Katselin ihmisiä jotka juoksiavat kadulla sadetta piillon. Saide ropisi vasten ikkunaan ja se loi synkän mutta kotoisan tunnelman. Oli satanut jo muutaman päivän ja sateen pitäisi jatkua vielä kauan. Katsoin kelloa. se oli 13.43. Sitten katsoin kirjettä Joka lojui pöydällä. Se oli Hyvälle ystävälleni Jennille. Katsoin jälleen ulos. '' Kai toi kirje pitäis sit viedä'' Sanoin itsekseni ja nousin. Postiauto tulisi pian joten kirje olisi hyvä saada seuraavaa kuormaan. Lähdin eteiseen pukemaan. Etsin sateenvarjoa mutten löytänyt sitä mistään. Lopulta luovutin ja lähdin kohti postia. Rapussa kuului kuinka sadepisarat hakkasivat sielä oleviin ikkunoihin. Laitoin kirjeen paitani alle ja laitoin kädet takin taskuuni ja astuin ulos. Olin heti niin märkä kuin olisin astunut suihkuun. Käännyin Kerrostaloni pihalta kadulle. Katu oli todella kapea ja sen toisella puolella oli korkeita puskia ja toisella puolella autotie. Autot huristelivat ohitseni kunnes eräs auto ajoi aivan vieräsäni niin että tien reunassa olevat vedet lensivät päälleni. vedet tulivat päälleni ja lensin siihen vieressä olevaan puskaan. '' Voi V*ittu! Kato vähä etees!'' Huusin vihaisesti Autoilialle. Auto pysähtyi ja peruutti eteeni. Autosta Astui lippispäinen mies, mutta muuta hänestä en erottanut risujen keskeltä. '' Anteeks Anteeks! '' mies pyytei ja hölkkäsi luokseni ''No olisit voinu...'' Olin sanomassa mutta kuin mies siirsi risuja niin että Erotin hänet ja hän minut. ''ÖÄÄ!?'' Huudahdin ja katsoin hämästyneenä miestä. Sehän oli Ari! Siis koivusen Ari! ''Sattuks sua?'' Ari kysyi. '' Ei täs mitää!'' Huudahdin ja vajosin enemmän pusikkoon. siinä samassa Ari tarttui käteeni ja nosti minut yhdellä kiskaisulla ylös sieltä puskasta. '' Ei ei sattunu!'' puhisin. Housuihini oli tullut pieni repeämä, mutta se oli korjattavissa. Hiukseni olivat aivan märät ja sekaisin ja niiden keskeltä löysi vähän jopa risuja. '' Mä oon todella pahoillani!'' Ari hoki ja rupesi keräämään risuja päästäni. Olin aivan jäykistynyt. En pystynyt liikkumaan, En puhumaan en hengittämään. Katsoin vain Aria joka yriti siistiä minu jotenkin. '' Voisinko mää tehdä jotain tän hyväks?'' Ari kysyi. ensiksi en pystynyt vastata mutta lopulta sain päästettyä suustani jotain ''minne päin oot menossa?'' Kysyin. '' Postille'' Ari vastasi. ''No niin oon mäkin et jos voisit vaikka heittää mut sinne?'' '' tottakai!'' Ari vastasi ja Avasi minulle autonoven. Tämä tilanne ei voinut olla mutakuin unui. Ei se voi olla mahdollista että meistä miljoonista suomen asukkaista juuri Ari, mies jota rakastin voi kaahata hänen ohitseen ja viedä minut postille. ei ei. Istuimme Autossa aivan hiljaa. varmasti kumpikin olisi halunnut sano jotain. ''Nii mikäs se sun nimes on?'' Ari Kysyi ''mm.. Anna'' vastasin ja katsoin ariin. '' Anna. Mä oon Ari!'' Ari sanoi jai sai minut hymyilemään. Katsoin Ariin. Minulle tuli mieleen viimeisin keikka jolla olin ollut. Tamperee pakkahuoneella silloin 31.5. Sillon näin Arin lavalla ja se kuinka Ari oli hymyillyt minulle sitä hymyään jonka edessä ainakin minä sulin aivan totaalisesti. Ja nyt istuin Arin vieressä Autossa. SE oli niiin käsittämätöntä mutta se oli kuitenkin totta ja siihen piti tottua. samassa Ari vilkaisi minuun. käänsin pääni nopeasti pois päin. Minä varmasti punastuin. Sydämmeni hakkasi hurjaa vauhtia ja huomasin että käteni tärisivät. laitoin ne taskuun ettei Ari vaikka Huomaisi sitä.
Postitalolla pysähdyimme. Sade oli lakannut. Menin Arin perässä sisälle taloon ja vein kirjeen postilaatikkoon. Arilla Oli vähän isompi kirje ja hän vei sen kasalle. Odotin oven luona. Asiansa hoidettua Ari lähti tulemaan minuun päin. '' Noniin. minnes päin sää nyt tästä oot menossa?'' Ari kysyi. ''Sinne samaan mistä tultiin. Ihan siihen samaan kohtaan mistä mut kyytiinkin otit''. ''No sitten varmaa voin viedä sut takaskin. Oon ittekkin menossa sinne suuntaan''. No mikä ettei'' vastasin Arille. Ari avasi minulle ovan ja pian istuimme autossa mitään sanomattomina. Minulla oli hirveän epävarma olo. Mitä jos ari ei halunut jutella vai eikö hänkään vaa osannut aloittaa. Tää oli aika kiusllista. '' Asuksää täälä?'' Ari vihdoin kysyi. ''mm.. Joo tai no mää muutin just. entä sää? tai siis mitä sää täälä päin teet?'' kysyin Arilta ja rohkenin vilkaisemaan häntä.'' Mää asun vähän aikaa mummon luona kun on vapaata'' Ari vastasi. ''aa...'' vastasin takaisin. Pian olimme perillä siinä samalla paikalla missä olin sinne puskaan lentänyt. Istuimme Autossa hiljaa. Oli taas ruvennut satamaan. '' Ari...''Minä sanoin pitkän ja kusallisen hetken jälkeen. Ari katsoi minuun ja minä katsoin Ariin. Hivuttauduin hiljaa Ariin päin ja annoin pienen suukon hänen huulilleen. Hivuttauduin takaisin istumaan. Ari näytti todella hämmästyneenä. '' Sori!'' huudahdin ja pomppasin ulos autosta ja löin oven lujaa kiini ja juoksin ovelle. Ari istui hetken aivan hiljaa autossa kunnes tuli tajuihinsa. Hän pudisti päätään ja jatkoi matkaa.
----------------------------------
Jos on halukkaita lukioita jotka haluu että jatkan niin jatkan! Sori jos on hirveesti kirjotus virheitä. Yritin kyl korjata.
Mä tykkän susta. (Ari Koivunen Novelli)
14
2330
Vastaukset
- nomoro
Tää oli tosi hyvä! Jatka ihmees, tätä lukee enemmänki! ;)
- osa.2
vaikkei nyt paljoo kommenttii tullu niin jatkampa silti kun ei oo muutakaan tekemistä. Ja tää Anna ei oo sitten mitenkään Anna Abreu. :D
--------------------------
tähän jääriin:
Ari istui hetken aivan hiljaa autossa kunnes tuli tajuihinsa. Hän pudisti päätään ja jatkoi matkaa.
jatkoo:
Aamuaurinko paistoi silmiini kun heräsin seuraavana aamuna. Nousin sängystä ja venyttelin hieman. Lähdin keittiöön syömään jotain aamupalaa. Laitoin kahvinkeittimen päälle ja tein itselleni leivän. Istahdin pöytään ja katselin pihalle. Vaikka tänäänkin pitäisi sataa niin aamu näytty että päivästä olisi tulossa kaunis. Pilviäkään ei näkynyt missään. Katselin kerrostaloni pihaa joka oli siistin näköinen. Muutama auto oli parkissa minun autoni lisäksi. Suurin osa oli varmasti lähtenyt viettämään juhannusta. Juhannus... Mitä minäkin silloin tekisin. Sukulaiset olivat kaukana täältä ja moni kaverini oli matkoilla jossain kaukana. Samassa siirsin katseeni siihen puskaan johon olin eilen kaatunut. Mieleeni tuli heti Ari. siinä kohtaa puskaa olikin huomattava jälki siitä. Eilinen tuntui jotenkin unelta ja todellisuudelta. Joltain siltä väliltä. Halusin saada sen pois mielestäni. Päätin mnnä sinä aamuna läheiselle uimarannalle. Söin leivän ja join kahvin. Menin pukemaan ja pakkasin rantatavarat. Otin varmuudenvuoksi myös takin mukaan. Kävelin kohti autonai. Eilinen tapaus pyöri päässäni ja yritin unohtaa sen. Taistelin mielessäni sitä ajatusta vastaan. Halusin unohtaa sen. Istuin autoon ja käänsin radion päälle ja yllätys yllätys Sieltä pöllähti soimaan Tietenkin Arin Give me a reason. Vaihdoin äkkiä asemaa. En halunnut kuulla nyt mitään Ariin liittyvää. En tiedä miksi halusin unohtaa sen. Se oli ehkä hieman nolotapaus. Ja varsinkin se mitä Arille olin vielä autossa tehnyt.
