Lyhyt kysymys:
Olemme olleet yhdessä nyt 16 vuotta. Tapasimme parikymppisinä ja tiesimme hetiolevamme toisillemme Ne Oikeat, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Viime aikoina olen alkanut epäillä..Rakastan naistani ja hän minua.Olemmekäyneet monia tosi kovia ja rankkoja aikoja yhdessä, suunnittelemme tulevaisuutta ja elämä tuntuu hyvältä. Mutta:
Jo 13 vuotta ilman seksiä. Kuulostaa uskomattomalta,mutta totta on. Minä olen koittanut kaikkea. itkenyt, kerjännyt, raivonnut, puhunut8yksin ja kaksin) rasvannut,kuorinut,blondannut,hennannut,laihduttanut,lihottanut jne jne jne Ollut ymmärtävä ja vähemmän ymmärtävä.
Kaikki seisiin viittaava on lähes kielletyä. Joskus hän työnsi minut pois niin rajusti, että melkein horjahdin, joskus taas menee pienekisi kuin pieni lapsi.
Sanoo itsekin kärsivänsä tilanteesta mutta ei jaksa muuttua, vielä. Koska sitten? Tuntuu pahalta jos aikuisen naisen seksuaalisuuden toteuttaminen on tosiaan kuihtunut tähän. Sekä minulla että hänellä.
Toista ei kuulemma ole. Ei minullakaan, vielä. En halua alkaa sählätä selvittämättä asiaa. Liian monet hyvät vuoden yhdessä vaativat minusta asian selvittämistä.
Hän ei juurikaan osoita kiinnostusta filmeihin tma. Ei siedä ajatusta minusta sooloilemassa eikä puhu omista sooloiluistaan,no en pakotakaan. Tiedäön kuitenkin että hän hoitaa asiansa itsekseen mutta siitä ei sen enmpää.
En voisi rakastaa ketään enempää mutta alan kohta kuihtua. Olen ollut surullinen,vihainen, raivoisa ja kaikkea siltä väliltä. Joskus olen niin yksin, että voisin huutaa tai itkeä,mutta paljnkos se auttaa.
Kaipaan aikuista, lämmintä naista jakamaan kaiken sen ilon ja leikin, mitä seksi voi parhaimmillaan olla.
Alussa oli toisin mutta olimme nuoria ja elämä oli vasta edessä ts suurempia suruja ei vielä ollut.
Mitä ajatuksia herättää muissa?
Vastaavia kokemuksia tai ratkaisuehdotuksia?
En halua neuvoa, että jätä se sika.En jätä, ainakaan vielä.
Olemme olleet yhdessä nyt 16 vuotta. Tapasimme parikymppisinä ja tiesimme hetiolevamme toisillemme Ne Oikeat, mitä ikinä se tarkoittaakaan. Viime aikoina olen alkanut epäillä..Rakastan naistani ja hän minua.Olemmekäyneet monia tosi kovia ja rankkoja aikoja yhdessä, suunnittelemme tulevaisuutta ja elämä tuntuu hyvältä. Mutta:
Jo 13 vuotta ilman seksiä. Kuulostaa uskomattomalta,mutta totta on. Minä olen koittanut kaikkea. itkenyt, kerjännyt, raivonnut, puhunut8yksin ja kaksin) rasvannut,kuorinut,blondannut,hennannut,laihduttanut,lihottanut jne jne jne Ollut ymmärtävä ja vähemmän ymmärtävä.
Kaikki seisiin viittaava on lähes kielletyä. Joskus hän työnsi minut pois niin rajusti, että melkein horjahdin, joskus taas menee pienekisi kuin pieni lapsi.
Sanoo itsekin kärsivänsä tilanteesta mutta ei jaksa muuttua, vielä. Koska sitten? Tuntuu pahalta jos aikuisen naisen seksuaalisuuden toteuttaminen on tosiaan kuihtunut tähän. Sekä minulla että hänellä.
Toista ei kuulemma ole. Ei minullakaan, vielä. En halua alkaa sählätä selvittämättä asiaa. Liian monet hyvät vuoden yhdessä vaativat minusta asian selvittämistä.
Hän ei juurikaan osoita kiinnostusta filmeihin tma. Ei siedä ajatusta minusta sooloilemassa eikä puhu omista sooloiluistaan,no en pakotakaan. Tiedäön kuitenkin että hän hoitaa asiansa itsekseen mutta siitä ei sen enmpää.
En voisi rakastaa ketään enempää mutta alan kohta kuihtua. Olen ollut surullinen,vihainen, raivoisa ja kaikkea siltä väliltä. Joskus olen niin yksin, että voisin huutaa tai itkeä,mutta paljnkos se auttaa.
Kaipaan aikuista, lämmintä naista jakamaan kaiken sen ilon ja leikin, mitä seksi voi parhaimmillaan olla.
Alussa oli toisin mutta olimme nuoria ja elämä oli vasta edessä ts suurempia suruja ei vielä ollut.
Mitä ajatuksia herättää muissa?
Vastaavia kokemuksia tai ratkaisuehdotuksia?
En halua neuvoa, että jätä se sika.En jätä, ainakaan vielä.
Vastaukset 103
Vanhimmat
Anteeksi jos joku on jo tällä nimellä, en lue keskustelua yleensä ja keksin vaan nopeasti jonkun.
tämä 4 vuotta voi siis venyä 13:toista vuodeksi...Huh, joo,me olemme kutakuinkin samassa tilanteessa; olemme olleet yhdessä 7 vuotta, joista 3 ensinmäistä "alkuhuuman"vuotta olivat seksin suhteen mielestäni ihan normaaleja...Siis tyyliin kerran pari viikossa. Mutta nelisen vuotta sitten se loppui kuin seinään; naiseni sanoi kärsivänsä masennuksesta,joka vei halut, ymmärrärsinhän minä sen, mutta kun lääkitys ja aika paransivat lieväksi todetun masennuksen,seksihalut jäivät jonnekin...Nyt viimeisen neljän vuoden aikana,olemme harrastaneet seksiä 1-2 kertaa vuodessa,joka on mielestäni jo luonnotonta,tai en minä tiedä,itse kun tahtoisin edes kerran pari kuukaudessa helliä naistani ja olla lähellä,mutta nykyään hän torjuu kaiken hellyyden, halaamisesta alkaen,sanoen että ahdistaa koko ajan lääppiä vetoaa siihen,että niin "epäseksuaalinen" ihminen...Haloo,tuntuu kummalta,koska muuten menee hyvin; olemme (olen varma hänestä) uskollisia toisillemme, mitä parhaimmat kaverit muutoin ja arki sujuu; vain tämä yksi asia,hellyys ja seksi puuttuu...Oli kova isku, kun hän n. vuosi sitten halusi muuttaa nukkumaan yhteisestä vuoteesta omaan huoneeseensa,se ottaa todella päähän! Joten itse olen aivan kuutamolla,mitä pitäisi tehdä kadonneitten seksihalujen mestästämiseksi?Ei ihan ekana kuitenkaan tule mieleen jättää häntä tai hankkia mitään ns salaista seuraakaan...
Niin..just noin meilläkin. Vähän aikaa sitten tuli tämä useimmiten kahdessa huoneessa nukkuminen. Toisaalta siihen on selityksiäkin8 toinen on sairaana ja toisella aikainen ylösnousu..toinen ei saa nukuttua jne jne..)
Minäkään en usko,että hänellä olisi toista..missä välissä lisikaan kun elämä on työn ja kodin välillä ravaamista. Joskus melkein toivon, että olsi jos se sisi vähän iloa ihanan naisen elämään..(no toisaalta ehkä kuitenkaan en..)
Kyllä mekin ollaan kuin sisko ja sen sisko.
Minusta tämä on myös näitä meidän omia tabuja.Itserakennettuja stereotypioita naisparien suunnattomasta keksuaalisesta draivista ja loputtomasta himosta ( no se loputon himo nyt vielä menee :) Siis se, ettei monesti edes lähimpien ystävien kanssa voi asiasta jutella. Mitenpä voisikaan, kun ystävät ovat myös monesti sen toisen ystäviä ja toisellakin parilla voi olla sama ongelma. Joka tuutista tulee tätä lepakoiden tyypittämistä,jota vastaan tavallinen arki voi olla aika kipeä..Olen huomannut myös sen,miten vaikeaa on ystäville puhua asiasta,koska samalla pitäisi myöntää,etteivät nämä auvoiset naissuhteet aina niin ihania ja kaikenkestäviä olekaan..Tavallaan siis ongelmaa pidetään itse yllä kun asiasta ei voi puhua..
Naiseni ei suostu lähtemään minnekään keskustelemaan. Masennus on käyty täälläkin läpi puolin ja toisin. Minä olne jutellut(koittanut) psykologin kanssa.Ensimmäinen kysymys kuultuaan suhteestani naiseen:" Kumpi sulle on läheisempi, äiti vai isä.." Seuraava lause:" No oletko sitten ihan täysin varma, ettei toista/toisia naisia ole???" Tosi hedelmällinen alku keskustelulle,kun pitää vääntää rautalangasta joka asia erikseen..
