Tajusin keväällä olevani ihastunut naiseen, ensimmäistä kertaa pitkän elämäni aikana, minä perheellinen nainen.
Seurasin ihastustani katseellani kaikenaikaa, lähetin jopa textarin, nautin jutellessani Hänen kanssaan. Ihastukseni ei näyttänyt olevan kiinnostunnut minusta, kunnes nyt yht`äkkiä olen saanut Häneltä textareita.
En tiedä mikä minulla on, kun nyt juoksen pakoon, kun Hän on lähellä. En halua enää edes jutella Hänelle. Mutta silti jokin Hänessä vaan vetää minua puoleensa.
Osaako joku neuvoa miten minun tulisi menetellä, että saan Hänet pois "päästäni"?!
Seurasin ihastustani katseellani kaikenaikaa, lähetin jopa textarin, nautin jutellessani Hänen kanssaan. Ihastukseni ei näyttänyt olevan kiinnostunnut minusta, kunnes nyt yht`äkkiä olen saanut Häneltä textareita.
En tiedä mikä minulla on, kun nyt juoksen pakoon, kun Hän on lähellä. En halua enää edes jutella Hänelle. Mutta silti jokin Hänessä vaan vetää minua puoleensa.
Osaako joku neuvoa miten minun tulisi menetellä, että saan Hänet pois "päästäni"?!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Juokset pakoon Häntä, koska pelkäät omia tunteitasi. Ne eivät ole mielestäsi niitä "normaaleja" (ahtaasti ajattelevien ihmisten) sallittuja tunteita, siksi sinua pelottaa.
Minulle (olen lesbo) on kerran sanottu, että minä tunnen, kun olen rakastunut, jotenkin erilailla tunteeni kuin "normaalit". Loukkaannuin siitä! Tunteeni ovat täysin samanlaisia kuin muiden, kohde ehkä vain sattumoisin samaa sukupuolta.
Kaikilla meillä on samanlaiset tunteet ja olkaa iloisia, että niitä on! Elämähän olisi kamalaa ilman niitä.
Mutta kyllähän ne kieltämättä vaikeuttavatkin elämää. Tunteissa ei itsessään ole mitään vikaa, kyllä rakkautta maailmaan mahtuu, mutta jos kohde ei olekaan se, jota ensisijaisesti luulisi, sitä panikoituu. Varsinkin jos tilanne on itselle uusi.
Kun minä aikoinani jouduin tunnustamaan itselleni mikä olen, katsoin konkreettisesti peiliin ja sanoin asian ääneen. Olen lesbo ja sou vhat!? Nykymaailma on onneksi hyvin suhtautuva, enkä ole törmännyt vihamielisiin ihmisiin. Vitsejä aina kuulee, mutta niinhän sitä itsekin vitsailee usein itsestään ja muistakin vähemmistöryhmistä. Kiusoitteluahan se vain on - jotain rajaa on vedettävä itsen ja muiden välille.
Et saa Häntä pois päästäsi, valitettavasti. Aika auttaa vähän, ja välimatka. Mutta jos tunteesi ovat aitoja, rakastut Häneen aina uudelleen kun näette.
Mutta tiesitkö, että ystävyydessäkin ihminen tavallaan rakastuu? Sitä ihastuu toiseen ihmiseen ja haluaa olla lähellä. Toisen asiat kiinnostavat ja sinä kiinnostat häntä. Miksi ette voisi olla "vain ystäviä"?
Joidenkin kanssa vaan kemiat täsmäävät ja mielestäni on elämisen hukkaamista, jos tunteet yritetään kätkeä. Ihastumisia tulee ja menee. Ehkä tunteenne laantuvat sen verran kun tutustutte, että voitte olla ystäviä ja nauttia toistenne seurasta ilman, että kukaan kolmas osapuoli joutuu kärsimään tai että kenenkään tarvitsee dramaattisesti muuttaa elämäntyyliään?
Menkää elokuviin, syömään, shoppailemaan! Tehkää pelisäännöt selviksi ja nauttikaa elämästä ja toistenne seurasta!
Eihän tunteilleen mitään mahda.
Olen saanut Häneltä ns. ketjuviestejä (ihan kivoja ovat olleet ja asiallisia) sekä nimpparionnitteluviestin.
En tosin ole lähettänyt Hänelle takaisin mitään, vaan olen ollut niinkuin en olisi mitään saanutkaan.
jotain vastannut, kuuluu kohteliaisuussääntöihin. Itselläni on vähän vastaavanlainen tilanne, ehdotan, että joko tutustut häneen ensin ystävänä tai pidät häneen yhteyttä juhlapäivien aikaan...
Tekis mieli sanoa, että olisit lopettanut tollasen leikkimisen heti alkuun, mut en sano :). Kaipa toi oli sulle vaan joku fantasia ja kun se toteutui niin hui kauheeta. Surullista toisen osapuolen kannalta. Lainaanpa Andy McCoyn sanontaa "Sun pitä varoo mitä sä haluut sillä sä voit saada sen"