Putos nurkka piirun verran
taakse pitkän kulman.
Tapahtuiko jo toisen kerran
oikaisten senkin pulman.
Ylhäällä taas keikutaan
aatokset runoiksi luoden.
Iloisesti keinutaan
runoja uusia tuoden.
Kesä vähän sateinen
mielen kirvoittaa
aurinkoa ootellen
runoja kirjoittaa.
Kynää sauhutellen
käännellään ajatusta.
Kokkojuhlia muistellen
tehden runotusta.
Runoja nurkka oottelee
kaikesta päällä maan.
Lipastoon ne saattelee
lukijoita oottamaan.
Runot mielen aukaisee
miettimäänkin saa.
Hyväntuulen laukaisee
kirjoittamaan innostaa.
taakse pitkän kulman.
Tapahtuiko jo toisen kerran
oikaisten senkin pulman.
Ylhäällä taas keikutaan
aatokset runoiksi luoden.
Iloisesti keinutaan
runoja uusia tuoden.
Kesä vähän sateinen
mielen kirvoittaa
aurinkoa ootellen
runoja kirjoittaa.
Kynää sauhutellen
käännellään ajatusta.
Kokkojuhlia muistellen
tehden runotusta.
Runoja nurkka oottelee
kaikesta päällä maan.
Lipastoon ne saattelee
lukijoita oottamaan.
Runot mielen aukaisee
miettimäänkin saa.
Hyväntuulen laukaisee
kirjoittamaan innostaa.
Vastaukset 37
Vanhimmat
Juoksujalkaa minäkin
runonurkkaan kiirehdin
vaan, voi, mua hassuparkaa
eihän tämä mihinkään karkaa
vaikka putoaa yli laidan
uuden runon vain tehdä taidan
tämä päivä ei erikoinen
ihan kuin joku päivä toinen
mutta kirje ystävän piristi
ja mielen juhlaan jo virkisti
sateisia päiviä povataan
sepä taitaa juhlia rauhoittaa.
" Tulenliekkinä saavuit kerran
hurmaten huumaten"
Tulenlieskat meidät sytyttää
ei yksikään enää kylmäksi jää
runomieli meidät aina yllättää
on sitten aurinkoinen tai sadesää
Nyt vietämme keskikesän aikaa
on ilmassa monenlaista taikaa
mieliin jokaisen
toivoisin taian sen.
Nyt juhlitaan
kaikki juhlimaan
ehkäpä jossakin lavalla tanssitaan.
Tanssittu on monet tanssit
juhannus-illoissa valoisissa
monilla lavoilla , monissa saarissa
laivoillakin monenlaisilla
missähän tänä juhannuksena?
Kotonako yksinään?
Pavillako?
Männistössäkö
Myllyllä?
Vaiko Onnelassa?
Aikapa näyttää
ilmassa on taikaa.
Kotiin on mukava palata,
kaikkea tuttua halata.
Puutkin tervehtien humisee,
linnutkin kotoisesti laulee.
Juhannusta vietän täällä,
vallankin sateisella säällä
on hyvä suojassa nautiskella
ja kesälauluja lauleskella.
Leppoisaa juhannusta toivotan.
Kaikille iloisesti hoilotan.
Paistakaa makkaraa, lettuja
ja tehkää juhannustaikoja
Juhannusterveisin Atolfia.
Kokko rannassa,
varpaat sannassa.
Koivun oksia katkottuna
illan menu katsottuna.
Kanssa ystävien
niin ihanien.
Yksinkin voi olla
eikä kiristä polla.
Teeveessä Tauno Palo
ei nouse halo.
Kanavan kytkee
nostalgista jytkee.
Viinitilkka pieni vaan
nostaa juhlatunnelmaa.
Kaikille nurkkalaisille
miehille ja naisille
juhannusta leppoisaa
iloista ja rauhaisaa.
Toivottelen tässä
runonurkan lämpimässä.
Ystävät hyvänmielen antaa
ja pitkälle kantaa.
HYVÄÄ JUHANNUSTA!
(- ¤) ♥♥
Juhannusta nyt juhlitaan
kaikki mukana olkaa
paras aika vuodesta
nyt se kesä alkaa,
mut vierii päivät nää
pian illat hämärtää
syksy saapuu sateineen
luontto vaipuu horrokseen,
nyt on päivä kesäkuun
tällöin päivä seisahtuu
sade luontoa kastelee
aurinkokin hyväilee,
puut, veet sekä maa
kaikki hyvin voikaa
kiitollisna saamme olla
hyvin menee kotimaalla.
Honkain keskellä
pihallani
puhun
puutamaataheinää
Pilvet ja aurinko
mittaa toisiaan.
Paistaa ja pilveilee
sataa, ukkostaa.
Päättämätön
on kesäinen sää.
Juhannuksena paikoin
vettä viskas
vuoroin paisteli.
Vielä taitaa
vaihtelua jatkaa.
Pukua kaunista katselin
myymälässä kiertelin.
Kaunis vaalea ohuenlainen
ruusuisena siinä nainen.
Kyllä mieltä janottaa
tuota ostamaan.
Voi, mitkä kengät näin
niitä ihailemaan jäin.
Sopisiko jalkaan ihanat
ei, kalliit ovat mokomat.
Yhä vielä janottaa
pitäiskö yhä odottaa.
Mutta hattu kruunaa kesän,
siihen lintuko tehnyt pesän...
Koristeltu nauhoin sulin
toisiin aatoksiin tulin.
Kahvi sammuttaa saa janon
ostokset tehty jo, sanon.
Hämärää
pilvistä
tuulista
sateista
koleaa.
Mikä
se on,
se se on
just niin
Suomen kesä.
Sade maata hakkaa
ajatuskin pakkaa
jumittumaan päähän
ja sade säähän.
Pisaroiden alla
runot kivenalla.
Lipasto oottelee
lukijatkin kuuntelee
koska taasen kolahtaa
runot nurkkaan solahtaa.
Tankkauksessa aivosolut
löytääkseen polut.
Aivoitukset lomalla
ihan ikiomalla.
Aurinko potkun toisi
pian säteensä soisi.
Kohta kai tavataan
kivet matalaksi ravataan.
Runot ilon hymyn suo,
hetken mukavan tuo.
Pian lomalta palaamaan
runonystyröitä halaamaan.
Niihä se pakkaa tekemää
et sattaa aina vaa yhtenää
kaik saap samaverra
sitä antaa taivaa herra
mut nautitaa kesän satteesta
siit hyötyy kaik luonnosta
vaatteet mukavat esille
ja happee haukkaamaa lenkille
paksut pilvet makkaa päällä
et aurinkoo ei näy täällä
mut kyl ne pilvet tekkee tillaa
viimeistää ku aurinko pilkottaa
sitko aurinko taas näyttäytyy
se vettää suupielet hymmyy
aurinkoha se kesän tekee
kesäilmat kyl viel kerkee
nyt pittää alkaa toivomaa
kaik joukolla vaa mukkaa
ruvetaa oikei noitumaa
et aurinko satteen voittaa.
Nyt vettä sataa vaan,
on ojat tulvillaan,
tyhjät kaivot täyttyvät,
ei pulaa ollenkaan.
Ropisee, ropisee
sade kattoon vaan,
purot kilpaa virtailee
ja vettä sataa vaan.
Ei ulos ollenkaan
nyt viitsi tallustaa.
On paras olla kotona,
ja laiskotella vaan.
Ropisee, ropisee
sade kattoon vaan,
nyt ikkunasta katsellaan
tuota sateen ropinaa.
Näin laulavin terv, Atolfia
Jos ei muuta ilonaihetta löydy
iloitaan vaikka siitä että
tulee edes vettä
ettei maamme aivan kuivu kokonaan
ja ala Saharaksi muuttumaan
ja kuitenkaan ei ole joet
tulvimaankaan alkaneet
eikä maat järisseet
täällä meillä niin kuin heillä siellä
olkaamme siis tosi iloisella miellä
nauttikaamme kun rauhassa elää saamme
se on onni meillä.
Sateenkin keskellä iloitsen
vaikka sinistä taivasta näekään en
on ihanaa kotona olla
kun vielä ainakin säteilee polla
voin olla pitkin tai poikin
tai tanssia jaloin niin hoikin ( Heh-heh ! )
ei kukaan multa odota mitään
voin kaikki hetket itsellä pitää
(Kuinka kauan? Se lie eri tarina.)
Kokot on poltettu
kaikki ei kuitenkaan sammuneet tiedän
juhannus juhlittu
tanssittu, saateltu
arkea pitkästi taaskin siedän
valoa riittää
saammepa kiittää
päivistä näistä
vaikka kaukana häistä
yhdessä kuitenkin talsimme
uusia päiviä kohtaamme
laulumme raikuu
järvetkin kaikuu
nostamme maljamme
joskus saunakaljamme
keveällä mielellä
lämpimällä sydämellä.
*On kesää jäljellä*
Toki on kesää jäljellä
vaikka nyt ukkonen paukkuu
sekin kuuluu kesään
salamat viuhui vinhasti
tosin silloin oli koneeni kiinni
niin rohkea en ole kuitenkaan
että alkaisin konetta avaamaan
silloin kun pahiten räiskyy
rankkasade mennessään vei ukonilman pois
nyt jo vaikka kävelemään mennä vois.
Taivaalle tässä katselen,
tummia pilviä tuijottelen.
Niitä on ollut riittämiin;
sanoisivat jo näkemiin!
antaisivat kesän tulla,
aurinkoa ikävä mulla.
Jokapäiväinen puheenaihe,
menossa sellainen vaihe,
että kun tapaa tuttavan,
heti säästä puhutaan.
Parempia päiviä toivotaan,
sitten taas matkaa jatketaan.
Se on totta Atolfia
vettä alkaa jo olla
sadetta jo piisaa
mikä luontoa riivaa
Ilmat on kuin syksyllä
kylmäkin on värjötellä
vaatteita saa lisätä
vaik pitäis vähentää
nyt sitten toivotaan
aurinkoa paistamaan
että ilma lämmin ois
mielialaan ilon tois.
Tuo lapsi toi ilon mulle.
Tuli aamulla vierailulle.
Juttelimme, touhusimme,
koko päivän pelasimme.
Ei ehtinyt ikävä tulla,
touhukas päivä oli mulla.
Nyt tässä yksin istuskelen,
taas taivaalle tuijottelen.
Pilvet hieman raotteli,
sinistä taivasta vilautteli.
Aurinkokin hetken pilkisti,
säteillänsä tuokion lämmitti.
Monica, tänään ei vettä tullut,
kylmää kuitenkin on ollut.
Pusakkaa päälle lisää vaan,
kyllä tässä taretaan.
Vielä se päivä meille paistaa,
nyt vain pitää odottaa.
Odottelun merkeissä Atolfia.
Blueskadulla kylmä pohjoinen viima
ravisteli telttoja myyjien
musiikin tahdissa lepatteli helmat
kevyesti puettujen tyttöjen
kun on kesä pitää pukeutua hepeniin
liekkö se niin...
vaan mummollapa oli kunnolla päällä
kun tietää miten pukeutua milläkin säällä
oli sukka- ja muuta housua
eikä mitään helmojen nousua
mutta vielä muistan minäkin
kun kellohameessa kesäisin
kuljettiin aivan huolta vailla
kaduilla ja pihamailla
eikä paleltu silloinkaan
vielä satuin sen muistamaan
kun nuorten vaatteita kauhistelin.
Ne lapset ilon tuo
mummolle hetket nuo
mieluisat muistot lapsien
ne täyttää mummon sydämmen
yksinäisyys täyttää sydämmen
niin moni kyllä tietää sen
pois vierii aika kiiruhtain
mut yksinäisyys jää vain
onnea suonut on elämä sulle
toisin on käynyt mulle
lapsenlapsia suotu ei
kohtalo mummunosan vei
mut elämä menee eteenpäin
mietin usein yksinäin
mitä, jos mummon osa olis mulla
osaisinko mummo edes olla
päivä vierähtänyt on iltaan
eikä tänäänkään satanut lainkaan
mutta tuuli puhalsi kovasti
ja aurinko paistoi mukavasti
Kesä kadonnut kai
mikä tuulen tänne sai?
Sadekuurot viilentää
poisko jo lämpö jää.
Kesä, tule takaisin
aurikotuolissa makaisin.
Tuuli se oksia vinkuttaa
linnutkin pahasti linkuttaa.
Työntää tuuli erisuuntaan
lintu pysty ei muuntaan.
Siksi tiukasti oksassa pysyy
hermoja raukalta kysyy.
Rauhoitu tuuli hyvä
kaipaus aurinkoon syvä.
Siipä lämmön tulla anna
pois viimasi kanna.
Kesä lyhyt meillä lie
lämpöön meidät vie.
Monica, älä yksin jää,
voithan jonkun yllättää.
Varamummiksi voisit alkaa,
iloa jollekin lapselle tuottaa.
On paljon lapsia,
joilla ei mummia
ole lähellä lainkaan.
Lapsia oppii rakastamaan,
vaikkei ne omia ois ollenkaan.
Meidän asukaspuistossa
on paljon lapsia touhuamassa.
Siellä käyn joskus yksinkin,
juttelen kanssa äitien,
nautin myös seurasta lapsien.
Viisaasti kerroit tarinaa
miten mummu olla saa
tiedä nyt en kuitnkaan
osaanko mummu ollakaan
voinhan joskus katsastaa
jos nään lapsia tuttuja
osaanko olla mummona
leikkiä lasten joukossa
mummon osa on herttainen
kuka osaa taidon sen
siihenkin pitää tottua
pitäis olla lapsenlapsia.
Kiitos Atolfia neuvosta
oikein oli mukava
mummosta tehdä runoa
sijaismummona olosta.
Luonto ei kuuntele meitä enää
se oikkuilee eikä tee kesää
tuuli nurkissa kovasti muljaa
kesää pitää vielä odottaa
keskikesällä syksyinen sää
hieman vähän ihmetyttää
tuleeko kesää ollenkaa
tuuli ja sade on voimissaan
auringon pitäis lämpöään antaa
tuulet tyyntyä ja kesä alkaa
pian illat jo hämärtää
kaunista kesää ei nähtykään
toiveiden tynnyri jos olla voisi
sinne huutaisin, kesä jos oisi
se iloisen ilmeen kaikille toisi
lämmöstä auringon nauttia saisi
Käsin vapisevin ojennat paperilapun
jo kastikkeen tahriman,rypistyneen.
Sormesi osoittaa kirjoitusta
haalistunutta,
rasvainen jälki on vienyt kirjaimet
tärkeän tekstisi tuhonnut.
" Vihkitodistukseni"; sanot.
Otan paperilapun
isommasta repäistyn ja luen...
19 13.9. 33
Syntymäpäiväsikö,
vai hääpäiväsi,
vai..jonkun kuolinpäivä..
mahdatko muistaa..
" Se on Raamatun sivusta revitty,
minun Raamatustani"; sanot.
Rypistynyt paperilappu,
kuin sinun poskesi, vanhus.
Salaisuuden hymy huulillasi on viipynyt
tänään puhuit muutaman sanan
pitkästä aikaa...
tuon paperilapun salaisuudesta
ja hymyillen nukahdit.
Puristit paperilapun kouraasi
kuin peläten, että sekin sinulta viedään pois.
Monenlaisia aarteita meillä
kun kuljettu on niin monilla teillä
jokin pienikin esine voi muistoja tuoda
ja paljon iloa, onnea suoda
jos päivä joskus harmaakin lie
niin muistot ne onnen aikoihin vie
jos joskus asioita unohtaakin
rakas esine taas muistuttaakin.
Kesä se meitä keinuttaa,
on kuivankauden aikaa.
