Miehelläni on neljä ihanaa lasta jotka asuvat vakituisesti meillä. Nyt on tullut päätös siitä että mies ei todellakaan halua lapsia. Minä haluaisin yhden oman. Rakastan miestäni ja hänen lapsiaan ja he pitävät minua perheenjäsenenä. En ole koskaan yrittänytkään olla heille äiti vaan lähinnä aikuinen. Tilanne on toiminut hyvin. Nyt olen alkanut suremaan omaa lapsettomuuttani ja mietin kovasti mitä tehdä. Jäädä vai lähteä. EN usko että löytäisin mistään parempaa miestä kuin nykyiseni on, sillä hän on todella hyvä. Ymmärrän että vielä yhden lapsen saaminen pelottaa häntä koska hän aikoinaan jäi yksin lasten kanssa exän löydettyä uuden miehen toiselta puolelta Suomea. Kuitenkin hän onnistui ja nyt lapset ovat jo murrosiässä ja kivoja.
Haluaisin kuitenkin kovasti yhteisen lapsen ja pelkään että asia katkeroittaa liikaa minut..
Älkää jaksako vastailla asiattomuuksia sillä tilanne on minulle vaikea :(
Haluaisin kuitenkin kovasti yhteisen lapsen ja pelkään että asia katkeroittaa liikaa minut..
Älkää jaksako vastailla asiattomuuksia sillä tilanne on minulle vaikea :(
Vastaukset 11
Vanhimmat
Joko
1) keskustelet miehesi kanssa, kerrot mistä jäät paitsi. Koitat saada hänet ymmärtämään
2) lähdet, ja etsit miehen joka haluaa lapsen
mutta, on vaikea tilanne. Ei voi kiristää lapsen tekoon uhkailemalla jättää, mutta jos jäät niin olosi on onneton, muistat koko elämäsi ajan sen mistä olet jäänyt paitsi. Eli en tiedä mitä tekisin tuossa tilanteessa, mutta sen sanon
että sen jälkeen kun noita lapsia on jo 4 niin ei se yksi enempää pahaa tee, siinähän se viides menee missä ne 4 muutakin. Koita saada miehesi tajuamaan, näytä vaikka toi sun tekstisi
Ja jos lapsen saaminen on sulle todella tärkeä asia niin sitten en näkisi muuta vaihtoehtoa kun jättää mies jos hän ei halua enempää.
miehen lapsia voi rakastaa, minäkin rakastan omaani, mutta en voi rakastaa häntä kuin omia biologisia lapsiani, ei miehen lapsi korvaa sitä kaipuuta mitä sinullakin tuntuisi olevan
Voimia ja jaksamista sulle
sitä, että jättäydyit vapaaehtoisesti lapsettomaksi. Moni suree loppuelämänsä sitä, että jäi lapsettomaksi vastoin tahtoaan.
Jos vaakakupeissa on mies ja lapsi, se mies on tosi kevyt!
puutteista huolimatta. Jos rakastaa, ei silloin ketään jätä siksi, ettei halua lapsia. Hyväksyy hänen päätöksensä, oli se mikä tahansa.
Jos lähtee, ei ole koskaan miestä rakastanutkaan, vaan ainoastaan halunnut lapsia ja siksi rakastaa.
ei voi tietää miltä sellaisen saaminen tuntuisi.
On niin paljon mistä jää paitsi;odotusaika,olipa se sitten iloinen tai kurja..synnytys;ja kaikki siihen liittyvät asiat.
Ja lopulta se kun saa oman lapsensa syliin,kaiken kokemansa jälkeen.
Siinä sulaa kertakaikkiaan,on niin suuri ja ihana asia.Luojan lahja.
Toisaalta,sitä mitä ei ole sitä ei kaipaa?!
Sisareni oli lapsensa jo tehnyt,ja sterilisaation läpikäynyt ennen kuin tapasi nykyisen, hieman itseään nuoremman miehensä..yhteisiä lapsia heille ei siis voinut enää siunaantua.
Mies totesi silloin että sisareni lapset hälle kyllä riittävät,ja olisihan se voinut olla niinkin että lapsia he eivät olisi muutoinkaan saaneet.
Yhdessä ovat olleet yli 10 vuotta,(sisareni lapset lähes kaikki jo aikuisia)ja suhde heillä senkun paranee.
Mistään eivät ole paitsi jääneet.
moniakin ja monella tavalla.
Rakkauden huipentuma on yhteisen lapsen saaminen.
Avioliiton tarkoitus on lasten saaminen.
Lapsi ei ole rakkauden mittari. Hyppää alas pilvilinnoistasi.
ole todellakaan mittari, vaan uusi ihmisyksilö.
Pilvilinnani ovat romahtaneet jo kauan sitten, mutta suureksi onnekseni minulla on kolme lasta. Sellaista ihmemiestä ei ole olemassakaan, johon vaihtaisin yhdenkään heistä.
