Minkä ikäisenä voi vielä hankkia koiranpennun?
Ajatus lähti siitä, kun ystäväni kanssa keskusteltiin ja sanoin, että on syntymässä sellainen pentue, josta haluaisin meille pennun. Niin ystäväni täräytti, että " johan sulla on ikää, älä enää ota " - noin suurinpiirtein! Olen tosin 50 täyttänyt, mutta en edes 55 vielä!
Osaan toki laskea, että seuraavat 14-15 vuotta olisin koiran kanssa ja minkä ikäinen olisin sitten.
Mielipiteitä, kiitos.
Ajatus lähti siitä, kun ystäväni kanssa keskusteltiin ja sanoin, että on syntymässä sellainen pentue, josta haluaisin meille pennun. Niin ystäväni täräytti, että " johan sulla on ikää, älä enää ota " - noin suurinpiirtein! Olen tosin 50 täyttänyt, mutta en edes 55 vielä!
Osaan toki laskea, että seuraavat 14-15 vuotta olisin koiran kanssa ja minkä ikäinen olisin sitten.
Mielipiteitä, kiitos.
Vastaukset 11
Vanhimmat
Mitä sinä muiden mielipiteistä, jos koiran
kumminkin hyvin hoidat.
Niinpä, päivän paras herja. Äitini otti koiranpennun 73-vuotiaana ja on nyt 77-vuotta. Hoitaa koiran tosi hyvin, käy lenkilläkin monta kertaa päivässä, lyhyimmätkin lenkit 2-4 km. Koira saa juosta irrallaan pihassakin, mutta mummo haluaa käydä lenkillä omankin kuntonsa vuoksi, ja koira on todella hyvä syy lähteä lenkille. Jokainen itse tietää pystyykö koiransa hoitamaan. Nuorikin voi sairastua, niin ettei voi koiraa hoitaa!
Ja maitoautot lentää !
monia yli kahdeksankymppisiä jotka ovat täysin terveitä ja käyvät ulkoilemassa/pyöräilemässä/sauvakävelyllä päivittäin. naapurissa asui mummo joka kävi ulkona usein vaikka oli 98-vuotias.
joten maitoauton lentämisestä kaukana.
Meilläkin on tossa naapurissa tientoisellapuolella satavuotias mummu, joka vielä kasvattaa ite perunaa ja vihanneksia, ja hoitaa ne kanssa ite...
ei mun mielestä tarvi miettiä miten jaksaa iän puolesta, se koirahan ikääntyy siinä mukana.
Tuota ehkä kannattaa pohtia siinä vaiheessa jos ikää on reippaasti yli kuuskymmentä ja on aikeissa hankkia jonkin pitkäikäisen tai hyvinkin aktiivisen rodun.
Mä olen myynyt yhden pennun melkein kahdeksankymppiselle....ensin olin vähän kauhuissani miten tuolle ihmiselle kauniisti osaisin asian ilmaista loukkaamatta..mutta sitte selvisi ennen mun
sanomisia, että heillä asuu samassa isossa ok-talossa heidän nelikymppinen opettaja-tytär, joka huolehtii koiran lenkit ym..ja jos niin käy että vanhempansa ei jaksa koirankanssa loppuunasti, niin koira jää hänelle ilmanmuuta...
varmaan loppuun asti mietitty kaikki entä-jos-tilanteet, siinä oli vanhan ihmisen hyvä elellä koirineen kun tiesi että koiralla on taatusti kaikki hyvin jos omistajalle jotain sattuu.
Hiljattain jollain palstalla taas etsittiin kotia muistaakseni 9-vuotiaalle koiralle kun sen omistajalla oli elämän kellosta loppunut aika.
Toisaalta vuosi takaperin eräälle tutulle koiralle oli haussa uusi koti kun vähän yli kaksikymppinen omistaja menehtyi tapaturmassa joten mitä hyvänsä voi sattua.
että juoksee suohon. Sinäkö vanha. Minäkin otin vuosi sitten pennun ja olen jo yli 55 v. Se riippuu ihmisen kunnosta, moni alle 40 v. on jo niin rapakunnossa, ettei tahdo tulla koiratreeneistä mitään. Eivät jaksa kävellä, saati juosta just ollenkaan.
Ikävä kyllä, näin se vaan on. Me, vanhempi polvi suttaamme nämä mennen tullen.
Jos olet terve ihminen, ota pois vaan pentu.
Vien kyllä viestiäsi eteenpäin hänelle...-kiitos siitä.....
Onhan meillä ollut ennenkin koiria ja on tälläkin hetkellä, mutta jotenkin tuo ikään viittaava lause pisti miettimään vähän tätä elämän juoksua.
Noh, kukaanhan ei voi etukäteen tietää, mitä oventakana odottaa, mutta hoitopaikatkin on koirille järjestuksessä.
Tässä on itsellä vielä aikaa fundeerata, kun se meille tulevat pentu on jo ultrassa todettu............toisaalta aika ihanaan...........namnam.........
toki voit ottaa koiran :)
Meidänkin eläkeiässä oleva äiti haluaisi koiran,mutta vasta sitten kun ei enää jaksa juosta kaikenmaailman riennoissa :D
Eläkeläisillä kun on aina niin pirun kiire!
Onnea koiranhankintaan ja mukavaa juhannusta!