustaa sen, mikäli mielenkiintoa löytyy.
Suljettu palsta löytyy, mutta sinne kirjaudutaan Perhehoitoliiton kautta. Sinun on oltava Perhehoitoliiton jäsen, muuten ei palstalle ole asiaa. Ennen oli muistaakseni Verkkoklinikalla myös palsta onko enää? en tiedä.
Kyllä täälläkin voidaan päästä asialinjalle jos halutaan, mutta kun tämä on avoin palsta niin aina riittää änkyröitä. Toisaalta tänne on helppo kirjoittaa sellaisten jotka eivät suljetulle palstalle pääse. Lasten sijoittaminen kodin ulkopuolelle on LÄHES AINA vaikea asia ja usein bioperhe/biovanhempi jää yksin asian kanssa. Ehkä se, että täällä voi purkaa pahaa oloaan anonyymisti helpottaa oloa.
sanotaan, että vanhempia ei saa jättää yksin. Pitää ryhtyä tarvittaviin toimiin että huostaanotto jää mahdollisimman lyhyeksi. Toteat, että biovanhemmat voivat sitten täällä purkaa pahaa oloaan. Missä on ne rahat, jotka kaupungit ja kunnat ovat varanneet siihen, että huostaanotto jäisi mahdollismman lyhyeksi. Mihin ne käytetään ja maksetaan kallista huostaanottoa veronmaksajien rahoista sijareille. Sijaisten kuuluu osaltaan tukea vanhempia vanhemmuudessa, eikä noin suhtautua kuin vanha sijari. Vanhat kuivat koukkuselät sanotaan nykyään työpaikoista irti ensimmäisenä, sijarien ammattikunnassa joutaa kaikki kilometritehtaalle jos vähänkään ovat yhtä mieltä kuin vanha sijari perustelee.
mutta tällä palstalla ulkopuolisena minua ainakin loukkaa tämä biovanhempi-käsite? Aivan kuin olisin biologian oppitunnilla, jossa ollaan alkeistasolla.
Lapsella on vain yksi äiti ja isä ja he ovat biologisia lisääntymiskyvyltään. Kun vauveli on syntynyt, niin heistä tulee äiti ja isä.
Kukaan muu ei siis voi olla syntyneen lapsen äiti tai isä?
Ei kätilö tai lääkäri voi sitä olla, vaikka auttavat lapsen maailmaan?
Ettekö voi jättää tätä biovanhemmat-käsitettä kielenkäytöstänne pois ja puhua LAPSEN OMAT VANHEMMAT ja sijarit?
Tuo nykyinen kielenkäyttö on leimaavaa ja usein hyvin "omistavaa".
Ikäänkuin olisitte jo astuneet lapsen omien vanhempien saappaisiin.
Sehän ei ole sijoituksissa kuitenkaan TARKOITUS!!
vanhemmat
koira? Rotua en tiedä, etkä sinäkään maininnut.
Biovanhempi- sana on minullekin outo, mutta nähtävästi yleisessä käytössä. Täälläkin erikseen osio nimeltä Biovanhemmat. Muitakin sanakummallisuuksia on. Esim . perhekoti, joka ei kenenkään perheen koti vaan laitos, jossa lapset ja nuoret asuvat ja työntekijät käyvät töissä.
Otin netin kautta yhteyttä ja jätin yhteystietoni jo ainakin kuukausi sitten, mitään ei ole kuulunut. Verkkoklinikan keskustelupalsta on hankalakäyttöinen ja siellä on uusia viestejä.
voi, voi ja aivan sama, jos noin koet ja ajattelet.
Sijareilla on oikeus tällä omalla palstalla keskustella niistä asioista, jotka mieltämme askarruttavat ja kysellä toisten kokemuksista.
Pysy sinä vain poissa tältä palstalta, sillä vältät mielesi pahoittumisen.
Asiaa.
jos vastaat asiallisiin kysymyksiin aina noin, pysy vain pois tältä palstalta, niin mikä siihen on syynä?
Eikö näitä kummallisuuksia voi ja saa ihmetellä?
Ettehän te saa rakentavaa keskustelua syntymään, jos jokainen palstalle "eksynyt" saa vastauksen pysyä poissa?
Sehän jo kertoo jonkin salattavuudesta?
