Koulupojan kuulustelu I

Heli naksautti viimeisen kahleen kiinni. Ville seisoi keskellä kidutuskammiota kädet ja jalat haralleen kahlittuina eikä voinut liikahtaakaan. Heli kiersi pojan taakse ja laski kätensä tämän tiukoille pakaroille. Hän siveli niitä hellästi, lipaisi kielellään pojan korvaa ja kuiskasi: - Nätit pakarat nätillä pojalla. Pitäisiköhän meidän piiskata ne punaisiksi? Ehkä se tekisi sinut puheliaammaksi.
- Älä, Ville pyysi. - Miksi te kiusaatte minua? En minä ole tehnyt mitään.
Heli tiesi hyvin pojan puhuvan totta. Ei hän ollut uhka Puolueelle. Hänet oli vain satunnaisesti haettu muka kuulusteltavaksi ja sitten vapautettavaksi, jotta hänen kokemuksensa säikyttäisivät muun nuorison hiljaiseksi. Mutta sitä hän ei voinut kertoa pojalle.
- Olet Puolueen vihollinen. Me tiedämme kyllä ja täällä olemme saaneet jokaisen puhumaan. Etkö usko, että onnistumme nytkin?

Ville vaikeni kauhuissaan. Miten hän voisi tyydyttää kuulustelijansa, kun hänellä ei ollut mitään tunnustettavaa? Hänen olisi vain kestettävä kaikki kidutukset, joita nämä keksisivät hänen rääkkäämisekseen. Ville oli kyllä kuullut huhuja Poliittisen Poliisin toimintatavoista: sähköiskuja kiveksiin, hukuttamista, loputonta hakkaamista ja ruoskimista, neulanpistoja ja polttorautoja. Miten hän selviäisi niistä? Ja mihin kaikki päättyisi, kun hän ei tunnustaisi?

Heli tuli Villen eteen ja tarttui tätä kiveksistä. Nainen puristi niin kovaa, että Villen oli kiemurreltava tuskasta kahleissaan. - Kivat pallit sinulla on ainakin toistaiseksi. Saa nähdä miten niille täällä käy, mutta pitää testata niitä ettei jää kokonaan käyttämättä, Heli ivasi. Sitten hän laskeutui polvilleen kahlitun pojan eteen, veti esinahan taakse ja alkoi imeä. Ville sulki silmänsä nöyryytyksestä. Teinipojan kalu nousi nopeasti jaheli hymyili tyyvyväisenä. Hän jatkoi imemistä ja pian Villeltä tulikin hänen suuhunsa.

- No niin. Eipä ollut kehumista, Heli sanoi ja jatkoi: - Turha siis varoa niitä sen enempää jatkossa.

Janne piteli Tiinaa takaapäin käsivarsista. Tiina oli pienikokoinen ja hoikka, hieman yli parikymppinen blondi. Hänetkin oli riisuttu alastomaksi ja Ville joutui katselemaan näytelmää edessään yhä raajat haralleen kahlittuina. Heli käveli Tiinan eten sähköpamppu kädessään. Hän hymyili vinosti ja tarttui alastoman naisen leukaan. - Tämän hyväilyn tulet muistamaan pitkään, hän sanoi ja kosketti pampulla Tiinan häpyhuulia.

Tiina vääntelehti, muttei voinut mitään Jannen raudanlujalle otteelle. Hänen oli vain alistuttava kiduttajiensa oikkuihin. Heli alkoi työntää pamppua sisään. Yhä syvemmälle ja syvemmälle. Tiina ei enää vastustellut. Siitä ei olisi ollut enää hyötyä. Heli tarttui alastoman naisen hiuksiin toisella kädellään ja sanoi: -Nyt se alkaa. Sitten hän kytki virran.

Tiina huusi. Hän vääntelehti ja rimpuili kaikin voimin ja huusi niin kovaa kuin jaksoi. Se oli täysin hyödytöntä. Sähkö piinasi hänen vartalonsa herkimpiä osia, eikä hän voinut tehdä mitään. Lopulta se oli ohi ja Tiina jäi huohottamaan pää painuksissa Jannen pidellessä häntä pystyssä. - Kohta sinäkin huudat näin, Heli sanoi kääntyen katsomaan kahlittua Villeä. Poika tärisi pelosta.

- Annahan lisää käsittelyä pikku lutkalle, Janne kehotti ja Heli teki työtä käskettyä. Sähköiskuja tuli paljon. Välillä pitkiä, välillä lyhyitä. Ja aina ne saivat Tiinan kirkumaan tuskasta. Nainen rukoili armoa, mutta kiduttajat vain nauroivat. Ja Villen oli seurattava piinausta avuttomana ja tietäen, että pian hänelläkin olisi edessä sama kohtalo.

