Olis kiva tavata aivan normaali ja terve vastakkaisen sukupuolen ihminen, joka olis jotenkin samanikäinen...
Mutta miks pitää olla sellaisia jotka ottaa sen toisen vamman vain syyksi olla tai ei olla?
Se o kiva lukee jotain ilmoitusta, että vamma ei ole este... siitä lukee rivien välistä, että vammainen on ainoa mahdollisuus enää.
et sillee... Aloite o aina terveen, mutte ei se saa olla syy
Mutta miks pitää olla sellaisia jotka ottaa sen toisen vamman vain syyksi olla tai ei olla?
Se o kiva lukee jotain ilmoitusta, että vamma ei ole este... siitä lukee rivien välistä, että vammainen on ainoa mahdollisuus enää.
et sillee... Aloite o aina terveen, mutte ei se saa olla syy
Vastaukset 5
Vanhimmat
vammaisissakaan on. Itse haikailin pitkään vammattomien neitokaisten perään. Mutta nykyää tuntuu että vammaisten kanssa on jotenkin samalla aaltopituudella. Vaikka tulen tosi hyvin toimeen vammattomien kanssa.
Niinpä. Taitaa monella olla samansuuntaisia ajatuksia. Olemalla sosiaalinen olen saanut monia hyviä kavereita saman ja eri sukupuolen edustajista, mutta kun luonteet eivät osu yksiin, niin mitään syvempää ei ole syntynyt.
Ei se aloite ole aina terveen hartioilla. Minä olen vammaisena ja sosiaalisena ihmisenä mennyt rohkeasti puhumaan ihmisten kanssa ja saanut hyviä kavereita sitä kautta. Olen mieluummin itse aktiivinen kuin nyhjötän nurkassa.
Mutta kumppania en ole vielä onnistunut löytämään aktiivisuudesta huolimatta. Olen toki käynyt treffeillä ja jutellut eri ihmisille, mutta kun kumppanilta vaaditaan usein enemmän kuin kavereilta. En viihdy sellaisten ihmisten kanssa, joilla ei ole selkeitä päämääriä elämässä.
Terveenkö aina pitäisi tehdä aloite? Sitä voidaan pitää tunkeiluna tai avun tyrkyttämisenä. Ei silloin uskalla.
Selvitä mistä on kysymys. Puskasta huutelu ei ehkä ole avain totuuden selvittämiseen.
Otitko asiasta selvää? Saitko vastauksen?