yöpainajaiset

Meillä ollut yöpainajaisia kaksi kertaa, tyttö melkein 1,5 vuotias. Näitä tulee jos on ollut tosi railakas päivä. En saa mitään kontaktia neitiin, huutaa vaan. Jos kosketan, tulee ihan hurjaksi. Joten olen kutsunut häntä nimeltä, joskus havahtuu tähän, joskus ei. Olen vaan sitten antanut olla (ja sillon ei kyllä muut nuku, pitää niin kovaa meteliä).

Heippa!

Ihana kuulla, että muillakin on näitä. Meillä on siis ensi kuussa 2.v. täyttävä neitokainen, joka melkein järjestäen joka yö itkee, huutaa ja jopa raivoaa. Yleensä ne ajoittuvat pikkutunneille.

Hän ihan yhen äkisti alkaa huutamaan, saattaa höpistä samalla jotakin. Sitten kun huoneeseen menee rauhoittelemaan, huuto pahenee. Tyttö potkii ja saattaa hokea nukkuvansa. Silittelystä ja kauniista hiljaisesta puheesta ei ole mitään hyötyä, päinvastoin. Yleensä vielä kuunnellaan tovi josko itsekseen rauhoittuisi, mutta kun ei voi toisen antaa yksin kauaa huutaakaan, kun ei tiedä varmasti, että onko joku hätänä.

Yleensä sanon kovemmin ja tiukemmin, että "a-aa" joka meinaa meillä nukkumista. Saatan sanoa neidin nimenkin. Usein havahtuu jotenkin ja lopulta rauhoittuu itsekseen, kun lähden huoneesta pois. Joskus käydään useimminkin rauhoittelemassa ja yhdessä miehen kanssa ihmetellään, että mitäs nyt tehrään.

Toivottavasti nämä loppuvat ja ainakin vaimenevat, meinaan ei täälläkään kukaan nuku koko taloyhtiössä, kun meidän emäntä mekastaa yöllä. Kait se siitä kun yrittää suhtautua aikuismaisesti ja maltillisesti. Kaikki aikanaan. Eipä se elämän kauhein asia ole, jos yöllä vähän harjotetaan äänihuulia =) (oikeasti yöllä ei kyllä paljon naurata)

ja en siis osaa antaa neuvoja. itsellä pieni poika oli ainakin kolmevuotiaaksi "yökukku". taikka siis heräili useasti yöllä.
kun heräsi niin ei sitten mikään auttanut joskus. ruusunmarjasoppa kelpasi joskus mutta joskus ei sekään ja silloin lensi pullo päin seiniä.
koskea ei saanut, ei ottaa syliin taikka viereen. puhua ei saanut....
mikään ei siis auttanut. joskus yritin laulaa mutta poika suuttui entistä enemmän.
mitään järkeviä neuvoja en mistään saanut mitkä olisivat auttanut. itse uskon niin että poika oli vaan niin väsynyt ja suuttui kun heräsi.

lohdutukseksi sinulle että minun poika on nyt 19-vuotias ja aivan ihana poika. siis että ei huomaa että on lapsena kärsinyt. nukkuukin tosi hyvin yönsä.

Poikani pelkäsi jokayö, seinästä tulevaa hiirtä.

Tämä painajainen oli siis jo kuvitettu, joten sitten toimimme niin että aina kun poikaa nukutettiin ja hän tuumasi hiirestä, pystyimme puhumaan että kun kotona on kissa, hän suojelee.. Kissat kun eivät pidä hiiristä =)

Näin meillä selkiintyi tilanne, toivon että Tekin keksitte pian jonkun neuvon.

Meidän tyttö näkee lähes joka yö painajaisia.
Hän myös puhuu unissaan. Pyörii ympäri sänkyä. Yleensä menen lapseni viereen rauhoittelemaan, silittämään hiuksia. Hän voi yht´äkkiä avata silmänsä, ja on todella ihmeissän. Sanon vain, että äiti tässä, nuku vaan. Ja lapsi alkaa nukkua, samalla ottaen minua kaulasta kiinni.
Hän myös herää painajaisiinsa. Ja tulee juoksujalkaa äidin ja isin viereen nukkumaan. Ja uni maistuu taas hyvin aamuun asti :)