Huomasin, "Kallen" avauksia seurattuani, että jos jatkaa samaan ketjuun, lukijat ehkä eivät huomaa, että kertomus jatkuu juuri samalla avauksella.
Teen siis uuden aloituksen, jotta selviäisi, että on kyse, nimenomaan kertomuksen jatkosta.
- - -
Tilanne oli tosi latautunut. Ymmärsin välittömästi, että olin pannut kaiken – ”yhden kortin varaan”.
Kaduin heti sen mitä olin sanonut, ja olisin halunnut saada sen tekemättömäksi. Sanoin siis heti perään:
”Förlåt mig, menin ehkä liian pitkälle”?
Huomasin kuinka Anna punastui hieman. Harmista vai kiimasta? Olin siitä asiasta epävarma. Odotin siis aikamoista läksytystä, ja mahdollisesti myös sitä, että hän olisi sanonut:
”En voi enää ottaa Sinua vastaan terapiahoitoon, koska….”
Se olisi tietysti ollut normaalia siinä tilanteessa. Ymmärsin silti, jotenkin, että psykologit joutuvat tekemisiin jos minkälaisten – ”höppänien” kanssa.
Jopa sellaistenkin kanssa, jotka ovat tavalla tai toisella poikkeavia.
Olin varautunut erityisesti tätä ”tapaamista” varten siten, että olin paketoinut alushousuni niin, että siellä oli paksu nenäliina, käärittynä kiimaista mulkkua muistuttavaksi kääröksi.
Muutin vähin erin asentoani siten, että ”paketti” oli sopivasti näytteellä.
Eiväthän kenenkään silmät voi välttää, vaikkakin vain vilaukselta, näkemästä sellaista seikkaa. Huomasin siis, kuinka Annan katse viipyi tavallista pitempään haruksissani.
Tunsin toimineeni epäaidosti, koska se, mikä pökötti housuissani ei ollut omaa itseäni.
Tilanne oli todella, sekä piinallinen, kuin myös erittäin latautunut.
Halusin keskeyttää tapaamisemme. Nousin siis (häpeissäni) ylös, sanoen:
”On ehkä parasta, että lopetamme tältä kertaa?”
Anna keskeytti minut, sanomalla:
”Istu alas. Jatketaan terapiaa.”
Tietysti hän tuomitsi ehdotukseni – mutta jatkoi silti:
Uskotko todella pääseväsi eroon lapsuutesi painolasteista, jos saisit masturboida – tässä ja nyt? MINUN edessäni?
Vastasin, pienen empimisen jälkeen:
”Niin ainakin uskoisin.”
Seurasi syvä, monia kysymyksiä herättänyt hiljaisuus.
Istuimme pitkään – ikään kuin ”särkeä paistatellen”, pitkän tovin.
Anna tosin huomasi, että oikea käteni oli taskussani, jossa yritin, mahdollisimman huomaamatta hivellä mulkkuani.
Tilanne oli todella kiusallinen, meille kummallekin – niin paljon ymmärsin.
Yllätyin todella, kun Anna, terapeuttini sanoi:
”Minua ei häiritse mitenkään se, että havaitsen kätesi olevan … hm…kalusi kimpussa.”
Kysyin siis:
Onko eroa siihen, jos ottaisin sen esille?
Anna katsoi minua silmiin ja sanoi:
”Olen ammatissani tottunut monenlaiseen. Jos siis tunnet tarvetta näyttää kaluasi, ja mahdollisesti jopa masturboida edessäni, ei se minua haittaa millään tavoin”.
Hyvä siis - näin pitkälle.
Avasin housuni vetoketjun ja paljastin Annalle kyrpäni. Se olikin tosi tämmissä.
Aloitin vähän varovasti, eli paljastin alkuun vain kullin huipun, eli terskan. Kullini oli kuitenkin pakahtumaisillaan, joten en lopulta voinut olla vetämättä esiin koko ”komeuttani”.
Olin niin kiimainen, että aloin runkata mulkkuani välittömästi.
Anna istui edessäni, katsellen toimiani.
Kysyin, eikö hänkin voisi tyydyttää itseään, samalla kun itse runkkasin.
Hän työnsi kätensä hameen alle. En tosin nähnyt muuta kuin sen, että hän todella hyväili itseään, koska kaikki oli hameen peitossa.
Mulkkuni oli niin tämmissä, että yritin pidätellä varsinaista siemensyöksyä.
Istuimme siis vastakkain, minä runkaten, ja Anna, tosi kiihottavaa ja todella ihastuttavaa häpyään hyväillen.
Kuinka olimme tähän joutuneet?
Seuraava jatko: Anna ja minä.