Pian olinkin uimarannalla. Menin vaihtamaan ensiksi bikiinit päälleni.
- Voi Helveti! Unohdin juomapullon! Huudahdin pukukopissa laukkuani kaivellen. Minun pitäisi siis mennä ostamaan sitä Terassin kioskilta. Ostin Pullolloisen vettä. Ajoin mennän ensiksi istumaanterassille hetkeksi. Käännyin vielä viimeisen kulman takaa jonka takana terassi oli. Hörppäsin samalla pullostani, mutta en saanut pideltyä sitä suussani sillä huomasin kuka istui terassilla. Ari! Ari istui siinä niin ja katseli rannan suuntaan. Purskaisin vahingossa vedet suustani niin, että siätä lensi Arinkin pälle. Ari katsahti minuun ja siinä samassa Hyppäsin sen kulman taakse. Suljin silmäni ja huokaisin syvään. Toivittavasti Ari ei nähnyt minua.
- Hei! Täälähän on tuttuja! kuului ääni vierestäni. Avasin silmäni ja huomasin Arin seisovan edessäni hymyillen. Minä en pystynyt hymyilemään hänelle.
- Mää.. tota... siis, Sönkötin.
- Ei sun tarvii sanoo mitään, Ari sanoi ja naurahti.
- Haluisikko tulla istuun mun seuraks? vai onko sulla seuraa? Ari kysyi.
- Ööö.. ei oo seuraa ja voin tulla istuun, Sain sanotuksi ja hymyilin. Ari ohjasi minut pöytäänsä. Voi ei! Mitä tästä nyt tulisi? Istuisimmeko taas vain hiljaa kiusallisesti ja vilkuilisimme toisiamma.
- Osaa olla hieno päivä, Ari sanoi vihdoin ja vilkaisi rannalle
- Joo. Niin on, vastasin ja katsahdin itsekkin rannalle.
Purin alahuultani. Juurikuin en halunnut ajatella Aria hän oliki samaisella rannalla ja situikin nyt minua vastapäätä.
- Mikäs sut rannalle sai? Rohkein kysymään Arilta
- öö.. en itteasiassa tiedä. Loma... Ari sanoi ja katsoi minuun. Siitä se juttu sitten alkoi. Juttelimme niitä näitä kauan aikaa. Nauroimme myös paljon.
- Jaaha. Mää taidan käydä pulahtamassa etten ihan paistu tähän. tuuks sä? Ari kysyi
- Joo voin tulla, vastasin ja nousimme pöydästä. Ari suuntasi suoraan hyppytorneille ja minä seurasin häntä. Ari kipusi rappusia pitkin 3metriin.
- Aijoks sää hypätä, kysin ja katsoin alas.
- Tottakai! Ari vastasi ja Hyppäsi pää edellä järveen. Katsoin perässä ja odotin että hän nousisi pintaan.
- Et ite uskalla?! Ari huusi alhaalta.
- No en niin! Huusn Arille ja lähdin kohti rappusia. Ari luuli että olisin tulossa alas, mutta näkikin minut 6m korkeuksissa.
- Voi helvetin helvetti, Ari tokaisi itsekseen ja väistöi
- Hyppäsin, mutta kuitenkin jalat edellä. Molskahdin veteen ja uin pintaan. Ari katsoi minuun ja hymyili
- Et hypänny pääedellä! Hän sanoi.
- No sää et hypänny kuutosesta! Väitin vastaan. Repesimme kummatkin nauramaan. Uimme rappusille Ja nousimme laiturille istumaan. Lilluttelimme jalkojamme vedessä, Ympärillämme juoksi kirkuvia lapsia ja vedessä riehui villejä nuoria. Menin makaamaan laiturille ja katselin taivaalle. sain mileeni hyvän jekun Arille. Samallakuin nousin istumaan Työnsin Aria niin että hän lensi veteen.
- Voi Vittu! Ari sanoi naurahtaen kun pääsi pintaan. Minä vaan nauraa räkätin. Ari vetäisi minua jaloistani niin että minä lensin järveen ja nyt vuorostaan Ari nauroi.
- Voi vittu vaan ittelles! Huudahdin kun pääsin pintaan. katsoin Aria murhaavasti kunnes repesin itsekkin nauramaan. Nousimme takaisin laiturille.
- Jaahas. mun kai pitäis jo lähtee, Sanoin ja pöyhensin hiuksiani.
- Nyt jo? Ari sanoi ja katsoi minua hiukan hämmästyneenä.
- Joo mun pitäsi käydä kaupassa viä. vastasin
- Oot autolla?
- joo. Millä sä oot? Kysyin
- Asun tossa valkosessa kerrostalossa joka näkyy noitten koivujen takaa, Ari sanoi ja osoitti valkoista kerros taloa.
- aa... mitä sää nyt meinaat tehä? Kysyin
- En tiiä kai mäkin meinaan lähtee. Kai meen nukkumaan tai syömään johonkin tai jotain. Ari sanoi ja katseli ympärilleen.
- No haluaisikko tulla mun kaa sinne kauppaan ja sit vaikka meille kahville ja pullalle? sanoin vahingossa. Tai Ei se mnua haitannut mutta mitäköhän Ari siitä ajateli.
- No mikäs se siinä. Voinhan mä tulla. Ari vastasi ja hymyili.
- Kiva! Huudahdin ja hymyilin takaisin. tavataanko tossa parkkiksella kohta? käyn vaihtaan vaatteet, sanoin
- Joo. siinä sitten, Ari vastasi
--------------
sellasta tällä kertaa. Jatkanko?
nää tulee aika lyhyissä pätkiss että sori.- nomoro
Tottakai jatkat! Mua ei ainakaa haittaa vaikka tulis lauseen pätkis, ku tulee vaan! :D Mä tykkään lukee tätä.
Jatkoa odotellessa... ;) - jhaau
jatkoa heti nopee! tätä on kiva lukee!!!!!!
- osa.3
Kiva että kelpaa. Sitten vaan etiäppäin!
----------------
Pukukopissa ei ollu ketään muuta joten sain rauhassa hieman purkautua.
- Jess! huutelin hiljaa kopissa samallakuin puin
- Aika lapsellista mutta olkoon! Totesin ja katsoin itseäni kopissa olevasta peilistä. Kuivasin hiukset mukanaolleellani hiustenkuivaajalla ja laitoin hieman meikkiä. Pukukopin ovella huoksaisin syvään ja lähdin kävelemään kohtti parkkipaikkija missä Ari jo odottelikin. Ohjasin hänet autolleni jonka luona Aria rupesi hymyilyttämään.
- Komee kärry sulla! Hän sanoi.
Katsoin valkoista vanhaa ja vähän ruosteista pientä autoa ja tiesin Arin piruilevan.
- Joo tällä mää aina hurmaan miehiä! Sanoin hymyille ja istuin Autoon. Ari repesi nauruun ja istui myös autoon. Automatkalla saimme taas juteltua hieman, mutta siitä oli huomattavissa pieni ujous ja epävarmuus.
Kaupanpihassa ei ollut pailjoa autoja. Astuimme ulos autossa ja kävelimme kaupan ovea kohti. Kaupan ovella pysähdyin. Ovessa oli iltalehden mainos jossa oli pieni sivuotsikko:
Idols-Arille kultaa ja ykkössia! Katsoin hymyillen sitä ja toistin sitä mielessäni. Ari oli myös seisahtanut katsomaan sitä.
- hei onnee! Sanoin Arille ja katsoin häntä hymyillen. Ari hymyili takaisin.
- Kiitos kiitos, hän sanoi ja avasi minulle ove.
- Perkele että vihaan tuota Idols-Ari-Nimeä, Ari puhusi ja sai minut hymyilemään.
Kaupassa oli hiljaista. Ostin kaiken tarvittavan ja Ari seurasi perässä ympärillleen katsellen.
- Kahvia, Leipää, voita ja maitoo, Toistin hiljaa itsekseni. Keräsin ostokset kassiini ja menimme kassalle. Kassatäti luki jotain lehteä eikä huomannut meitä.
- Huhuu...? Sanoin. Kassatäti katsahti meitä ja mäyssäsi samalla purkkaa.
- nii?
- Tota mul olis otstoksia, sanoin
- ai joo, kassatäti sanoi laiskasti ja rupesi piippailemaan ostoksia. Ari katsoi huvittuneena vieressä.
- 8,90, Kassatäti jatkoi laiskasti.
Annoin rahat, pakkasin tavarani ja lähdimme ulos.
- No sehän oli hyvällä tuulella, Ari sanoi naurahtaen.
- Varmasti, vastasin hymyillen. Istahdimme taas autoo ja pistin ostokset taakse. Talolleni ei ollut kaupasta kuin vaivainen puoli kilometriä.
Aurinko osasipaistaa edelleen kuin Astuimme autosta. Ari kohteliaanan Halusi kantaa kauppaostokseni. Nousimme rappuja kunnes seisoimme kämppäni oven edessä. Kaivoi avaimiani laukusta. Tunsin kuinka käteni rupesivat jälleen tärisemään. Ari tunsi kuinka muutamat aallot kulkivat hänen lävitseen.