Kuulostaa siltä että tyttöystäväsi on samanlainen kuin itse olin edellisen suhteessa, seksiä taidettiin harrastaa kolmen-neljän kuukauden välein. Väsymys oli yksi syy, olin masentunut ja todella väsynyt. Periaatteessa olisin voinut haluta, mutta käytännössä en jaksanut. Toinen syy oli se että olin lihonut ja fyysisesti huonossa kunnossa, oma olo oli kaikkea muuta kuin seksikäs ja haluttava. Tunsin itseni lähinnä kömpelöksi valaaksi. Kolmas syy haluttomuuteen on naurettavan kuuloinen, mutta todellinen. Tiedättehän miltä hengitys haisee aamuisin? No, jos et syö päivän aikana kunnolla (tai vaikka söisitkin) ja juot monta kuppia kahvia/teetä päivässä, hengityksesi haisee lähes samalta illallakin (tai sitten syy on nielurisoissa tms., en tiedä). Olen jossain määrin hajuneurootikko, en kestä sitä ummehtuneen tunkkaista hajua. Ja kun toinen oli kahviaddikti kun taas itse en juo kahvia enkä teetä, niin... no, suuteleminen kärsi inflaation. :/ Joskus tällaiset pikkuasiat kasvavat ajan mittaan suuriksi ja niistä puhuminen muuttuu entistä hankalammaksi. Ja sitten on vielä yksi syy joka minun kohdaltani vaikutti varmaan eniten oman liekkini hiipumiseen, vähän sama asia pisti silmään omassa kirjoituksessasi: "joskus taas menee pieneksi kuin pieni lapsi." Onko teidän suhteenne tasavertainen? Otatteko yhtä paljon vastuuta yhteisistä asioista ja arjen pyörittämisestä (pyykkäys, ruuanlaitto, kaupassakäynti, auton huolto...), vai oletko sinä se joka hoitaa ne asiat, ainakin suurimmaksi osaksi? Vuosi sitten olisin hämmästynyt jos joku olisi väittänyt että suhteemme ei ollut tasaveroinen, mutta nyt jälkeenpäin huomaan itse selvästi sen että eihän se ollut, kumppanistani tuli tavallaan vanhempi sisko ellei suorastaan toinen äiti minulle. Ja kuka nyt siskon kanssa seksiä haluaisi? Ajan myötä suhteessa kuin suhteessa fakkiudutaan tiettyihin rooleihin, jos toinen on "isompi" ja kantaa enemmän vastuuta kuin se "pienempi" niin ei se välttämättä toimi. Ravistelkaa vähän perustuksia roolien suhteen, se voi auttaa asiaa.
Meillä juttu päättyi eroon kun exäni petti. Sitähän ei tiedä olisiko homma kaatunut joka tapauksessa, mutta on surullista että itse tajusin omat virheeni vasta kun oli liian myöhäistä. Varsinkin kun ne oli sellaisia asioita joihin olisin voinut vaikuttaa jos vain olisin tajunnut ne, ilmeisesti meillä(kään) ei sitten se kommunikaatio toiminut ihan niin hyvin kuin kuvittelimme sen toimivan. Mutta live and learn, itse olen selvästi kasvanut sitten viime syksyn ja seuraavassa suhteessa ehkä osaan väistää ne kuopat joihin viimeksi putosin.
..tulevat taas esiin tässäkin.
Hmm....ihmisten pitäisi kiinnittää itseensä todella paljon enemmän huomiota kuin mitä tekevät. Ei seurustelu tarkoita sitä, että itsensä voi jättää huoltamatta, kun on onnistunut saamaan jo vakiseuraa.
Oletko muuten aivan varma ettet itse haise? Mitä jos omaa hajuaan ei vaan huomaa? Olen huomannut, että monet ihmiset moittivat toisten hajuja ja samalla heidän henkensä haisee tosi pahalta. Jos näihin omiin hajuihin nenä vaan turtuu. Eiköhän jokainen kuitenkin pese hampaat vähintään pari kertaa päivässä ja silti saattaa haiskahtaa...
Minä en ainakaan ole ollenkaan varma siitä miltä itse haisen, vaikka peseydynkin ihan normaalisti ja jos kysyy joltain tuttavalta, että haiseeko henki pahalta, niin ei kai monikaan kehtaa totuutta sanoa...Niin, että tuli vaan mieleen...
Siis tosi hyvä keskustelu, kiitos!
Niin..mitään nopeaa ratkaisua ei taida olla. Toisaaltahan ei tilannekaan ole kovin nopeasti kehittynyt..En siis etsi mitään poppakonsteja..
Meillä taitaa olla kyllä niinkin, että seksuaalisesti olemme aika erilaisia ihmisiä..Minä olen aika temperamenttinen ja kiinnostunut seksistä monessamielessä, utelias, kokeilunhaluinen jne jne. Naiseni on perinteisempi ja rauhallisempi jne.
Toisaalta tilanne oli meillä alussa se, että minä opettelin seksuaalisuuttani tämän ihmisen kanssa.Ennen kuin se oikeastaan edes kunnolla alkoi8no se parivuotta nyt menee toiseen tutustuessa..) kaikki jo loppui. Tuntuu tosi pahalta tappaa itsensä oystyyn tällä tavalla. Kaikista rasittavinta on, ettei asiasta ole voitu ilman riitaa juuri puhua. Oma kommunikointikaan ei aina ole ollut rakentavinta, joten..
Ainoa, millä en ole koskaan edes uhkaillut, on vieraan hakeminen..outoa. Jopa naiseni joskus itse8aika lohduttomaan sävyyn) sanoi, että kai sinä sitten haet jostain sen tyypin, joka on sulle sitä kaikkea...eli siis jolta saat. Ei se ainakaan tuollaisessa mielentilassa kovin hyvä ratkaisu olisi. Eri asia olisi sopia asia yhdessä ja pelata avoimesti. En kyllä itse voisi kuvitella viritteleväni mitään toiselta salaa vaan kertoisin mieluummin sen mitä toinen haluaa kuulla.Mutta ei tästäkään mitää kidutus7repimissessiota pidä tehdä.
Suhteen alussa minä olin se, joka ei KOSKAAN saanut,en millään keinolla enkä edes yksin. Silti nautin sesksistä ja läheisyydestä..Saattaa olla niin, että toinen totaalisesti kyllästyi yrittämään..(mitä,koska en itsekään odottanut silloin juuri mitään). Minulta seksuaalisuuden kypsymiseen on mennyt tosi pitkään ja se on löytynyt vasta yksinäni (ei liene harvinaista).Enole koskaan odottanut, että toinen tekee minut onneliseksi,jos en sitä itsessäni ole.
Minusta ainakaan seksuaalinen (tai muukaan)tyytyväisyys tai onnellisuus ei ole toisen vastuulla. Itse asiassa tilannetta korjaisi jos tieto siitä, että kummatkin haluavat yrittäätai edes odottaa tai pitää jotain yhteisiä mahdollisuuksia auki..
Voitte uskoa, että näin monen vuoden kuilu kahden ihmisen välissä ei ihan pelkällä naimisella korjaannu :) Eli kyllä tähän on jo tullut niin paljon katkeruutta, vihaa, pettymystä jne mukaan, että ilman kunnon keskustelua tilanne ei kauas kanna..
Mielenkiintosta on silti lukea muittenkin ajatuksia, sillä omalle tilanteelleen tulee sokeaksi..
Helposti tyyttää vaan itseään ja ajattelee, että kai se sitten näin on aina..
Niinpä. Me emme välttämättä tunne omia hajujamme, joten meidän on kysyttävä läheisiltämme asiaa ja otettava se puheeksi niin usein, että toinenkin ymmärtää, että jos hajua on, on halua päästä siitä eroon.
Itse kyselen useinkin hajuistani ja teen kaikkeni, että en haise..:D
Joo..monet lääkeaineet tai sairaudet(piilevätkin)aiheuttaa outoja hajuja, joita ei itse tunnista..
Kyllä muakin hajut kammottaa..joskus on vaikea ainakaan kovin läheisessä suhteessa sanoa asiasta..Mutta aina kannattaa yrittää..*nuuhkii kainaloitaan ja päättä puhutella vasenta niistä vakavasti..*
Onko niissä "hajuissa" todella niin paljon eroja? Ymmärsin ettei hajulla nyt ei välttämättä tarkoiteta kainalohikeä. Mieheni ei ainakaan koskaan sen vuoksi kieltäydy suuseksistä. Puhtaus on erikseen mutta voiko saunanraikkaanakin vielä jäädä joku "haju"?
yyyyhhh...
Miten siitä pääsee eroon?
..ihmisellä on ns. ominaishaju, joka ei uskoakseni lähde pesemällä, vaan palaa pesusta muutaman tunnin kuluttua.
On väitetty, että ihminen rakastuu toisen ihmisen omainaishajuun tai sen perusteella valitsee kumppaninsa.
Kyllä. Mun nainen tuoksuu (haisee) ihalalta!! Siis tää, jota ei saa haistella :)
No, joskus kyllä nuuhkailen ihan vittuillakseni eikä ole kauheesti häiriintynyt, vaikka muuten onkin aika pidättyväinen8ne 13 seksitöntä vuotta) ollut " viime aikoina"...
....teitä molempia. Olen itse elänyt molemmissa rooleissa parisuhteissani. Pisimmät ajat olen ollut siinä roolissa, joka ei halua seksiä.
Olen välittänyt kumppanistani paljon, mutta niin lähelle en ole toista ihmistä päässyt, että seksuaalisuuteni olisi herännyt. Minulle nämä seksuaaliasiat ovat erittäin hienovaraisia. Haluni ja innostukseni seksiin on tavallaan mittari, mitä suhteessani yleensä tapahtuu.
Jos itse tänä päivänä olisin tilanteessani, etsisin itselleni nautinnollisen suhteen, joka tyydyttäisi puuttuvaa osa-aluetta parisuhteessani. Se voisi löytyä toisesta samanlaisessa tilanteessa elävästä naisesta.
Elämää on elettävä ne rajoitteen huomioiden, jotka eteen tulevat.
Niin tuota..minä kyllä mielstäni olen aina hoitanut itseäni *haistelee kainaloitaan..*, en tupakoi tai muutenkaan lemua oudolta..
Niin oliko se eteen tuleva rajoite siis haluamaton kumppani vai se tosiasia,että uutta kehiin??
Järkevä ajatus, että toinen samassa tilanteessa elävä voisi olla sopiva kumppani tai lähtökohta olisi parempi..
Toisaalta oma kumppanini hoitaa itseään, masennus on takana, on eläväinen ja iloinen nainen, joten ei ymmärrä. Sanoo, ettei syy ole meissä/minuss mutta enpä tiedä.
Joskus on tullut mieleen, että voihan syy olla syyllisyys jostain vanhasta jutusta tai jopa ihastuksesta tms..Näitä kun kuitenkin pitkässä suhteessa tulee ja menee niin nekannattaisi ottaa elämää ilostuttavana juttuna eikä lukkiutua..
Tarkoititko Jennifer siis, että rajoite onkin se, ettei omassa suhteessa ole seksiä7hellyyttä ja siihen auttaisi suhde johonkuhun toiseen ja kuitenkin eläen tämän oman ihmisen kanssa??
Minäkään en nyt oikein ymmärtänyt. Siis oikeastiko Jennifer suosittelet sivusuhdetta? Olen varmaan vanhanaikainen mutta minusta se ei ole oikea eikä kannatettava ratkaisu (ellei asiasta reilusti ja rehellisesti sovita kaikkien kanssa). Mutta kukin tavallaan.
