Juhannusaattona tein kamalan emämunauksen. Pahinta asiassa on se, että olin jopa suunnitellut asiaa etukäteen. Tarkoitukseni oli ottaa illalla puheeksi naimisiinmeno..siis kertoa avokilleni, että rakastan häntä niin syvästi, että haluan viettää loppuelämäni hänen kanssaan ja kysyä hänen mielipidettään mahdollisesta avioitumisesta esim. parin vuoden kuluessa. No asiat ei menneet ihan suunnitelmien mukaan, vaan meille tuli riitaa eräästä asiasta. Riita saatiin sovituksi, mutta ilta oli siinä vaiheessa jo pilalla. Lopulta itkun sekaisesti sanoi sanottua miehelleni, kun hän kysyi, mikä minua painaa, että olisin halunnut jutella naimisiin menemisestä ja kertoa, että olisin itse jo valmis keskustelemaan tuon ison askeleen ottamisesta. Mies sanoi, ettei hän ole ajatellut kosia minua, eikä avioliitto ole hänen mielestään ajankohtainen. Sanoi myös, ettei hän näe muutenkaan mitään syytä mennä välttämättä koskaan naimisiin, koska hänelle avioliitto vain on pala paperia, eikä merkitse muuta.
Nyt vielä pari päivää myöhemminkin minua hävettää ja kaduttaa aivan kamalasti. Mies sanoo, ettei ole syytä hävetä, mutta itse haluaisin vajota maan alle.
Mitään teini-ikäisiä ei enää olla, yli kolmekymppisiä molemmat ja olen itse ollut nuorempana kolmesti kihloissa. Koskaan en kuitenkaan oikeasti ole ollut valmis avioitumaan..eli nuoruuden hölmöyttä siis kaikki nuo kihlat. Myös mies on ollut exänsä kanssa kihloissa 10 vuotta.
Ajatuksena olikin nyt, etten halua enää mitään "teinipissiskihloja", enkä kaipaa kihlasormuksia yms, vaan haluan ihan aikuisten oikeasti mennä naimisiin mieheni kanssa.
En enää tiedä, kumpi surettaa enemmän: se, että menin tekemään itsestäni pellen, kun lähestulkoon kosin miestäni, vaiko se, että nyt tiedän, ettei rakastamani ihminen halua naimisiin kanssani.
Mokasin
13
3888
Vastaukset
- että...
asia selvisi sinulle kuitekin noin nuorena. Älä turhaan häpeä, sillä nyt tiedät, ettei miehesi halua naimisiin. Jos sinulle avioliitto on tärkeää, niin lopeta suhde. Työkaverilleni selvisi vasta 15 vuoden yhdessäolon jälkeen, ettei mies tahdo lapsia ja hänellä alkoi tuolloin olla viimeiset hetket siihen. Asioista kannattaa aina puhua.
- jul123
Arvostan, että kerrot, mitä tunnet!
Jos sinusta tuntuu ja haluat seistä sanojesi takana, ei sinulla ole mitään häpeämistä. Aitous on tunnetta.
Hyvä, että asiat ovat nousseet keskusteltaviksi. Siitä voi sitten selvittää, mihin ryhdytään.
Toivottavasti löydät miehesi kanssa sävelen, josta voitte löytää oikean ratkaisun.
Kerro myös se, että haluat oikeasti naimisiin, ei vain kihloihin. Siitä sitä alkaa nähdä, miten elämänarvot kohtaavat. - nenuli!
Voihan nenä! Sinua siis hävettää, että olit rehellisesti sitä mitä olit ja kerroit aidosti siitä, mitä haluat? Tottavieköön olisi ollut parempi kärvistellä valheellisesti kosinnan odotuksessa vuosikausia, jottet vahingossa "mokaisi"? Eihän kosintasi tai sen yritelmä tietenkään parhaalla mahdollisella tavalla riitanne vuoksi mennyt, mutta sellaista se ihmiselo on, aina ei voi kaikki olla tiptop.
Se, että tulevaisuudenhaaveenne ovat kovasti erilaiset, on isompi ongelma. Ehdottaisin, että kun asia nyt kuitenkin on otettu puheeksi, niin tekisit sen oman mielenrauhasi vuoksi uudestaan. Vähemmän herkässä mielentilassa, ihan arjen keskellä silloin, kun kummallakaan ei esimerkiksi työt paina päälle tai ole muuten pinna kireällä. Puhuisit silloin tunteistasi uudestaan ja kertoisit, että olit tosissasi aikeessa. On todennäköisesti hyvä osoittaa miehelle, ettei kyse ollut pelkästä juhannushuumasta, vaan asia on sinulle merkityksellinen.
Jos sitten käy ikävämmin ja miehesi on edelleen omalla kannallaan, voitte kumpikin pohtia, mitä se tarkoittaa nykyiselle suhteellenne. Sinun täytyy miettiä, kumpi on tärkeämpi, vihkisormus vai juuri se mies. Ja hänen puolestaan, kumpi on tärkeämpi, omat ajatukset avioliitosta pelkkänä paperina vai sinun toiveesi. Pohdiskeluaika molemmin puolin voi auttaa.
Jos ette ole enää teinejä, kuten kerrot, älä käyttäydy kuin teini ja mieti "mokaamista". Sinun elämästäsi on kyse ja siinä joutuu joskus vähän joustamaan. Onnea matkaan, kävi miten kävi!- liindus
et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua. ota itseäsi niskasta kiinni, katso peiliin ja huomaat, että elämällä on paljon tarjottavaa sinulle. jos miehesi ei ole kiinnostunut sitoutumaan, suhde on tyhjän päällä ja löydät ielä jonkun, joka ajattelee kanssasi samalla tavalla. muutenkin on parempi olla vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. onnea elämääsi!