Pelottaa vain, mihin lapsi kohta voi luottaa? Onko koulusta tulossa koti?
Onko miesope iskä?
Saanko kiukutella vai joudunko sijarille tai perhekotiin?
Mikä äiti on väärä koti, kuten eräs eppu kysyi?
Siinä mietittävää? Toivon asiallisia vastauksia.
kyllähän joku tolkku pitää olla.
Ei mulle tulis mieleenkään mennä esim. biopalstalle, jos heidän kirjoituksistaan pahottaisin mieleni ja sitten kieltäisin heitä keskustelemasta omista kokemuksistaan ja tunteistaan, koska mulle tulee paha mieli, hello.
Tämä on siis sijaripalsta meillä on oikeus puhua keskenämme asioista kuten ne on.
Jos meidän jutuista joku ulkop. pahoittaa mielensä, niin eikö jo järki sano, että pitää pysyä poissa sellaiselta palstalta, eikä ruveta kieltämään toisia keskustelemasta???
olen nähnyt nimimerkkisi muillakin palstoilla. Myös tuolla käsittämättömällä (biolaitos, ym) sivulla.
Olet melunnut abortti- ja adoptio-sivuilla. Vai käyttäneekö joku nimimerkkiäsi väärin?
Miksi et vastannut kysymykseeni, vaan johdatit asian taas muualle?
olisi vieraillut esim. biopalstalla, mutta en ole heidän kirjoituksistaan loukkaantunut, enkä kieltänyt heitä kirjoittamasta omalle palstalleen.
Siitä on kysymys.
Ihan vapaasti voit vierailla tälläkin palstalla, mutta älä rupea rajoittamaan meidän keskusteluja, ymmärrätkö?
kantaa esittämiisi kysymyksiin, koska sijareilta ei niihin vastauksia voi odottaa, koska emme mitenkään ole luokittelemassa oikeita tai vääriä koteja tai vaikuttamassa koulumaailman asioihin.
Miksi niitä meiltä kyselet?
Ei meillä ole valtaa enempää kuin sinullakaan, vaikuttaa kotimme ulkopuolisiin asioihin.
Emme siis ole vaikuttajia mihinkään suuntaan, ainoastaan suorittajia, eli huolehdimme lapsista, jotka on huolehdittavaksemme annettu.
Huomaan, että sulla on kova huoli nuorestanne.
Kuitenkin keskustelu lähti taas aivan aiheen ulkopuolelle. Yllätys, yllätys.
Et tainnut olla palstoilla, kun kerroin meidän nuoren ongelmista, silloin aikanaan.
Meillä jouduttiin laittamaan nuori toiselle paikkakunnalle joksikin aikaa, ottamaan etäisyyttä ei toivottuun porukkaan, johon oli sekaantunut.
Onneksi eivät olleet varsinaisesti kavereita, mutta tuttuja, jotka painostivat tekemään rikoksia.
Viisi viikkoa asiaan perehtyvässä laitoksessa sai sikäli hyvää aikaan, et pääsi eroon siitä kierteestä mihin oli joutunut.
Samoin sit se Rosen terapia. Sillä pystyi lopettamaan kokonaan varastelun, mikä myös hänellä oli ihan "geeniperimässä", eli suvussa paljon sellaista.
Meillä tämä, silloin vielä ihan lapsi, halusi myös itse kovasti eroon siitä elämästä ja oli valmis lähtemään, koska joutui jo ihan pelkäämään niitä isompia, jotka häntä painostivat.
Nyt menee pojalla hyvin. Hän valmistui ammattikoulusta ja työnantaja otti yhteyttä ja tarjosi töitä, koska hän on hyvä työntekijä.
Ensi vuonna armeijaan. Entinen rikollinen elämä on tiettävästi taakse jäänyttä.
Vuosiin ei ole enää ollut mitään. Huh, nyt täytyy heti sanoa perään, että toivottavasti nyt ei heti jotain tapahdu, kun kehuskelin tässä.
Yleensä on aina käynyt niin, että kun olen päässyt kehumaan, et menee paremmin, niin heti tulee jotain.
OPikein mukavaa juhannuksen aikaa sinulle, perheellsi ja kaikille palstalaisille.
paljon ongelmia.
