Viimeiset kaksi vuotta elämässäni ovat olleet niin todella hämmentäviä. Olin aina seurustellut naisten kanssa ja elämäni oli ollut yhtä kaaosta perheenjäsenen kuollessa..Masennuin ja vetäydyin kuoreeni, ahdistuin kaikista ihmisistä, olin jo menossa terapiaan..
Olinkin masentunut silloin, kun törmäsin häneen.. kirjastossa tylsimässä mahdollisessa paikassa, missä ihmisen voi kohdata, näin hänet - komeimman miehen, kenet olen ikinä nähnyt. Vaalea viikinki, upea mies. Katseemme kohtasivat pitkään ja tiesin heti, että hänessä on jotain.. Pelkäsin, sillä salama löi sisimmässäni häntä katsoessani. Valvoin öisin.
Muutaman viikon kuluttua kohtasimme taas, ja tartuin hetkeen: vein lapun hänen pöydälleen mukana yhteystietoni. Siitä viestittelymme alkoi.. ystävyys syveni. Tutustuin pian jälleen nuoreen naiseen, seurustelimme, oli ihanaa.. mutta samalla halusin tutustua myös tuohon viikinkiin. Hänkin löysi jonkun samaan aikaan kuin minä, tiedän, että piristin häntäkin..hänelläkin oli ollut vaikeaa. Viesteillämme tuimme toisiamme ja kerroimme paljon..kävimme lenkillä yhdessä ja hassuttelimme. Silloin se tapahtui: aloin ihastua häneen entistä enemmän. Olin hukassa. Ajattelin häntä koko ajan.
Lähdin Englantiin etsimään itseäni ja etsiessäni asuntoa päädyin homoparin luokse asumaan. Toinen heistä ihastui minuun - nuori, kuuma latino. Ja tulinen suhde alkoi..Se aika oli upeaa, täynnä intohimoa, mutta ajattelin viikinkiäni. Suomeen palatessa hän oli mennyt kihloihin. Tiesin, että se oli hänelle parasta. Olin levoton.
Halusin unohtaa ja onnistuinkin, löysin tyttöjä, pönkitin miehuuttani.. mutta kun taas kohtasin hänet, oli kuin olisin nähnyt hänet eilen, vaikka aikaa oli kulunut. Halaus tuntui hyvältä ja niin hänestäkin, näin sen hänen silmistään.. Kävimme pitkän tauon jälkeen lenkillä, vetovoima oli aistittavissa..hillitsimme kuitenkin itsemme, mutta olimme ehkä taas liian lähellä... en ehkä voi olla hänen ystävänsä vaikka haluan, olen hukassa...
Olinkin masentunut silloin, kun törmäsin häneen.. kirjastossa tylsimässä mahdollisessa paikassa, missä ihmisen voi kohdata, näin hänet - komeimman miehen, kenet olen ikinä nähnyt. Vaalea viikinki, upea mies. Katseemme kohtasivat pitkään ja tiesin heti, että hänessä on jotain.. Pelkäsin, sillä salama löi sisimmässäni häntä katsoessani. Valvoin öisin.
Muutaman viikon kuluttua kohtasimme taas, ja tartuin hetkeen: vein lapun hänen pöydälleen mukana yhteystietoni. Siitä viestittelymme alkoi.. ystävyys syveni. Tutustuin pian jälleen nuoreen naiseen, seurustelimme, oli ihanaa.. mutta samalla halusin tutustua myös tuohon viikinkiin. Hänkin löysi jonkun samaan aikaan kuin minä, tiedän, että piristin häntäkin..hänelläkin oli ollut vaikeaa. Viesteillämme tuimme toisiamme ja kerroimme paljon..kävimme lenkillä yhdessä ja hassuttelimme. Silloin se tapahtui: aloin ihastua häneen entistä enemmän. Olin hukassa. Ajattelin häntä koko ajan.
Lähdin Englantiin etsimään itseäni ja etsiessäni asuntoa päädyin homoparin luokse asumaan. Toinen heistä ihastui minuun - nuori, kuuma latino. Ja tulinen suhde alkoi..Se aika oli upeaa, täynnä intohimoa, mutta ajattelin viikinkiäni. Suomeen palatessa hän oli mennyt kihloihin. Tiesin, että se oli hänelle parasta. Olin levoton.
Halusin unohtaa ja onnistuinkin, löysin tyttöjä, pönkitin miehuuttani.. mutta kun taas kohtasin hänet, oli kuin olisin nähnyt hänet eilen, vaikka aikaa oli kulunut. Halaus tuntui hyvältä ja niin hänestäkin, näin sen hänen silmistään.. Kävimme pitkän tauon jälkeen lenkillä, vetovoima oli aistittavissa..hillitsimme kuitenkin itsemme, mutta olimme ehkä taas liian lähellä... en ehkä voi olla hänen ystävänsä vaikka haluan, olen hukassa...
Vastaukset 2
Vanhimmat
Moi, yllättävän yleistä - jos antaa itselleen luvan r-ua ja se toinenkin, niin voiko parempaa olla, vaikka kipeetä tietenkin, kun asiat rullaavat jotenkin muualla kuitenkin vankemmin.. sen minkä saa irti, niin hyvä juttu, koska elämä lyhyt tuhlattavaksi.. tietenkin jnkl elämänhallinta paikallaan--suorastaan kateellinen kun vastakaikua ollut kuitenkin
Kiitos palautteesta..! Olen ollut onnekas monien kokemusteni suhteen, myönnän sen. Kallistun enemmän naisiin, mutta tämä kyseinen herra laittoi aikanaan housuni puntit heilumaan oikein kunnolla.
Uskon, että useimmat meistä ovat pohjimmiltaan biseksuaaleja, jos vain elävät herkkyytensä ehdoilla.. Voisiko olla jopa niin, että molemmista sukupuolista voisi löytyä kaikille "se oikea"? Toisaalta vain aniharvat löytävät molemmat, ja kaikki eivät edes sitä toista...
Itse haluaisin lapsia sekä perheen ja elän siinä toivossa, että asiat vielä järjestyvät. Olen kuitenkin iloinen siitä, että olen ollut rehellinen itselleni, enkä ole tukahduttanut (kiellettyjä) tunteitani vuosikausia - mitä tämä heteronormatiivinen maailma meille helposti teettää..