Olen varustettu pitkillä piuhoilla. Reagointi tulee siis viiveellä. Kuten tänään.
Olin kaupassa juhannusmättö -ruokaa keräämässä ja ajatus vielä oli alennusmyyntien kesämekoissa, että minkä värisen ostais....
Takanani oli setä, joka oli selkeästi aika "syrjäytynyt". Mutta fiksua ruokaa osti, kenties kaljaakin, sitä en pannut merkille. Se ei ole asian ydin.
Kassahenkilö kävi jotain tälle sedälle selittämään jostain? Oliko pullopalautuskuitista? pankkikortista?
Toivon vaan sydämestäni että tämä setä sai ostoksensa. Että saa ruokaa juhannuksena. Että oli rahaa.
Olisin tietysti voinut jäädä kuuntelemaan tilanteen kehittymistä ja oikeasti harmitti heti kaupasta poistuttua, että miksi en jäänyt vaikka minuutiksi ja jos toisella oli pankkikortti mennyt umpeen, olisin maksanut hänen ostokset.
Hemmetin paljon turhempaankin olisi voinut tänään mennä rahaa: vaikka "sävysävyyn housuihin".
Mietin, että kuka huolehtii oikeasti näistä syrjäytyneistä. Kuka kertoo niille, että pankkikortti pitää uusia tai päivittää kaikin tavoin raha-asiat tälle päivälle. Kuka ohjaa heidät sosiaalitoimistoon? Ei kaikki syrjäytyneet ole sosiaalisesti aktiivisia-onko enää mitään "juopporinkejäkään" olemassa, josta varmaan sai vinkkejä seuraavasta viikosta selviytymiseen?
Miltä mahtaa tuntua kaupan kassahenkilöstä, jos joutuu sanomaan, että sori, ei nyt voida ruokaa antaa.
Ja uskon ja luulen, että noilla syrjäytyneilläkin on se ylpeys. Ja varmasti tajuavat "tilanteensa" tai tilanteettomuutensa.
Missä kuplassa olen ollut ja elänyt.
Mutta ennen kaikkea, miten ihmeessä voisi auttaa.
Hyvää juhannusta kaikille, välittäkää toisistanne! Älkää tuomitko ensisilmäyksellä...elämä keikahtaa hetkessä ja aina et voi vaikuttaa miten sinulle käy mitä sinulle tapahtuu.
Olin kaupassa juhannusmättö -ruokaa keräämässä ja ajatus vielä oli alennusmyyntien kesämekoissa, että minkä värisen ostais....
Takanani oli setä, joka oli selkeästi aika "syrjäytynyt". Mutta fiksua ruokaa osti, kenties kaljaakin, sitä en pannut merkille. Se ei ole asian ydin.
Kassahenkilö kävi jotain tälle sedälle selittämään jostain? Oliko pullopalautuskuitista? pankkikortista?
Toivon vaan sydämestäni että tämä setä sai ostoksensa. Että saa ruokaa juhannuksena. Että oli rahaa.
Olisin tietysti voinut jäädä kuuntelemaan tilanteen kehittymistä ja oikeasti harmitti heti kaupasta poistuttua, että miksi en jäänyt vaikka minuutiksi ja jos toisella oli pankkikortti mennyt umpeen, olisin maksanut hänen ostokset.
Hemmetin paljon turhempaankin olisi voinut tänään mennä rahaa: vaikka "sävysävyyn housuihin".
Mietin, että kuka huolehtii oikeasti näistä syrjäytyneistä. Kuka kertoo niille, että pankkikortti pitää uusia tai päivittää kaikin tavoin raha-asiat tälle päivälle. Kuka ohjaa heidät sosiaalitoimistoon? Ei kaikki syrjäytyneet ole sosiaalisesti aktiivisia-onko enää mitään "juopporinkejäkään" olemassa, josta varmaan sai vinkkejä seuraavasta viikosta selviytymiseen?
Miltä mahtaa tuntua kaupan kassahenkilöstä, jos joutuu sanomaan, että sori, ei nyt voida ruokaa antaa.
Ja uskon ja luulen, että noilla syrjäytyneilläkin on se ylpeys. Ja varmasti tajuavat "tilanteensa" tai tilanteettomuutensa.
Missä kuplassa olen ollut ja elänyt.
Mutta ennen kaikkea, miten ihmeessä voisi auttaa.
Hyvää juhannusta kaikille, välittäkää toisistanne! Älkää tuomitko ensisilmäyksellä...elämä keikahtaa hetkessä ja aina et voi vaikuttaa miten sinulle käy mitä sinulle tapahtuu.
Vastaukset 5
Vanhimmat
KIITOS SINULLE ja oikein hyvää Juhannusta !
olet Herran kämmenellä !
Valtion kassan tyhjentäneet sosiaalidemokraatithan sen syrjäytymistermin ovat keksineet.
Eivät edes tiedä mitäse tarkoittaa. Vähävarainen ei ole trendikäs nimitys, eikä vähävaraisen auttamisesta hyödy niinpaljoa kuin "syrjäytyneen" auttamisesta.
Melkein uskomatonta huomata, että vielä löytyy ihmisiä joilla on sydän paikallaan, eikä oma napa ihan nenässä kiinni.
Täydestä sydämestä Hyvää Juhannusta siulle!
Oikein ihanaa ja rentouttavaa Jussia alkuperäiselle kirjoittajalle ja muillekkin lämminsydämisille kanssakulkijoille!
Aivan ihanaa, että välität ihmisistä, joilla elämä on mennyt raiteiltaan. Itse olen joskus ollut kaupassa töissä ja olen avustanut ns. syrjäytyneitä pienillä ruoka-avustuksilla ja mitään/ mistään niin hyvää mieltä en ole koskaan saanut. Vieläkin vaikka olen siirtynyt muihin tehtäviin niin kuulen heidän joskus tuolla torilla moikkaavaan, että muistavat kuinka heitä avustin ja kuulemma pelastin heidän päivänsä/elämänsä. Se on niin pieni summa millä voimme heitä auttaa.Ihmisistä pitää välittää...koskaan ei tiedä mitä omalle elämälle tapahtuu???
Toivon sydämestäni, että välitetään toisistamme..
Hyvää Juhannusta!