Meillä asuu taloudessa vielä viikon päästä 18 v täyttävä nuori nainen, jonka kanssa on ollut ongelmia oikeastaan ikuisuuksia.
Suurin ongelmista on se, että tyttö olettaa elävänsä viiden tähden hotellissa. MIKÄÄN kotityö, ei edes vähimmässä määrin omien jälkien siivoaminen (puolittain juodut kahvikupit pitkin kirjahyllyä ja pöytiä, likaiset vaatteet pitkin asuntoa jne.) kiinnosta arvon neitiä vaan hän haluaa "olla vapaalla" ja "olla kavereiden kanssa". Koiran pissalla käyttäminen varsinkin on ylivoimainen ponnistus.
Olen täysin kyllästynyt tähän; olen aina siivoamassa jälkiä, pesemässä pyykkiä. Jos tyttö on yksin kotona, polttaa sisällä ja tumppailee tietokoneella istuessaan puolittaisiin kahvikuppeihin. Kun räjähdän tupakanpoltosta, tyttö väittää ettei polta. Jos hänelle kerran viikossa määrätään kotityö, esim. pyykkien kuivumaan laittaminen, saa olla varma että se on jätetty tekemättä.
Yöt tyttö viettää poikaystäväsä luona, mutta saapuu joka ikinen aamu ennen töihinlähtöä kotiin sotkemaan (käy suihkussa, levittelee ne likaiset vaatteet ympäriinsä, sotkee kylppärin jättämällä kaikki hujanhajan - hiustenkuivaajakin voi onnellisena lojua vesilammikossa lattialla ja johto seinässä) ja lähtee sitten. Tyttö käy kotona syömässä; hän on työssä, ja tienaa kuukaudessa 1500e käteen - kuitenkaan senttiäkään ei anna omaan ruokaansa, vaikka tietää että itse olen minimituloilla (olen vaikeasti sairaan lapsen kanssa kotona, enkä siksi voi mennä työhön). Tyttö myös edellyttää, että ostan myös hänelle vaatteita tms. jos ostan nuoremmille lapsille. Jos en anna tytölle rahaa, hän varastaa sen lompakostani.
Sanoin tytölle perjantaina, että muuttaa pois kotoa. Minulle se olisi paljon helpompaa niin, koska olen aivan totaalisen loppu (sairaudet, sydänvaivat ja vielä vaikeasti sairas lapsi). Tyttö ei antanut avaimia pois, ja ilmoitti ettei voi muuttaa koska poikaystävältä menee asumistuki hänen tulojensa vuoksi. Siihen tyttö ei ota mitään kantaa, että niin se menee minultakin, kun tyttö täyttää 18 vuotta ja kaikkien taloudessa asuvien täysi-ikäisten tulot otetaan huomioon. Ja minulla on sentään pienemmät tulot kuin hänen poikaystävällään. Vuokraa tyttö ei aio osaksi maksaa, koska "ei kotiin tarvitse vuokraa maksaa". Kun uhkaan ottavani sosiaalitoimeen yhteyttä, tyttö saa raivokohtauksen ja kerran soitti sinne riidan jälkeen itse ja sanoi äidin heittäneen hänet ulos. Niin tavallaan heitinkin, sanoin että painu sinne missä on hyvä olla ja saat elää kuin pellossa - ja tyttö lähti ovet paukkuen. Sosiaalitoimesta otettiin yhteyttä ja minun piti käydä antamassa selvitys miksi näin... ilmiselvästi minua ei edes uskottu, vaan tyttö oli se joka kertoi "totuuden", minä vain puolustelin itseäni ja kaunistelin asioita.
Olen selkä seinää vasten. Jos olisin järkevä, heittäisin tytön ulos omilleen elämään ja olemaan kun täyttää 18, mutta kun olen äiti, niin omalle lapselleen ei sitä halua/jaksa/uskalla tehdä.
Isänsä luo tyttö uhkaa muuttaa, muttei kuitenkaan muuta, koska isänsä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen, eivätkä edes ole tavanneet tytön kanssa kahteen-kolmeen vuoteen. Tyttö kuitenkin soittaa isälleen ja suoraan sanottuna valehtelee minun tehneen hänelle niin ja näin (pakottaneen tekemään kaikki kotityöt, en ole ostanut vaatteita jne.) ja isänsä soittaa humalassa ja haukkuu minut pataluhaksi.
Mitä järkevä aikuinen ja äiti tekisi tässä tilanteessa?
Suurin ongelmista on se, että tyttö olettaa elävänsä viiden tähden hotellissa. MIKÄÄN kotityö, ei edes vähimmässä määrin omien jälkien siivoaminen (puolittain juodut kahvikupit pitkin kirjahyllyä ja pöytiä, likaiset vaatteet pitkin asuntoa jne.) kiinnosta arvon neitiä vaan hän haluaa "olla vapaalla" ja "olla kavereiden kanssa". Koiran pissalla käyttäminen varsinkin on ylivoimainen ponnistus.
Olen täysin kyllästynyt tähän; olen aina siivoamassa jälkiä, pesemässä pyykkiä. Jos tyttö on yksin kotona, polttaa sisällä ja tumppailee tietokoneella istuessaan puolittaisiin kahvikuppeihin. Kun räjähdän tupakanpoltosta, tyttö väittää ettei polta. Jos hänelle kerran viikossa määrätään kotityö, esim. pyykkien kuivumaan laittaminen, saa olla varma että se on jätetty tekemättä.
Yöt tyttö viettää poikaystäväsä luona, mutta saapuu joka ikinen aamu ennen töihinlähtöä kotiin sotkemaan (käy suihkussa, levittelee ne likaiset vaatteet ympäriinsä, sotkee kylppärin jättämällä kaikki hujanhajan - hiustenkuivaajakin voi onnellisena lojua vesilammikossa lattialla ja johto seinässä) ja lähtee sitten. Tyttö käy kotona syömässä; hän on työssä, ja tienaa kuukaudessa 1500e käteen - kuitenkaan senttiäkään ei anna omaan ruokaansa, vaikka tietää että itse olen minimituloilla (olen vaikeasti sairaan lapsen kanssa kotona, enkä siksi voi mennä työhön). Tyttö myös edellyttää, että ostan myös hänelle vaatteita tms. jos ostan nuoremmille lapsille. Jos en anna tytölle rahaa, hän varastaa sen lompakostani.
Sanoin tytölle perjantaina, että muuttaa pois kotoa. Minulle se olisi paljon helpompaa niin, koska olen aivan totaalisen loppu (sairaudet, sydänvaivat ja vielä vaikeasti sairas lapsi). Tyttö ei antanut avaimia pois, ja ilmoitti ettei voi muuttaa koska poikaystävältä menee asumistuki hänen tulojensa vuoksi. Siihen tyttö ei ota mitään kantaa, että niin se menee minultakin, kun tyttö täyttää 18 vuotta ja kaikkien taloudessa asuvien täysi-ikäisten tulot otetaan huomioon. Ja minulla on sentään pienemmät tulot kuin hänen poikaystävällään. Vuokraa tyttö ei aio osaksi maksaa, koska "ei kotiin tarvitse vuokraa maksaa". Kun uhkaan ottavani sosiaalitoimeen yhteyttä, tyttö saa raivokohtauksen ja kerran soitti sinne riidan jälkeen itse ja sanoi äidin heittäneen hänet ulos. Niin tavallaan heitinkin, sanoin että painu sinne missä on hyvä olla ja saat elää kuin pellossa - ja tyttö lähti ovet paukkuen. Sosiaalitoimesta otettiin yhteyttä ja minun piti käydä antamassa selvitys miksi näin... ilmiselvästi minua ei edes uskottu, vaan tyttö oli se joka kertoi "totuuden", minä vain puolustelin itseäni ja kaunistelin asioita.
Olen selkä seinää vasten. Jos olisin järkevä, heittäisin tytön ulos omilleen elämään ja olemaan kun täyttää 18, mutta kun olen äiti, niin omalle lapselleen ei sitä halua/jaksa/uskalla tehdä.
Isänsä luo tyttö uhkaa muuttaa, muttei kuitenkaan muuta, koska isänsä on alkoholisoitunut ja väkivaltainen, eivätkä edes ole tavanneet tytön kanssa kahteen-kolmeen vuoteen. Tyttö kuitenkin soittaa isälleen ja suoraan sanottuna valehtelee minun tehneen hänelle niin ja näin (pakottaneen tekemään kaikki kotityöt, en ole ostanut vaatteita jne.) ja isänsä soittaa humalassa ja haukkuu minut pataluhaksi.
Mitä järkevä aikuinen ja äiti tekisi tässä tilanteessa?
Vastaukset 12
Vanhimmat
puhua sossujen kaa. Jos se ei kerta vielä oo 18v. niin voihan ne sen väliaikaisesti ottaa huostaan... jos ei onnistu niin pakkohan sun on se heittää pihalle, että sä ja sun muut lapset ei joudu kärsii enempää.
Se on alle 18v ja vanhemman velvollisuuteen kuuluupi huolehtia lapsista eli et voi heivata sitä pihalle ennenku se täyttää 18.
tytön ulos heti, kun hän täyttää 18. Jos kieltäytyy luovuttamasta avainta vaihda ulko-oveen uusi lukko. Nostat hänen tavaransa pihalle tai rappuun. Menköön sitten poikaystävänsä luo, isälleen tai vuokratkoon itselleen oman asunnon. On minullakin hankalia lapsia ollut, mutta ei yhtään tuon tasoista tapausta. Mihinkähän tyttö panee rahansa, ei kai kuvioihin kuulu huumeiden käyttö?
Tyttärelläsi taitaa olla mielenterveysongelmia. Tuo ei kuulosta enää esim. murrosikäisen oikuilta.
Oudolta kuulostaa, että vajaa 18 v. tienaisi 1500 e/kk nettona. Sitä palkkaahan saa moni koulutettukin.
on meillä Suomessa hyvät palkat. Kotona asuvan nuoren tulisi maksaa puolet tienesteistään äidille, jos äiti kerran pesee tytön vaatteet, ruokkii hänet ja tyttö asuu ilmaiseksi kotona.
Tilanteesi on kökkö, mutta itse olet opettanut ja suostunut.
Joko tyttö pihalle tai sitten pelisäännöt selviksi. Maksa apuolet vuokrasta tai ei asu. Noilal tuloilla tule eitseksen toimeen joten ei äidin tarvitse maksella enää mitään ja aikuista ihmistä nyt huolleta ja paapota. Osallistuu kämpän siivoukseen ja hoita asotkunsa tai etsii oman läävän jota sotkea.
Vaikka tytön ulosheitto tuntuisi pahalta niin se on parasta, mitä hänelle voit tehdä. Oppii siinä sitten kantapään kautta hoitamaan asioitaan ja huolehtimaan itsestään.
Jos avaimia et saa pois niin vaihdata lukot tai muuta itse pois. Muuttamalla homma hoituu helpoimmin eli tyttö saa asunnon luultavasti huonommin kuin itse saisit ja kun et ota mukaan niin ongelmat jää taakse.
Suuttuuhan se tottakai, mutta leppyy aikanaan ja voitte sitten rakentaa uuden aikuisten suhteen joka toiminee järkevämmin.
sulla. Omaa lasta on tuskallista pistää pihalle. Samoin, aikuisen näkökulmasta, eihän siitä ole kuin hetki kun se hirviö oli pikkutyttö.
Tuossa iässä on kuitenkin ihmisen aika ottaa vastuu itsestään. Nuori voi kasvaa siihen itse tai sitten se on kasvatettava aikuisuuteen. Sun tytöltä on jäänyt joku kehitysvaihe välistä: meinaan sitä, että et sinä sitä enää voi "kasvattaa", koska se alkaa olla aikuinen.
