inua kosittiin eilen. Juhannuspäivänä lapsuuden rakkaassa paikassa, mummolan rannassa. (on siis meillä vain kesäkäytössä, joten siihen liittyy minulla vain aurinkoisia muistoja lapsuuden kesistä wub.gif )
Aurinko paistoi ja maisema oli muutenkin kuin vanhasta Suomi filmistä. Kysymyskin oli se oikea, eli "menetkö minun kanssa naimisiin?" Vastasin kyllä, ja sen jälkeen tovi halailtiin, minä vähän itkin ja puhuttiin tulevaisuudesta. Kihlajaisia juhlimme ensin juomalla kahvit mummolassa. Eipä arvannut mummo istuvansa kihlajaiskahveilla biggrin.gif , ei siinä vielä uskaltanut liki yhdeksänkymppistä ihmistä säikäyttää. Kuulevat sitten kaikki kun saadaan sormukset sormiin..
Mummolasta jatkettiin matkaa miehen kaveriporukan luo mökille, missä oli käynnissä kunnon pohjoissuomalainen juhannusörvellys, käytiin murun kanssa kihlajaissaunassa (uskomattomassa siivossa olevassa) mökin vanhassa pihasaunassa, kun muut polttivat kokkoa pihalla. Vihjailtiin kyllä juhlapäivästä porukalle, mutta olivat kyllä sen verran änkyrässä etteivät tainneet tajuta. Paitsi että minun oli pakko juoruta uutinen mökin ainoalle naispuoliselle juhlijalle biggrin.gif
Yön pimeinä tunteina ajoin vielä meidät murun kotiin, jossa saimme viettää kihlajaisyötä ihan kahden kun muu perhe oli mökkeilemässä. Siitä ei sitten muuta, kuin että väsymyksestä huolimatta oikein muistelemisen arvoinen lopetus päivälle biggrin.gif
Tulevaisuudesta sen verran,että ensi viikolla on arki edessä. Pitää matkustaa täältä lapsuusmaisemista kohti (molempien) opiskelukaupunkia, sillä edessä on muutto ensimmäiseen virallisesti yhteiseen kotiin. Muuttaminen on niin inhottavaa dry.gif mutta kun meidän perhe (2hlö koira) ei vain mahdu minun 28neliön asuntoon, se tuli talven aikana selväksi!!! Kun molempien työt ovat elokuussa ohi, on aika muuttaa "oikeasti" tuohon kotiin ja alkaa elää arkea virallisesti avoparina... ja tulevana avioparina.
Tällä hetkellä minä olen 23-vuotta, mies 21 ja meillä on koiratyttö 1v 2kk. Ennen häitä meillä on haaveena lähteä matkalle pitemmäksi aikaa, esimerkiksi puoleksi vuodeksi. Mies tosin totesi että mikä estää reissun avioparinakin, mutta lapsia ei kuulemma tehdä ennen kuin matkaa. No se sopii mulle hyvin, kun meillä tuo mies muutenkin on se lapsirakkaampi osapuoli..
Kihlasormukset päätimme kyllä hankkia, kunhan jaksamme..toivottavasti pian biggrin.gif Puolitosissaan heitin että josko ei hankita niitä lainkaan, mutta onneksi tuo mies ei siitä enempää innostunut. Ajateltiin ettei kerrota kihlauksesta suuremmin eteenpäin ennen sormuksien ostamista, sitten voidaan pitää vaikka kihlajaiset suvulle ja kavereille.
Niin ja hääpäivää ei vielä päätetty, mutta vuosi kuitenkin, eli 2011. Hyvä vuosi tuo on sen takia, että olemme niin nuoria (ja varsinkin tuo mies on!!!) Tärkeintä on että mies ehtii valmistua ennen häitä, ja nyt suunniteltu ajankohta olisi joulukuu 2010. Minä taas valmistun jo tänä jouluna tai viimeistään keväällä, mutta jatko-opiskelua olen jo ehtinyt miettiä. Mielestäni kesä 2011 olisi oikein hyvä aika häille, mutta yritän vielä olla suunnitelematta liikaa rolleyes.gif
Aurinko paistoi ja maisema oli muutenkin kuin vanhasta Suomi filmistä. Kysymyskin oli se oikea, eli "menetkö minun kanssa naimisiin?" Vastasin kyllä, ja sen jälkeen tovi halailtiin, minä vähän itkin ja puhuttiin tulevaisuudesta. Kihlajaisia juhlimme ensin juomalla kahvit mummolassa. Eipä arvannut mummo istuvansa kihlajaiskahveilla biggrin.gif , ei siinä vielä uskaltanut liki yhdeksänkymppistä ihmistä säikäyttää. Kuulevat sitten kaikki kun saadaan sormukset sormiin..
Mummolasta jatkettiin matkaa miehen kaveriporukan luo mökille, missä oli käynnissä kunnon pohjoissuomalainen juhannusörvellys, käytiin murun kanssa kihlajaissaunassa (uskomattomassa siivossa olevassa) mökin vanhassa pihasaunassa, kun muut polttivat kokkoa pihalla. Vihjailtiin kyllä juhlapäivästä porukalle, mutta olivat kyllä sen verran änkyrässä etteivät tainneet tajuta. Paitsi että minun oli pakko juoruta uutinen mökin ainoalle naispuoliselle juhlijalle biggrin.gif
Yön pimeinä tunteina ajoin vielä meidät murun kotiin, jossa saimme viettää kihlajaisyötä ihan kahden kun muu perhe oli mökkeilemässä. Siitä ei sitten muuta, kuin että väsymyksestä huolimatta oikein muistelemisen arvoinen lopetus päivälle biggrin.gif
Tulevaisuudesta sen verran,että ensi viikolla on arki edessä. Pitää matkustaa täältä lapsuusmaisemista kohti (molempien) opiskelukaupunkia, sillä edessä on muutto ensimmäiseen virallisesti yhteiseen kotiin. Muuttaminen on niin inhottavaa dry.gif mutta kun meidän perhe (2hlö koira) ei vain mahdu minun 28neliön asuntoon, se tuli talven aikana selväksi!!! Kun molempien työt ovat elokuussa ohi, on aika muuttaa "oikeasti" tuohon kotiin ja alkaa elää arkea virallisesti avoparina... ja tulevana avioparina.
Tällä hetkellä minä olen 23-vuotta, mies 21 ja meillä on koiratyttö 1v 2kk. Ennen häitä meillä on haaveena lähteä matkalle pitemmäksi aikaa, esimerkiksi puoleksi vuodeksi. Mies tosin totesi että mikä estää reissun avioparinakin, mutta lapsia ei kuulemma tehdä ennen kuin matkaa. No se sopii mulle hyvin, kun meillä tuo mies muutenkin on se lapsirakkaampi osapuoli..
Kihlasormukset päätimme kyllä hankkia, kunhan jaksamme..toivottavasti pian biggrin.gif Puolitosissaan heitin että josko ei hankita niitä lainkaan, mutta onneksi tuo mies ei siitä enempää innostunut. Ajateltiin ettei kerrota kihlauksesta suuremmin eteenpäin ennen sormuksien ostamista, sitten voidaan pitää vaikka kihlajaiset suvulle ja kavereille.
Niin ja hääpäivää ei vielä päätetty, mutta vuosi kuitenkin, eli 2011. Hyvä vuosi tuo on sen takia, että olemme niin nuoria (ja varsinkin tuo mies on!!!) Tärkeintä on että mies ehtii valmistua ennen häitä, ja nyt suunniteltu ajankohta olisi joulukuu 2010. Minä taas valmistun jo tänä jouluna tai viimeistään keväällä, mutta jatko-opiskelua olen jo ehtinyt miettiä. Mielestäni kesä 2011 olisi oikein hyvä aika häille, mutta yritän vielä olla suunnitelematta liikaa rolleyes.gif
Vastaukset 2
Vanhimmat
Onnex olkoon hirveesti.... itse odotin juhannuksena kosintaa... en ole kyllä ihan varma et mix jo nyt haluan ?( oliskiko syy että rakastan miestäni yli kaiken ) seurusteltu puoltoist vuotta... mutta ajatuksissa oli.... ja mökkeilyä meilläkin oli kuvioissa.... siinä sitten illan kuluessa ja viinan.... mieheni sanoi että oli pitkään miettinyt kosimista juhannuksena, mutta vielä perunut.... eli olen todella onnellinen puolestasi.. kun itse vielä tuota odottelen... ja toinen mikä vähän samankaltaisuutta mieheni on 28 ja minä 31v.... mut onnea teille molemmille.. =)
vittu että oli kiinnostavaa