- Anna... Hän sanoi yhtäkkiä ja tarttui minua olkapäästä. Pelastyin niin että avaimet tippuivat käsistäni. Kumarruin nostamaan niitä enkä huomannut etta Arikin oli ryhtynyt samaan heidän kätensä osuivat toisiinsa ja he pomppasivat sekuntissa pystyyn.minua alkoi
jännittää aivan vallattomasti. Ari sai itsensä hillittyä ja nosti avaimet ja antoi minule.
- kiitos... sanoin ja käännyin taas avaamaan ovea. Mikä ihme oli Arin saanut sen tekemään. joku hänen sisäläänn oli pakoittanut hänen tehdä jotain, tarttumaan Annaa olkapäästä ja sanomaan jotain, jotain mitä Ari ei voinut sanoa.
Astuimme sisäle kämppääni ja syöksyin ostostenkanssa keittiöön.
- istu vaikka tohen keittiönpöydänääreen! huusin Arille keittiöstä. Ari totteli ja suuntasi eteisestä käittiön pöydän ääreen.
- otaks sää Jotain syötävää? leipää? Kysyin
- No voisin mää yhen leivän syödä, Hän vastasi takaisin.
- Tein kaksi leipää ja toin ne ja kahvin keittöön. Ekaksi söimme leivät jonka aikana emme puhuneet mitään. Niiden jälkeen kuitenkin Aloimme taas jutella jotai. Ta minä pyysin Aria keromaan keikkailusta ja siitä japaninmatkasta ja kaikesta. melkein ihan vaan sen vuoksi että halusin vain tujjottaa häntä mahdollisimman pitkään, elvänä, oikeana eidessäni. Välillä katsoin Arin hiuksia jotka hän vetäisi välillä taaksepäin, välillä arin silmiä totka kiemurtelivat ympäri huonetta, Välillä Arin vaaleita, mutta pehmeitä käsiä ja välillä Arin suuta joka vain liikkui ja liikkui.
- Anna..? Ari huhuili minulle
- Häh.. mitä? kysyiksää jotain? sanoin säpsähtänen.
- joo että mitäs sää? Kerro vähän ittestäs.
- Jaa joo tota.. Aloitin ja laskin kuppini käsistäni. Mutta ihan hyvinhän se sitten meni. Sain hllittyä itteni ja puhumaan järkeviäitsestäni ja elämästäni. Kun olin kertonut mitä vain mileen tuli oli taas hetken hiljaisuus.
- jaahas.. mun täytyy kai lähtee kattoo mitä se mummo siäpuuhastelee, Ari sanoi ja kiitti kahvista.
- Mitä? nyt jo?! Sanoin hämmästyneenä ja katsoin kelloa. Silmäni suurenivat kuin huomasin että hehän olivat istuneet siinä jo melkein 2 tuntia. Mutta se tuntui vain 5 minuutilta. Ari käveli eteiseen päin ja seurasin häntä perässä. Ari otti kimpsunsa ja kampsunsa.
- Onko sulla pitkä matka? voin kyl heittää sut autolla? sanoin
- ei tässä miään pitkämatka oo. Ari sanoi ja veteäisi kengät jalkaansa.
- Jaa no.. oikei, Sanoin hiukan hiljaa. seisoimme vastakkaine eteisessä.
Päässäni pyöri tuhat ja yksi ajatusta. Tapaisimmeko enään Arinkanssa? Mitä Ari ajatteli? Mitä seuraavaks?
- No moikka nyt. katellaan jos vaikka törmäillään, Ari sanoi ja avasi oven
- Joo vastain takaisin. Ari kuitenkin kääntyi ja huudahti
- Anna!
Pelästyin ja käänytin takaisin Ariinpäin.
- Tota... mitä sä teet juhannuksena? Tai siis huomena? Hän kysyi
- Öö.. en kai mitää, vastasin toivoen että Ari pyytäisi minua hänen seuraan.
- No tota.. rannalla olis sellaset pienet juhannuskekkerit missä on kokko ja makkaraa ja sellasta että kiinnostaitso lähtee?
Ylitseni virtasi iso ja kuuma aalto.
- Joo! tietty voin, vastasin iloisena. Ari hymyili ja astui ovesta ulos, mutta ei saanut suljettua ovea kokonaan kun hän taas avasi sen
- Ja Anna.. Hän sanoi vielä ovenluota. Käännyin jälleen vielä Ariin päin. nyt minulla ei ollut aavistustakaan mitä Ari halusi sanoa. Taas joku Arin sisällä pakotti häntä tekemään jotain jota Ari ei voinut. Se oli aivan hänen kielen päällä, mutta nielaisi sen viimetipassa.
- öö.. Öitä! Hän sanoi ja sulki oven.
Jäin sesomaan pimeään eteiseen. havahduin ja aukaisin oven toivoen että Ari Olisi Vielä Rapussa. Niinkuuin hän olikin.
- Ari! Huusi hänelle. Se kaikui rapauss. Ari katsahti minuun.
- öö... Öitä! vastasin hänelle ja hymyilin. Ari hymyili takaisin ja jatkoi matkaa. Suljin oven ja huokaisin todella syvään.
------
sellasta tällä kertaa :> Sor nyt oikeesti noi kirjoitusvirheet. Kone rupesi tenppuilemaan ja meni ihan hassuks niin, että se korjaus oli ihan saamarin hankalaa. - osa.4
meneekö tää teksti liian nopeesti? musta vähän tuntuu siltä että kirjotan liian nopeesti siis silleen että Ari ja Anna oli rannalla ja muutaman rivinpäästä ne onkin jo Annalla juonut kahvit? ymmärsitteko? että asia etenee liian nopeesti. äh. osaan 4!
------------------------
Heräsi ja avasi silmäni. Makuuhuone oli pimeä.
Menin avaamaan sädekaihtiment. Ulokan oli yön aikaa satanut taas paljon ja nyt taivas oli pilvien peitossa ja maa aivan märkä. Ulkona oli todella synkkää. Ihmisiäkään ei näkynyt misään. Toivottavasti ei tänään ala satamaan. Kävelin oven luokse jossa roikkui kalenteri. Mitäs tänään pitikään tehdä... Ainiin! Sydämmenin pomppasi kurkkun asti. Juhannus... Rannalle... Ari! Menin paniikkiin.
- Miten mä sinne osaan tulla oikeeseen aikaan? missä siä se on? mite löydän arin? mul ei oo ees sen numeroo?! Kuljin ympäri huonetta levottomana yrittäen rauhoittua. olin hermona kunes kännykkäni piippasi. Katsoin kännykkää pitkään.
- Voisiko olla... sanoin ja syöksyin yöpöydän luokse ja katsoin kännykkääni.
1 viesti saapunut, luki näytössä. Siinä ei lukenut lähettäjää. Pelkästään numero. Voisiko se olla.. Avasin viestin.
'' Valmiina klo 21.00. Tuun hakeen sut. Joo ja Ari tässä!'' Oli se! kiljuin riemusta kunnes vaikenin. Vasta 21.00... Mutta kyllä se joskus tulee!
'' jep jep!'' Lähetin Arille ja tallensin hänen numeron. Hetkonen... Mistä Ari oli saanut minun numeroni? Numeropaövelusta? mutta eihän hän tiedä mun sukunimee, ellei katsonut sitä ovestani samalla kuin lähti. Niimpä tietysti. Jätin kännykkäni pöydälle ja menin syömään aamupalaa hymyillen.
Kello oli vasta 15.00. Istuin keittiönpöydän ääressä katsllen pihalle. Aurinko paistoi jo ja piha oli miltein kuivunut. Viimeisetkin Autot olivat lähteneet parkkipaikoilta. Olinko ainut koko talossa? Pian kännykkäni piippasi viestin merkiksi.
'' Olisits valimis jo 19.00? käytäis syömässä?''
Minua rupesi hymyilyttämään.
'' juu! :D'' lähetin takaisin. Pian aikaa lähtöön olikin vain 4 h. Minua alkoi jo jännittämän. Ari tasi todella tykätä minusta!
Pengoin vaatekaappiani epätoivoisesti. En löytänyt sitä ruskeaa poolopaitaa jonka halusin aittaa.
- Voi helvetin helvetti! Kirosin itsekseni kunnes löysin sen. Puin vaatteet päälleni. Se ruskea poolopaita, kaulani laitoin pari kultaista kaulakorua. Tumman tumman ruskea polviin ulottuva hame ja mustat sukkahousut. Harjasin ruskeita tuuheita hiuksiani. silmäni olivat myös ruskeat. Oinkohan pukeutunut liian tummaksi? No tuskin arillakaan mitään kirkkaita vaatteita oli. Ovikello soi. katsahdin kelloa. Se oli aivan tasan seitsemän! kiiruhdin avaamaan oven.
- heii! odota viä ihan sekuntti! sanoin nopeasti Arille ja hain makuuhuoneesta kassini ja pakkain sinne nenäliinoja. Olin aika nuhainen. Huulirasvaa, kamman ja kännykän.
- noniin oon valmis, sanoin kiiruhtaen eteiseen ja vedin kengät jalkaani. Ari seisoi hymyillen edessäni kun nostin aktseeni Ariin.
- Mitä nyt? Sanoin Arille ja katsoin häntä hymyillen. Ari ojensi selkänsä takana piilosaa olleen punaisen ruusun. Hymyni levisi entistä leveämmäksi. Katsoin ruusua ja otin sen vastaan. Katsoin Aria. Syöksyin halaamaan häntä. Ari halasi takaisin. Ari tuntui niin lämpöiseltä ja turvalliselta. Olisin voivut olla siinä vaikka kuinkamonta vuotta. Vaikka ikuisuuden. Päästin kuitenkin pitkän halauksen jälkeen Arista irti.
- Kiiti! tää on tosi ihana! mää pistän tän äkkiä maljakkoon, sanoin ja menin hakemaan kaapsita jonkun maljakon.
- No niin. nyt me kai ollan valmiita. vai onko sulla lisää yllätkysiä? Sanoin Arille ja Irvistin hänelle.
- Jooh! nyt voidaan mennä. Ari sanoi naurahtaen ja avasi oven.
Istahdimme autoon. Minua rupesi hymyilyttämään. minule tuli mieleen se sateinen päivä kun Ari ajoi ohitseni. Ari käynnisti Auton ja matka alkoi.
------------------------------
tää oli sit tosi lyhyt mut mun pitää lopettaan nyt kun tuli menoo. kirjotan ehkäpä myöhemmin tänään tai sit huomenna!- missKane
heii.. et sä voi jättää sitä noin vaa kesken ja häipyy.. :( *murjottaa vihaisena nurkassa*
alahan jatkamaan sitä het ku saavut koneen ääreen.. :) - Nomoro
missKane kirjoitti:
heii.. et sä voi jättää sitä noin vaa kesken ja häipyy.. :( *murjottaa vihaisena nurkassa*
alahan jatkamaan sitä het ku saavut koneen ääreen.. :)Jep! Heti ku tuut koneelle niin lisää vaan!
Tähän kaivataan nopeesti jatkoa!
Toivottavasti sitä tuleeki pian! ;D - Osa.5
Olen pahoillani että osa.4 jäi noin kesken.
--------------------------
Katseli ikkanasta pihalle. Ei voinut kyllä paremaa juhannusta olla, siis jos säästä puhutaan.
- Mihin me mennään syömään? vai onko se yllätys? Kysyin Arilta ja irvistin hänelle.
- No tota kuinka kova nälkä sulla on? Mulla ei mikää himonälkä oo että sää voit sanoo. Ihan vaikka kahvikin käy, Ari sanoi
- Joo ei mullakaan mikään hirvee nälkä oo. Jos käytäis jossain kahvilassa?
- Selvä, Ari sanoi.
- Mut sä saat päättää minne kahvilaa me mennää. En oo itte kerinny tutustuun oikee mihinkään, Sanoin Arille.
- Okei. Tossa vähänmatkan päässä on sellanen pieni suklaakahviala. Käviskö sellane? Ari kysyi
- Juu ilman muuta!, sanoin ja hymyilin levesäti.
Astuimme kahvilaan. Se oli pieni mutta todella soma! Asiakkaitakaan ei oollu paljoa muutakuin joku mies joka istuskeli lehteä lukien. Tunnelma oli ihana. Musiikki soi hiljaa ja kahvikuppien pieni kolina kuuluin tiskiltä aina välillä.
- Ja mä tarjoon! Ari ilmoitti ja Käveli kassalle. MInä seurasin perässä.
- Mmm.. mitä sää otat. Ari sanoi ja katseli leivoksia jotka olivat sellaisessa lasikaapissa tiskin luona.
- Mä otan vaikka kahvin ja tollasen pienen suklaaleivoksen, sanoin ja osoitin Arille pientä suklaaleivosta jonkä päällä oli vaaleanpunainen sydän. Ari hymyili minulle.
- Mitä saisi olla? Kassattäti kysyi
- Kaks kahvia ja kaks tollasta pientä suklaaleivosta jonka päällä on sydän, Ari sanoi osoittaen leivoksia. Minua alkoi hymyilyttämään. ari otti samallaisen leivoksn kuin minä. Merkitsikö se jotain?
- Selvä. se tekis 7,50, kassatäti sanoi naputellen kassaa. Ari antoi rahat ja kassatäti otti leivokset ja kaatoi kahvia pariin kuppiin. Otimme sokeria ja kaadoin omaan kahviini maitoa. Ari otti tarjottimen ja suuntasi pöytään. Pöytä oli soma, pieni ja pyöreä jonka äärellä oli kaksi pientä penkkiä. istuimme niille ja rupesimme hörppimään kahvia.
- Koska sun pitää taas lähtee helsinkiin, sain sanottua.
- Huomenna aamulla, Hän vastasi.
- Huomenna?! Aamulla? Huudahdin ja laskin kuppini. Huomenna!? Aamulla?! pitäisikö minun jättää Ari jo tänään. Ari huomasi ilmeistäni kuinka hämmästynyt ja surulline olin
- Mutta mä haluan viettää tän päivän justa sun kanssa, Ari sanoi ja tarttui mina käsistä jotka lojuivat pöydällä. Rupesin melkein itkemään. Senkin varmasti Ai huomasi. Hän siirsi toisen käten sä päähani ja silitti sitä. Aloimme hivuttautu lähemmäs toisiamme. Sydämmeni pomppasi enemmänkuin superpallo, mutta sen tilanteen rikkoi kun Arin kännykkä soi.
- Sori. Mun täytyy vastata tähän, Ari sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän aloitti puhelun. Rupesin syömään leivostani sillä Ari oli saanut omansa sen jo melkein syötyä.
- Joo... joo... Ari puhui puhelimeen
- Yhe kaverin kanssa... Aika myöhään... hän jatkoi ja katsoi minuun. Hymyilin pientä ujoa hymyäni.
- joo... selvä.. heippa. Ari lopetti puhelun
- Äiti se sielä soitteli, Ari sanoi ja tunki puhelimen taskuunsa.
Olimme saaneet syötyä leivokset ja juotua kahvimme ja kävelimme ulos kahvilasta. Istuimme auton ja lähdimme kohti rantaa. Mielessäni liikkui kaikenlaisia ajatuksia tästä illastas.
rannalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Kokkoa olitniin vasta sytyttämässä. Paikalla oli paljon juoksevia ja kirkuvia lapsia, Nuoria ja aikuisia siiderit kädessä. Asetumme Arin kanssa vierekkäin muutaman metrin päähän kokosta. Pian Kokko syttyi ja ihmiset taputtivat. Minä ja Ari myös. Katselimme kokkoa. Se oli suuri ja kaunis. Aurinko oli jo laskemassa ja se väritti taivaan oranssiksi. Kokon Takana oleva järvi oli aivan tyyni. Yhtään ei tuullut. Makkarakioskilta soi musiikki. Ari sujautti kätensä selkäni takaa olkapäälleni. Säpsähdin, mutta Pian nojasin Itse Arin olkapäähän. Seisoimme siinä sylikkäin aivan hiljaa, mutta ei meidän mitään tarvinnutkaan puhua. Siinä oli hyvä olla. Arin Lämpimässä sylissä. kello alkoi olla jo paljon ja Rannalla olivat enään aikuisia jotka naureskelivat siiderti kädessä. Kokko oli jo hiipunat ja hiilet vielä hohtivat siinä. Ympäriltämme kaikki ihmiset olivat jo lähteneet.
- Pitäisköhän kohta lähtee... sanoin ja nostin laukkuni maasta. Kun nousin Ari tarttui minua olka päästä. Katoimme pitkään toisiamme syvälle, syvälle silmiin. Ari näytti lempeltä, mutta myös siltä että häntä vaivasi jokin. yhtäkkiä Ari vetäisi minut syliinsä ja.. ja... Suuteli minua! Kyllä! Hellästi, mutta kuitenkin pitkään. Se suudelma sai minut unohtamaan kaiken huolen ja sulin siihen kun lumiukko helteellä. Tunsin että ededdäni seisoi juuri se mies kenen kanssa halusin juuri nyt olla, mies jota olin rakastanut jo kauan´. Muutaat silmäparit katselivat meitä. Tunnistiko joku Arin? Vähitellen irtatuimme toisistamme.
- Joo. Nyt voidaan mennä, Ari sanoi ja ja hymyili. Hymyilin hänelle onnesta soikeana. Kävelimme käsikädessä Arin autolle. Pian muistin että tämämä saattoi olla viimeinen ilta Arin kanssa. ja varmasti arikin tiesi että tämä oli viimeinen ilta.
Juttelimme vielä aikapaljon kotimatkalla, mutta pian olimmekin jo perillä, Siinä samassa kohdassa missä olimme ensimmäisen kerran tavanneet. Olimme aivan hiljaa kunnes en voinut nää pidätellä kyyneleitä ja annoin niiden vierähtää poskilleni. Ari tarttui olka päästäni ja katso iminuun. Käänsin katseeni Ariin. Ari hymyili minulle lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleeni poskelta.
- Nä... nähäänkö me viä, Sain sanotuksi
Ari Antoi hellan suukos otsalleni ja sanoi
- tottakai! Vaikka väkisin.
Sain kyyneletenkeskeltä hymyn huulilleni ja syöksyin Arin syliin. Halasimme hellästi toisimma, vaikka Autossa se olikin hieman hankalaa. Irtauduin Arista, Avasin Auton oven ja ähdi kävelemään ovelle. se tapahtui niin äkkiä ettei sitä voinut edes tajuta. Kuitenkin käännyin vielä kerran ja katsoin Aria joka istui Autossa. Jälleen yksi kyynel vierähti poskelleni ja jatkoin matkaa. Ari käynnisti Auton ja jatkoi suoraan kohti omaa määränpäätään, Mutta ei ajanut pitkälle kunnes pysäytti autonsa tien viereen. Taas... Taas joku Arin sisällä pakotti hänen tehdä jotain, Mutta ari ei tiennyt mitä. Se vain yltyi ja yltyi. enään Ari ei voinut estää sitä vaan käänsi autonsa ja palasin Annan talon luokse.
------------------
Muhahahahaaa!!!! jätän jännään kohtaan ;D
(mutta jatkoa varmasti tulee!) - qatja``
Osa.5 kirjoitti:
Olen pahoillani että osa.4 jäi noin kesken.
--------------------------
Katseli ikkanasta pihalle. Ei voinut kyllä paremaa juhannusta olla, siis jos säästä puhutaan.
- Mihin me mennään syömään? vai onko se yllätys? Kysyin Arilta ja irvistin hänelle.
- No tota kuinka kova nälkä sulla on? Mulla ei mikää himonälkä oo että sää voit sanoo. Ihan vaikka kahvikin käy, Ari sanoi
- Joo ei mullakaan mikään hirvee nälkä oo. Jos käytäis jossain kahvilassa?
- Selvä, Ari sanoi.
- Mut sä saat päättää minne kahvilaa me mennää. En oo itte kerinny tutustuun oikee mihinkään, Sanoin Arille.
- Okei. Tossa vähänmatkan päässä on sellanen pieni suklaakahviala. Käviskö sellane? Ari kysyi
- Juu ilman muuta!, sanoin ja hymyilin levesäti.
Astuimme kahvilaan. Se oli pieni mutta todella soma! Asiakkaitakaan ei oollu paljoa muutakuin joku mies joka istuskeli lehteä lukien. Tunnelma oli ihana. Musiikki soi hiljaa ja kahvikuppien pieni kolina kuuluin tiskiltä aina välillä.
- Ja mä tarjoon! Ari ilmoitti ja Käveli kassalle. MInä seurasin perässä.
- Mmm.. mitä sää otat. Ari sanoi ja katseli leivoksia jotka olivat sellaisessa lasikaapissa tiskin luona.
- Mä otan vaikka kahvin ja tollasen pienen suklaaleivoksen, sanoin ja osoitin Arille pientä suklaaleivosta jonkä päällä oli vaaleanpunainen sydän. Ari hymyili minulle.
- Mitä saisi olla? Kassattäti kysyi
- Kaks kahvia ja kaks tollasta pientä suklaaleivosta jonka päällä on sydän, Ari sanoi osoittaen leivoksia. Minua alkoi hymyilyttämään. ari otti samallaisen leivoksn kuin minä. Merkitsikö se jotain?
- Selvä. se tekis 7,50, kassatäti sanoi naputellen kassaa. Ari antoi rahat ja kassatäti otti leivokset ja kaatoi kahvia pariin kuppiin. Otimme sokeria ja kaadoin omaan kahviini maitoa. Ari otti tarjottimen ja suuntasi pöytään. Pöytä oli soma, pieni ja pyöreä jonka äärellä oli kaksi pientä penkkiä. istuimme niille ja rupesimme hörppimään kahvia.
- Koska sun pitää taas lähtee helsinkiin, sain sanottua.
- Huomenna aamulla, Hän vastasi.
- Huomenna?! Aamulla? Huudahdin ja laskin kuppini. Huomenna!? Aamulla?! pitäisikö minun jättää Ari jo tänään. Ari huomasi ilmeistäni kuinka hämmästynyt ja surulline olin
- Mutta mä haluan viettää tän päivän justa sun kanssa, Ari sanoi ja tarttui mina käsistä jotka lojuivat pöydällä. Rupesin melkein itkemään. Senkin varmasti Ai huomasi. Hän siirsi toisen käten sä päähani ja silitti sitä. Aloimme hivuttautu lähemmäs toisiamme. Sydämmeni pomppasi enemmänkuin superpallo, mutta sen tilanteen rikkoi kun Arin kännykkä soi.
- Sori. Mun täytyy vastata tähän, Ari sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän aloitti puhelun. Rupesin syömään leivostani sillä Ari oli saanut omansa sen jo melkein syötyä.
- Joo... joo... Ari puhui puhelimeen
- Yhe kaverin kanssa... Aika myöhään... hän jatkoi ja katsoi minuun. Hymyilin pientä ujoa hymyäni.
- joo... selvä.. heippa. Ari lopetti puhelun
- Äiti se sielä soitteli, Ari sanoi ja tunki puhelimen taskuunsa.
Olimme saaneet syötyä leivokset ja juotua kahvimme ja kävelimme ulos kahvilasta. Istuimme auton ja lähdimme kohti rantaa. Mielessäni liikkui kaikenlaisia ajatuksia tästä illastas.
rannalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Kokkoa olitniin vasta sytyttämässä. Paikalla oli paljon juoksevia ja kirkuvia lapsia, Nuoria ja aikuisia siiderit kädessä. Asetumme Arin kanssa vierekkäin muutaman metrin päähän kokosta. Pian Kokko syttyi ja ihmiset taputtivat. Minä ja Ari myös. Katselimme kokkoa. Se oli suuri ja kaunis. Aurinko oli jo laskemassa ja se väritti taivaan oranssiksi. Kokon Takana oleva järvi oli aivan tyyni. Yhtään ei tuullut. Makkarakioskilta soi musiikki. Ari sujautti kätensä selkäni takaa olkapäälleni. Säpsähdin, mutta Pian nojasin Itse Arin olkapäähän. Seisoimme siinä sylikkäin aivan hiljaa, mutta ei meidän mitään tarvinnutkaan puhua. Siinä oli hyvä olla. Arin Lämpimässä sylissä. kello alkoi olla jo paljon ja Rannalla olivat enään aikuisia jotka naureskelivat siiderti kädessä. Kokko oli jo hiipunat ja hiilet vielä hohtivat siinä. Ympäriltämme kaikki ihmiset olivat jo lähteneet.
- Pitäisköhän kohta lähtee... sanoin ja nostin laukkuni maasta. Kun nousin Ari tarttui minua olka päästä. Katoimme pitkään toisiamme syvälle, syvälle silmiin. Ari näytti lempeltä, mutta myös siltä että häntä vaivasi jokin. yhtäkkiä Ari vetäisi minut syliinsä ja.. ja... Suuteli minua! Kyllä! Hellästi, mutta kuitenkin pitkään. Se suudelma sai minut unohtamaan kaiken huolen ja sulin siihen kun lumiukko helteellä. Tunsin että ededdäni seisoi juuri se mies kenen kanssa halusin juuri nyt olla, mies jota olin rakastanut jo kauan´. Muutaat silmäparit katselivat meitä. Tunnistiko joku Arin? Vähitellen irtatuimme toisistamme.
- Joo. Nyt voidaan mennä, Ari sanoi ja ja hymyili. Hymyilin hänelle onnesta soikeana. Kävelimme käsikädessä Arin autolle. Pian muistin että tämämä saattoi olla viimeinen ilta Arin kanssa. ja varmasti arikin tiesi että tämä oli viimeinen ilta.
Juttelimme vielä aikapaljon kotimatkalla, mutta pian olimmekin jo perillä, Siinä samassa kohdassa missä olimme ensimmäisen kerran tavanneet. Olimme aivan hiljaa kunnes en voinut nää pidätellä kyyneleitä ja annoin niiden vierähtää poskilleni. Ari tarttui olka päästäni ja katso iminuun. Käänsin katseeni Ariin. Ari hymyili minulle lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleeni poskelta.
- Nä... nähäänkö me viä, Sain sanotuksi
Ari Antoi hellan suukos otsalleni ja sanoi
- tottakai! Vaikka väkisin.
Sain kyyneletenkeskeltä hymyn huulilleni ja syöksyin Arin syliin. Halasimme hellästi toisimma, vaikka Autossa se olikin hieman hankalaa. Irtauduin Arista, Avasin Auton oven ja ähdi kävelemään ovelle. se tapahtui niin äkkiä ettei sitä voinut edes tajuta. Kuitenkin käännyin vielä kerran ja katsoin Aria joka istui Autossa. Jälleen yksi kyynel vierähti poskelleni ja jatkoin matkaa. Ari käynnisti Auton ja jatkoi suoraan kohti omaa määränpäätään, Mutta ei ajanut pitkälle kunnes pysäytti autonsa tien viereen. Taas... Taas joku Arin sisällä pakotti hänen tehdä jotain, Mutta ari ei tiennyt mitä. Se vain yltyi ja yltyi. enään Ari ei voinut estää sitä vaan käänsi autonsa ja palasin Annan talon luokse.
------------------
Muhahahahaaa!!!! jätän jännään kohtaan ;D
(mutta jatkoa varmasti tulee!)Jatkoa ja vähän äkkiä.. Mua jäi nyt vaivaa et miten toi jatkuu. Eli lisää niin nopeesti kun mahollista =)
- missKane
Osa.5 kirjoitti:
Olen pahoillani että osa.4 jäi noin kesken.
--------------------------
Katseli ikkanasta pihalle. Ei voinut kyllä paremaa juhannusta olla, siis jos säästä puhutaan.
- Mihin me mennään syömään? vai onko se yllätys? Kysyin Arilta ja irvistin hänelle.
- No tota kuinka kova nälkä sulla on? Mulla ei mikää himonälkä oo että sää voit sanoo. Ihan vaikka kahvikin käy, Ari sanoi
- Joo ei mullakaan mikään hirvee nälkä oo. Jos käytäis jossain kahvilassa?
- Selvä, Ari sanoi.
- Mut sä saat päättää minne kahvilaa me mennää. En oo itte kerinny tutustuun oikee mihinkään, Sanoin Arille.
- Okei. Tossa vähänmatkan päässä on sellanen pieni suklaakahviala. Käviskö sellane? Ari kysyi
- Juu ilman muuta!, sanoin ja hymyilin levesäti.
Astuimme kahvilaan. Se oli pieni mutta todella soma! Asiakkaitakaan ei oollu paljoa muutakuin joku mies joka istuskeli lehteä lukien. Tunnelma oli ihana. Musiikki soi hiljaa ja kahvikuppien pieni kolina kuuluin tiskiltä aina välillä.
- Ja mä tarjoon! Ari ilmoitti ja Käveli kassalle. MInä seurasin perässä.
- Mmm.. mitä sää otat. Ari sanoi ja katseli leivoksia jotka olivat sellaisessa lasikaapissa tiskin luona.
- Mä otan vaikka kahvin ja tollasen pienen suklaaleivoksen, sanoin ja osoitin Arille pientä suklaaleivosta jonkä päällä oli vaaleanpunainen sydän. Ari hymyili minulle.
- Mitä saisi olla? Kassattäti kysyi
- Kaks kahvia ja kaks tollasta pientä suklaaleivosta jonka päällä on sydän, Ari sanoi osoittaen leivoksia. Minua alkoi hymyilyttämään. ari otti samallaisen leivoksn kuin minä. Merkitsikö se jotain?
- Selvä. se tekis 7,50, kassatäti sanoi naputellen kassaa. Ari antoi rahat ja kassatäti otti leivokset ja kaatoi kahvia pariin kuppiin. Otimme sokeria ja kaadoin omaan kahviini maitoa. Ari otti tarjottimen ja suuntasi pöytään. Pöytä oli soma, pieni ja pyöreä jonka äärellä oli kaksi pientä penkkiä. istuimme niille ja rupesimme hörppimään kahvia.
- Koska sun pitää taas lähtee helsinkiin, sain sanottua.
- Huomenna aamulla, Hän vastasi.
- Huomenna?! Aamulla? Huudahdin ja laskin kuppini. Huomenna!? Aamulla?! pitäisikö minun jättää Ari jo tänään. Ari huomasi ilmeistäni kuinka hämmästynyt ja surulline olin
- Mutta mä haluan viettää tän päivän justa sun kanssa, Ari sanoi ja tarttui mina käsistä jotka lojuivat pöydällä. Rupesin melkein itkemään. Senkin varmasti Ai huomasi. Hän siirsi toisen käten sä päähani ja silitti sitä. Aloimme hivuttautu lähemmäs toisiamme. Sydämmeni pomppasi enemmänkuin superpallo, mutta sen tilanteen rikkoi kun Arin kännykkä soi.
- Sori. Mun täytyy vastata tähän, Ari sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän aloitti puhelun. Rupesin syömään leivostani sillä Ari oli saanut omansa sen jo melkein syötyä.
- Joo... joo... Ari puhui puhelimeen
- Yhe kaverin kanssa... Aika myöhään... hän jatkoi ja katsoi minuun. Hymyilin pientä ujoa hymyäni.
- joo... selvä.. heippa. Ari lopetti puhelun
- Äiti se sielä soitteli, Ari sanoi ja tunki puhelimen taskuunsa.
Olimme saaneet syötyä leivokset ja juotua kahvimme ja kävelimme ulos kahvilasta. Istuimme auton ja lähdimme kohti rantaa. Mielessäni liikkui kaikenlaisia ajatuksia tästä illastas.
rannalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Kokkoa olitniin vasta sytyttämässä. Paikalla oli paljon juoksevia ja kirkuvia lapsia, Nuoria ja aikuisia siiderit kädessä. Asetumme Arin kanssa vierekkäin muutaman metrin päähän kokosta. Pian Kokko syttyi ja ihmiset taputtivat. Minä ja Ari myös. Katselimme kokkoa. Se oli suuri ja kaunis. Aurinko oli jo laskemassa ja se väritti taivaan oranssiksi. Kokon Takana oleva järvi oli aivan tyyni. Yhtään ei tuullut. Makkarakioskilta soi musiikki. Ari sujautti kätensä selkäni takaa olkapäälleni. Säpsähdin, mutta Pian nojasin Itse Arin olkapäähän. Seisoimme siinä sylikkäin aivan hiljaa, mutta ei meidän mitään tarvinnutkaan puhua. Siinä oli hyvä olla. Arin Lämpimässä sylissä. kello alkoi olla jo paljon ja Rannalla olivat enään aikuisia jotka naureskelivat siiderti kädessä. Kokko oli jo hiipunat ja hiilet vielä hohtivat siinä. Ympäriltämme kaikki ihmiset olivat jo lähteneet.
- Pitäisköhän kohta lähtee... sanoin ja nostin laukkuni maasta. Kun nousin Ari tarttui minua olka päästä. Katoimme pitkään toisiamme syvälle, syvälle silmiin. Ari näytti lempeltä, mutta myös siltä että häntä vaivasi jokin. yhtäkkiä Ari vetäisi minut syliinsä ja.. ja... Suuteli minua! Kyllä! Hellästi, mutta kuitenkin pitkään. Se suudelma sai minut unohtamaan kaiken huolen ja sulin siihen kun lumiukko helteellä. Tunsin että ededdäni seisoi juuri se mies kenen kanssa halusin juuri nyt olla, mies jota olin rakastanut jo kauan´. Muutaat silmäparit katselivat meitä. Tunnistiko joku Arin? Vähitellen irtatuimme toisistamme.
- Joo. Nyt voidaan mennä, Ari sanoi ja ja hymyili. Hymyilin hänelle onnesta soikeana. Kävelimme käsikädessä Arin autolle. Pian muistin että tämämä saattoi olla viimeinen ilta Arin kanssa. ja varmasti arikin tiesi että tämä oli viimeinen ilta.
Juttelimme vielä aikapaljon kotimatkalla, mutta pian olimmekin jo perillä, Siinä samassa kohdassa missä olimme ensimmäisen kerran tavanneet. Olimme aivan hiljaa kunnes en voinut nää pidätellä kyyneleitä ja annoin niiden vierähtää poskilleni. Ari tarttui olka päästäni ja katso iminuun. Käänsin katseeni Ariin. Ari hymyili minulle lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleeni poskelta.
- Nä... nähäänkö me viä, Sain sanotuksi
Ari Antoi hellan suukos otsalleni ja sanoi
- tottakai! Vaikka väkisin.
Sain kyyneletenkeskeltä hymyn huulilleni ja syöksyin Arin syliin. Halasimme hellästi toisimma, vaikka Autossa se olikin hieman hankalaa. Irtauduin Arista, Avasin Auton oven ja ähdi kävelemään ovelle. se tapahtui niin äkkiä ettei sitä voinut edes tajuta. Kuitenkin käännyin vielä kerran ja katsoin Aria joka istui Autossa. Jälleen yksi kyynel vierähti poskelleni ja jatkoin matkaa. Ari käynnisti Auton ja jatkoi suoraan kohti omaa määränpäätään, Mutta ei ajanut pitkälle kunnes pysäytti autonsa tien viereen. Taas... Taas joku Arin sisällä pakotti hänen tehdä jotain, Mutta ari ei tiennyt mitä. Se vain yltyi ja yltyi. enään Ari ei voinut estää sitä vaan käänsi autonsa ja palasin Annan talon luokse.
------------------
Muhahahahaaa!!!! jätän jännään kohtaan ;D
(mutta jatkoa varmasti tulee!)sä kyllä osaat tuon jännityksessä pidon taidon! Ehdottomasti jatkat tätä! en jaksa odottaa... :)
- Novelli siirtyyyyy!!!!!
Osa.5 kirjoitti:
Olen pahoillani että osa.4 jäi noin kesken.
--------------------------
Katseli ikkanasta pihalle. Ei voinut kyllä paremaa juhannusta olla, siis jos säästä puhutaan.
- Mihin me mennään syömään? vai onko se yllätys? Kysyin Arilta ja irvistin hänelle.
- No tota kuinka kova nälkä sulla on? Mulla ei mikää himonälkä oo että sää voit sanoo. Ihan vaikka kahvikin käy, Ari sanoi
- Joo ei mullakaan mikään hirvee nälkä oo. Jos käytäis jossain kahvilassa?
- Selvä, Ari sanoi.