Tiina pakotettiin seisomaan alastomana kahden matalan metallilaatikon päälle. Laatikot olivat noin puolen metrin etäisyydellä toisistaan. Siinä seistessään Tiinan piti kannatella päänsä päällä parin kilon hiekkapussia suorin käsin.
- Oletkos sinä huora, Heli kysyi nöyryytetyltä Tiinalta.
- En, vanki vastasi hiljaa.
- Entä onko sinua koskaan raiskattu?
- Ei. Ei ole, Tiina sanoi pelokkaasti.
- Haluaisitko, että sinut raiskataan tänään?
- En! Älkää!
- Vai niin. Sitten sinun on parasta hillitä itsesi. Nimittäin jos putoat, lasket hiekkapussin alas tai huudat, sinut rangaistukseksi raiskataan. Onko selvä? Heli kysyi.
- O-on, Tiina sopersi.

Sitten Heli ja Janne kääntyivät kohti Villeä, joka oli seurannut naisen piinausta kauhuissaan.
- Nyt on sinun aikasi kärsiä poika. Aloita ruoskinta, Heli sanoi. Janne haki pitkän nahkaruoskan ja asettui Villen selän taakse. Hän heilutti ruoskaa ilmassa ja nahkapunos vihelsi ilmassa pahaenteisesti. Ville tärisi odottaessaan, milloin tuska alkaisi. Janne antoi hänen odottaa kauan. Hän tiesi, että poika pelkäsi, eikä hänellä ollut kiire. Lopulta hän iski. Ruoska kietoutui pojan alaselän ja vatsan ympärille. Läjähdystä seurasi Villen tuskankiljaisu. Ruoska jätti pojan paljaalle, vaalealle iholle punertavan juomun, joka tykytti poltellen. Ruoskan vihellys ilmassa jatkui ja Ville odotti uutta tuskallista iskua. Se tulikin pian ja osui hänen reisiinsä. Ruoskinta jatkui. Janne käsitteli hitaasti Villen koko alastoman vartalon, joka oli hänen edessään kahlittuna, avuttomana ja suojattomana. Hän iski selkään, kylkiin, rintaan, vatsaan, reisiin ja pakaroille. Ja jokaisella iskulla Ville huusi tuskasta.

Villen tuskanhuutojen kaikuessa kellarissa, Heli käveli Tiinan eteen.
- Koetuksesi on liian helppo. Jos tahdot säästyä raiskaukselta, sinun on ansaittava se. Katsotaan, mitä sanot tästä, Heli uhkasi. Tiina katsoi Helin kättä, jossa oli terävä naskali. Puiseen kahvaan oli upotettu piikki. Uskomattoman terävä ja parsinneulan paksuinen. Heli vei naskalin Tiinan nivusiin. Hän kosketti sen terällä häpyhuulta ja alkoi sitten hitaasti työntää piikkiä naisen suojattomaan lihaan. Tiina vääntelehti tuskissaan, mutta onnistui säilyttämään asentonsa ja vaikenemaan. Uusi pisto. Se osui hermoon ja oli entistä vaikeampi kestää, mutta raiskauksen pelko antoi Tiinalle voimia.
- Kestät hyvin. Kokeilaanpa toista kohtaa, Heli sanoi ja toi naskalin Tiinan vasemmalle rinnalle. Hän lävisti hitaasti nännin ja tunkeutui syvälle rintaan. Sitten oli toisen rinnan vuoro kärsiä sama piina.

Tiina kesti vaiti tuskaansa samaan aikaan kun Ville kiljui alaston ja kahlittu vartalo ruoskan kurittamana.

Kiduttajat pitivät taukoa. Tiina oli viety pois kidutuskammiosta kuulustelua varten. Villeä taas säilytettiin tauon ajan kahlittuna niin, että pelkkä kahleissa oleminen oli kidutusta. Kidutuskammion lattiassa oli neljä metallista, noin metrin korkuista pylvästä, joiden päihin oli kiinnitetty kahleet. Pylvät muodostivat sivultaan parimetrisen neliön ja pojan raajat oli kiinnitetty kahleisiin niin, että hän roikkui ilmassa X-asentoon pingotettuna kasvot kattoa kohti.

Kidutuskammion valot oli sammutettu ja pojan annettiin kärsiä täydellisessä pimeydessä parin tunnin ajan. Ville ei voinut tehdä mitään helpottaakseen kärsimystään, vaan hänen oli vain alistuttava ja odotettava, milloin kiduttajat päästäisivät hänet irti tai mikä luultavampaa, lisäisivät kärsimystä jollain pirullisella lisäkidutuksella. Odottaessaan Ville kävi läpi kaikki ne julmat tavat, joilla hänen alastonta, suojatonta ja kahlittua vartaloaan voitaisiin rääkätä. Poltettaisiinko häntä hehkuvalla raudalla tai kaasupolttimella? Hakattaisiinko hänen suojattomia kiveksiään? Vedettäisiinkö hänen kyntensä irti? Kaikista näistä kidutustavoista hän oli kuullut huhuja, mutta mitä hänelle tehtäisiin?

Valo syttyi ja Ville siristeli silmiään. Heli oli palannut huoneeseen. Nainen käveli suoraan Villen jalkojen väliin ja Ville arvasi, että seuraava kidutus kohdistuisi hänen sukupuolielimiinsä. Poika ei voinut tehdä asialle mitään, joten hän vain toivoi, ettei nainen vahingoittaisi niitä pysyvästi. Heli tarttui kädellään Villen kiveksiin. Poika värähti, muttei sanonut mitään.
- Nyt alkaa todellinen kidutus. Sinä tulet kärsimään poika. Saat kokea tuskaa, jollaista et ole tiennyt olevankaan, kunnes kerjäät armoa polvillasi, Heli uhkaili. Ville odotti vaiti piinan alkamista.

Heli nosti esille sähkölaitteen, jossa oli kytkin, säätövipu yhdestä kymmeneen ja kaksi johtoa. Toisen johdon päässä oli suuri hauenleuka, samanlainen kuin autojen käynnistyskaapeleissa. Toiseen johtoon oli kiinnitetty hieman lusikkaa muistuttava työkalu, jossa oli kuminen kahvaosa, metallinen varsi ja metallinen, halkaisijaltaan parisenttinen levy sen päässä.
- No poika, arvaatkos miten tämä laite toimii, Heli kysyi.
- Arvaan. Sinä kidutat minua sillä. Kiinnität hauenleuan minuun ja koskettelet tuolla lätkällä. Sähkö kulkee niiden välillä ja minuun sattuu.
- Aivan oikein poika. Sinähän olet älykäs. Toivottavasti olet myös riittävän älykäs tunnustaaksesi, kun sinua kuulustellaan, Heli sanoi. Sitten hän veti Villen esinahan taakse ja kiinnitti hauenleuan pojan terskaan. Ville voihkaisi kivusta.
- Joko valitat? Tämähän on vasta kidutuksen valmistelua. Mitenköhän valitat kun kidutus alkaa, Heli sanoi. Sen jälkeen hän asetti säätövivun asentoon kolme ja peitti Villen silmät leveällä teipillä.
- No niin, nyt et näe, minne ja milloin toinen kosketin osuu. Et voi valmistautua kipuun mitenkään, vaan se yllättää joka kerta. Et myöskään tiedä, onko kidutus jo loppunut, vai lähestyykö kosketin juuri ihoasi pannakseen sinut kirkumaan tuskasta.

Ville tiesi, että asia oli juuri niin. Hän odotti kauhuissaan tuskan alkamista. Kosketin painui vasten Villen vasenta pakaraa. Hänen lantionsa ja peniksensä olivat kuin tulessa. Poika huusi täyttä kurkkua. Tuskaa kesti kymmenisen sekuntia ja sitten se oli ohi. Alkoi odottaminen. Mihin seuraavaksi? Kosketin osui Villen tiukoille vatsalihaksille ja taas poika huusi. Heli kidutti poikaa säälimättömän hienostuneesti. Hän kosketteli tämän kylkiä, reisiä, selkää, pakaroita, kainaloita ja jalkapohjia. Jokainen koskettimen sipaisu jätti punertavan jäljen paljaaseen ihoon. Ja jokainen kosketus sai virran kulkemaan Villen suojattoman peniksen läpi. Poika huusi.

Välillä Heli kosketteli pojan vartaloa tiuhaan. Välillä hän piti pitkiä taukoja. Antoi Villen jo toivoa, että kärsimys olisi ohi ja sitten pettyä, kun sähkö taas grillasi hänen suojatonta kehoaan. Kidutus kesti melkein tunnin. Sitten Heli piti pitkän tauon. Viisi minuuttia. Pidempi kuin yksikään aikaisempi. Hän oli varma, että poika uskoisi nyt kidutuksen olevan ohi.
- Sitten onkin aika lisätä jännitettä, Heli sanoi ja jatkoi: - Laitetaan teho kuutoselle.
- Ei, armoa! Minä en kestä enää, Ville anoi.

Heli hymyili. Hän painoi koskettimen vasten Villen vasenta kivestä. Lisätty teho ja tuskan kohdistuminen paljaan pojanvartalon herkimpiin kohtiin saivat Villen kirkumaan täyttä kurkkua. Heli jatkoi koskettelua. Sähköiskut tulivat nyt aiempaa tiheämpään tahtiin, kovempina ja kohdistuivat vain Villen suojattomiin sukuelimiin. Uudestaan ja yhä uudestaan. Ville kiljui tuskasta. Lopulta poika ei enää kestänyt, vaan vaipui tiedottomuuteen. Tätä Heli oli odottanutkin. Tajuttomuus ei pelastaisi poikaa, vaan herätessään hän saisi todeta olevansa yhä kidutuksessa. Mutta sillä kertaa uudenlaisessa.

Kivesten kiduttamista ois kiva lukee enemmän.