Kirjailijaksi moni haaveilee. Oman elämäkertansa haluaisi moni julkaista.
Tähän saakka taloudellinen puoli on ollut esteenä.
Nyt sekin on madaltunut.
MikroBitti 8/2003 ss.92-93 kertoo siihen liittyvässä artikkelissaan mahdollisuudesta pienellä rahalla tehdä
"Omakirja" omakustantajan cd-romin avulla.
Valmistaja on Lasipalatsin Mediakeskus Oy
www.lasipalatsi.fi (hinta n. 17 euroa).
Onko jollain jo kokemusta tästä tai muusta omakustantamisesta ?
Tähän saakka taloudellinen puoli on ollut esteenä.
Nyt sekin on madaltunut.
MikroBitti 8/2003 ss.92-93 kertoo siihen liittyvässä artikkelissaan mahdollisuudesta pienellä rahalla tehdä
"Omakirja" omakustantajan cd-romin avulla.
Valmistaja on Lasipalatsin Mediakeskus Oy
www.lasipalatsi.fi (hinta n. 17 euroa).
Onko jollain jo kokemusta tästä tai muusta omakustantamisesta ?
Vastaukset 21
Vanhimmat
Toki on kuultu ja romppukin nähty. Kuvat tulevat vain mustavalkoisia, ja miltäs kukka loisto näyttää mustavalkoisena? Vai oliko se elämä siihen aikaan mustavalkoista, - ainakin vanhat valokuvat ovat.
Kannen grafiikka on valmiina, tai yksiväriseen kanteen saa mustavalkoisen tai nelivärikuvan.
Tällä iällä olisi varmaan jokaisella jotain kertomista historiasta lapsille tai lapsenlapsille. Ei puutu kuin muisteloita paperille
Epookki-kirjat on uusi kirjasarja, jota kustantaa Suomen Elämäntarina-akatemia.
Kärsämäellä pidetään Elämät tarinoiksi – kirjoittajakursseja
Epookissa ”tavallisten” ihmisten elämäntarinat voivat löytää kotinsa ja kertoa asioita, joita historian kirjat eivät kerro.
Jo julkaistuja:
Tyvärriepu – Ebba Ahonen
on kolmivuotiaana äitinsä menettäneen Ebban elämänvaiheiden kuvaus ”Pyssykylän” Askasta Kuusamoon terveyden-hoitajaksi läpi vaikeuksien, sodan, aineellisen puutteen ja evakkoretken.
Pieni punatukkainen poika-Sisko Suvilehto-Pyykkölä
kertoo vammaisen pojan ja hänen vanhempiensa kasvun tarinan vaikeuksien kautta voittoon.
Onnellinen nainen - Tarja Pedersen
on kuvaus kotiäidin kujanjuoksusta kohti oman elämän hallintaa.
Voisiko joku kertoa tarkempia tietoja:
missä, milloin, miten kauan, miten paljon maksaa yms? Jos ei ole eläkeläiselle kohtuuttoman kallista, haluaisin tulla mukaan hypynkenkää!
Suomen Elämäntarina-akatemia
Rannantie 13, 86 710 Kärsämäki
puh. 08 – 7726 286 ja 7726 289,
sähköposti: [email protected]
Järjestävät viikonloppu ja viikon kestäviä kursseja. Itse oli viime kesänä viikon. Hinta oli n. 400€ täysihoitoineen. Asuimme Kärsämäen vanhassa pappilassa.
Elämäntarinayhdistys julkaisee myös lehteä, ja siinä toimii arvostelupalvelu, joka on jäsenille hieman halvempi kuin ulkopuolisille, tosin hinnat on nousseet. Siellä minunkin "raakileeni" on tarkistettavana.
Hyvää jatkoa toivon!
Muisteloni on pieni pala maan historiaa lapsille ja lapsenlapsille.
Voi olla, että se on muistelo, jota ei koskaan julkaista, mutta onpahan laitettu parille niin hyvin kuin on mahdollista ja osaan.
Vanhojen sukujuurien tutkiminen alkoi kiinnostaa Suomessa kun tuli TV-sarja "Juuret".
Olin ollut jo pitkään oppimassa erään kotiseutuneuvoksen luona vanhoja asioita ja hän kovin mielellään tuki nuorta "kärpäsen puremaa".
Tein joitain kotiseutujulkaisuja ja ne ovat eläneet vuosikymmeniä.
Tämä meni hieman ohi, mutta näissäkin saatiin tallennetuksi paljon monenlaista pitäjäläisille luettavaksi. Aloittakaa joidenkin artikkelien kirjoittamisella. Siitä sitä saattaa syntyä laajempi kokonaisuus - ihan kirjaksi saakka ?
Mukava, että tulit jälleen mukaan Hili(ma)kka.
Keväällä taisimme näillä palstoilla turinoida ?
mukaan tähän keskusteluun, mutta sopuisuutesi tarttui minuunkin. Itse kirjoittelen vain jälkeläisten iloksi oman ja mieheni suvun tarinoita. Uskon niiden kuitenkin joskus kiinnostavan joitakin jälkeläisiäni, sillä nykyään itsekin haluaisin tietää sukumme historiasta enemmän. Kirjailijaksi asti minusta ei ole, mutta jotain haluan kuitenkin jättää muistoksi jälkipolville.
elämä tarinoiksi.
