palsta?

...on nyt sulle jonkin lainen "kummitustarina". Tämä tapahtui mulle oikeasti. Siis yksi aamu katselin TV:tä enne kouluun menoa. Noin puolessa välissä ohjelmaa jota katsoin, näin ruudussa pienen lapsen kasvot, jotka näytti kurkistavan jostain. Luulin ensin, et ne ois kuulunut siihen sarjaan, mutta kun kohtaus vaihtui, huomasin että kasvot alkoivat hävitä. Niillä ei siis ollut mitään tekemistä ohjelman kanssa.. mietin, että olisikohan se voinut olla kummitus? En nyt tiedä onko tämä nyt niin "selkäpiitä hyytävä" juttu. En itsekkään pelännyt tämän tapahtuessa. Toivottavasti tästä nyt kuitenkin oli jotain hyötyä.

Niin, tämä palsta on tosiaan mennyt tylsempään suuntaan, kun nykyään täällä aika-ajoin jauhavat pääasiassa teinit totaalista bullshittiä esim. paholaisenpalvonnasta yms. joka nyt ei varsinaisesti edes kiinnosta ja jolle on varmasti omatkin sivustonsa, eli ns. KUNNON kummitus juttuja harvoin enää näkee.

ja vaihtelu virkistää. Kohta tulee uusia juttuja kun "Piiri" ja "Destination Truth" alkaavat rullata...

"tänne tulee jotku kyseleen onko jumala olemassa, vaikka tää on nimen omaan kummittelu palsta?!!?!!!.prkl... "

Eihän tuo kysymys edes ole tyhmä? Kysymys onko aaveita olemassa liittyy olennaisesti myös siihen, että onko Jumala olemassa ja toisinpäin.

Tässä legendaarista bluenunnaa:



humpuukiako?
Kirjoittanut: bluenunna 29.7.2007 klo 13.33


Ja ihan ensimmäiseksi, haluaisin kertoa oman tarinani varsinkin niille, jotka ovat kovinkin epäluuloisia näihin asioihin suhtautumaan!
Toivoisin että menisitte muualle kirjottelemaan huuhaa mielipiteitänne. Perustakaa vaikka oikea sivustu jossa voitte morkata rauhassa meitä muita, jotka ovat joutuneet kärsimyksen, tai henkien näkemisen ja aistimisen kohteeksi. Täällä teidän ei tarvitse pilata toisten päivää.

Hei, olen Rosalia, Minulla on 4 lasta, vanhin on 11- vuotias poika Jesse. Nuorin on 6kk vanha Nella.
Asun mieheni ja tämän isänsä kanssa vasta rakennetussa omakotitalossa keskisuomessa.
Meillä on kotieläimiä, Kissa, koira ja kaksi kilpikonnaa akvaariossa. Harrastan jumppaa ja tennistä. Käyn myös nuorimmaisen kanssa vauva uinnissa. Mieheni on lakiemies, ja minä olen kotona pidennetyllä äitiys lomalla lääkärin tehtävistä, sillä haluan viettää enenmmän aikaa perheeni parissa. Me käytämme mieheni kanssa alkoholia, kohtuudella. Esim: viikonloppuisin pari saunakaljaa, tai lasilliset punaviiniä rankan päivän päätteeksi. Meillä on mökki lapissa, ja autokin löytyy. Minulla on lähes kaikkea mitä olen aina toivonut. Olen siis täysin normaali, en käytä mitään lääkitystä paitsi pakollisia vitamiini tabletteja, olen terve enkä tupakoi.
Olemme kuin mikä muu tahansa normaali suomalainen perhe. Ja vielä onnellinen!