En käy ehdottelemaan, mikä toimenpide on paras, niitä neuvoja tähän ketjuun on jo tullut, eikä mulla ole mitään uutta lisättävää. Mutta siitä olen monien kirjoittajien kanssa yhtä mieltä, että parasta mitä voit tyttärellesi tehdä, on pakottaa se ottamaan aikuisen vastuu itsestään ja elämästään, vaikkapa kovillakin keinoilla.
Älä anna äidinrakkauden johdattaa itseäsi harhaan asiassa. Sulla on viimeinen hetki pakottaa tyttösi kasvamaan aikuisuuteen jotenkin "normaalissa" tahdissa. Hänen on vain lähdettävä, jos ei yhteinen elämä suju niin, että hän ottaa oman osansa vastuusta. Jos välit menevät sen takia, niin sitten ne menevät. Useimmiten välit myös palautuvat, jos itse pitää oven avoinna.
Toinen juttu on se, että tyttärelläsi saattaa olla jokin psyykkinen häiriö, jota ei ole tunnistettu. Itse tiedät, onko syytä epäillä sellaista, vai pelkkää kehittymättömyyttä. Jos aihetta on, niin kannattaisi yrittää hänen kanssaan tutkimuksiin. Vaikka kuulostaa epätodennäköiseltä, että hän siihen suostuisi.
Mutta oli miten oli: tyttö pihalle vaikka väkisin, mutta pidä huoli että hän tietää olevansa tervetullut kylään milloin tahansa. Kyllä se jonkun vuoden kuluttua tuleekin :-)
Liimaa ikkunaan peipillä tytön likaiset pikkuhousut haarapuoli ulospäin tai ripustele niitä kattolamppuihin. Eiköhön ala löytyä likakoppa sen jälkeen.
Yritä olla huomioimatta tytön olemassaoloa mitenkään vaikka se on vaikeata. Kohtele häntä kuin ilmaa.
Huomaa vain silloin kun hän tekee jotakin hyvää.
Pidä rahapussi piilossa. Tupakanpoltolle et voi mitään. Yritä jaksaa ja pidä itsestäsi huolta. Etsivä nuorisotyö on paikka minne voisit soittaa.
Tyttö todellakin tienaa sen 1500e kuussa käteen; lopetti koulun kesken ja meni töihin, tekee siivoojana 8-10 tunnin päiviä ja ilta- ja viikonloppulisineen tili on helposti tuon.
Huumeita likka ei kyllä käytä, ostelee kalliita merkkivaatteita ja tavaroita, rahaa käyttelee surutta (esim. netistä saattaa haluta jonkun 3e tavaran jonka tilaa ja maksaa päälle 11e toimituskulut ja 10e pientoimituslisän). Rahalla ei ole tytölle mitään merkitystä, muuta kuin se ettei kotiin tarvi antaa koska äidin kuulemma pitää elättää lastaan eikä päinvastoin.
Meillä oli valtava riita, otin avaimet pois ja tyttö "muutti" poikaystävän luo. Kuinka ollakaan, joka aamu tulee edelleen tänne suihkuun (koska heillä ei ole varaa maksaa isoa vesilaskua), syömään (tyhjentää jääkaapin, koska tarttee rahaa muuhun ja ruoka on kallista) ja jättää pyykit pestäväksi (ja on kanttia nostaa meteli jos en ole pessyt pyykkejä seuraavaksi päiväksi - ja minähän en niitä pese!)
Päättymätön tarina? Tyttö on nyt täysi-ikäinen, ja periaatteessa en ole enää velvollinen huoltamaan häntä. Yhtenä iltana oli huoltoyhtiöllä avauttanut oven kun en ollut kotona eikä tytöllä ollut enää avainta; huoltomies oli avannut kun luuli että tyttö asuu vielä tässä.
Jos likka ostaa itselleen ruokaa, tulee syömään sen tänne ja maksattaisi mulla ruuan hinnan. Kun en suostu, lähtee raivoissaan ovet paukkuen.