Minulla juttu on kestänyt vuosikaudet ja varmaan vielä kestää vuosikausia.
Kirjailija on väärä tituleeraus, on vaan mukavampi lukea, kun muistelot on siististi kansien välissä, eikä paperinpalasilla rypistymässä liki roskiin menossa siivotessa.
Tsemppiä!
Äläpäs Mimmi sano ?
Lapset toivat aikanaan äidilleen 60-vuotissyntymäpäivälahjaksi sähkökirjoituskoneen kun tiesivät kirjoituspöydän laatikossa olevan jotain, joka ansaitsisi tulla vaikka toistenkin luettavaksi.
Sisko Istanmäki sai heti ensinäytelmällään melkoisen menestyksen.
Toivon todella, että alkaisimme tuumasta toimeen.
Käytin "me" muotoa - olisikohan minustakin ?
Pian joku älähtää - nyt kdp on seonnut lopullisesti "luulotauti" on iskenyt !
Aloititko jo vai aiotko aloittaa huomenna, jos saat inspiraation ?
Jätä siivous ja istu koneen ääreen.
Älä ihmeessä lue ainakaan näitä kdp;n jorinoita vaan
ota esille omat tiedostosija siitä vain !
Anna palaa !
ja lopetin jo aika päivää sitten, kun se nyt ensin palaisi sieltä tarkastusluvusta takaisin kotiin, niin sitten voisin jatkaa korjauksia.
Olikohan kysymyksessä tarkastu- vai tarkistusluvusta.
Älä ihmeessä anna alkuperäistä käsikirjoitustasi kenellekään lainaksi. Kopioita vaan.
Kirjoita vaan lisää tekstiä, muokkaile, muuta, lisää ja sitten jskus - poista, mutta sekin talteen.
Ei sitä koskaan tiedä - ei olisi Siskostakaan uskonut.
Tunnen "tytön" vuosikymmenten takaa.
Onnea vaan hänelle !
saivarrella. Kirjoita ite. Aloita heti tänään eikä huomenna!
Minä tarkistin kantaani. Tarkoitus ei ollut saivarrella.
Täällä äskettäin kerroin, että pilkun paikkakin voi olla joskus hyvin ratkaiseva.
Pyydän Sinulta:
- Armoa, ei linnaan !
- Armoa ei, linnaan !
Kumman viestin lähettäisit minulle "korjauslukunasi ?"
Oletko julma vai lempeä ?
Anteeksi saivarteluni, mutt annan Sinulle korjausluvun kotiläksyksi:
Kumman valitset rangaistuksekseni>:
- Armoa, ei linnaan
- Armoa ei, linnaan
Oletko tuomiossasi säälimätän vai lempeä ?
Jos linnassa, vaikka laitettais kirjoittamaan, vois olla hyvä juttu.
Mutta jos päästettäis ehdonalaiselle tai pantaisi kotiarestiin niin, että viikoittain tarkastettais tai tarkistettais mitä on saanut aikaiseksi, vai onko saanut yhtään mitään.
Siis Armoa, ei Savonlinnaan, eikä Turunkaan
elinkautista.
Kysyisin nyt kun olen toheltanut jo puoli vuotta näillä palstoilla, voisiko olla mitään toiveita ilman arestia saada jotain "tuluskukkaroa" parempaa.
Kukaan ei ole oikeastaan antanut mitään asiallista arviota kirjoittamisistani. Kovaakin kritiikkiä siedän kun puhutaan asiaa.
Pilkut jääköön nussimatta ?
Mitenkäs sen kotiarestin valvonnan laita mahtaisi olla ? Olisiko niinkuin "Ehdonalaisvalvojalla" ansioluettelo tai suosittelijoita ja olisiko koeaika sama kuin ehdonalaisessa - onko se nykyään puolet langetetun tuomion pituudesta ?
noin on mukavampi lukea, mutta yksinäistä ja kärsivällisyyttä kysyvää puuhaa, silti niin mukavaa. Loppua ei taida tulla ennen kuin kädet pysähtyvät tai muisti katkeaa.
Sitten ne saa hahmoteltua jonkinmoiseen järjestykseen.
Nyt minulla kaikki on levällään eri kansioissa, kuvat PowerPointissa, tekstit Wordissa, eli tarvitsisin jonkun sivuntaitto ohjelman (PageMaker on kallis) ja opin siihen, ennekuin asia etenee.
- Kirjoittaminen on ruumiillista työtä ja tosi yksinäistä -, sanottiin Kärsämäellä.
Mutta niin mukavaa, kuten sanoit
Istumalihakset kovimmalla ovat.
Kirjoittamisessa taas ajatusten koossa pitäminen vaatii sopivaa innoitusta.
Muusa, runotar olisi todellinen aarre.
Kenties tänä tasa-arvon aikana myös mies saattaisi olla Naiselleen innoittajana ?
Kukaties ?
Lopullisen ulkoasun muokkaamisella en päätäni vaivaisi.
En ole kuullut hiihtäjien valmistavan itselleen suksia, sauvoja, monoja,voiteitakaan eivät Vannisen Benjaminin ja Pekan jälkeen hiihtäjät ole sekoitelleet ?
Asusteet ova alan ammattilaisten suuria salaisuuksia ainakin mäenlaskijoilla.