Kyllä fyysinenkin seksuaalisuuden toteuttaminen on tärkeää, vaikkei se ensisijaista olisikaan. Taitaa vain olla niin, että meille naisille ei riitä seksileikit, tarvitsemme tunteellista kiintymystä (jos seksi ei ole ammatti). Ja jos ei vielä heti ole tunteet pelissä, me kehitämme ne, pian kuvio on monimutkainen ja ristiriitainen. Helposti vanha jää, kun uusi täyttää mielen. Se on menoa.
Sara, jos kumppanisi ei ole enää väsynyt, masentunut, vaan iloinen ja reipas ja silti karttaa kaikkea seksuaalisuutta, niin tuolla hormoonipuolella olisi varmaan jotain tehtävissä lääkinnällisesti. Seksuaaliterapiaakin olisi saatavissa, mutta luultavasti häntä ei saa osallistumaan sellaiseen?
Onhan näitä vaiheita meillä kaikilla, mutta ei kannattaisi antaa periksi loputtomiin. Mielestäni sinulla olisi oikeus saada, edes yrittää saada, parannusta tilanteeseen.
Kaipasit kokemusperäisiä kommentteja niiltä, jotka ovat samassa asemassa kuin sinä. Kurja tunnustaa, mutta minäkin voisin kertoa vain tuosta pihtarilinjasta. Muutuin ekassa suhteessa sellaiseksi, koska en saanut orgasmeja, toinen tarkkaili koko ajan, teki kaikkensa ja minä se vaan olin ongelma. No, ongelma ei ole kiva olla, rupesin välttelemään "suoritteita", mitäs sitä turhauttamaan itteensä. Muuten meillä oli mahdottoman hauskaa, sovittiin hyvin yhteen. Kun minut sitten jätettiin, hän ei halunnut kertoa syytä. Päädyin vääjäämättä itseeni. Olisin tehnyt mitä vain, siirtänyt kallioita, nainut joka yö, jos vain olisi tiennyt. Toisessa suhteessa tämäkin puoli sujui - aikansa - vaikken yhtä paljon rakastanutkaan.
Eli Sara, kerro mitä ajattelet ja mihin seksittömyys todennäköisesti johtaa teidän suhteessa, tahdoitte tai ette. On ainakin hyvä antaa selkeä valomerkki. Etukäteen (ja raivoamatta, vaikka toinen raivostuisi :). Yhdessä voitte päästä eteenpäin tämänkin ongelman suhteen, jos kumpikin, myös se toinen, tajuaa asian tärkeyden ja arvostaa yhteistä elämää.
Noi hajut ei muuten ollu vastaus sulle ollenkaan, vaan tolle toiselle kirjoittajalle, joka kirjoitti tosta kahvisuusta ym..
Muuten tarkoitin juuri tätä, mitä tässä yllä kirjoitatkin. Jos suhde oman kumppanin kanssa ei sisällä seksiä, eikä haluta erota, koska ollaan muuten tyytyväisiä yhteiselämään, niin on hankittava seksikontakti jostain muualta loukkaamatta tietenkään ketään. Kumppanille en suoraan kehota tätä ilmoittamaan, ellei etukäteen tiedä kumppanin suvaitsevaiseksi näissä asioissa. Myös uudelle ystävättärelle ei kannata kovin prutaalisti asiaa esittää, vaan hienovaraisuus on erittäin tärkeää.
Pitää kertoa missä mennään, ettei synny väärinkäsityksiä, mutta ei myöskään loukata tätä uutta ihmistä.
Itse yrittäisin löytää naisen, joka on parisuhteessaan samassa tilanteessa, jolloin asiat käytännön ja tunteen tasolla pelaavat mahdollisimman hyvin. Pitää yrittää varoa liiallisia kiintymisiä ja rakastumisia. Vaikeaahan niitä on välttää, mutta voi aina yrittää.
Minä tekisin näin. Eli hankkisin pidempiaikaisen sivusuhteen, mutta jotkut taas harrastavat pelkästään yhden yön juttuja.
Noh, kukin tavallaan, mutta ilman hellyyttä ja aistillista seksuaalinautintoa meidän kenenkään ei kannata uhrautua elämään..;)
en kyllä ainakaan itse suostuisi mihinkään "sivusuhteisiin". parempi sitten vaikka erota ja hankkia sellainen kumppani, joka suostuu seksiin. ystävyydenhän voi säilyttää siihen entiseen.
Mutta.
Seksittömyyden vuoksiko me hajotamme rakentamamme yhteisen kodin aina 1 - 2 vuoden kuluttua?
Jaamme tavarat. Riitelemme jo tehdyistä testamenteista. Viemme lasten huoltajuuden oikeuteen jne......
No kukin tyylillään, mutta kannatan ehdottomasti seksuaalisten tarpeiden hoitamista järkevällä tavalla.
Uutta ajatusmallia tähän yksiavioisuuden ehdottomuuteen. Homoystäväni kertoi hiljattain, että hänellä on viisi tuttavaa, jotka ovat kaikki seurustelleet yli 10 vuotta. Neljä poikaparia ja yksi tyttöpari.
Kysyin uskollisuudesta näillä pareilla, niin ystäväni sanoi, että pojat eivät ole silleen uskollisia....hymyä..;)
Kysyin tuosta tyttöparista, niin ystäväni huokasi syvään ja sanoi, että uskollisia ovat ja riitelevät aina.
Poikaparit ovat sopuisia!!
Mielenkiintoinen aihe keskustelulle tämäkin..;)
eihän kaikilla seksi lopu 2 vuoden jälkeen! Minusta suhde on jo silloin muuttunut pelkäksi ystävyydeksi, jos seksi loppuu,ja silloin kannattaa erota. mutta tämä nyt oli vaan minun mielipiteeni. ehkä olen jotenkin vanhanaikainen näissä asioissa.
..kantaasi, koska vanhanaikaisuus on toisinaan ihan hyvästä.
Valitettavan usein vaan tämä seksiasia näissä parisuhteissa tökkii ja jotainhan sille on tehtävä. En väitä, että oma mallini on paras mahdollinen, mutta tuon sen täällä esille, koska kukaan muukaan sitä ei tuo.
Nämä sivusuhteet ovat kovin vaiettu alue lesbojen keskuudessa.
Ja kuitenkin kaiken kaikkiaan erittäin varteenotettavia vaihtoehtoja korjata varsinaista suhdetta. Olemme tuntevia ihmisisiä ja meillä on ensisijainen vastuu itsellemme hyvinvoinnistamme.
Olen toinen vanhanaikainen, ja tuo sinun sivusuhteita suosiva ajattelutapasi kieltämättä aiheuttaa närkästystä. Osaksi varmaan myös siksi että itse tulin petetyksi, mutta olen ennen sitäkin ollut sitä vastaan.
"Olemme tuntevia ihmisisiä ja meillä on ensisijainen vastuu itsellemme hyvinvoinnistamme."
Eikö tuo ole aika itsekäs ajattelutapa? Sama miten toinen asian kokee (onhan hänkin tunteva ihminen, onhan?) kunhan mulla itselläni on hyvä olla? Totta kyllä että jokainen on itse vastuussa omasta onnellisuudestaan, mutta kun kukaan ei elä tällä pallolla yksin. En minä ainakaan ehdoin tahdoin halua satuttaa ketään yksistään oman hetkellisen nautintoni vuoksi, enkä myöskään katso hyvällä jos joku satuttaa minua sen vuoksi. Olen samaa mieltä LeSbOn kanssa, kun suhteesta loppuu seksi, on aika joko korjata asia tai jos se ei onnistu, pistää kantapäät vastakkain. Eipä silloin ainakaan tule ehdoin tahdoin satutettua sitä toista tuntevaa ihmistä.
En minä tiedä, minua pelottaa tämä nykyinen kertakäyttökulttuuri joka valtaa ihmissuhteitakin. Missä vaiheessa "me" muuttui parisuhteessakin muotoon "minä ja muut"?
Toisaalta en itse voisi kuvitella ryhtyväni ainakaan sivusuhteeseen oman kumppanin tietämättä ja asiaa hyväksymättä. En kiellä, etteikö kumppanin suostumus asiaan jollain tasolla tuntuisi pahaltakin..En koe ainakaan tällä hetkellä pystyväni elämään salaamalla noin isoa asiaa tältä ihmiseltä. Mutta jos hän ei hyväksyisi ja kituisin oman sietokykyni yli, mieluummin lähtisin, etsisin kokonaan uuden suhteen ja rakentaisin tämän nykyiseni(siis tämänhetkisen,tulevan entisen)kanssa jotain meille omanlaista. Liian paljon hyvää kokonaan pois heitettäväksi..
Mutta kumppanin hyväksyessä minulle sivusuhteen,en voisi sitä kieltää häneltäkään. Ottaisi kyllä koville. Olen ollut tosi mustasukkainen(pettämistä,pimittämistä jne),omistava,pelännyt hylkäämistä kuin ruttoa jne jne. No, ihmiset muuttuvat ja Siperia opettaa:) Voisin ajatella kumppanilleni tyydyttävää sivusuhdetta, JOS ASIASTA ON SELVÄT PELISÄÄNNÖT, TUNTISIN TÄMÄN KOLMANNEN OSAPUOLEN JA KAIKILLA OLISI PUHEVÄLIT. Täydellinen tilittäminen on tarpeetonta, mutta vastakohtana pimittäminenkään ei rakenna mitään. Miksi ei silloin saman tien erota. Ihan liikaa vaadittu,että pitäisi joutua elämään salaamisen ja valehtelun kierteessä,sekä salaaja ,että se, keneltä salataan.Puhumattakaan näistä kolmansista osapuolista..
Miten sitten ns avoin suhde toimisi?? Tähän asti olen tavannutvain suhteita,joissa se ei ole toiminut. Omistaminen, salaaminen ja liian monimutkaisiksi käyvät tunteet sotkevat juttua liian usein..
No, tällä hetkellä en haluaisi alkaa mihinkään tämän nykyiseni selän takana..Ehkä siksi,että minusta tuntuisi pahalta,jos saisin myöhemmin kuulla toisen salanneen sivuSUHTEEN(ei irtopanoa jonkun tuntemattoman kanssa).Jos tietäisin missä mennään,ei asia varmaan suistaisi minua raiteiltani..Mutta se salaaminen..inhottavaa..