Meillä on jatkuva riita päällä, tunnelma tosi kireällä silloinkin kun tyttö ei ole tässä.
Minusta sinun pitää kieltää tyttöä käymään suihkussa tai syömässä sinun luona. Saa käydä kylässä silloin jos osaa olla kunnolla. Sanot, että sinulla ei ole enää rahaa elättää häntä ja että nyt riittää. Sanot sen niin tiukasti että ymmärtää. Voit myös sanoa että ei ole tervetullut kotia edes kyläilemään ennekuin on alkanut ottamaan vastuuta omasta käytöksestään ja kunnioittaa sinua niin paljon että osaa käyttäytyä.
Vaikka teillä nyt välit menisikin poikki niin kyllä varmasti tytön aikuistuttua saatte taas välinne kuntoon!!! Jaksamista sulle ja ole lujana.. se on parasta mitä voit tytölle tehdä...!!!
Ilmoita huoltoyhtiölle, että tyttö ei asu enää teillä eikä heillä ole oikeutta päästää tyttöä sisälle. Jos päästävät sen jälkeen vielä tytön sisälle, se on jo rikosasia.
Miksi annat tytön syödä jääkaapiltasi, otat pyykkiä vastaan tai annat käydä suihkussa? Lopeta se heti. Älä avaa ovea, jos et pysty kiellon avulla hallitsemaan tytön käytöstä sisällä. Eli ei tämä mikään loppumaton tarina ole.
Ensisijaisen tärkeää on, että laitat rajat tytölle sekä itsellesi. Et voi paapoa lastasi. Kaikki tuo, mitä nytkin teet (ruokit, peset, annat käydä suihkussa) tekee tytölle hallaa. Mutta olen huolissani tytön tilanteesta. Joko siihen on johtanut se, että sinä olet useamman vuoden jo tytön antanut viettää hotellielämää tai sitten tytöllä on pahoja ongelmia. Yksi, mikä kirjoituksessasi kiinnitti huomiota, oli, että tytön isä on alkoholisti ja väkivaltainen. Mietin, kuinka paljon tyttö on joutunut kohtaamaan väkivaltaa isänsä taholta, millaista teidän yhteiselo on ollut kun asuitte yhdessä (väkivaltaa, isän humalatilaa, mitä lapsi on kokenut) Lisäksi teidän eronne. Tytöllä on mahdollisesti sisällään aika paljon lukkiutumia noista ajoista ja kokemuksista. Tyttö tarvitsisi apua. Huonolla käytöksellään tyttö yrittää mitata hylkäätkö sinä. Sinun tulee vetää tytön käytökselle rajat, mutta rauhallisesti. Kerro tytölle, että teet sen rakkaudesta tyttöön, että hän pääsisi oikeasti aikuistumaan ja ottamaan vastuuta elämästään ja ettet tunnetasolla koskaan häntä hylkää, vaikka fyysiset ja taloudelliset rajat hänelle asetatkin. Noita tytön mahdollisia lukkiumia et voi muuten purkaa, siihen tarvitaan tytön suostumus ja ammattiapua. Jos tyttö ei halua ammattiapua, et voi asialle muuta kuin odottaa, että aikuistumisen kautta tyttö joku päivä ymmärtää hakea apua itselleen. Ole silloinkin tytölle henkisenä tukena, mutta säilytä rajat. Muuten et voi lasta auttaa.
Olen ollut äiti jo 16vuotiaasta asti...Silloin minulla oli rankkaa kun vanhemmat hylkäsivät minut ja vauvan toiselle puolelle suomea! Olin ilman rahaa ja "pummasin" bussimatkan kotiin... Tulin kotiin (noin viikon päästä) ja menin talolle se oli myynnissä... :o Joten ensin menin lasten kotiin ja asuin siellä 18vuotiaaksi asti ja elin omaa elämääni... Selvisin hyvin tästä koetuksesta... Joten potki tyytäresi ulos ja muuta pois soita hänelle ehkä vuoden päästä ja hän antaa anteeksi sinulle (En itse tiedä missä vanhempani ovat)