Tunnet väsymystä ja menet makuuhuoneeseesi. Siellä on vuoteesi. Ulkona on kylmä, mutta sinulla on katto pääsi päällä ja omistat paljon sellaista, mitä monen ihmisen on oltava ilman. Muistat nähneesi kuvia ryöstetyistä pakolaisista. Miten hyvä sinun sentään on olla.
Mitä suret ja murehdit?
Miten monen täytyy elää ilman vuodetta, ilman omaa huonetta. Köyhät ihmispoloiset, jotka palelevat jossakin maailman kolkassa, ovat hädässä ja nälässä, eivätkä näe mitään pelastusta, tulevat mieleesi.
Sinä olet hiljaa ja KIITÄT KAIKESTA, MITÄ SINULLA ON, sillä tunnet siihen tarvetta. Vieläpä ilma, jota hengität, on kiittämisen arvoista, myös hiljaisuus ja rauha.
Jos me tunnustaisimme ja käyttäisimme hyväksemme kaikkia niitä terveyttä antavia voimia, joita huomaamattamme on saatavilla, niin tämä meidän repivämme aikakautemmekin tuntuisi siedettävämmältä.
Laulan sun kätehes kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu.
Mitä suret ja murehdit?
Miten monen täytyy elää ilman vuodetta, ilman omaa huonetta. Köyhät ihmispoloiset, jotka palelevat jossakin maailman kolkassa, ovat hädässä ja nälässä, eivätkä näe mitään pelastusta, tulevat mieleesi.
Sinä olet hiljaa ja KIITÄT KAIKESTA, MITÄ SINULLA ON, sillä tunnet siihen tarvetta. Vieläpä ilma, jota hengität, on kiittämisen arvoista, myös hiljaisuus ja rauha.
Jos me tunnustaisimme ja käyttäisimme hyväksemme kaikkia niitä terveyttä antavia voimia, joita huomaamattamme on saatavilla, niin tämä meidän repivämme aikakautemmekin tuntuisi siedettävämmältä.
Laulan sun kätehes kukkasen,
kun silmäsi surusta kastuu.
Vastaukset 4
Vanhimmat
tulee mieleeni vain, ettei meilläkään ole aina näin hyvin ollut.
Kaiken mitä meillä on, olemme saaneet sen sisullamme, tappelemalla ylivoimaa vastaan, ja vieläpä sotimalla.
Nyky-ajan nuoremmat eivät tiedä muuta kuin mitä ovat kirjoista lukeneet, millä olemme hyvinvointimme saavuttaneet.
Ei ole nuoret miehemme pakoon lähteneet, vaan ovat taistelleet ja monet heistä henkensä antaneet hyvinvointimme puolesta.
Joskus kun katselee meidänkin nuorempaa polveamme, ajattelee, liian hyvin heillä menee, mutta aina vain vaaditaan lisää.
Minunkin lapsuudessa oli vielä paljon kodittomia kerjäläisiä, jotka kiertelivät nyytteineen kerjäämässä leipää.
Tosiaan saamme olla kiitollisia että edellisen sukupolven ihmiset ovat ponnistellen aloittaneet hyvinvointimme saavuttamisen. Olkaamme kiitollisia siitä että kuulumme sisukkaaseen kansakuntaan.
Eikö olekin näin??
Historiaan palatakseni voin sanoa, että silloin oli vain puukko, kirves, jousi, keihäs aseina. Kilpeä ja miekkaakin käytettiin. Talvisin sukset olivat välttämättömiä syvälumisissa erämaissa.
Onhan nuo puolustusaseet muuttuneet muinaisista ja vieläpä lähemmistäkin sotavuosista.
Olen saanut keskustella eri ikäisten kanssa ja on osa nuorempia, jotka kiitettävästi antavat sen kunnian niille sodassa oleville, jotka ovat tehneet sen millainen Suomi tänäpäivänä on.
On kunnioitettavaa taas keskustella sellaisten kanssa, jotka itse ovat olleet mukana viimeisissä sodissa 1940-luvulla.
Monia ahdistaa tänäkin päivänä se pelko, joutuakko vielä kohtaamaan samaa kärsimystä!
Materiaalisuus monilla menee monen asian edelle.
se että nykyään 30kymppinen hyytyy burn out:iin, onko se syy et nyky-ajan nuoriso on pullamössö sukupolvea vai olisikohan työmarkkinoilla vaatimukset kasvaneet? nyt vain on aseena sanat ja tietokone. (olikohan tää nyt aivan puppua..)
kulkee koko ajan eteenpäin. Ei aiemmin ollut mitään tietsikoita, kännyjä, kaikenmaailman elektroniikkapelejä.
Nykyisin ekaluokkalaisilla pitää olla kännyt sun muut.
Yhteiskunta ajaa vääjäämättä meitä kaikenlaisiin palamisiin ja sairastumisiin, koska kaikki eivät kestä nykyajan paineita ja odotuksia.
Ei sun kirjoitus mitään puppua ollut, ihan faktaahan se on.
Mulla nyt vaan niin kiiru, joten tästä tuli nyt vajavainen sepostus.;)