Kun puhutaan yli 10 vuotta jatkuneesta seksittömyydestä suhteessa, niin eikö siihen ole jo jokaisella oikeus etsiä korjausta tavalla tai toisella? Ei kai tämä ole itsekkyyttä?
Jos tällaiseen elämäntilanteeseen sitten etsii toisen samassa pinteessä olevan ihmisen ja löytää hänen kanssaan antoisan suhteen, josta saa kaipaamaansa hellyyttä ja huomiota, niin onko kysymyksessä mielestäsi hetkellisen nautinnon tavoittelu?
Merkitseekö tämä kaikki edellä oleva sinulle parisuhteiden kertakäyttökulttuuria?
Kun usein seksi loppuu suhteessa melko usein jo 1-2 vuoden kuluttua, niin eikö ero ainoana vaihtoehtona ole kumppania satuttava?
Edelleen olen ehdottomasti ajatusteni takana herättivätpä ne närää kanssakirjoittajissa tai eivät. Tavallaan haluankin tuoda tämän näkökulman päivänvaloon, sillä se on jo nyt olemassa olevaa arkipäivän todellisuutta - vaiettua sellaista...!
..voiko hänelle kertoa toisesta suhteestaan vai ei. Jos kumppani ei hyväksy kovinkaan paljon seksiin liittyvää, niin hän tuskin hyväksyisi toista suhdettakaan parisuhteenne rinnalle.
Toki tällainen avoimmuus olisi ihanteellista. Niinpä niin, ihanteellista. Mutta elämä on elämää ja ihmiset ja tilanteet otettava sellaisina kuin ne vastaan tulevat.
Tuota valehtelua vähän mietiskelen..:/
Ei kai meidän tarvitse omista henkilökohtaisista toiminnoistamme tiliä tehdä kenellekään. On paljon sellaista yksityisyyttä, johon emme muutenkaan voi ottaa mukaan elämänkumppaniamme.
Mielestäni kertomatta jättäminen ei ole valehtelua.
Toki sivusuhteen pitäminen käytännössä on usein hankalaa ja siihen on valmistauduttava huolella. Kumppanille on viimeistään 10 vuoden jälkeen alettava opettaa, ettei tee tiliä jokaisesta askeleestaan ja ystävästään. Meidän jokaisen on elettävä ihan omaa elämäämme. Kukaan ei elä sitä puolestamme, ei myöskään kumppanimme.
Kun meillä on mahdollisuus illastaa jonkun ystävämme luona vapaasti, niin meille aukeaa ovi omaan elämään, eikä tarvitse sepitellä mitään juttuja..
Ja kuitenkin tämän sivusuhteen tarkoitus on tukea ja korjata varsinaista parisuhdetta. Se toimii kuin vitamiinipurkki, joka syödään ensimmäisestä pilleristä viimeiseen..
Taisteluni parisuhteen onnistumisen puolesta ,elämän karikoista huolimatta, jatkuu..
Viestin kysymykset ei ollu mulle, mutta vastaanpa silti..
Ihan järkeviä ajatuksia, en mä sitä ole sanonutkaan..sanoin vaan,kun aloitin tänketjun, että tällä hetkellä mulle ei sovi toi ajatus..Mutta se, että nostaisin kissan pöydälle, kysyisin mitä toinen ajattelee ja esittäisin ton sivusuhteen ilman kummempaa tunteen paloa yhtenä hyvänä vaihtoehtona, sopis kyllä.Toinen vois sitten valita.
Mun raja tilittämisessä menee jus tässä,että haluaisin molempien tietävän toisista suhteista, en niitten käytännön jutuista,aikatauluista tai sisällöistä.Ei ne mulle kuulu,eikä minun jutut toisten kanssa mun naiselle sillä tasolla. Mutta musta vaan tuntuu,että en jaksais pitää suhdetta yllä kertomatta siitä ja siinä menee tilityksen raja.
Jaa,enpä tiedä..miksien sitten tee noin?Ei ole tullut aikasemmin mieleen oikeestaan..nythän tässä pyysin just erilaisia,siis ERILAISIA/monenlaisia ajatuksia ja näkökulmia, siis enemmän kun ne kaksi: jätä se tai älä jätä ja kärsi.
En tiedä pillastuisko tää mun rakas näistä ehdotuksista..voi olla,että ei ja voi olla,ettäsamansuuntaisia ajatuksiaon käynyt sielläkin mielessä. Musta on sääli sekin,että toinen,jota rakastaa näin paljon,joutuu kitumaan samassa p****ssa..Toivoisin siishänellekin enemmän hyvää kuin tämänhetkinen tilanne.
"Kun puhutaan yli 10 vuotta jatkuneesta seksittömyydestä suhteessa, niin eikö siihen ole jo jokaisella oikeus etsiä korjausta tavalla tai toisella? Ei kai tämä ole itsekkyyttä?"
Toistoa edellisestä viestistäni: jos seksi loppuu, on asia korjattava tai jos se ei onnistu, ainakin itse mielummin eroaisin ja pyrkisin pitämään exäni sinä läheisenä ystävänä mikä hänestä on tullut enkä aiheuttaisi pahaa verta alkamalla sähläämään asioita entistä enemmän sotkuun toisen selän takana. Jos taas saisin luvan kanssa pettää, en usko että olisin kauaa onnellinen niinkään. Minä olen luonteeltani yhden naisen nainen, minua ei jaeta enkä minä jaa ketään. Voi kuulostaa omistavalta, mutta minun mielestäni parisuhde on kahden ihmisen välinen suhde, ei kolmen tai neljän.
"Jos tällaiseen elämäntilanteeseen sitten etsii toisen samassa pinteessä olevan ihmisen ja löytää hänen kanssaan antoisan suhteen, josta saa kaipaamaansa hellyyttä ja huomiota, niin onko kysymyksessä mielestäsi hetkellisen nautinnon tavoittelu?"
Kuinka moni nainen nauttii seksistä pelkästään seksinä? Kuinka monelle tulee tunteet mukaan, jolloin kyse ei ole enää hetken nautinnosta vaan siitä että pidetäänkin kahta suhdetta yllä yhtäaikaa? Ja kuinka moni on oikeasti onnellinen siinä tilanteessa? Sinähän ymmärtääkseni olet siinä tilanteessa että rakkaallasi on toinenkin, oletko onnellinen?
"Kun usein seksi loppuu suhteessa melko usein jo 1-2 vuoden kuluttua, niin eikö ero ainoana vaihtoehtona ole kumppania satuttava?"
Minusta satuttavampi vaihtoehto on se että toinen näkee tilanteen niin toivottomaksi että hakee ratkaisua ulkopuolelta. Minä en siis enää riitä/kelpaa, ja silloin toinen saa mennäkin enkä ala kiduttamaan itseäni yhtään enempää. Eikä sen seksin tarvitse loppua 1 - 2 vuoden jälkeen. Välillä tulee toki kuivia kausia (heh), mutta kyllä sen saa heräteltyä uudelleen henkiin jos molemmat sitä haluaa. Ja kyllä, minusta se on kertakäyttökulttuuria että heti kun seksin tai jonkun muun saralla kumppanin kanssa tulee ongelmia, ratkaisua haetaan kolmannesta osapuolesta eikä katsota sekä peiliin että kumppaniin.
"Tavallaan haluankin tuoda tämän näkökulman päivänvaloon, sillä se on jo nyt olemassa olevaa arkipäivän todellisuutta - vaiettua sellaista...!"
Ja minun mielestäni satuttavaa sellaista. Mutta kukin tavallaan, se mikä sopii minulle ei sovi sinulle ja toisinpäin.
..jos onnistuin esiin tuomaan myös "uuden" näkökulman asioihin. Enkä koskaan itsekään tarkoita, että jonkun pitäisi pystyä/kyetä/haluta noudattamaan ajatuksiani.. Heittelen niitä vain myös itse maistellakseni erilaisia vaihtoehtoja.
Vaikuttaa jotenkin, että sinulla ja hänellä on mahdollisuuksia vaikka mihin..., niin järkevän oloinen olet kirjoitustesi perusteella. Sellainen jalat maassa -tyyppi:)
Tsemppiä jatkoon ja toivottavasti saamme kuulla, miten teille tulee käymään. Koko sydämestäni toivon, että saatte asianne korjaantumaan ja valoisa elämä alkaa valitsemallanne tiellä..
..ja tärkeiden puolien painotusten erilaisuus näkyy kirjoituksissamme.
Siinä missä sinä näet loukkaavuuden minä näen mahdollisuuden olla loukkaamatta jne..
Hyvä näin, me olemme erilaisia. Hahmotamme todellisuutta kukin tavallamme. Kokemukset muokkaavat, kohdatut pettymykset, pettämiset loukkaavat. Me reagoimme niihin eri tavalla ja suhtaudumme tulevaan elämäänkin eri tavalla.
Minua on petetty ja rajusti. En ole siitä kuollut, en hajonnut. Raivostunut kylläkin ja tullut hetkellisesti katkeraksi, mutta ajan oloon olen ymmärtänyt asioiden monimuotoisuuden. Ei aina kaikille tilanteille voi mitään. Ne eivät ole korjattavissa, vaan ne saattavat korjaantua itselläänkin. Tulee jopa väliaikaisia eroja ja sitten taas palataan yhteen. On kaikkea maan ja taivaan väliltä. Elämäni ei koskaan ole ollut selkeää, jatkuvaa nauhaa, vaan poukkoilevaa vuoristorataa. Olen ollut siinä heiteltävänä ja oppinut. Luojan kiitos! Minusta on tullut vähäsen suvaitsevaisempi ja rakastavampi ihminen, joka ei aina ole vaatimassa, vaan odottaa osaansa.. Kärsivällisyys on vaikeasti opittava läksy, mutta lahjana taivaallisen hemmotteleva.
Asiaan. Minäkin olen yhden naisen nainen. Mutta se ei tee oikeutta sille, että vaatisin samaa muilta.
"Luvan kanssa pettää" kuulostaa jo niin hupaisalta ajatukselta, että en ota sitä vakavasti. Pettäminen on määriteltävävissä oleva asia. Onko pettämistä ja mitä se sellainen on?
