Novelli

Hedwig kirjoitti:

En mennyt nukkumaan muiden mukana vaan lähdin kohti kiellettyä metsää. Matkalla törmäsin professori Kalkarokseen, joka onneksi vain käveli unissaan. Avasin varovasti ulkooven ja menin ulos. Näin valon Hagridin mökissä, jossain huhuili pöllö. Viimein tulin synkän metsän laitaan, selkäpiitäni karmi, mutta minun olisi nähtävä se kaunis yksisarvinen jälleen. Kävelin metsässä ja ohitseni suhahti jotain niljakasta, mutta jatkoin matkaani pelosta huolimatta. Kävelin hiljaisuuden vallitessa. Jostain loisti valoa, täysikuu puikkelehti pilvien välistä ja loi valoaan synkkään metsään, joka nyt kylpi kuun hohteessa. Tulin aukealle paikalle ja jossain ulvahti susi. Istahdin kiven päälle ja katselin tähtitaivaalle. Jonkin aikaa siinä odotettuani alkoi kuulua pehmeitä askelia. Askelet tulivat lähemmäs ja tukkani nousi pystyyn. Seuraavaksi puun takaa ilmestyi vitivalkoinen yksisarvinen, silmäni laajenivat ihastuksesta ja huokaisin hiljaa ja loin katseeni maahan. Yksisarvinen asteli lähemmäs sillä sen pehmeistä kavioista kantauva ääni läheni istumapaikkaani. Pian tunsin silkinpehmeän turvan koskettavan pitkiä hiuksiani. Katsoin ylös, suoraan sen silmiin. Tuijotimme toisiamme, minä ja se. Sitten se perääntyi aukean laitaan ja hirnahti kuin kutsuakseen minua mukaansa. Nousin ylös vapisevin jaloin ja astelin sen luo kankein jaloin, ojensin käteni ja silitin sen pehmeää turpaa, toinen käteni hakeutui sen kaulalle ja silitin sitä ja yhtäkkiä se lankesi ikään kuin polvistukseen ja odotti minua aivan selvästi selkäänsä. Heilautin jalkani sen selän yli, istahdin tukevasti ja otin tiukan otteen sen harjasta. Se nousi maasta ja lähti menemään käyntiä, piankannustin sen laukkaan ja koko ajan se vain kovensi vauhtiaan ja pian nelistimme täyttä häkää pitkin metsää. Olin aivan vauhdin huumassa, että en huomannut kuinka joku tai jokin seurasi meitä. Kuulin hinkuvaa läähätystä takaamme, katsoin taakseni ja näin kauhukseni,että ihmissusi jahtasi meitä. Kuola valui sen terävien hampaiden välistä ja koko ajan allani yksisarvinen nopeutti vauhtiaan ja kohta viiletimme tuulen nopeudella. Tulimme rotkon luo, yksisarvinenhyppäsi vaivattomasti, mutta ihmissusiparalle kävi toisin. Se ulisi surullisestipudotessaan kadotukseen. Yksisarvisen suusta valu valkoinen vaahto joka valui sen ryntäille. Hiki valui sitä pitkin ja sen hengitys hinkui, mutta pian se tasaantui ajan myötä. Seisoimme jonkin aikaa rotkon reunalla ja sitten lähdimme kävelemään hiljakseen. Huomasin, että yksisarvinen ontui, hyppäsin pois sen selästä ja puhelin sille rauhallisesti ja lähdin kävelemään kohti linnaa ja yksisarvinen seurasi perässäni. Metsän laidassa se kavahti, mutta kuitenkin seurasi minua. Tulimme ulkoovelle ja avasin sen ja nousin portaat ja yksisarvinen seurasi perässä portaat ylös ja sitten olimme jo eteisaulassa. Yksisarvisen askeleet kaikuivat käytävässä, kun menimme kohti Kalkaroksen yksityisiin varastoihin. Kalkaros ei ollut työhuoneessaan ja minä ja yksisarvinen marssimme yksityisiin varastoihin. Avasin varaston oven ja otin joitakin yrttejä valmistin yrttiseoksen ja annoin sen jäähtyä. Otin jäähtynyttä mössöä ja levitin sitä kipeään kohtaan, astelimme pois tyrmistä ja ulos metsän laitaan ja yksisarvinen lähti takaisin metsään.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä