raja kulkee
näkymätön
kartalla, verellä piirrettynä
vanhan talon perustukset
kivet haljenneet
kaivo kivillä peitettynä
siihen tuodaan kukkia
valkoisia liljoja
joka vuosi
puoli vuosisataa surua
kunnes ei enää
ole kukkien kantajaa
kesällä
kun omenapuut kukkivat
valkoisia liljoja
kasvaa uuden talon ikkunalla
näkymätön
kartalla, verellä piirrettynä
vanhan talon perustukset
kivet haljenneet
kaivo kivillä peitettynä
siihen tuodaan kukkia
valkoisia liljoja
joka vuosi
puoli vuosisataa surua
kunnes ei enää
ole kukkien kantajaa
kesällä
kun omenapuut kukkivat
valkoisia liljoja
kasvaa uuden talon ikkunalla
Vastaukset 5
Vanhimmat
Rakastan itse autiotaloja, niiden tyhjiä kuiskaavia huoneita.
Olipa erikoisen mieleenpainuva runo.
Viiden vuoden välein kuvaan aina kotikuntani taloja. Vanhat väistyvät uusien tieltä ja maisemat muuttuu.
Runosi puhutteli minua todella.
Kiitos :)
tässä runossa yritin kertoa tarinan...mielessäni oli sodanjälkeinen Suomi, hylätty, rajan taakse jäänyt pitäjä jossain Karjalassa, talo, autio, kenties osin tuhoutunut, johon tuodaan kukkia joka vuosi. Kenties kaivolle, perustuksille.
Kukkien antajan tarina jäi kertomatta - halusin että lukija saa mielessään kuvan, mutta en halunnut kertoa liikaa.
Runon lopussa siihen rakennetaan toinen talo. Ja ikkunalaudalla kasvaa nyt valkoisia liljoja.
kiitos palautteestasi, mukava kun pidit. Ja totta, autiotaloissa on kyllä oma mystiikkansa.
Olipa kiva kun vähän pohjustit :)
Kerro joskus se kukkien antajan tarinakin, epäilen että sulla on jatkoa tälle runolle.
Nyt näen runosi taas erinlailla, kun kerroit tarinasi.
Kiitos
olimmeko kotona
kun päivällä pimeys
tulvi maakellariin
kun elämä sortui
niin menetetty maa
sai jalon kruununsa
kun isä palasi kotiin
savuavat rauniot piirtyivät taivaanrantaan
kun tyhjyys asui pitkään
talossa, jota aaveet asuttivat
liekit uhmasivat Jumalaa
ihminen toista
kun aseet viimein vaikenivat
kuin maa olisi huutanut
kuolleitaan takaisin
vuosikymmeniä, hän palaa takaisin
kotiin, jota ei ole kuin muistoissa
tuo valkoisia liljoja
raunioille
Nyt tuli siis jatkoa.
Multa loppui nyt sanat ja tuli aika tyhjä olo.
Kauhean surullinen tarina.
Itse käy saman tyylisesti hautausmaalla kun runosi mies talonsa raunioilla.
Talon rauniot ovat tietenkin myös olleen onnellisen elämän raunioita.
Runon loppu oli tyhjentävä selitys edelliselle.
Pidin surumielisestä runostasi, olet tunnetilojen taitava tulkki.
Kiitos.