Omissa kirjoituksissani en puhu pettämisestä. Minusta sellaista ei ole. Olen sellaisten asioiden yläpuolella jo nykyään. Kirjoitan kyllä välillä sanan pettäminen, jotta asia tulisi ymmärretyksi.
Sivusuhde ei mielestäni perustu pelkälle seksille, vaan hellyydelle, huomioimiselle ja ihastukselle, mutta koko ajan tietäen missä mennään. Turhia toiveita ei sivusuhteen toiselle osapuolelle saa antaa. Se olisi toisen hyväksi käyttöä.
Oma suhteeni on erilainen kokonaan, enkä ala sitä tässä selittämään. Olen puhunut siitä jo tarpeeksi. Mutta periaatteessa olen rakastunut, onnellinen nainen, joka välillä turhautuu toisen ihmisen huomioimisen puutteeseen, mutta en usko että se johtuu pelkästään suhteen luonteesta, vaan meidän kahden persoonallisuuksien erilaisuudesta.
Seksin ei tarvitse loppua vuoteen kahteen, mutta usein niin käy. Kun kaikki muut keinot on käytetty puhumisineen, itkemisineen, rukoilemisineen, korsetteineen, astioiden seinään heittämisineen, niin mielestäni on yksi mahdollinen vaihtoehto aikuiselle ihmiselle hakea oma hellyys omalla tavallaan. (Alleviivaan, että se on YKSI mahdollinen vaihtoehdoista.)
Ja lopuksi, mikä ei parisuhteessa meitä satuttaisi???????????
olen samaa mieltä.
"Asiaan. Minäkin olen yhden naisen nainen. Mutta se ei tee oikeutta sille, että vaatisin samaa muilta."
Heh. Jälleen kerran näkee sen miten eri lailla me ajattelemme. Minä taas edellytän toiselta sitä samaa mitä itseltänikin, en tyydy vähempään kuin mitä itse toiselle tarjoan. Eli jos itse olen uskollinen, edellytän sitä toiseltakin. Ystäväni on kerran todennut että minulla on barbaarisen kova itsetunto, myönnän olevani siinä mielessä itsekäs että arvostan itseäni liikaa että suostuisin enää puolittaisuuksiin rakkaudenkaan nimissä. Parempi yksin kuin suhteessa jossa olisin onneton vaikka rakastaisinkin. Varsinkin kun ei oma elämänikään mitään ruusuilla tanssimista ole ollut vaan sitä on monta kertaa joutunut vastakkain sen faktan kanssa että elämä on hyvin haurasta, ja siksi haluan elää niin etten loukkaa ketään ja niin että itse olen onnellinen ja tyytyväinen. Minulla on vain tämä yksi elämä kunnes toisin todistetaan, tiedän mitä haluan siltä enkä tyydy vähempään puhumattakaan siitä että tekisin enää mitään joka sotii omia arvojani vastaan koska silloin vain vahingoitan itseäni. Se pätee myös ihmissuhteissani. Vaadin paljon, mutta pyrin antamaan vielä enemmän enkä tosiaankaan pakota ketään mihinkään. Eikä kukaan ole vielä pahastunut. :)
"Ja lopuksi, mikä ei parisuhteessa meitä satuttaisi???????????"
Niinpä. "Kunpa voisin pitää ylimpänä opettajani häntä, joka loukkaa minua, epäoikeudenmukaisesti ja syvästi, pitää ylimpänä häntä, vaikka olen suurin toivein ja odotuksin häntä auttanut." En ole varsinaisesti buddhalainen, mutta pyrin elämään kahdeksan säkeen (vrt. kristittyjen kymmenen käskyä) mukaisesti. Ja voi pojat että tämä säe aiheuttaa minulle hankaluuksia kerta kerran jälkeen.
Ihan vähän pieleen.. en tosiaan ole jalat maassa tyyppi, enkä niin järkeväkään. Olen taivaanrannanmaalari, haaveksija ja pää pilvissä- tyyppi, jota Siperia tosiaan on opettanut..Viime vuosina melko kitkerissä liemissä lionnut..ehkä se selittää jotain..(rouva on jalat maassa*huoh*)
Tai siis piti tietysti snoa, että rouva on jalat ristissä:) (kuulostipa harvinaisen kamalalta..)
pääni puhki, en ymmärrä, mihin viisauteen/moraaliin/opetukseen/logiikkaan siteeraamasi säe viittaa?
("Kunpa voisin pitää ylimpänä opettajani häntä, joka loukkaa minua, epäoikeudenmukaisesti ja syvästi, pitää ylimpänä häntä, vaikka olen suurin toivein ja odotuksin häntä auttanut."
Paitsi jos loukkaajan käytöksestä pitäisi oppia välttämään häntä, olemaan menemättä enää lankaan, kasvamaan loukkaajaa voimakkaammaksi tms. Tätä ei varmaan tarkoiteta? Pitääkö loputtomasti nöyrtyä?
Ketä se jatkuva imartelukaan tai turha hempeily ja paapominen auttaa? Ihmiset tarvitsevat tiukkaa itsetutkiskelua ja ankaraa kuria silloin tällöin, ja siinä auttaa epäoikeudenmukainen ja syvästi loukkaava opettaja.
tarkoitat Klaudia? Normaalia itsekuria tietysti tarvitaan, mitä muuta? Henkistä piiskausta, alistamista?
Ei hyvyys ole paapomista, julmuuden, sortajien, taparikollisten ym. jatkuva systemaattinen ymmärtäminen on sitä.
Minua on loukattu harvoin syvästi, mielestäni he ovat itse alentaneet itsensä. Hämmästyksekseni olen huomannut, että muidenkin mielestä, niiden harvojen, joiden kanssa olen keskustellut.
En vieläkään ymmärrä säkeen merkitystä.
Minä olen liian ylpeä, itserakas, omahyväinen ja laiska ihminen, enkä osaa ottaa toisia ihmisiä riittävästi huomioon. Siksi tarvitsen kurinpalautusta, henkistä piiskausta ja alistamista. Loukkauksetkin ovat vain hyvästä, myös julkiset. Jonkun edessähän sitä on nöyrryttävä, edes joskus, miksei kaikkien edessä, kun kaikkia vastaan olen rikkonut ajattelemalla vain omaa etuani aina ja kaikessa, ja olemalla ymmärtämätön toisia kohtaan.
Sinun kohdallasi on varmasti toisin.
sinua ketä tahansa vastaan. Älä ikinä sorru tuohon roskaan! JOKAINEN meistä ajaa omaa etuaan. Ei se välttämättä tarkoita, että muita pitää sortaa. Me olemme, mitä olemme ja kasvatamme itse itseämme. Muiden antama kasvatus kantaa hedelmää vain, jos se on annettu rakkaudella ja ymmärtämyksellä.
Ja meen nyt maate ja mökille aamulla, hyvää yötä Klaudia.
..niin että loukkaava ihminen opettaa meille vähäsen olla loukkaantumatta. Olemasta liian pehmeitä, liian herkkähipiäisiä.
Koulii tavallaan luonnettamme ja kasvattaa sietokykyä erilaisiin ihmisten reaktioihin. Auttaa ymmärtämään, että loukkaaja ei aina oikeasti tarkoita loukata, vaan tilanteet ovat johtaneet tarkoituksettomaan loukkaamiseen.
Se että autamme jotain ja odotamme siitä kiitosta eli autamme vain kiitoksen vuoksi, emme autettavan itsensä vuoksi, on sekin väärin. Ja jos autamme suurin toivein ja odotuksin, me tavallaan yritämme hallita toista. Riistää hänen vapautensa.
Nämä ovat melkoisen vaikeita oppeja, joita tuskin kukaan jaksaa kovin pitkää aikaa kerrallaan. Ja toki pitää tulla positiivista palautetta ja hemmottelua lähimmäisiltä aina välillä. Toiset vaan näyttävät tarvitsevan näitä kovakouraisempiakin menetelmiä kehittyäkseen ja kasvaakseen ihmisinä esim. empaattisuuteen.
Tottakai riippuu ihmisestä, millainen elämänkoulu olisi parasta.
Ja jos ajatellaan, että olemme toistemme peilejä, niin mitä loukkaaja näkee meistä itsestämme, jos loukkaa meitä. Se panee miettimään ja tutkiskelemaan itseämme.
..loukkaava ihminen tai tilanne auttaa meitä myös arvottamaan tärkeitä asioitaja määrittämään omia rajoja.Minä ainakaan en suostu toisten kasvatettavaksi nöyryyteen asioissa, joissa mielestäni (ja ehkä toistenkin mielestä) ansaitsen olla oma itseni ja tuntea olevaniloukattu. Siis ettänuo tilanteet määrittävät myös minulle sen,miten en halua tulla kohdelluksi ja opettavat ehkä, paitsi nöyryyttä ja katumusta, myös omanarvontuntoa, empatiaa itseään kohtaan ja itsensä arvostamista.
Mutta kyllä..jokainen ihminen, se loukkaavakin, kasvattaa jollain tavalla ja opettaa parhaassa tapauksessa myös kärsivällisyyttä ja nöyryyttä.
..vielä lisäisin, että minulle jokainen kohtaamani ihminen on myös opettajani ja minä hänelle.
On asioita, joita en itse ole tullut ajatelleeksi kun vasta silloin, kun olen tullut loukatuksi. Loukkauksen kohdatessani mietin aina, mistä loukkaus on alkujaan peräisin. Onko minun käytökseni joskus aijemmin aiheuttanut sen?
Itsetutkiskelu on mieliharrastukseni.
Haluan oppia ja kouliintua myös muiden ansiosta asioissa, joissa minun pitääkin kasvaa.
Tämä ei ole sama asia kuin kääntää toinen poski, vaikka niinkin täytyy joskus voida tehdä.
Tieni jota kuljen on omani ja itse valitsen, minkä annan kasvattaa ja minkä en. Tähän tietoisuuteen on meillä jokaisella elämänpituinen matka - eikä valmista tule..:)
"Kunpa voisin pitää ylimpänä opettajani häntä, joka loukkaa minua, epäoikeudenmukaisesti ja syvästi, pitää ylimpänä häntä, vaikka olen suurin toivein ja odotuksin häntä auttanut."