- Mut sä saat päättää minne kahvilaa me mennää. En oo itte kerinny tutustuun oikee mihinkään, Sanoin Arille.
- Okei. Tossa vähänmatkan päässä on sellanen pieni suklaakahviala. Käviskö sellane? Ari kysyi
- Juu ilman muuta!, sanoin ja hymyilin levesäti.
Astuimme kahvilaan. Se oli pieni mutta todella soma! Asiakkaitakaan ei oollu paljoa muutakuin joku mies joka istuskeli lehteä lukien. Tunnelma oli ihana. Musiikki soi hiljaa ja kahvikuppien pieni kolina kuuluin tiskiltä aina välillä.
- Ja mä tarjoon! Ari ilmoitti ja Käveli kassalle. MInä seurasin perässä.
- Mmm.. mitä sää otat. Ari sanoi ja katseli leivoksia jotka olivat sellaisessa lasikaapissa tiskin luona.
- Mä otan vaikka kahvin ja tollasen pienen suklaaleivoksen, sanoin ja osoitin Arille pientä suklaaleivosta jonkä päällä oli vaaleanpunainen sydän. Ari hymyili minulle.
- Mitä saisi olla? Kassattäti kysyi
- Kaks kahvia ja kaks tollasta pientä suklaaleivosta jonka päällä on sydän, Ari sanoi osoittaen leivoksia. Minua alkoi hymyilyttämään. ari otti samallaisen leivoksn kuin minä. Merkitsikö se jotain?
- Selvä. se tekis 7,50, kassatäti sanoi naputellen kassaa. Ari antoi rahat ja kassatäti otti leivokset ja kaatoi kahvia pariin kuppiin. Otimme sokeria ja kaadoin omaan kahviini maitoa. Ari otti tarjottimen ja suuntasi pöytään. Pöytä oli soma, pieni ja pyöreä jonka äärellä oli kaksi pientä penkkiä. istuimme niille ja rupesimme hörppimään kahvia.
- Koska sun pitää taas lähtee helsinkiin, sain sanottua.
- Huomenna aamulla, Hän vastasi.
- Huomenna?! Aamulla? Huudahdin ja laskin kuppini. Huomenna!? Aamulla?! pitäisikö minun jättää Ari jo tänään. Ari huomasi ilmeistäni kuinka hämmästynyt ja surulline olin
- Mutta mä haluan viettää tän päivän justa sun kanssa, Ari sanoi ja tarttui mina käsistä jotka lojuivat pöydällä. Rupesin melkein itkemään. Senkin varmasti Ai huomasi. Hän siirsi toisen käten sä päähani ja silitti sitä. Aloimme hivuttautu lähemmäs toisiamme. Sydämmeni pomppasi enemmänkuin superpallo, mutta sen tilanteen rikkoi kun Arin kännykkä soi.
- Sori. Mun täytyy vastata tähän, Ari sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän aloitti puhelun. Rupesin syömään leivostani sillä Ari oli saanut omansa sen jo melkein syötyä.
- Joo... joo... Ari puhui puhelimeen
- Yhe kaverin kanssa... Aika myöhään... hän jatkoi ja katsoi minuun. Hymyilin pientä ujoa hymyäni.
- joo... selvä.. heippa. Ari lopetti puhelun
- Äiti se sielä soitteli, Ari sanoi ja tunki puhelimen taskuunsa.
Olimme saaneet syötyä leivokset ja juotua kahvimme ja kävelimme ulos kahvilasta. Istuimme auton ja lähdimme kohti rantaa. Mielessäni liikkui kaikenlaisia ajatuksia tästä illastas.
rannalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Kokkoa olitniin vasta sytyttämässä. Paikalla oli paljon juoksevia ja kirkuvia lapsia, Nuoria ja aikuisia siiderit kädessä. Asetumme Arin kanssa vierekkäin muutaman metrin päähän kokosta. Pian Kokko syttyi ja ihmiset taputtivat. Minä ja Ari myös. Katselimme kokkoa. Se oli suuri ja kaunis. Aurinko oli jo laskemassa ja se väritti taivaan oranssiksi. Kokon Takana oleva järvi oli aivan tyyni. Yhtään ei tuullut. Makkarakioskilta soi musiikki. Ari sujautti kätensä selkäni takaa olkapäälleni. Säpsähdin, mutta Pian nojasin Itse Arin olkapäähän. Seisoimme siinä sylikkäin aivan hiljaa, mutta ei meidän mitään tarvinnutkaan puhua. Siinä oli hyvä olla. Arin Lämpimässä sylissä. kello alkoi olla jo paljon ja Rannalla olivat enään aikuisia jotka naureskelivat siiderti kädessä. Kokko oli jo hiipunat ja hiilet vielä hohtivat siinä. Ympäriltämme kaikki ihmiset olivat jo lähteneet.
- Pitäisköhän kohta lähtee... sanoin ja nostin laukkuni maasta. Kun nousin Ari tarttui minua olka päästä. Katoimme pitkään toisiamme syvälle, syvälle silmiin. Ari näytti lempeltä, mutta myös siltä että häntä vaivasi jokin. yhtäkkiä Ari vetäisi minut syliinsä ja.. ja... Suuteli minua! Kyllä! Hellästi, mutta kuitenkin pitkään. Se suudelma sai minut unohtamaan kaiken huolen ja sulin siihen kun lumiukko helteellä. Tunsin että ededdäni seisoi juuri se mies kenen kanssa halusin juuri nyt olla, mies jota olin rakastanut jo kauan´. Muutaat silmäparit katselivat meitä. Tunnistiko joku Arin? Vähitellen irtatuimme toisistamme.
- Joo. Nyt voidaan mennä, Ari sanoi ja ja hymyili. Hymyilin hänelle onnesta soikeana. Kävelimme käsikädessä Arin autolle. Pian muistin että tämämä saattoi olla viimeinen ilta Arin kanssa. ja varmasti arikin tiesi että tämä oli viimeinen ilta.
Juttelimme vielä aikapaljon kotimatkalla, mutta pian olimmekin jo perillä, Siinä samassa kohdassa missä olimme ensimmäisen kerran tavanneet. Olimme aivan hiljaa kunnes en voinut nää pidätellä kyyneleitä ja annoin niiden vierähtää poskilleni. Ari tarttui olka päästäni ja katso iminuun. Käänsin katseeni Ariin. Ari hymyili minulle lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleeni poskelta.
- Nä... nähäänkö me viä, Sain sanotuksi
Ari Antoi hellan suukos otsalleni ja sanoi
- tottakai! Vaikka väkisin.
Sain kyyneletenkeskeltä hymyn huulilleni ja syöksyin Arin syliin. Halasimme hellästi toisimma, vaikka Autossa se olikin hieman hankalaa. Irtauduin Arista, Avasin Auton oven ja ähdi kävelemään ovelle. se tapahtui niin äkkiä ettei sitä voinut edes tajuta. Kuitenkin käännyin vielä kerran ja katsoin Aria joka istui Autossa. Jälleen yksi kyynel vierähti poskelleni ja jatkoin matkaa. Ari käynnisti Auton ja jatkoi suoraan kohti omaa määränpäätään, Mutta ei ajanut pitkälle kunnes pysäytti autonsa tien viereen. Taas... Taas joku Arin sisällä pakotti hänen tehdä jotain, Mutta ari ei tiennyt mitä. Se vain yltyi ja yltyi. enään Ari ei voinut estää sitä vaan käänsi autonsa ja palasin Annan talon luokse.
------------------
Muhahahahaaa!!!! jätän jännään kohtaan ;D
(mutta jatkoa varmasti tulee!)Tää novelli siirtyy toiseen paikkaan!!
HUOM: ÄLÄ KOMMENTOI TÄHÄN ENÄÄN! KOMMENTTIA VOI LAITTAA VAAN TÄNNE! ----> http://www.voice.fi/blogentry.jsp?id=3972960&entryId=4185293 - munAri
Osa.5 kirjoitti:
Olen pahoillani että osa.4 jäi noin kesken.
--------------------------
Katseli ikkanasta pihalle. Ei voinut kyllä paremaa juhannusta olla, siis jos säästä puhutaan.
- Mihin me mennään syömään? vai onko se yllätys? Kysyin Arilta ja irvistin hänelle.
- No tota kuinka kova nälkä sulla on? Mulla ei mikää himonälkä oo että sää voit sanoo. Ihan vaikka kahvikin käy, Ari sanoi
- Joo ei mullakaan mikään hirvee nälkä oo. Jos käytäis jossain kahvilassa?
- Selvä, Ari sanoi.
- Mut sä saat päättää minne kahvilaa me mennää. En oo itte kerinny tutustuun oikee mihinkään, Sanoin Arille.
- Okei. Tossa vähänmatkan päässä on sellanen pieni suklaakahviala. Käviskö sellane? Ari kysyi
- Juu ilman muuta!, sanoin ja hymyilin levesäti.
Astuimme kahvilaan. Se oli pieni mutta todella soma! Asiakkaitakaan ei oollu paljoa muutakuin joku mies joka istuskeli lehteä lukien. Tunnelma oli ihana. Musiikki soi hiljaa ja kahvikuppien pieni kolina kuuluin tiskiltä aina välillä.
- Ja mä tarjoon! Ari ilmoitti ja Käveli kassalle. MInä seurasin perässä.