Mitähän sinulle jää, kun pilvilinnasi romahtavat?
Minulla ei ole pilvilinnoja, olen tarpeeksi järkevä jättääkseni ne rakentamatta.
Toisin kuin sinä en kuvittele, että avioliiton tarkoitus olisi lapsen saaminen saatikka että tämä olisi jotakin niin pateettista kuin "rakkauden huipentuma"! Juuri tällaisia utopioita sinä ja kaltaisesi katkeroituneet naiset ylläpitävät ja pettyvät kerta toisensa jälkeen.
minä kyllä sinun sijassa miettisin kaksi kertaa jäämistä tuollaiseen liittoon.
Lopun eläämääsi mietit millaista olisi ollut jos sinulla olisi ollut oma lapsi.
Perustele asia miehellesi, on kyllä toope jos ei tilannettasi ymmärrä.
Oma lapsi on kuitenkin oma ja vaikka kuinka rakastaisit ja välittäisit miehesi lapsista, he eivät voi korvata omaa lastasi.
JUttele, juttele ja puhu miehesi kanssa. kerro miltä tuntuu, miten kaipaat ihan omaa yhteistä lasta. Ainakin silloin hänellä on mahdollisuus haluta ymmärtää sinua.
Vaikea tilanne. Voit ottaa se mitä sinulle on nyt ja olla siitä onnellinen tai haikailla jotain mistä et tiedä olisitko onnellisempi kuin nyt. Jo s lapsen kaipuu kasvaa liian suureksi ja nykyinen miehesi ei halua lisää lapsia, niin mieti mitä haluat elämältäsi ihan itsellesi. Ei kannata katkeroitua vaan jatkaa matkaa jos siltä tuntuu ja oma lapsi on tärkeä. Toisaalta jos suhde ja mies ja lapset hyvä asia niin mieti mitä menetät.
Itse olen 2 lapsen äiti ja toivon ettei oma avopuolisoni halua yhteisiä lapsia vaikka hänellä ei omia lapsia olekaan. Elämä näin hyvää, mutta raskaus kävisi voimilleni ja terveydelleni. Jos hän kuitenkin haluaa oman lapsen, niin luultavasti rakastan häntä niin paljon, että yritämme yhteistä kaikesta huolimatta. Vaikeaa, koska en toisaalta halua, mutta haluan tehdä rakkaani onnelliseksi. Toivoisin kuitenkin että olisimme ja jatkaisimme perhenä nykymuodossa. Lapset kouluikäisiä ja elämä paljon helpompaa ; ).
että suhteesta/liitosta ei koskaan voi olla täysin varma, kuinka kauan se kestää, mutta oma lapsi "on ja pysyy". Itselläni ei lapsia (vielä) ole, miehelläni sen sijaan on pieni lapsi. Itse en olisi vielä aikoihin valmis sitoutumaan lapseen, mutta tiedän haluavani omia lapsia vielä joskus (jos elimistöltäni siihen kykenen). Nykyinen kumppanini on myös tehnyt selväksi haluavansa vielä 2-3 lasta, joten itselläni ei ole sen suhteen ongelmaa (paitsi että mies ehkä haluaisi lisää lapsia paljon aikaisemmin kuin mitä itse haluaisin).
Mutta jos itse olisin tilanteessasi niin ajattelisin kyllä ihan ensiksi omia toiveitani ja toimisin itsekkäästi. Ilmoittaisin miehelleni haluavani lapsen. Tämän jälkeen vaihtoehdot olisivatkin sitten a) aviomieheni tekee lapsen kanssani b) jatkamme yhdessä liittoa mutta hankkisin oman lapsen toisen miehen sperman avulla (esim. spermapankit ym...kyllähän sinäkin hyväksyt miehesi lapset ja huolehdit heistä, niin miksei mieheltäsi voisi edellyttää samaa?) tai c) eroamme ja hankin lapsen jonkun muun kanssa. Ja omalla kohdallani en esittäisi näitä vaihtoehtoja mitenkään kiristys-mielessä, koska itselleni olisi oikeastaan aivan sama onko mies mukana perhekuvioissa vai ei. Itse olen aina haaveillut siitä, että elämääni kuuluisi hyvä ammatti, lapsia ja eläimiä. Toimiva rakkausliitto on tietysti hyvää bonusta ;)
Kannattaa nyt perusteellisesti miettiä, mitä elämältä oikeasti haluaa. Ja kattaako onnellinen avioliitto kumppanin lapsien kera kaikki onnellisuuteesi vaadittavat tarpeet. Joskus vain on tehtävä itsekkäitäkin päätöksiä, ei kannata sysätä omia suuria unelmia sivuun vain toisen takia. Miehesi saa nauttia siitä, että hänellä on lapsia - eikö sinullakin olisi yhtäläinen oikeus siihen? :)