Henkilö, joka loukkaa meitä, tarjoaa meille tilaisuuden kehittää kärsivällisyyttä ja kanssakäymisen taitoja. Siinä mielessä hän voi olla opettaja. :) Kyse ei siis ole nöyrtymisestä, vaan mielen malttamisen opettelusta.
joop sekä podintaan osallistuneet Jennifer Sara, ajattelin samansuuntaista. Takerruin vain ilmaisuun "ylimpänä", miten se niin tärkeään asemaan on pantu, ikäänkuin kaikkea ohjaavaksi, kaikkeen vaikuttavaksi? Melkein kuin joku joku luiskaotsainen raakalainen olisi "opettaja", ylin vielä.
Maltti yhtenä harjoiteltavista tavoitteista sopii käsitykseeni budhismista.
"Melkein kuin joku joku luiskaotsainen raakalainen olisi "opettaja", ylin vielä."
Mutta niinhän hän on. :) Mitä pahempi raakalainen, mitä verisempi loukkaus, sitä suurempi vaatimus malttiin (eli opetus) itselle. Kysehän ei ole siitä että raakalaisen edessä olisi nöyrryttävä, vaan siitä että myös sen raakalaisen kanssa pitäisi pystyä selvittämään asiat kiihkotta ja selkein mielin.
Ja sen päivän kun näkis että itse siihen kykenen... no, opettelua, opettelua, siksihän noita askeleita seuraankin. :)
vaikeaa, todella. Maltillisuutta olen minäkin opetellut koko ikäni, jo pikkulikasta. Huonoilla tuloksilla. Olen heti nyrkit tanassa, olen vain oppinut olemaan näyttämättä sitä - jossain määrin. Se on kaukana tavoiteesta. Yksi ihmiselämä on liian lyhyt siihen, olenkin mietiskellyt jälleensyntymää, se olisi ainoa ratkaisu.
Mutta... kun verisestä loukkauksesta on kulunut aikaa, jopa minäkin olen alkanut ymmärtää opetuksen merkitystä. Lisäksi, itselle epäoleellisten loukkaajien rähinöinti lähinnä nykyään säälittää, aiemmin iskin takaisin, jos en heti, niin myöhemmin (lattiamatoksi ei kannata koskaan suostua). Sitä tulee miettineeksi, olenko kyynistynyt vai kypsynyt. Ehkä tässä johonkin päästään ennen kuolemaa :)
Opettaja Rinpochen tulkitsemana: Jos joku loukkaa meitä tällä tavoin epäoikeudenmukaisesti ja syvästi ja jos emme kykene siinä tilanteessa kehittämään myötätuntoisuutta ja pitkämielisyyttä, emme ole onnistuneet henkisessä kasvussamme kovinkaan hyvin. Meidän tulisi todella kyetä pitämään kallisarvoisena opettajana. henkilöä, joka tarjoaa meille tällaisen tilaisuuden ja mahdollisuuden edetä henkisellä polullamme.
Järkeenkäypää ainakin minusta!
Suhteen seksittömyys tai että sitä on todella harvoin = pari kertaa vuodessa on kokemukseni mukaan todella yleistä!
Juuri ne pari ensimmäistä vuotta voivat olla hyvinkin intensiivisiä seksin suhteen, mutta sitten se vaan katoaa...
Näin ollen ilmaisen vielä kerran kantani että ihminen (nainenkaan!) EI ole luonnostaan yksiavioinen ja että hajuilla on valtava merkitys seksuaaliviettiimme =
Kun asuu toisen kanssa yhdessä, hajuaisti jotenkin turtuu eikä se saa aikaan samanlaista reaktiota kun jonkun uuden mielenkiintoisen naisen tuoksu.
Itse olen suhteessa, asuttu yhdessä reilu 3 vuotta ja seksi on harvinaista, emme oikein kumpikaan halua. Olemme puhuneet asiasta paljon mutta niin se vain on!!! Olisi hieno haluta toista, mutta kun ei sytytä niin ei sytytä.
Kumpikin olemme ehkä liian HEH "normaaleja" seksin suhteen!!! Siis tarkoitan ettei ole mitään fetissejä, S/M haluja tms. VALITETTAVASTI!!!
Itse olen ollut suhteessa muutaman vuoden myös, eikä tuollaista "ongelmaa" ole ollut koskaan. Rakkaani ja hänen tuoksunsa saa minut edelleen haluamaan. En oikein ymmärrä, että miksi vain jokin erikoisuus saisi pidettyä seksuaalisen vireen yllä?
Tuskinpa jutun juoni on hajuaisti, tai sen turtuminen, vaan jotain muuta..
..mitä muuta se sitten on...??????????
Niin kertoisin kaiken. Mutta en tietenkään voi. Eikä siitä olisi välttämättä mitään hyötyä sinulle/teille.
Meidän suhteemme on alusta lähtien ollut hyvin fyysinen. Tosin läheisyys ja rakkaus syntyi ensin, sitten vasta todellinen onnistuminen peiton alla.
Ehkä elämän muunlainen värikkyys pitää meidät vireessä myös toisiamme kohtaan ja himot jaksavat hyrrätä, en osaa sanoa. Kyllästymistä tai turtumista toiseen ei ole ja olen siitä erittäin iloinen ja onnellinen. =)
Niinja mistä sellaisen omassa suhteessaan seksittömänä kituvan naisen sitten löytäisi??Ilmoitus nettiin, lehteen, minne??
Vai pitäisikö alkaa kysellä tuttavilta..(voisi olla vähän liian lähellä..)
...En ole vielä virittelemässä suhdetta mutta tuli vaan mieleen , että mitenkähän käytännön tasolla..
..on juuri tuo kuvaamasi, nettiin ilmoitus tms..
Ystävien kanssa voi jutustella, kuulostella asioita, pitää silmät auki ja liikkua paljon.
Kyllä tällaisia parisuhteessa "riutujia" on minun tiedossani paljonkin..
Sanoit tuolla toisaalla, että vuosien kuilu ei umpeudu naimalla...! Toisaalta kuilukin voi olla kapea-alainen suhteessa, joten suhteeseen jää vielä paljon, paljon hyviä asioita jäljelle, vaikka juuri fyysinen kontakti uupuu.
Yrittänyttä ei laiteta..;D
Joo..kyllä mä taidan ensin vähän pelotella omaa..siis mainita siitä ilmotuksen harkitsemisesta ihan ilman painostusta..Saa toinenkin miettiä miten pitkälle on valmis menemään ja tajuaa,että tilanne ei voi jatkua näin tällasena ikuisesti..Siis että voi itse miettiä haluaako alkaa perata tilannetta vaikka puhumalla vai onko ehdottomasti sitä mieltä,että näin se nyt vaan on..
..." Kyllä tällaisia parisuhteessa riutujia on minun tiedossani paljonkin..." Voisitko alkaa pitää vaikka parisuhderiutujarekisteriä...Sehä ei ole vielä ihan paritusta vaan vapaaehtoista hyväntekeväisyyttä:)
Niin, kyllähän omaakin päätään voi tässä samalla perata.Se,mistä haaveilee,kertoo pitkälti sen, mitä vailla on..(karkeasti: fantasoi naisesta:haluaa naista..)
Kyllä mun fantasiat on viime aikoina likkuneet voimakkaasti vahvan, voimakkaan naisen suuntaan.En siis kaipaa mitään hissukkaa ainakaan tällä hetkellä. Joku, jonka kanssa seksi olis seksiä, iloista ja leikkisää..naidaan niin, että lähtee kynnetkin varpaista ja turha vääntäminen jää sitten muualle..Joku, jolle olisin myös naisen olemassa..
Tällä hetkellä mun omaa naista tuntuu inhottavan ajatus esim.mun sooloseksistä (on itse sen verran estynyt, ettei näistä juuri puhuta) tai se, että nautin esim.leffoista jne. Tää on tullut tässä meidän seksittömyyden myötä..eli mun pitäis kai olla epäseksuaalinen, joku muumimamma tai vastaava. Toisaalta luulisin, että nämä sen omat päänsisäiset naiset ei tosiaan sellaisia ole, joten pieni ristiriitahan tässäkin on..
Vastasinkin tuossa näköjään sitten jo itse itselleni..eli ehkä vaan me ei enää olla toisillemme ne,jotkasytyttää.. Eli siis ihmisen kiinnostukset tai viehtymykset vaihtuu iän myötä..kakskymppinen ja nelikymppinen on kiinnostuneita erilaisista tyypeistä..Sellasta voi olla aika ikävä ottaa suhteessa esille..Taidankin ite ottaa asian esille..*suunnittelee parisuhdekeskustelua*
Juttelisit ensin puoliskosi kanssa, teil niin pitkä tausta, että luulis onnistuvan jotenkin?
Surku tulee, kun niin kituvana joutuu riutuu :( Kun parisuhde minust on niin tärkee ja kaunis asia ylä- ja alamäkineen ja ne vois kuitenkin välil heittää nurkkaan ja vaatteet myös ;) ja vain rakastaa ihanasti!
Just..noin minustakin,mutta kun ei tää oliskaanparisuhde ilman tuota paria :)
..tuo, että toista inhottaa toisen harrastama sooloseksi...!
Voi hyvä tavaton, mihin kaikkeen me oman rakkaamme rajat asetamme. Usein niin, ettei toinen saa hengitettyä kuin sisäänpäin..:(
Joo, en tajua siis. Tai siiskyllä sen,että jokaisellaon oikeusomiin rajoihin ja yksityisyyteen ja siihen ,ettei tungetaliian lähelle ilman lupaa..
Mutta en tässä mun tapauksessa tajua kyllä..Kuudestatoista vuodesta kolmetoista ja ei sais edes itseään pitää hyvänä..no toisalta pahimpina syyllisyyden vuosina8siisettä minä painostan ja ahdistan toista)sekin jäi.Enkertakaikkiaan enää pystynyt koskemaan itseeni kun toista ahdisti ja minua taas ahdisti se,etten kelpaa kellekään..
Ajatella,miten toista voi rääkätä ja itse suostuu rääkättäväksi.mKyllä kai, jos ei oma pää olisikohtalaisen tuottoisa:) ja käsi kunnossa, tässä olisi jo kuollut..
Mä e kyllä tajua,miten jotakin ei innosta nähdä oman rakkaansasooloilua..mulla pyörii sukat jalassa pelkästä ajatuksesta..
