Sukupolvet

raja kulkee
näkymätön
kartalla, verellä piirrettynä
vanhan talon perustukset
kivet haljenneet
kaivo kivillä peitettynä

siihen tuodaan kukkia
valkoisia liljoja
joka vuosi
puoli vuosisataa surua
kunnes ei enää
ole kukkien kantajaa

kesällä
kun omenapuut kukkivat
valkoisia liljoja
kasvaa uuden talon ikkunalla
5412
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 5

Vanhimmat

Rakastan itse autiotaloja, niiden tyhjiä kuiskaavia huoneita.
Olipa erikoisen mieleenpainuva runo.
Viiden vuoden välein kuvaan aina kotikuntani taloja. Vanhat väistyvät uusien tieltä ja maisemat muuttuu.
Runosi puhutteli minua todella.
Kiitos :)

Äänestä
Aloittaja

tässä runossa yritin kertoa tarinan...mielessäni oli sodanjälkeinen Suomi, hylätty, rajan taakse jäänyt pitäjä jossain Karjalassa, talo, autio, kenties osin tuhoutunut, johon tuodaan kukkia joka vuosi. Kenties kaivolle, perustuksille.

Kukkien antajan tarina jäi kertomatta - halusin että lukija saa mielessään kuvan, mutta en halunnut kertoa liikaa.

Runon lopussa siihen rakennetaan toinen talo. Ja ikkunalaudalla kasvaa nyt valkoisia liljoja.

kiitos palautteestasi, mukava kun pidit. Ja totta, autiotaloissa on kyllä oma mystiikkansa.

Äänestä
  • Olipa kiva kun vähän pohjustit :)
    Kerro joskus se kukkien antajan tarinakin, epäilen että sulla on jatkoa tälle runolle.

    Nyt näen runosi taas erinlailla, kun kerroit tarinasi.
    Kiitos

    Äänestä

Aloittaja

olimmeko kotona
kun päivällä pimeys
tulvi maakellariin
kun elämä sortui
niin menetetty maa
sai jalon kruununsa

kun isä palasi kotiin
savuavat rauniot piirtyivät taivaanrantaan
kun tyhjyys asui pitkään
talossa, jota aaveet asuttivat

liekit uhmasivat Jumalaa
ihminen toista
kun aseet viimein vaikenivat
kuin maa olisi huutanut
kuolleitaan takaisin

vuosikymmeniä, hän palaa takaisin
kotiin, jota ei ole kuin muistoissa
tuo valkoisia liljoja
raunioille

Äänestä
  • Nyt tuli siis jatkoa.
    Multa loppui nyt sanat ja tuli aika tyhjä olo.
    Kauhean surullinen tarina.
    Itse käy saman tyylisesti hautausmaalla kun runosi mies talonsa raunioilla.

    Talon rauniot ovat tietenkin myös olleen onnellisen elämän raunioita.

    Runon loppu oli tyhjentävä selitys edelliselle.

    Pidin surumielisestä runostasi, olet tunnetilojen taitava tulkki.
    Kiitos.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


tahtin kirjoitti:

raja kulkee
näkymätön
kartalla, verellä piirrettynä
vanhan talon perustukset
kivet haljenneet
kaivo kivillä peitettynä

siihen tuodaan kukkia
valkoisia liljoja
joka vuosi
puoli vuosisataa surua
kunnes ei enää
ole kukkien kantajaa

kesällä
kun omenapuut kukkivat
valkoisia liljoja
kasvaa uuden talon ikkunalla

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu