Häämme olivat Juhannuksena, muutamaa päivää vaille 40 vuotta sitten.
Kuinka monta juhannusparia täällä palstalla kirjoittajissa on, - ja millaisella mielellä muistelette sitä hetkeä nyt?
Vieläkö menisitte vihille uudelleen sen entisen sulhasen tai morsion kanssa, siis nykyisen puolisonne kanssa? :)
Ja oletteko saaneet kutsuja kesän juhannushäihin, tai onko perhepiirissänne sellaiset tulossa, - tai jo melkein menossa?
Kuinka monta juhannusparia täällä palstalla kirjoittajissa on, - ja millaisella mielellä muistelette sitä hetkeä nyt?
Vieläkö menisitte vihille uudelleen sen entisen sulhasen tai morsion kanssa, siis nykyisen puolisonne kanssa? :)
Ja oletteko saaneet kutsuja kesän juhannushäihin, tai onko perhepiirissänne sellaiset tulossa, - tai jo melkein menossa?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Olisi kiva kuulla omista ajatuksistasi ja häistänne 40 vuotta sitten. (Ja tietysti saada raportti tulevien juhlien jälkeen tänne.)
Onnea tuleville vuosille ja onnellisia rubiinihääjuhlia!
Olen saanut olla vieraana mukana muutamissa juhannushäissä, mutta omiamme juhlittiin jo keväällä. Olisin valmis tekemään saman uudelleen saman nuoruuden rakastetun ja hyvän kaverin kanssa, vaikka tietäisin, miten tarina jatkuu - ja aikanaan päättyy - onnellisten vuosien jälkeen.
PS: En ymmärrä, miten vireät, aktiiviset, reippaat aikuiset voivat juhlia nykyään jo 40-vuotishääpäiviään. Muutamat ystävistäni ovat ehtineet samoihin lukemiin kanssanne.
Eihän siitä niin kauan ole, kun 50-vuotiaitakin pidettiin jo vanhoina. ;))
isot, liian isot mielestäni....
häävieraita oli muistaakseni toista sataa.
Ja maalla ne pidettiin, mieheni kotitalossa.
Puitteet olivat, niinkuin voi vain juhannushäitten aikaan kuvitella olevan, hienot - elettiinhän parasta kesää.
Tanssia niissä ei ikävä kyllä ollut, luultavasti siksi, kun mieheni ei ollut koskaan tanssinut, ja kun vanhempani, ainakin äiti oli ns. uskovainen.
Jos olisin ollut enempi aikuinen, hääni olisivat olleet toisenlaiset, hauskemmat.
Oli huntukin, vaikka essun alla oli jo elämää -
esikoisemme syntyi hieman keskosena, ei paljoa mutta kummiskin.. :)
Liitoomme ei silti ollut ns. pakkoavioliitto, ihan se oli aiemmin kihloilla sovittu..
Mutta, jotenkin se päivä oli kuin en olisi ollut mukana niissä itse...jos ymmärrät mitä tarkoitan, mutta onnellinen minä kai olin, olihan mieheni komea ja lapsikin tulossa - elämä hymyili. :)
Ja - kovasti kiitoksia onnitteluistasi, onhan tämä jotensakin saavutuskin..:)
Ainoat häät, joissa olin morsiamena:
Sinä päivänä satoi lunta, 15 vuotta sitten. Edessäni tulevaisuus ja kauan kaipaamani oma perhe. Odotin esikoistamme. En saanut suuria kirkkohäitä, kuten sisareni aikoinaan, vaikka minulle häät olivat ainutkertaiset. Epäreilua:) Laitoin itse ruoat ja vieraina olivat vain lähimmät sukulaiset ja ystävät.Ja siinä, missä sisareni sai aikoinaan posliinisia merkkilautasia, minulle sukulaiset ostivat halpaa ja särkyvää fajanssia. Oliko se vihje, että liittoni oli yhtä särkyvää kuin saamani lautaset? Siltä minusta silloin tuntui.
ns. mustalammas, vai mistä moiset ruumenen rajjaiset johtui?
Vai eikö puolison valinta miellyttänyt sukua, anteeksi kun mie kyselen, mutta elä vastaa jos menin liian pitkälle.
Elättekö sitä liittoa edelleen..niistä fajansseista huolimatta, vai..?
En tiennyt moneen vuoteen, mihin olin ryhtynyt. Kaikki näytti hyvältä. Olin aivan innoissani lapsista. En ollut enää nuori, toisin kuin siskoni naimisiin mennessään. Luonnollisesti liki 20v. aiemmin kotoa lähteneelle ei järjestetä komeita häitä. Olisi se kyllä ollut aika kivaa, jos olisivat järjestäneet :) Iloinen yllätys.
Kuvitelmani hyvästä tulevaisuudesta hajosivat pikkuhiljaa fajanssien kanssa. Kaikki ei ollutkaan sitä, miltä näytti. Ikävä yllätys.
ja miehellesi.
jo alkuillasta yritin kirjoittaa, mutta vasta kun ketjua lueskellut niin rohkenen kertoa, etten ole ollut kuin yksissä hauskoissa häissä.
häät on liian harvoin pariskunnan näköiset.
juhannushäihin en ole koskaan joutunut.
onnesi häissäsi ymmärrän ja muidenkin onnen.
omat hääni oli tylsääkin tylsemmät, mutta onnellinen olin ja kaunis morsian joskaan en raskaana kuten siihen aikaan usein oli tapana.