loisesti kirmailevat nuoret, keijukaiset, lapsukaiset - nämä retkeilijät siis - tyttöset kainosti kikatellen ja poikaset hyväntahtoisesti hymyillen viimein, päivän ilakoitsemisesta väsyneenä vetäytyvät telttaan viattomasti nukkumaan.
Pensaikossa väijyvä kiilusilmäinen, karvanaamainen mielipuoli kuulee kainot hyvänyöntoivotukset ja pikkusuukkojen maiskahdukset. Viimein kaikki hiljenee - ei sentään: ei pääty odotus vieläkään, kas toinen nuorukaisista nouseekin kalastamaan.
Hetken kuluttua teltasta kömpii vielä komea, tumma - Elvistä muistuttava - uljas, lihaksikas pitkä mies, selvästi maailman kilteinkin, mikäli ulkonäköön on luottaminen. Hän on pukeutunut pienen pieniin tyttöjen uikkareihin, jotka eivät jätä arvailtavaksi hänen valtavaa "miehuuttaan"...
Karvanaamainen kiilusilmä jatkaa kärsivälliseti odottamistaan. Se palkitaan. Uljas Adonis palaa pian mutustelemaan eväitään ja myöhemmin se mitättömän oloinen kalastajapoikakin - ja ilman saalista, kuten saattoi häneltä odottaakin.
Jälleen teltta hiljenee.
Karvanaamainen kiilusilmäinen mielipuoli hiipii teltan luo. Hän vaihtaa sen vierellä olevat suuret kengät omiin jalkoihinsa, ja alkaa hirmutyöt mukanaan raahaamallaan putketapaisella astalolla - ei siis missään nimessä kivellä...
Työtään hän täydentää teltan viereltä löytämällään puukolla, hän hyppää teltan päälle kahareisin ja antaa tulla puukkoa pirusti, aivan kuten seurueen komein ja kiltein myöhemmin taksikuskille kertoikin.
Seurueen komeinta, tätä tummaa ja uljasta lihaskimppua hän ei kuitenkaan tapa, kas hän tajuaa Adoniksen ainutlaatuisuuden ihmisrodun jalostuksessa, joten muodon vuoksi musta silmä vain tälle ja muilta nirri pois.
Mutta eihän hän olisi mielipuoli, ellei olisi siinä vaiheessa mennyt sekaisin, ja ryhtynyt vahingossa lavastamaan ihailemaansa tummaa ja komeaa retkeiljää, tätä lihaksikasta, Elviksen näköistä syylliseksi varastelemalla pyyhettä ja tyttöjen uikkaria, sekä kaksia pohjista puhki kuluneita kenkiä...
Jatkuu.
Pensaikossa väijyvä kiilusilmäinen, karvanaamainen mielipuoli kuulee kainot hyvänyöntoivotukset ja pikkusuukkojen maiskahdukset. Viimein kaikki hiljenee - ei sentään: ei pääty odotus vieläkään, kas toinen nuorukaisista nouseekin kalastamaan.
Hetken kuluttua teltasta kömpii vielä komea, tumma - Elvistä muistuttava - uljas, lihaksikas pitkä mies, selvästi maailman kilteinkin, mikäli ulkonäköön on luottaminen. Hän on pukeutunut pienen pieniin tyttöjen uikkareihin, jotka eivät jätä arvailtavaksi hänen valtavaa "miehuuttaan"...
Karvanaamainen kiilusilmä jatkaa kärsivälliseti odottamistaan. Se palkitaan. Uljas Adonis palaa pian mutustelemaan eväitään ja myöhemmin se mitättömän oloinen kalastajapoikakin - ja ilman saalista, kuten saattoi häneltä odottaakin.
Jälleen teltta hiljenee.
Karvanaamainen kiilusilmäinen mielipuoli hiipii teltan luo. Hän vaihtaa sen vierellä olevat suuret kengät omiin jalkoihinsa, ja alkaa hirmutyöt mukanaan raahaamallaan putketapaisella astalolla - ei siis missään nimessä kivellä...