Nyt vettä kiikuttaa,
että katot raikaa.
Lämpö karannut muillemaille
yöt kylmyyttä hohtaa
Kesä tuntuu unelmalle
aatos entisiin johtaa.
Kaikki muuttuu elämässä,
mikään ei oo kuin ennen.
Vaan mikä onkaan olla tässä
nauttia olosta ohimennen.
Muisti heittää häränpyörää,
entinen aatoksissa parempaa.
Altakulmain vaan kyörää,
outoa ajan tuomaa uudempaa.
Jospa uuden vanhan sitoo
yhteen mukavasti,
tulee iloa elon pitoo
aika kuluu rattoisasti.
Aikaa muuttaa ei voi lain
se jatkaa kulkuaan.
Ihmetellä voi vain
minne viekään mukanaan.
Kesäkuu
poistuu kohta.
Kesäkuu
sateessa kului.
Kesäkuu
viileää aikaa.
Kesäkuu
mieleen jää.
Kesäkuu
ei siitä enempää.
Kuljeskelin
ilman päämäärää.
Aurinko
säteili silmiin.
Torilla
mies kalaa myi.
Lokit kirkui
lentäin yli kojun.
Istuin penkille
menoa ihmisten
seuraten.
Pikkulapsi
jäätelöä pyysi,
korvissa äidin
tulpat kai.
Laiva kyytiin
väkeä huusi.
Virkistyneenä...
kotiin palasin.
Naapurikaupungissa minäkin
muutaman tunnin taivalsin
paljon on siellä muuttunut
ei mikään paikoilleen juuttunut
jotain tuttua kuitenkin
löysin sieltä viimeinkin;
ystävän rakkaan.
Kesäkuu taas muistoihin siirtyy
mitä siitä mieleen piirtyy
jokaisella omat muistot
omat kadut, omat puistot
erilaiset päivämme
erilaiset elämämme
toisten elo rauhallista
tavallista
toisten tuskan taivallusta
itselläni rauhan aikaa
vietän vain hiljaista
kesän taikaa
ja luppoaikaa.
Tulee vielä vipinätä
monenmoista säpinätä
mutta nyt vain oleskelen
olostani nautiskelen.
Alkoi heinäkuu
hymyyn meni suu.
Aurinko leukaa kutittaa
hiuksiakin kuumentaa.
Pilvi vähän tummanlainen
pois menossa vainen.
Heinäkuu lämmittää mieltä
sateellekko näyttää kieltä.
Jospa jo olis aika
herätellä kesän taika.
Kissan tavoin venytellä
onnen tunne sydämellä.
Tuli sittenkin tuli
suu hymyyn suli.
Minullakin loma alkaa,
saa ihan omaa aikaa.
Lapset lähtee lomille,
mökeillensä omille.
Lapsenlapset mukanansa
vievät kimpsuinensa.
Päivät työntäyteiset
ovat olleet ihanaiset.
Lasten kanssa mukavasti
päivät kului rattoisasti.
Pieni tauko hyvää tekee,
lepoa nyt kaipailee.
Nythän se vasta kesä alkaa,
vettä ei sada, aurinko paistaa.
Mansikat pian oottaa poimijaa,
mustikat kypsyy ajallaan.
Syksyä emme muista lain
nautimme kesän lämmöstä vain.
Lämpöä riittää
siitäpä kiittää
säitä voi näitä
ja pellavapäitä
pihalla juoksee
mumminkin luokse
kukkaset loistaa
voin kiitosta toistaa
On kesä
ja linnuilla pesä
on suvi
siitäpä huvi
näin asiat lutviutuvi.
Kesäihminen nauttii
ja voimia kerää.
Ei ole tänään satanut
on poutapilvet kulkenut
vann minä en oo kulkenut
kun koipeni oon loukannut
vaan olenpahan lukenut
ja ratiota kuunnellut
ja ikkunasta katson vaan
sais alkaa vaikka satamaan.
ei paljon täällä hetkauttais
vaikka rakeitakin sataa sais.