Olin ennen lapsieni syntymää suomen punaisen ristin jäsenenä auttamassa erään maan sota-aikana haavoittuneita sotilaita, ja maansa kansalaisia.
Nautin kovasti auttamisesta. Osasin tehtäväni vallan hyvin ja siksi olenkin ansainnut liudan erinlaisia kiitos ja kunnia merkkejä tuolta palvelus ajalta. Toimin siellä kenttälääkärinä 2 vuotta, siellä tapasin mieheni Markon joka oli rauhanturvaajana kyseisellä alueella.
..................................................
Olin eräänä iltana puhdistamassa ystäväni mirkun kanssa ensiapu teltan tutkimus välineitä.
Juttelimme suomen kesästä ja siitä, että mitähän tänne kuuluisi. Nauru raikasi kun pääsimme kohtaan jossa muistelimme teini vuosiamme.
Pian telttaan tuotiin vakavasti loukkaantunut sotilas. Aloimme heti toimimaan.
Hänen ihonsa oli puoleksi palanut, vaikka minua yökötti ei siinä tilanteessa paljoa auttanut alkaa miettimään tuleeko oksennus, vaiko ei.
Hoidimme hommamme kunnialla loppuun, mies makasi nyt sairaala teltan leposiivessä, ja meidän piti vuorovälein paikallisten lääkäreiden ja mirkun kanssa käydä vaihtamassa kylmäsiteet palovammoista ja antamassa morfiinia.
Mies nukkui kun menin hänen luokseen, hyräilin "enkeli taivaan" laulua, työskennellessäni.
Kun olin valmis, mies avasi toisen terveen silmänsä ja tuijotti minua suoraan silmiin.
Sitten hän tarttui kädestä minua kiinni ja sanoi ponnisttelen tuskansa seasta englanniksi. " sinä olet kuin enkeli, näen kauniin valkoisen asusi, pellavatukkasi ja siipesi. Mutten näe sädekehää pääsi päällä.Pirä varasi" Pistin asian miehen voimakkaiden kipulääkkeiden piikkiin! Normaalistikin ne aiheuttavat aistiharhoja ja voimakasta hourailua. Jatkoin myöhään aamu yöhön saakka hommiani, kun oli minun vuoro levätä kirjoitin päiväkirjaani ylös mitä mies minulle sanoi. Hymyilytti hieman, se oli kaunista, mutta hyvin ihmeellistä että joku sanoo jotain enkeleistä, samaan aikaan kun minä laulelen enkelitaivaan laulua suomenkielellä jota varmasti kyseinen henkilö ei osaa sanaakaan.
Kului viikkoja ja kyseinen mies menehtyi koviin kipuihinsa. Siinä kun keräsin hänen tavaroitansa säkkiin joka lähetettäisiin hänen perheellensä, löysin mielenkiintoisen paperilapun.Hän oli sen maan kielistä kirjoitusta jota näytin paikalliselle tulkille. Hän kertoi sen olevan rukous pahaa vastaan, ja että paha hänestä pääsisi valloilleen sinne minne hän kuolee.
Pian tämän jälkeen leirillä alkoi tapahtua kummallisia asioita. Kuten, leikkaustarpeet putoilivat maahan, osa potilaista valitti että miksi käymme nipistelemässä ja puhumassa pahasta heidän luonaan. Ajattelimme golleikojen kanssa aluksi, että he hourailevat, tai että se on jokin parempi kuntoisista potiloista. Teltta oli hyvin vartioitu, ja aloimme paikallisen lääkärin kanssa epäillä jotain muuta.
Olin jo unohtanut koko episodin, ja siivosimme telttaa. 6 sängyn alle oli kirjoitettu hiekkaan teksti. Jossa luki kyseisen maan kielellä manaus, näin ainakin tulkki kertoi. Pistimme lääkintämiesten kanssa merkille, että kyseiset vuoteet, olivat juuri niitä joiden potilaat olivat valitelleet kiusaamisista ja puheista.
Pyyhimme risuilla jäljet hiekasta pois.
Samana iltana kun luin eräälle naiselle kirjaa enlanniksi, pudotin kirjan vahingossa maahan. Kyykistyin nostamaan sitä, kunnes huomasin taas sänky numero 6, alla tekstiä. Nyt mukana oli myös ihme symboleita, katsoin kiireesti myös muut 5 sängyn alusta. Kaikissa sama juttu. Hälytin yhden sotilaista paikalle. Yksi jää partioimaan sisätiloja. Nyt tästä leikistä tulisi sitten loppu. Seuraavana iltana, olimme pelaamassa korttia sillä oli melko hiljaista, ketään ei oltu tuotu illan aikana telttaan. Sotilas kiiruhti luoksemme kuin salama kirkkaalta taivaalta ja mongersi englanniksi paniikissa että hän oli istunut tuolissaan ja katsellut vuoron perään jokaista potilasta, kunnes sänkynumero 6 alla oli alkanut kertyä mustaa usvaa. Kuin savupilvi.
Sotilas oli luullut sen olevan jostakin aseesta jäänyttä pölyä tms. Mutta kun hän meni katsomaan, sänky numero 6 potilas oli aukaissut silmänsä ja kuiskannut hiljaa jotain kuolemasta.
Menimme katsomaan ja kyseisen sängyn potilas oli kuollut, asentoon joka oli merkittävän ihmeellinen. Kuin häntä olisi tiskirätin tavoin rutisteltu. Hänen rintakehäänsä oli palanut jälki joka symboloi saatanaa. Silloin koin ensimmäisiä kauhun hetkiäni henkien maailmassa.
Jätimme asian taas sikseen ja pian alkoi öisin kuulua kirkunaa ja kolistelua, tuskan huutoa ja vaierrusta teltassa. Vaikka kaikilla oli kaikki hyvin. Jäimme kaikki partioimaan potilaiden luokse. teltan perällä oli hyllykkö, jossa oli raamattuja. Ja niistä isoin ja musta, putosi maahan, auki kohdasta jossa kerrotaan tuonpuoleisesta ja sen hengistä. Silloin minua alkoi pelottaa todella. Halusin leiriltä pois, kotiin suomeen äitini luokse. Turvaan jota ympäröi rakkaus. Mutta se oli mahdotonta. Vasta kuukauden päästä pääsisin koneella kotosuomeen.
Sen kuukauden ajan, meihin työntekijöihin kohdistui hengellistä väkivaltaa. Tönäisyjä, tökkimisiä, kaatumisia, lyömisiä yms. En enää koskaan halua palata kyseiseen paikkaan! Näen vieläkin painajaisia tapahtuneesta. Ja unohdin mainita, että kirjeessä pyysin äitiä lähettämään ristin minulle sinne, ja kun sain risti riipuksen, minuun ei enää kohdistunut mitään hengellistä. Mirkkukin sai ristin ja sen maalaiset lääkärit hankkivat ristit myös. Se suojeli meitä. Laitoimme puiset ristit jokaisen potilassängyn alle. Loppuivat kummittelut siihen....Olen tapahtuneen takia joutunut käymään terapiassa, kuten myös ystäväni mirkku.. Enkä haluaisi kenenkään kokevan tällaista. Se mitä se mies silloin sanoikaan ettei hän näe sädekehääni, sitä en ymmärrä vieläkään mitä se tarkoitti.