Työtään hän täydentää teltan viereltä löytämällään puukolla, hän hyppää teltan päälle kahareisin ja antaa tulla puukkoa pirusti, aivan kuten seurueen komein ja kiltein myöhemmin taksikuskille kertoikin.
Seurueen komeinta, tätä tummaa ja uljasta lihaskimppua hän ei kuitenkaan tapa, kas hän tajuaa Adoniksen ainutlaatuisuuden ihmisrodun jalostuksessa, joten muodon vuoksi musta silmä vain tälle ja muilta nirri pois.
Mutta eihän hän olisi mielipuoli, ellei olisi siinä vaiheessa mennyt sekaisin, ja ryhtynyt vahingossa lavastamaan ihailemaansa tummaa ja komeaa retkeiljää, tätä lihaksikasta, Elviksen näköistä syylliseksi varastelemalla pyyhettä ja tyttöjen uikkaria, sekä kaksia pohjista puhki kuluneita kenkiä...
Jatkuu.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Emeritusrikostutkija Jorma Palo seisoi murhaaja-agentti Assmanin haalarit paketissa kainalossaan tien vierellä, pakettia välillä nuuskien, ja pelkäsi, että Assmanin käsi laskeutuu hänen olkapäälleen ja tämä kysyy: "Mitä tohtori tekee?"...
Siinä seistessään emeritusrikostutkija Jorma Palolle valkeni, että polkupyörä ei vanhene koskaan, kuten ei murhakaan.
Emeritusrikostutkija Jorma Palon mukaan siis:
Salainen agentti Assman liikkui aamuyöllä helluntaipyhinä -60 metsässä ja rannoilla maalarin haalareihin naamioituneena, jaloissaan raskaat maalarin työkengät.
Hän kanniskeli, kuten agentit siihen aikaan tekivät, mukanaan myös putkenpätkää.
Hän oli siis naamioitunut putkityötä tekeväksi maalariksi, joka on vain poikennut työpaikaltaan muutaman kymmenen kilometrin päähän pienelle aamukävelylle.
Mukaansa hän oli kelpuuttanut kioskinpitäjä Gyllströmin, jolla oli hänelle agenttitehtävä: Bodominjärven rannalle leiriytynyt nuorten telttaseurue piti tappaa. Miksikö? No, kun nyt molempia sattui vituttamaan sen verran, ja niillä nuorilla voisi olla viinaa tilkkanen, sekä tietysti muutakin ryöstettäväksi kelpaavaa...
Parivaljakko oli kuitenkin niin lempeällä päällä, että murhasivatkin vain kolme neljästä, ja muksaisivat neljännelle - tummalle ja komealle nuorukaiselle - mustan silmän.
Löytyipä murhatuilta saaliiksi kanikonttoriin mainiosti kelpaavia aarteitakin: tyttöjen uikkarit ja pyyhe, kahdet vain vähän pohjista puhki kuluneet kengät, lompakoitakin kaksi kappaletta, joissa selvää rahaa muutama kymppi, ja aivan mainiot siirtopihdit.
Gyllström paineli agenttimurhien jälkeen eukkonsa viereen kiroilemaan, mutta Assman - pääagentti, ellei peräti kaksois- tai kolmoisagentti - päätti lähteä lepäämään sairaalan vuoteeseen ja nautiskelemaan lääkäriharjoittelija Palon säikyttelystä.
Agentin ei tarvinnut sen ajan Suomessa verisiä vaatteita vaivautua vaihtelemaan, saatikka edes käsiään verestä peseskelemään... ja agenttien tyyliin siihen tarvittavan tinnerinhän sai tietenkin sairaalasta.