Kyllä olen lukenut sinun kertomuksesi ja paljon sitä on mietittykin. Ollaan siinä pisteessä että laitospaikka on valmiina heti jos asiat lähtevät menemään huonompaan suuntaan. Tässä kevään aikana tyttö sai kotiopetusta ja se sujui erittäin hyvin. Ei siis koulussa ollenkaan kavereita tapaamassa.
Tässä on käynyt niin että tyttö lähti koulusta kavereiden kyytiin ja niistä reissuista kun ei tiedetä missä on ollut. Nämä koulun ulkopuoliset nuoret miehet ja tytöt tulivat sovittuna aikana sovittuun paikkaan. Tästä on nyt sitten seuraamuksena jatkuvaa häiriköintiä ja ilkikuria.
laittakaa se tyttö tosiaan vähäksi aikaa johonkin pois kavereiden ulottuvilta.
Yllättävän lyhyessä ajassa ne jo etsii uudet uhrit ja päästää irti.
Eihän teidän tarvi kokonaan laittaa tyttöä pois, vaan vain vähäksi aikaa ottamaan etäisyyttä.
Meillä oli just vielä se, että isommat kiristi ja lapsi tarvitsi turvakseen sen välimatkan.
Eihän tuloksista koskaan etukäteen voi tietää, mutta onpahan sekin ainakin kokeiltu.
En usko, et mikään onnistuu niin kauan, kun tyttö on nykyisten kavereiden vaikutuspiirissä.
Pitää saada aika tiukkaan laitokseen, missä ei saa olla kännyköitä, eikä kaverit saa vierailla. Vain siten on jotain tehoa.
kun nuori uskaltaa ottaa oman tahtonsa takaisin sijarin taskusta.
Mä en antanut lapseni "tahtoa" sijareille, vaan taistelin vereslihalla lapseni puolesta.
Eipä tullut ongelmanuorta vaan hyvin pärjäävä ihminen, joka pääsi kotiin tärkeiksi murkkuvuosiksi!
tämä nuori mielestäsi tekee oikein.
Ei käynyt koulua eikä saanut minkään arvoista todistusta. Jatkoopinnot ovat siis ??? ainakin toistaiseksi.
Eli omantahdon ottaminen takaisin sijarin taskusta on tulevaisuuden valttikortti. Mitä sillä meinaat kun kirjoitat omasta tahdosta ja taistelusta aina vereslihalla... Onko kysymys jostakin uskonlahkosta kun kirjoitat mielestäni siihen tyyliin.
se nyt taas kuuluu sarjaan omituisia ajatuksia.
Haluaa vain parjata sijareita, tuntematta asioiden todellista laitaa sen paremmin.
Se rikollisten kanssa seurustelu on huolestuttavaa, mutta koulun keskeytyksen kanssa en nyt niin kovin huolissani olisi, sellaista sattuu.
Kun motivaatio on täysin kateissa, niin on aika turhaa yrittää väkisin sitä koulua käydä.
Kun antaa vähän löysää siinä, niin saattaa oma halu vielä opiskeluunkin herätä myöhemmin.
Sellaista väsymystä tulee monille, mutta ei se vielä tarkoita, et peli olis kokonaan menetetty.
Pitää siis vain yrittää sitä nuorta ymmärtää siinä kohtaa ja puhua, että jatkaa koulua, sitten kun tuntee taas jaksavansa. Yleensä sellaisella "ymmärtämisellä" saa parempaa tulosta aikaiseksi.
Väsymys saattaa olla ihan todellista ja aitoa.
Rikollista käyttäytymistä, tai rikollisten kanssa seurustelua ei sen sijaan tarvitse mitenkään ymmärtää ja se kannattaakin tehdä nuorelle selväksi.
Tottakai huostaanotetun lapsen läheisenä ainakin minua kiinnostaa tietää mitä sijaisvanhemmuus on, mitä kaikkea siihen kuuluu jne mutta tarkoitus ei ole haastaa riitaa. Lapsen arjesta ja tämänhetkisestä hyvinvoinnista taas on vaikea keskustella jos yhteydenpito lapseen on kielletty! Mielestäni on väärin syyttää biologisia vanhempia että he nyt olisivat tuomassa ongelmia lapsen arkeen. Ihan yhtälailla sijoitettu lapsi voi ahdistua sijaisperheessä. Kaikki ongelmat eivät tule myöskään perintönä vaan joskus se voi olla myös ihmisen oma valinta.