Teen siis uuden aloituksen, jotta selviäisi, että on kyse, nimenomaan kertomuksen jatkosta.
- - -
Tilanne oli tosi latautunut. Ymmärsin välittömästi, että olin pannut kaiken – ”yhden kortin varaan”.
Kaduin heti sen mitä olin sanonut, ja olisin halunnut saada sen tekemättömäksi. Sanoin siis heti perään:
”Förlåt mig, menin ehkä liian pitkälle”?
Huomasin kuinka Anna punastui hieman. Harmista vai kiimasta? Olin siitä asiasta epävarma. Odotin siis aikamoista läksytystä, ja mahdollisesti myös sitä, että hän olisi sanonut:
”En voi enää ottaa Sinua vastaan terapiahoitoon, koska….”
Se olisi tietysti ollut normaalia siinä tilanteessa. Ymmärsin silti, jotenkin, että psykologit joutuvat tekemisiin jos minkälaisten – ”höppänien” kanssa.
Jopa sellaistenkin kanssa, jotka ovat tavalla tai toisella poikkeavia.
Olin varautunut erityisesti tätä ”tapaamista” varten siten, että olin paketoinut alushousuni niin, että siellä oli paksu nenäliina, käärittynä kiimaista mulkkua muistuttavaksi kääröksi.
Muutin vähin erin asentoani siten, että ”paketti” oli sopivasti näytteellä.
Eiväthän kenenkään silmät voi välttää, vaikkakin vain vilaukselta, näkemästä sellaista seikkaa. Huomasin siis, kuinka Annan katse viipyi tavallista pitempään haruksissani.
Tunsin toimineeni epäaidosti, koska se, mikä pökötti housuissani ei ollut omaa itseäni.
Tilanne oli todella, sekä piinallinen, kuin myös erittäin latautunut.
Halusin keskeyttää tapaamisemme. Nousin siis (häpeissäni) ylös, sanoen:
”On ehkä parasta, että lopetamme tältä kertaa?”
Anna keskeytti minut, sanomalla:
”Istu alas. Jatketaan terapiaa.”
Tietysti hän tuomitsi ehdotukseni – mutta jatkoi silti:
Uskotko todella pääseväsi eroon lapsuutesi painolasteista, jos saisit masturboida – tässä ja nyt? MINUN edessäni?
Vastasin, pienen empimisen jälkeen:
”Niin ainakin uskoisin.”
Seurasi syvä, monia kysymyksiä herättänyt hiljaisuus.
Istuimme pitkään – ikään kuin ”särkeä paistatellen”, pitkän tovin.
Anna tosin huomasi, että oikea käteni oli taskussani, jossa yritin, mahdollisimman huomaamatta hivellä mulkkuani.
Tilanne oli todella kiusallinen, meille kummallekin – niin paljon ymmärsin.
Yllätyin todella, kun Anna, terapeuttini sanoi:
”Minua ei häiritse mitenkään se, että havaitsen kätesi olevan … hm…kalusi kimpussa.”
Kysyin siis:
Onko eroa siihen, jos ottaisin sen esille?
Anna katsoi minua silmiin ja sanoi:
”Olen ammatissani tottunut monenlaiseen. Jos siis tunnet tarvetta näyttää kaluasi, ja mahdollisesti jopa masturboida edessäni, ei se minua haittaa millään tavoin”.
Hyvä siis - näin pitkälle.
Avasin housuni vetoketjun ja paljastin Annalle kyrpäni. Se olikin tosi tämmissä.
Aloitin vähän varovasti, eli paljastin alkuun vain kullin huipun, eli terskan. Kullini oli kuitenkin pakahtumaisillaan, joten en lopulta voinut olla vetämättä esiin koko ”komeuttani”.
Olin niin kiimainen, että aloin runkata mulkkuani välittömästi.
Anna istui edessäni, katsellen toimiani.
Kysyin, eikö hänkin voisi tyydyttää itseään, samalla kun itse runkkasin.
Hän työnsi kätensä hameen alle. En tosin nähnyt muuta kuin sen, että hän todella hyväili itseään, koska kaikki oli hameen peitossa.
Mulkkuni oli niin tämmissä, että yritin pidätellä varsinaista siemensyöksyä.
Istuimme siis vastakkain, minä runkaten, ja Anna, tosi kiihottavaa ja todella ihastuttavaa häpyään hyväillen.
Kuinka olimme tähän joutuneet?
Seuraava jatko: Anna ja minä.
Vastaukset 1
Vanhimmat
kuinka tulee käymään, ja saatko Annan ja vaimosi vielä tapaamiseen. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia ja arvioida tapahtumia vaikka chatissa juhannuksen jälkeen. Luuletko että onnistuis.