..kaikenlaiseen rakkauden vuoksi ja sen vuoksi, että meistä tuntuu, että meidän kuuluukin suostua ja sopeutua rakkauden vuoksi.
Kehä josta on vaikea hypätä ulos..
Oman rakkaan itsensä hyväily on minustakin ihanaa. Katselisin sitä ihan mielellään....pahus vaan.......................:(
Vaikuittais siltä, että teillä on päässyt kertymään "möykkyjä"...ne vaikuttaa jotenkin tuollalailla.
Ne on sellasia , mitkä tuntuu tuntuu mahassa ja nousee sydämeen...ja tuntuvat hyvin tuskallisilta.
Aiheuttavat ahdistuneen olon....
Sitten kun niitä on kertynyt tarpeeksi, jopa toisen kosketus saa ne liikkeelle....
Ja mistä ne tulee...toinen sanoo jotain, mikä tuntuu pahalta...tai toinen ei kuule vaikka satakertaa selittää jonkun asian, kunnes ei enää jaksa selittää...Ajatuksena: Toi ei edes senvertaa välitä, että kuuntelis mitä sanon...esim: väärä tapa koskettaa...jotkut ihmiset tulevat hyvin herkkätuntoisiksi ihosta, kun kiihottuvat ja sillon hellät sivelyt on kutittavia ja ärsyttäviä...ja jos jokakerta joutuu sanoon.....
ja aina kun sanoo, huomaa toisen loukkaantuvan ja sitten sattuu itteensäkin...eli rakastelusta voi tulla hyvinkin tuskallista....sisäisiä kyyneleitä ja tuskallisia möykkyjä ja orgasmikin on todella tuskallinen, eli kuka sellaista haluaisi...
Tuskallisuus johtuu siitä, että toisaalta haluaa ja toisaalta ei, kun on loukkaantunut.
Rumat puheet saattaa aiheuttaa möykkyjä ja pettämisen tunnustaminen, vaikka ½v jälkeen...toisen ulkonäön arvostelu....rakastelu on hyvin herkkä alue ihmisen tunnemaailmassa...ja möykkyjä tulee eniten sillä saralla..., jos toinen kääntää selkänsä esmees...tai ei huomioi toista tarpeeks...
Koskettelun karttaminen ja toisen sooloilun katselemisen vältteleminen tukis tätä myöskin, koska , luultavimmin kiihottuu noista ja sillon tulee möykyt...
Ja sitten on vielä järjen ja tunteen sota, johon oon yhdessä suhteessa törmännyt....eli ihminen on kiihoittunut, mutta järjen ääni sanoo ei...eli kyse on jonkinsortin ittensä hallitsemisesta...voisin kuvitella, anoreksian olevan jotain samankaltaista...
Ja mitä vois tehdä tuollaisessa tilanteessa...no se ainakin on todella hyvä, että edes on sooloilua...
Pitäis löytää tie takasin toisen luo...molemmat kaikesta päätellen haluais..., mutta mitkä olis keinot?....Ne möykyt tarttis jotenkin räjäyttää pois...ja tietysti ne pitäs löytääkin...no möykkyjen kerääjä, kyllä varmana tietää, mistä ne on tulleet...eli keskustelua varmaan ja todella toisen kuuntelemista...
Onnea teille...teillä on hyvin vahva side toisiinne...
Juups, niin mostakin tuntuu.. siis että on vahva side toisiimme. Tuntuu vieläkin siltä, että tääihminen on Elämäni Suuri Rakkaus (ette varmaan usko) ja luulen tuntevani,että minäkin olen hänelle..
Mutta Suuri Rakkauskin voi mennä pahasti solmuun..
..rakkaus, sen pitävämpi solmu.
Nimim. kokemusta on
..tässä kohtaa päinvastaisesta kiihottumisestani.
Eli mitä kiihottuneempi olen sitä hellempää sivelyä haluan. Tuntuu että jo-melkein-kosketus tuntuu hyvältä.
Tämä vaan siksi, ettei kukaan kuvittele, että on hyvinkin yleistä, että kiihottuneena haluaa voimakkaampia hyväilyjä ja hellät kutittavat.
Jokainen ihminen on yksillöllinen näissä asioissa. Tämäkin pitää erikseen mainita, koska joukossamme on joitakin hyvin nuoria lesboja, joilla ei vielä välttämättä ollut yhtään suhdettakaan.
Ei muuta.
Ja sitten on ne, jotka on sitä mieltä,että sängyssä ei sovi kysyä, neuvoa tai että pitäis olla ajatustenlukija ja se vasta oliskin merkki TosiSuuresta Rakkaudesta..Metsäänhän se menee..
Ylipäätäänkin luulen,että iso osa näistä seksisolmuista on just tällasia. ei kehdata AJOISSA sanoa toiselle mitä haluaa TAI ei vielä edes itse oikein sitä tiedä TAI iän ja suhteen kypsymisen mukana muuttuu omatkin mieltymykset ja halut ja siitä on vaikeeta sanoa toiselle..
Siis tää "Koskaan et muuttua saa"-kammotus pilaa monta hyvääkin suhdetta..
Niin..mulla on ainakin tää oman aikuisen seksuaalisuuden löytyminen tavallaan kirkastunut tän seksittömyydenkin aikana. Jotain hyvääkin siis..Eli se, mitä haluan ja mitä EN halua..miten haluan jne.
Tää voi olla monissa nuorissa suhteissa se kompastuskivi..kun pitäisi opetella pitämään toista hyvän ja samalla etsiä itseään ja siinä vielä kasvaa suhteessa.
Voi kun aina pitkässä suhteessa ne kasvunpaikat tuliskin niin,etä mummoiksi asti vaan käsikädessä köpötellään ja kriisiydytään samaan aikaan:)
Yhteisten kipuilujen lisäksi on vielä nää kummankin omat kasvut ja sillon rytisee ja kovaa.
Se on Kamalaa, kun Aikuiset Nälkäiset Naiset rynnii haluineen minne huvittaa..Oiskomeilläkinjotain tällasta menossa? Viime vuodet on kasvattaneet mua melko rankalla kädellä, on ollu monenlaista murhetta, surua ja huolta ja sirautta ja nyt alkaa olla kuppi täys ja haluaisin jotain OMAA..tai jotain ITSELLENI..Onko tää nyt mahdollisimman epäselvästi sanottu??
..matkalle köpöttelemään keppeinemme olemme mekin menossa. Miten, missä ja minkälaisissa muodostelmissa, mutta jotakin suurta ja ihmeellistä on ilmassa, aina vaan..;)
Nuo kasvukivut ovat tuttuja. Kumppanini ovat olleet aina joissakin kriiseissä, kun meikätyttö on pöristellyt eteenpäin ihan toisenlaisissa sfääreissä..
Minulle työ on usein voittanut parisuhteen ja korvat ovat olleet lukossa toisen puheelle liikaa ja liian kauan.
Olen ollut liian varma, että hoidan kummankin mallikelpoisesti, työn ja suhteen. En näköjään olekaan siinä onnistunut..:(
Lohkaiskaapa tästä muutama naseva uusi ketjunaloitus, ettei veny ihan mahdottomaksi..Aiheita on noussut vaikka miten paljon.
Lopuksi huutoäänestys..suuntaa antava kansanäänestys(, jota tosin en aio noudattaa..teetänpähän vaan joutessani teillä rouvilla pienen taukojumpan..)
Lyhyesti ja ykskantaan: miten itse toimisitte tilanteessani?? Vastaus tyyliin: ero, keskustelu ja ero, keskustelu ja kituminen, kituminen ilman keskustelua, sivusuhde, vakipano, maksettu Tatjana, (Tatjana osamaksulla),sooloilua edelleen,oman kumppanin kiristys,painostus ja uhkalu,joku muu, mikä??
Jos näistä viriää hyvää keskustelua,jatketaan pois vaan..
Lukisin varmaan ketjun läpi ajatuksella ja pyytäsin Haninkin lukeen....onko se sitten äärimmäinen keino??? No ainakin eron voittanee...ja sitten vois keskustella tai antaa jutun hautua...ainakin just heränneenä tuntuu ihan hyvältä idealta ;D...
Olen seuraillut tätä ketjua ja täytyy sanoa että voihan kurjuden kurjuus Sara millaisssa tilanteessa olette. Toivottavsati rakkaimpasi tajuaa millaisen paineen alla sinä olet. Kuulostat uskomattoman lojaalilta ja syvästi rakastavalta ihmiseltä. Ansaitsisit jo saada palkintosi. Moni muu nainen olisi sinusta ikionnellinen.
Itse en ehkä koskaan voisi eläää suhteessa ilman seksiä. Olen aiemmin tuonut täällä ilmi eläväni piiiitkässä heterosuhteessa. Jos siinä ei olisi seksiä riittävästi, lähtisin todennaköisesti ensimmäisen ihastuksen perään, ja se voisi hyvinkin olla nainen. Kyllä seksiä täytyy olla. Eikä se voi ikuisesti olla sooloiluakaan.
Mutta tuo että rakastaa toista niin paljon että voi elää ilmankin... huh huh. Miten ihmeessä olette yhteisen taipaleenne aloittaneet?
Miten ihmeessä kestät, Sara??!!
Keskustelua suosittelin jo aiemmin ja siinä pysyn. Jos ei auta, niin sitten voisi sitä eroakin harkita.
Ei kenenkään pitäisi joutua kitumaan parisuhteessa, vai kuinka?
Sammaa mieltä. :)
sulle keskusteluita (monikko) ja ajatteluprosessille kunnolla kypsymisaikaa. Ei mitään hätäistä, olethan jo 13 vuotta kestänyt.
Voisit tosiaan vaikka printata nämä keskustelut ja lukea yhdessä kultasi kanssa, kirjallisesti ilmaistu raastava tunne menee tajuntaan eri tavalla kuin puhuttu, puhetta ei malteta kuunnella, kun samalla mietitään omia vasta-argumentteja, jokainen haluaa yleensä voittaa väittelyn.
Ja sitten myöhemmin teette johtopäätöksiä (laita uusi äänestys ;-). Ero on rankka juttu, vaikka nyt rakastua humpsahtaisit johonkin toiseen, saati jos toista ei ole. Johan teidän solutkin ja dna:t ovat melkein yhteisiä, oletan. Ja pannut ja padat.
