Lähetimpä runokokoelmani kustantamoihin. Aika hieno juttu, vai mitä.
Nopein aika jolloin sain vastauksen oli 1 kuukausi, toiselta kustantamolta meni 1 vuosi, mutta yksi kustantamo (tunnettu, keskisuuri) ei ole lähettänyt vastaustaan vielä yli 2 vuoden päästäkään. Muutamat muut antavat myös odotuttaa minua, vaikka lähetin kässärini jo noin vuosi sitten.
Miten hemmetin kauan vastausta kehtaa hissukseen odotella? Pitäiskö jo emailata tuolle yhdelle kustantamolle, jottei ajattele etten ole itekään kiinnostunut kässärini julkaisusta. Mitä mieltä olette? Minkälaisia kokemuksia löytyy vastauksen saamisesta ja onko kokemuksia joistain tietyistä kustantamoista.
Oon TOSI kiinnostunut lukemaan vastauksianne!! Olkaa rehellisiä ja paljastakaa juttuja:)
Nopein aika jolloin sain vastauksen oli 1 kuukausi, toiselta kustantamolta meni 1 vuosi, mutta yksi kustantamo (tunnettu, keskisuuri) ei ole lähettänyt vastaustaan vielä yli 2 vuoden päästäkään. Muutamat muut antavat myös odotuttaa minua, vaikka lähetin kässärini jo noin vuosi sitten.
Miten hemmetin kauan vastausta kehtaa hissukseen odotella? Pitäiskö jo emailata tuolle yhdelle kustantamolle, jottei ajattele etten ole itekään kiinnostunut kässärini julkaisusta. Mitä mieltä olette? Minkälaisia kokemuksia löytyy vastauksen saamisesta ja onko kokemuksia joistain tietyistä kustantamoista.
Oon TOSI kiinnostunut lukemaan vastauksianne!! Olkaa rehellisiä ja paljastakaa juttuja:)
Vastaukset 8
Vanhimmat
No, hiljaisuus on kieltäytymisen merkki. Ei ne kaikki aina vastaa. Ei kannata ottaa hylkäyksiä & vastaamatta jättämisiä niin vakavasti. Ne ovat arkipäivää tässä hommassa.
Lisäksi pari kielenhuoltoasiaa:
- ei "lähetimpä" vaan lähetinpä
- "antavat odotuttaa minua" on hyvin epämääräinen lauserakenne.
Tsemppiä sinulle ja uutta putkeen vaan... Tiedän tunteen, viimeksi taistelin 3 vuotta kässärin kanssa, siitä tuli sittenkin täys p**** ja ei tosiaankaan saanut julkaisupäätöstä..:D Itkettää ja naurattaa.
tosin saman kokeneena itsekin odotan vielä jotain puolen vuoden jälkeen yhtä vastausta, enkä tietenkään mitään muuta kuin millainen hylkykirje tulee. Mutta eihän se mitään. Jos tulee nopeasti muutama hylky niin tuskin niistä muista tulee mitään myönteistä.
Uutta vaan tekemään jne. Tai omakustannetta suunnittelemaan.
Ehdottomasti kannattaa keskittyä uuden kässärin työstämiseen. Mulla itselläni meni läpipäässeen (romaani)kässärin kanssa aikanaan 2 ja 1/2 kuukautta. Aika nopeasti siis ilmoittivat, mutta julkaisemiseen meni vuosi. Sen aikana kirjoitin toisen romaanikässärin.
Runojen saaminen julkaisukynnyksen yli ei ole vaivattominta. Tarjokkaita on paljon, mutta julkaisua on varsin vähän.
Pakko siis ottaa maratoonarin asenne.
Voimia.
Tosiaan kaikilta kustantamoilta ei saa koskaan vastausta. Esim. Like on ottanut linjan jossa he eivät lähetä mitään viestiä hylkäyksestä.
Lisäksi on surullinen tosiasia, että suomessa on paljon runoilijoita, mutta kukaan ei osta runo kirjoja. Suurikin kirjankustantamo julkaisee runokirjoja oikeasti vain imago syistä. Vain pari tunnetuinta runoilijaa suomessa myy riittävästi. On hyvin, jos suomessa myy pari sataa runo kirjaa. Eikä sellaisilla määrillä voida olettaa kustantamoiden julkaisevan montaakaan runokirjaa vuodessa.
Paras tapa julkaista runokirja suomessa on tehdä itse ns. palvelukustanne. Pilot-kustannuksen konkurssinkin jälkeen on vielä mahiksia siihen. Suomalaista palvelua tarjoavat mm. MinunKirjani.com ja Opus Liberum.
Itse olen ainakin kyllästynyt odottamaan myöntävää vastausta kirjalleni.
Oman esikoiseni kanssa kesti n. 6 kk ennen kun ottivat yhteyttä ja olivat erittäin kiinnostuneita. Usein käy kuulemma niin, että kässäristä ollaan periaatteessa kiinnostuneita, mutta pomputelevat pöydältä toiselle kun eivät ole oikein varmoja mitä tehdä (sopiiko syksyn linjaan, jne). Jokaisella kustannustoimittajalla on miljoona kässäriä lukematta, joten saattaa tosiaan kestää puolesta vuodesta vuoteenkin.
Onhan sitten näitä, joille soitetaan kaksi päivää myöhemmin. Vähän se on pullastakin kiinni.
Puolisolleni tuli hylky seitsemän vuoden jälkeen. Tosin siinä vaiheessa hän oli jo julkaissut kyseisen opuksen naapurikustantamossa (isossa), ja lukuisia muita teoksia. ;)
Lähetinpä minäkin Otavalle omaelämäkerran.Vastaus kesti 3 kk.Lähettivät takaisin ja kehuivat mielenkiintoiseksi, mutta ei kuulemma sopinut heidän pudjettiin tänä vuonna.Pettymys oli itselleni kova.Lähetinpä uudestaan nyt Tammelle tänä keväänä ei ole vielä kuulunut mitään.Aloin juuri kirjoittamaan runoja enkä aio luovuttaa aikeitani .
on vaikea saada läpi, ellei kirjoittajalla ole ennestää mainekiintiötä jollakin esim. tieteen / taiteen / urheilun / politiikan / sodan alalla. Aina kannattaa yrittää, mutta monet elämäkerrat ilmestyvät omakustanteina. Kaikki riippunee näkökulmasta aiheeseensa.
Elämäkertakirjallisuus kuuluu tietokirjallisuuden pariin ja kustantajalla on yleensä tapana tilata etukäteen haluamansa kiinnostavaksi katsomansa elämäkerrat, jotka joko asianomainen itse kirjoittaa tai sitten tilataan tallikirjailijalta.
Ei pidä masentua. Nähdä vain faktat faktoina. Bisnes bisneksenä.