- Mmm.. mitä sää otat. Ari sanoi ja katseli leivoksia jotka olivat sellaisessa lasikaapissa tiskin luona.
- Mä otan vaikka kahvin ja tollasen pienen suklaaleivoksen, sanoin ja osoitin Arille pientä suklaaleivosta jonkä päällä oli vaaleanpunainen sydän. Ari hymyili minulle.
- Mitä saisi olla? Kassattäti kysyi
- Kaks kahvia ja kaks tollasta pientä suklaaleivosta jonka päällä on sydän, Ari sanoi osoittaen leivoksia. Minua alkoi hymyilyttämään. ari otti samallaisen leivoksn kuin minä. Merkitsikö se jotain?
- Selvä. se tekis 7,50, kassatäti sanoi naputellen kassaa. Ari antoi rahat ja kassatäti otti leivokset ja kaatoi kahvia pariin kuppiin. Otimme sokeria ja kaadoin omaan kahviini maitoa. Ari otti tarjottimen ja suuntasi pöytään. Pöytä oli soma, pieni ja pyöreä jonka äärellä oli kaksi pientä penkkiä. istuimme niille ja rupesimme hörppimään kahvia.
- Koska sun pitää taas lähtee helsinkiin, sain sanottua.
- Huomenna aamulla, Hän vastasi.
- Huomenna?! Aamulla? Huudahdin ja laskin kuppini. Huomenna!? Aamulla?! pitäisikö minun jättää Ari jo tänään. Ari huomasi ilmeistäni kuinka hämmästynyt ja surulline olin
- Mutta mä haluan viettää tän päivän justa sun kanssa, Ari sanoi ja tarttui mina käsistä jotka lojuivat pöydällä. Rupesin melkein itkemään. Senkin varmasti Ai huomasi. Hän siirsi toisen käten sä päähani ja silitti sitä. Aloimme hivuttautu lähemmäs toisiamme. Sydämmeni pomppasi enemmänkuin superpallo, mutta sen tilanteen rikkoi kun Arin kännykkä soi.
- Sori. Mun täytyy vastata tähän, Ari sanoi. Nyökkäsin hänelle ja hän aloitti puhelun. Rupesin syömään leivostani sillä Ari oli saanut omansa sen jo melkein syötyä.
- Joo... joo... Ari puhui puhelimeen
- Yhe kaverin kanssa... Aika myöhään... hän jatkoi ja katsoi minuun. Hymyilin pientä ujoa hymyäni.
- joo... selvä.. heippa. Ari lopetti puhelun
- Äiti se sielä soitteli, Ari sanoi ja tunki puhelimen taskuunsa.
Olimme saaneet syötyä leivokset ja juotua kahvimme ja kävelimme ulos kahvilasta. Istuimme auton ja lähdimme kohti rantaa. Mielessäni liikkui kaikenlaisia ajatuksia tästä illastas.
rannalla oli jo jonkin verran ihmisiä. Kokkoa olitniin vasta sytyttämässä. Paikalla oli paljon juoksevia ja kirkuvia lapsia, Nuoria ja aikuisia siiderit kädessä. Asetumme Arin kanssa vierekkäin muutaman metrin päähän kokosta. Pian Kokko syttyi ja ihmiset taputtivat. Minä ja Ari myös. Katselimme kokkoa. Se oli suuri ja kaunis. Aurinko oli jo laskemassa ja se väritti taivaan oranssiksi. Kokon Takana oleva järvi oli aivan tyyni. Yhtään ei tuullut. Makkarakioskilta soi musiikki. Ari sujautti kätensä selkäni takaa olkapäälleni. Säpsähdin, mutta Pian nojasin Itse Arin olkapäähän. Seisoimme siinä sylikkäin aivan hiljaa, mutta ei meidän mitään tarvinnutkaan puhua. Siinä oli hyvä olla. Arin Lämpimässä sylissä. kello alkoi olla jo paljon ja Rannalla olivat enään aikuisia jotka naureskelivat siiderti kädessä. Kokko oli jo hiipunat ja hiilet vielä hohtivat siinä. Ympäriltämme kaikki ihmiset olivat jo lähteneet.
- Pitäisköhän kohta lähtee... sanoin ja nostin laukkuni maasta. Kun nousin Ari tarttui minua olka päästä. Katoimme pitkään toisiamme syvälle, syvälle silmiin. Ari näytti lempeltä, mutta myös siltä että häntä vaivasi jokin. yhtäkkiä Ari vetäisi minut syliinsä ja.. ja... Suuteli minua! Kyllä! Hellästi, mutta kuitenkin pitkään. Se suudelma sai minut unohtamaan kaiken huolen ja sulin siihen kun lumiukko helteellä. Tunsin että ededdäni seisoi juuri se mies kenen kanssa halusin juuri nyt olla, mies jota olin rakastanut jo kauan´. Muutaat silmäparit katselivat meitä. Tunnistiko joku Arin? Vähitellen irtatuimme toisistamme.
- Joo. Nyt voidaan mennä, Ari sanoi ja ja hymyili. Hymyilin hänelle onnesta soikeana. Kävelimme käsikädessä Arin autolle. Pian muistin että tämämä saattoi olla viimeinen ilta Arin kanssa. ja varmasti arikin tiesi että tämä oli viimeinen ilta.
Juttelimme vielä aikapaljon kotimatkalla, mutta pian olimmekin jo perillä, Siinä samassa kohdassa missä olimme ensimmäisen kerran tavanneet. Olimme aivan hiljaa kunnes en voinut nää pidätellä kyyneleitä ja annoin niiden vierähtää poskilleni. Ari tarttui olka päästäni ja katso iminuun. Käänsin katseeni Ariin. Ari hymyili minulle lempeästi ja pyyhkäisi kyyneleeni poskelta.
- Nä... nähäänkö me viä, Sain sanotuksi
Ari Antoi hellan suukos otsalleni ja sanoi
- tottakai! Vaikka väkisin.
Sain kyyneletenkeskeltä hymyn huulilleni ja syöksyin Arin syliin. Halasimme hellästi toisimma, vaikka Autossa se olikin hieman hankalaa. Irtauduin Arista, Avasin Auton oven ja ähdi kävelemään ovelle. se tapahtui niin äkkiä ettei sitä voinut edes tajuta. Kuitenkin käännyin vielä kerran ja katsoin Aria joka istui Autossa. Jälleen yksi kyynel vierähti poskelleni ja jatkoin matkaa. Ari käynnisti Auton ja jatkoi suoraan kohti omaa määränpäätään, Mutta ei ajanut pitkälle kunnes pysäytti autonsa tien viereen. Taas... Taas joku Arin sisällä pakotti hänen tehdä jotain, Mutta ari ei tiennyt mitä. Se vain yltyi ja yltyi. enään Ari ei voinut estää sitä vaan käänsi autonsa ja palasin Annan talon luokse.
------------------
Muhahahahaaa!!!! jätän jännään kohtaan ;D
(mutta jatkoa varmasti tulee!)Aivan ihanan novellin oot tehny.Jatka ihmees.On ihana kuvitella toi hetki jos ois ite tos annan tilal.Söpöä..!♥
- EI KOMMENTTEJA TÄHÄN!!!!!!
munAri kirjoitti:
Aivan ihanan novellin oot tehny.Jatka ihmees.On ihana kuvitella toi hetki jos ois ite tos annan tilal.Söpöä..!♥
EI KOMMENTTEJA TÄHÄNNN!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Heikki Silvennoinen petti vaimoaan vuosien ajan
Viiden lapsen isä Heikki kehuu kirjassaan kuinka paljon on pettänyt vaimoaan vuosien varrella.1492339- 271958
Miksi ihmeessä nainen seurustelit kanssani joskus
Olin ruma silloin ja nykyisin vielä rumempi En voi kuin miettiä että miksi Olitko vain rikki edellisestä suhteesta ja ha231928Persut nimittivät kummeli-hahmon valtiosihteeriksi!
Persujen riveistä löytyi taas uusi törkyturpa valtiosihteeriksi! Jutun perusteella järjenjuoksu on kuin sketsihahmolla.851730Onko ministeri Juuso epäkelpo ministerin tehtäviensä hoitamiseen?
Eikö hänellä ole kompetenttia hoitaa sosiaali- ja terveysministetin toimialalle kuuluvia ministerin tehtäviä?671520Sakarjan kirjan 6. luku
Jolla korva on, se kuulkoon. Sain profetian 22.4.2023. Sen sisältö oli seuraava: Suomeen tulee nälänhätä niin, että se201296Avaa sydämesi mulle
❤ ❤❤ Tahdon pelkkää hyvää sulle Sillä ilmeisesti puhumalla Avoimesti välillämme Kaikki taas selviää Kerro kaikki, tahdo381190Elia tulee vielä
Johannes Kastaja oli Elia, mutta Jeesus sanoi, että Elia tulee vielä. Malakian kirjan profetia Eliasta toteutuu kokonaan371183- 111178
Nellietä Emmaa ja Amandaa stressaa
Ukkii minnuu Emmaa ja Amandaa stressaa ihan sikana joten voidaanko me koko kolmikko hypätä ukin kainaloon ja syleilyyn k101157