Iltaa ennen mun gerbun kuolemaa...tulin häkille
huudellen gerbun nimeä jolloin se yleensä tuli
katsomaan että mitä nyt tapahtuu, se ei tullut.
Etsin sitä ja huomasin, että se makasi häkissä,
se liikkui maassa mutta ei pystynyt nousemaan.
Otin sen käteen ja pitelin sitä. Kello oli n. 22
joten minnekään en päässyt viemään sitä. Silloin
olin NIIN TYHMÄ että ajattelin että se on parasta
jättää yksin kuolemaan mutta silti elättelin
toivoa siitä, että se aamulla vielä eläisin ja
veisin sen eläinlääkäriin, mutta niin ei käynyt.
En ymmärrä miksi en valvonut sen kanssa sen
viimeistä yötä, en edes ehtinyt hyvästellä!!
Jätin vain yksin kuolenaan!! AI ETTÄ OLEN
TYHMÄ!!!!! ANTEEKSI VIUHTI, KADUN SITÄ NIIIIN
PALJON!!!! RAKASTAN SUA AINA JA IKUISESTI!!! En
edes tiedä miksi kuolit, jo 1,5 vuotiaana!
Johtuiko siitä että olit yksin, ilman
lajitoveria? Kadun NIIN!! Toivon että voisin
antaa sinulle uuden elämän, voisit elää
uudestaan!! ANTEEKSI!! En unohda sinua IKINÄ!!
Nytkin itken vaikka kuolemastasi on jo 2 vuotta!
RAKASTAN SINUA AINA!!!!!!
huudellen gerbun nimeä jolloin se yleensä tuli
katsomaan että mitä nyt tapahtuu, se ei tullut.
Etsin sitä ja huomasin, että se makasi häkissä,
se liikkui maassa mutta ei pystynyt nousemaan.
Otin sen käteen ja pitelin sitä. Kello oli n. 22
joten minnekään en päässyt viemään sitä. Silloin
olin NIIN TYHMÄ että ajattelin että se on parasta
jättää yksin kuolemaan mutta silti elättelin
toivoa siitä, että se aamulla vielä eläisin ja
veisin sen eläinlääkäriin, mutta niin ei käynyt.
En ymmärrä miksi en valvonut sen kanssa sen
viimeistä yötä, en edes ehtinyt hyvästellä!!
Jätin vain yksin kuolenaan!! AI ETTÄ OLEN
TYHMÄ!!!!! ANTEEKSI VIUHTI, KADUN SITÄ NIIIIN
PALJON!!!! RAKASTAN SUA AINA JA IKUISESTI!!! En
edes tiedä miksi kuolit, jo 1,5 vuotiaana!
Johtuiko siitä että olit yksin, ilman
lajitoveria? Kadun NIIN!! Toivon että voisin
antaa sinulle uuden elämän, voisit elää
uudestaan!! ANTEEKSI!! En unohda sinua IKINÄ!!
Nytkin itken vaikka kuolemastasi on jo 2 vuotta!
RAKASTAN SINUA AINA!!!!!!
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vastakkaa hänelle, itse kun en oo gerbu-
ihmisiä... Otan kuitenkin osaa suruusi, ja aika
parantaa haavat! Muistele viuhtia lämmöllä, se
auttaa! =)
Niin, olisi sinun kyllä pitänyt viedä se
lääkäriin. Jos sillä oli esim joku infektio, niin
antibioottikuuri olisi voinut vielä tehota.
Eräs kuolinsyy saattaa olla vaikka liian pitkät
hampaat, jos esim. ala- tai ylähampaat ovat
katkenneet. Tällöin gerbiili kuolee, kun ei pysty
syömään.
Toki on muitakin syitä.
Vataisuudessa kannattaa ainakin sairaanoloiselta
gerbiililtä aluksi tarkistaa hampaat. Ne on hyvä
tarkistaa muutenkin vaikka jokatoinen päivä.
Mullakin on ollu kaksi gerbiiliä.Toinen kuoli
melkein kaksi vuotiaana ja yöllä.Tiesin että se
jättää tän maailman yöllä joten hyvästelin sen jo
illalla.Aamulla se oli häkissä kuolleena.Nyyh
nyyh,anteeksi.No kuitenkin mun toinen gebru oli
VIELÄ elossa.Muutaman päivä päästä sillä oli
samoja oireita ku toisellaki.Sinä iltana se kuoli
valitettavasti hiukan kärsien.Mä istuin sen
vieressä ku se hengitti viimeisen kerran.Mä
tiesin että en ois saanu kattoo ku tulee vaan
paha mieli.Mä en kuitenkaan voinu lähtee
minnekkään.Eli oli aivan hyvä että et ollu
kattomassa.Siitä tulee vaan lisää surua.Nytki
mulla on pala kurkussa.Arvaa itkettikö seuraavana
päivänä siivota niiden häkkiä.Sumein silmin mä
jynssäsin sen puhtaaksi ja vein vintille.Ajan
myötä suru on unohtunu.Nyt muistot on taas
mielessä..........mua itkettää..........pääset
kyllä surus ohi ku aattelet että se pääsi
taivaaseen ja sillä ei ole enää kipuja.Nyt se voi
hyvin ja on gerbiileiden suloisessa
taivaassa.Tsemppii NYYH koeta NYYH kestää!!!
LOVELLA YHÄ SURIEN LAURA JA NYKYINEN LEMMIKKI
IINES-KANI
Mulla on vuosien saatossa ollut useampiakin
gerbiileitä, joista osa on jo luonnollisestikin
tavannut matkansapään. Olen huomannut että hyvin
usein nämä ihanat vipeltäjäni eivät ole
näyttäneet mitään sairauden merkkejä ennen
poislähtöään, aamulla olen vaan saanut löytää
pienen kuolleena pesästään. Mielestäni tällainen
onkin paras loppu lemmikille.
Muutaman kaverin kohdalla kuoleman lähestyminen
on kuitenkin ollut selvästi havaittavissa, ja
näissä tapauksissa olenkin yrittänyt tehdä
kaikkeni jotta loppu olisi mahdollisimman
rauhallinen ja kivuton. Koska lähimpään
eläinlääkäriin on matkaa meiltä n. 100 km en ole
edes haaveillut lähteväni reissuun yöllä. Tällöin
olen yrittänyt auttaa pientä rakastani esim.
pitämällä sen lämpimänä pyyhkeeseen käärityn
lämminvesipullon avulla. Veden olen tarvittaessa
vaihtanut ja pitänyt eläimelle muutenkin seuraa
rapsuttelemalla ja juttelemalla hiljaa. Joka
kerralla loppu on onneksi tullut nopeasti ennen
aamua ja yleensä myös hyvin rauhallisesti.
Loppujen lopuksi se on aina tuntunut vain
helpottavalta kun on nähnyt että rakkaan kärsimys
vihdoinkin loppuu. Suru on tullut vasta hieman
myöhemmin.
Voimia teille jotka joudutte lemmikin menetyksen
kohtaamaan. Onneksi muistoja ei voi kukaan ottaa
pois.