Alkaa käymään selväksi, ettei mulla ulkonäköni ja epäsosiaalisuuteni johdosta ole koskaan mahdollisuutta kokea mitään lässytysten mukaan ihmiselle elintärkeää empatiaa ja läheisyyttä. Haluaisin takaisin jonkun menneiden vuosikymmenten kulttuurin, jossa neidit kelpuuttivat muutkin kuin itsekeskeiset fruittarit. Toisaalta se ei ole kynnyskysymyskään, sillä olen minkä tahansa mittapuun mukaan sietämättömän ruma. Kavereitakaan ei ole, enkä töitä saa luuseriuteni takia.
Haluaisin feidata mielestä kaiken seksuaalisen halun, enkä todellakaan haluaisi tuntea mitään empatiaa ketään kohtaan. Harmi kun en keksi mitään ratkaisua tähän, vaan tästä on kärsittävä koko yksinäinen elämä, jollen saa rohkeutta ottaa itseäni hengiltä. Jotkut vaan ovat vammaisia.
Haluaisin feidata mielestä kaiken seksuaalisen halun, enkä todellakaan haluaisi tuntea mitään empatiaa ketään kohtaan. Harmi kun en keksi mitään ratkaisua tähän, vaan tästä on kärsittävä koko yksinäinen elämä, jollen saa rohkeutta ottaa itseäni hengiltä. Jotkut vaan ovat vammaisia.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Kukan ei ole täydellinen eikä normaali.
Eivät kaikki pojat ole fruittareita eikä tytön ikinä pidä olla kuin muut.
Luuseri et ole.
Empatian kykyä ei pidä hävittää.
En ihmettel jos sulla ei oo kavereit tai töitä tai tyttöi jos oot vapaa-aikanaskin tolla asenteella liikkeellä. Eikä sillä ulkomuodolla ole väliä. Etkö oo katsonut mitään 4D ohjelmia, niitä järkyttävän läskejä ja rumia ihmisiä? niillä kaikilla on mies tai vaimo. Oletko muka paljon rumempi kuin he? hanki jotain positiivista tekemistä. Rupea lukemaan kirjoja, urheilemaan tai jotain mikä on Sinusta kivaa. Älä ajattele itsestäsi niin negatiivisesti :) Tsemppii vaa ;D
lähde dokaa porukan kaa
silloin ongelmasi katoavat 99.9% varmuudella
Dokaamisesta ei koidu mitään hyvää.
Voi kavereiden kaa olla muutenkin.
No kun niitä kavereita EI OLE.
Ei mua katella missään, korkeintaan säälivästi kun olen niin järkyttävän rumakin.
Vituttaa olla jatkuvasti torjuttu kaikilla elämän osa-alueilla. Miksi ihmeessä joutuu kärsimään tällaista?
Kukaan ei ole ruma.
Jokainen nuori ajattelee vähintään kerran että on ruma.
Kavereita tulee kun uskaltaa puhua uusille tutuille.
Tuskin olet torjuttu.
Tiedätkö, olen itsekin järkyttävän ruma, olin
koulukiusattu koko peruskoulun ajan, ystäviä ei
pahemmin ole eikä ole ollut, yhtään onnistunutta
ihmissuhdettakaan vastakkaisen sukupuolen edustajan
kanssa ei ole ollut jne. mutta silti en ruikuta
tilanteestani kuten sinä. Itsekin olen tullut
torjutuksi useampaan kertaan kuin haluaisin muistaa,
ja empatian kykykin meni menojaan ajat sitten (sen
voi huomata tämän viestin sisällöstä). Ja työt
saadaan suhteilla, ei työhaastatteluilla, joten
siitä on turha valittaa.
Todellakin, tee jotain mikä sinua kiinnostaa, äläkä
jää paikoillesi valittamaan yksinäisestä elämästä.
Ärsyttävimpiä ihmisiä ovat tällaiset teiniangstit,
jotka tyytyvät vain katsomaan sivusta ja valittamaan
omaa tilannettaan.
ONGELMAT EIVÄT SELVIÄ KATSOMALLA VIERESTÄ!
Säälittävin osuus koko tekstistäsi oli tuo viittaus
itsemurhaan. Hei ihan oikeesti, ei ketään täällä
aidosti kiinnosta vaikka itsemurhan tekisitkin.
Minä välitän teistä molemmista.
Saa sitä angstata ainä välillä kunhan ei jää siihen liikaa kiinni.
Empatian kyky ei katoa.
Töitä ei saa aina suhteilla.
Minä sain oman kesätyöni hakemuksella.