Niin, hetkinen, kun oikein mietin..
Yhteinen taival alkoi siinä kahdenkympin hujakoilla, molemmat ltiin saman ikäisiä eli siis nuoria..Rakastuttiinjahaluttiin elää yhdessä tämän ihmisen kanssa.No se ei ole muuttunut. Väliin on tullut paljon elämää. surua, huolia, murhetta,menetyksiä,sairautta8vakavia) ja molempien rankka masennus. Elämä on kasvattanut aikuiseksi kovalla kädellä.
Mutta tallella on halu elää yhdessä, suunnitella tulevaa, jakaa arki, hyvä olo yhdessä(paitsi kun mua haluttais ja nykyisin koko ajan..), samanlainen huumori(no musta tässä ei ole mitään haúskaa..),samanlaiset elämänarvot(vähän liian juhlallisesti sanottu),tunne,että on turvallista tämän ihmisen kanssa, hän arvostaa mua ja minä häntä(arvostaisin kunnon panoakin joskus..)ja se, että tuntee kuuluvansa toisen elämään, perheeseen ja sukuun.Perheisiin ja molempien sukuihin on joskus liiankin vahvat siteet..
Alussa seksi on hurjaa ja sitä oli paljon.Sitten tuli liian äkkiä liian paljon..vrt alussa luettelemani koettelemukset.Kummatkin uupuivat..
Jeesus sentään, mä rakastan tuota naista.Se on niin s****nan ärsyttävä välillä, ei ymmärrä pätkääkään mitä sille sanoo tai ei halua ymmärtää mutta eipä tämä minunkaan vuorovaikutus ole ihan priimatasoa aina..On se silti vaan niin rakas ja kulta.
Miten saisi tän solmun purettua..kummallakin on paha olla ja sitten nää omat kannat korostuu väärällä tavalla..
...yks omakin pannu, mutta kun se on ton äidiltä niin pitääköhän sille sopia yhteishuoltajuus ( sille pannulle siis..)
Valinta olisi vaikea. Luin viestit, joista selvisi että kaikki on jo yritetty, joten eroaisin, jos muita hyviä syitä ei olisi jatkaa suhdetta. Jos taas hyviä syitä jatkoon olisi, etsisin 'lämmikettä' muualta. Miten, se olisi mysteerio. Kaipa se tulisi eteen jollain tavoin;)
... viriteltiin jonkinlaista keskustelunpoikasta ( naapurin perkele katkaisi hyvän jutun..). Kummallakin on kyllä kova tarve muutokseen,tietäisi vaan mistä päästä aloittaa..
teille molemmille :)
Nämä keskustelut keskustelunavaukseksi, saisin todennäköisesti jatkaa keskustelua yksinään(kuten tähänkin asti siis..). Sanoisi varmaan, että kun sulla on noin paljon aikaa siellä sätissä luuhata niin pysy siellä tai että mitä helvettiä siellä jauhat omista asioista(si)..
..ne just vastaa. Olen ymmärtänyt, että oot yrittänyt jo kaikkesi sillä saralla..
Toivotaan, että jotain positiivista liikettä tapahtuu elämääsi..:)
....vaikka laitoin noin väheksyvästi, että "noinhan ne vastaa" tuohon edellä, huomasin kyllä jossain viestissäsi, että olet edelleen erittäin rakastunut naiseesi ja se kuulostaa korvaani todella hyvältä..
Siitä on hyvä jatkaa..
Samasta pisteestä jatkan minäkin omaa elämääni, jossa tällä hetkellä on jo "luminen talvi" tullut keskelle aurinkoista syyssäätä..:(
liikehdintä tapahtuis tällä hetkellä makuuhuoneessa..*huoh*
luminen talvi teillä tarkoittaa??
..että lunta tupaan ja silleen..;)
Olen kanssasi aivan samaa mieltä ja mulle ei tarvis olla ees makuuhuone. Ihan mikä paikka vaan kävis, vaikka keskellä toria..;D
Ettäkö ei enää kiinnosta vai antaa mennä vai eikö toista kiinnosta..?? Ei sillä,että täälläkän kovin keväistä olis.
..toria en oo vielä kokeillutkaan..Mutta kyllähän tää seksittömyys lisää kierroksia omassa päässä, ajatus lentää..Musta sais joku kokeilunhaluisen ja innostuneen kumppanin..josko tota omaa nyt ensin innostais edes jotenkin..
..se meillä tarkoittaa. Kiinnostusta on onneksi puoleen ja toiseen, mutta kaksi luupäätä yhdessä, niin kyllähän se on selvää, että lumikinoksiin sitä ajaudutaan....
Alakertaan ehditte vielä...
Täytyy sinun lähteä purkamaan tätä asiaa nyt ihan tosissasi. Olen itse jonkun verran päälle kolmekymppinen ja olen huomannut, samoin kuin sinä, että nykyään haluttaa yhä useammin ja useammin. Kerta viikossa mikä miehelle näyttää riittävän, ei enää tahdokaan riittää minulle. No, useimmiten sitä on useammin, mutta joskus. Ja jos tästä vielä harvenee...
Seksuaalisuus on valtava voima ja sitä pitää päästä toteuttamaan.
En tahtoisi sanoa, mutta oletko ajatellut että rakkaasi saattaa käyttää tätä vallan keinona?
siis sitähän se varmaan pitkälle on..läheisyyden ja seksin panttaaminen tai kieltäminen kokonaanhan on tosi tehokas keino..toinen joko ryömii ja kerjää tai kärsii tai..no parhaassa tapauksessa häipyy kokonaan,jos yhtään on viisas..
Tänään tuossa illalla aiheesta juteltiin ekan kerran vuosiian ja hän sanoi,että pärjää vallan hyvin yksikseen mieluummin kuin harrastaa seksiä kaikkien meidän vaikeitten juttujen jälkeen..että ei kaipaa ketään muutakaan eikä halua erota..ja että minun pitäisiottaa oma elämäni omiin käsiin(no mitä muutakaan tässä on muka tehty:) ja hakea seuraa jos siltä tuntuu..että ei edes välttämättä halua tietää asiasta jos se ei minua ahdistaisi..
Eli siis esim Jenniferin neuvo osui juuri nappiin..ainoa pikku juttu asiassa vaan on se, että minusta tuntuisi oudolta lähteä jonkun vieraan kanssa yhtään mihinkään..ainakin täytyy totutella ajatukseen aika kauan..ja sanoin joillalla,että en tule tekemään mitään ilman että edes viitteellisesti asiasta tiedät.Jos se ei kiinnosta,ollaan aika hataralla pohjalla..
Mitään tilityksiä en tosiaankaan aio esittää kenellekään mutta haluan,että toinen,jonka kanssa elän,edes suunnilleen tietää mitä minun elämässäni on menossa.
Totesimme myös,että minä olen paljon seksuaalisempi ihminen ja yleensäkin kkiinnostunut seksistä, hän taas ei niinkään. Huoh. Keskusteltu siis on ja yhteys on ainakin auki..
Olen silti sitä mieltä,ettei irtopano tai vakisuhde meidän monen vuoden ongelmia ainakaan poista.
Tuosta teidän on hyvä jatkaa.
On se vaikea paikka. Toista ei voi pakottaa seksiin mutta ei toistakaan saa tyystin kieltää saamasta seksiä.
Jo tuo että hän saattaisi jossain määrin ymmärtää että tekisit syrjähyppyjä osoittaa paljon sekin.
Hyvin teidän vielä käy :-)
En o paljoo perehtynyt aiheeseen..netistä löyty jotain...Tuijotellaan vartti toista silmiin viikon ajan...ja koitetaan päästä sfääreihin..;D...jossain oli kyllä sanottu, että psykoosin vaara...onks kukaan kokeillu?
..se on mulle ainakin, enkä usko tuohon psykoosijuttuun ollenkaan. Ei muuten vartti riitä - saatta mennä koko päivä.
Suosittelen..;)
tätä seksiä siis ole(kävikähän tämä nyt ketjusta riittävän selkeesti ilmi)..niin aion ehdottaa itselleni raukeaa,mutta intensiivisen viekoittelevaa tantraSooloseksiä..
Ei riitä vartti ei,enkä hyväksy kieltävää vastausta. Vaikka psykoosin vaaraakaan ei enää ole, saattaa kuitenkin tulla hivenen sisäänpäin kääntynyt olo,mutta tuijottelen kyllä mieluummin silmiin(molempiin) itseäni,kun huonoa seuraa.
Peili vaan siihen sängyn viereen. Kultasi tulee mustasukkaiseksi sananmukaisesti SINULLE. Sekin hyvä puoli, ettei tss tapahdu salaa, vaikka selän takana sitä harrastaisit: tarvitset valoa.
Hei, jotenkin innostuin tantraseksistä ajatuksena. Mistäs siitä saisi lisätietoa?
Ehkäpä netistäkin jostain kohtaa löytyisi tietoa ja kirjoja aiheesta löytyy kyllä....varmaan myös kirjastosta.
Ajatus tantraseksistä lienee pääpiirteittäin, että seksuaalinen hurmos saavutetaan ilman varsinaista orgasmia..
Pitänee etsiä aiheesta lisää luettavaa..;)
No mutta tuota minäkin osaan harjoittaa ihan ilman sen kummempia keskittymisiä, ihan vaikka autoa ajaessani, ihan vain ihanaa ihastustani ajatellen. Aika nopiaan hurmokseen pääsen, juu.
Tantraseksiä… melkein kuin Tanttaseksiä. Mmmm… heh.
..tuo tanttajuttu kuulostaa naisten aliarvioinnilta. Siis juntilta...;)
Olen itse Tantta ja ihailemani nainen on Tantta, eikös siitä silloin saa mahtavaa Tanttaseksiä kun mitään ei tapahdu muualla kuin minun mielikuvituksessani?
Ihan oikesti, tämä on outoa huumoriani. Itseäni ainakin naurattaa :-)
Älä niin tosissan... Sori.
Vakavasti, oma keskittymiskykyni ei koskaan riittäisi tantraan, mikä kuulostaa aivan upealta tavalta sulautua yhteen rakastamansa ihmisen kanssa. Pystyisinkin! Tai kokeilemallahan se vasta salviää, saisinpa vaan tilaisuuden...