Agenteilla oli siihen aikaan valtion ylimmän johdonkin tuki takanaan, ja se - kuten emeritusrikostutkija Jorma Palo paljasti - piti myös koko maan poliisivoimat aisoissa. Sama meininki jatkuu edelleen, senkin emeritusrikostutkija Jorma Palo paljasti, koskapa vielä nytkin on tutkijoiden mahdotonta kertoa totuutta Bodominjärven kolmoismurhien tekijöistä (Assman ja Gyllström), vaan syylliseksi oli väen väkisisin koetettava lavastaa viaton uhri, tämä Gustafsson...
Jatkuu.
Nyt te onanistit olettekin oikealla asialla, kun kopsaatte noita tekstejä, niiden kommentointiinhan liiallisen runkkaamisen pehmentävät aivonne eivät kykenekään.
Muutenkin näyttääpi ajatuksenne pyörivän vain anuksenne parissa...
Hyh-helevetti, mahdatte olla vinkeän hajuista porukkaa, eipä ihme, että äitinnekin on teidät lempannut, ja jäljelle jäi vain pippelin ruuvaaminen ja argumenttien ruikkiminen yöllä ihmisten nurkissa...
Nyt te onanistit olettekin oikealla asialla, kun kopsaatte noita tekstejä, niiden kommentointiinhan liiallisen runkkaamisen pehmentävät aivonne eivät kykenekään.
Muutenkin näyttääpi ajatuksenne pyörivän vain anuksenne parissa...
Hyh-helevetti, mahdatte olla vinkeän hajuista porukkaa, eipä ihme, että äitinnekin on teidät lempannut, ja jäljelle jäi vain pippelin ruuvaaminen ja argumenttien ruikkiminen yöllä ihmisten nurkissa...
Huolimatta näennäisestä hiljaisuudesta, edes G-rakit eivät voi olla varmoja siitä, tutkitaanko vaiko ei. G-rakkien epävarmuus näkyy heidän raivokkuudestaan, he tarttuvat hanakasti asiaan, kun siitä joku kirjoittaa, ja alkavat vähä-älyisen sättimisen...
Vaan mitäs, sellaisia rengit kuin isäntäkin.
Voi sinua reppanaa. Yhäkö fantasioit siitä, että juttua tutkitaan? Soitapa huviksesi, jokin "kuuma vihje" Nissen säynäjokelaisessa kapakassa kertomasta tunnustuksesta. "Lähteeks neiti kolmoismurhaajan kanssa humppaamaan" tai jotain vastaavaa. Tuominen on yhä jutun tutkija, eikä hän tule eväänsä liikauttamaan. Juttua ei tutkita, PISTE. Haluatko taas nolata itsesi ryhtymällä väittämään, että "et sinä tiedä, et sinä ole ollut yhteydessä poliisiin". Joka kerta olet saanut nenällesi, koska minä tosiaan tiedän asioita.
Tämä juttu on ollut sinulle kova paikka, Matvei. Et pysty myöntämään omaa ja poliisin erehdystä. Et sitten millään.
Minä, Kekkonen eli Oikea Urho, olen nyt hyvin vihainen.
Minä omaan huippuluokan loogisuuden ja erittäin vahvan oikeuden tajun.
Minä.
Minulla on ystäviä poliisivoimissa, entisiä huippututkijoita. Entisiä nimen omaan, koska he eivät viitsi työskennellä nykyisten tolvanahuippututkijoiden kanssa.
Minäminä.
Minä ratkaisin, yhdessä erittäin hyvän ystäväni emeritusrikostutkija Jorma Palon kanssa Bodominjärven kolmoismurhat. Nehän tekivät Assman ja Gyllström yhdessä.
Ja koska Nils Gustafsson oli Jorma Palon hyvä ystävä, hän on siis minunkin hyvä ystäväni, vaikka en ole häntä koskaan tavannut.
Olen kyllä nähnyt ystäväni Nils Gustafssonin kävelevän kadulla. Silloin koin valaistumisen, hurmaannuin, seurasin hänen uljasta menoaan, ja pikkuviisarini värähti!
Eikä minulla ole mitään Matvei-traumaa, vaikka se valkotakkinen niin väittikin, se, joka jakaa niitä värillisiä pillereitä.