- tai venäläinen
liindus kirjoitti:
et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua. ota itseäsi niskasta kiinni, katso peiliin ja huomaat, että elämällä on paljon tarjottavaa sinulle. jos miehesi ei ole kiinnostunut sitoutumaan, suhde on tyhjän päällä ja löydät ielä jonkun, joka ajattelee kanssasi samalla tavalla. muutenkin on parempi olla vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. onnea elämääsi!
Kyllä vähän olisi syytä katsooa peiliin kun noin kauan olet vehdannut suomalaisen mullikan kanssa vaikka jo rajan takaa löytyy niin esimerkillisiä ja luotettavia miehiä!
Ihan oikeestikin, tuo mies ei halua sitoutua vaan toivoo joku päivä löytävänsä piristävämmän suhteen.
Hän tässä hävetä saisi! - kolikon toinenkin puoli
liindus kirjoitti:
et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua. ota itseäsi niskasta kiinni, katso peiliin ja huomaat, että elämällä on paljon tarjottavaa sinulle. jos miehesi ei ole kiinnostunut sitoutumaan, suhde on tyhjän päällä ja löydät ielä jonkun, joka ajattelee kanssasi samalla tavalla. muutenkin on parempi olla vaikka yksin kuin huonossa suhteessa. onnea elämääsi!
"et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua."
Noinkohan on juuri tässä tapauksessa? Jos minun avovaimoni olisi ollut jo _kolme_ kertaa kihloissa, niin kyllä minäkin voisin suhtautua tämän naisen kohdalla naimisiinmenoon ihan samalla tavalla kuin ap:n mies. - liindus
kolikon toinenkin puoli kirjoitti:
"et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua."
Noinkohan on juuri tässä tapauksessa? Jos minun avovaimoni olisi ollut jo _kolme_ kertaa kihloissa, niin kyllä minäkin voisin suhtautua tämän naisen kohdalla naimisiinmenoon ihan samalla tavalla kuin ap:n mies.jäi huomaamatta tuo kolme kertaa kihloissa kohta, pistää asian hieman uuteen valoon. mutta toisaalta avovaimoksi kelpaa kyllä, muttei vaimoksi? hieman epäloogista.
- ***ap***
kolikon toinenkin puoli kirjoitti:
"et ole itseäsi häpäissyt ollenkaan, miehesi on vaan osoittautunut typeräksi, jolta voisi kysyä kuka hän oikein luulee olevansa. suomalaiset miehet elävät ikuista nuoruutta epäkypsinä ja vailla kykyä sitoutua."
Noinkohan on juuri tässä tapauksessa? Jos minun avovaimoni olisi ollut jo _kolme_ kertaa kihloissa, niin kyllä minäkin voisin suhtautua tämän naisen kohdalla naimisiinmenoon ihan samalla tavalla kuin ap:n mies.Taisin aloituksessani sanoakin jotain sinne päin, että nuoruuden typeryyksiä ne kihlaukset..tosin ei se siltikään niin mustavalkoista ole. Ekalla kihlauskerralla olin 16, emmekä ehtineet edes sormuskauppaan, kun peruin jo kosintaa seuraavana päivänä koko homman. Sanoin poikaystävälleni, etten halua vielä niin nuorena sitoutua, enkä halua olla avioeronnut jo 19-vuotiaana.
Toisen kerran menin kihloihin silkasta pelosta. Olin suhteessa narsistiksi paljastuneen miehen kanssa, joka käytti runsaasti sekä henkistä - että fyysistä väkivaltaa. Muistan kosintahetken vieläkin kuin eilisen, vaikka siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Mies kosi ja päässäni jyskytti vain ajatus" En halua, en halua..mutta kihlaus ei ole mitään lopullista, siitä pääsee vielä irti..." Ai miksikö sitten suostuin? No pelkästään siksi, että tämä mies olisi pieksänyt minut, jos olisin vastannut kieltävästi. Kolmannella kerralla olinkin kihloissa useamman vuoden, mutta se suhde loppui miehen alkoholinkäyttöön, peliriippuvuuteen ja siihen, että otin kaksi kertaa turpaani.
Nykyinen mieheni tietää taustani ja yllätys, yllätys, hän ymmärtää. Hänen kielteisyytensä avioliittoa kohtaan ei johdu minun menneisyydestäni, vaan siitä, ettei hän usko papin aamenen muuttavan mitään..hänen mielestään rakkaus ja yhdessäolo on tärkeintä. - True Love
***ap*** kirjoitti:
Taisin aloituksessani sanoakin jotain sinne päin, että nuoruuden typeryyksiä ne kihlaukset..tosin ei se siltikään niin mustavalkoista ole. Ekalla kihlauskerralla olin 16, emmekä ehtineet edes sormuskauppaan, kun peruin jo kosintaa seuraavana päivänä koko homman. Sanoin poikaystävälleni, etten halua vielä niin nuorena sitoutua, enkä halua olla avioeronnut jo 19-vuotiaana.
Toisen kerran menin kihloihin silkasta pelosta. Olin suhteessa narsistiksi paljastuneen miehen kanssa, joka käytti runsaasti sekä henkistä - että fyysistä väkivaltaa. Muistan kosintahetken vieläkin kuin eilisen, vaikka siitä on jo kymmenisen vuotta aikaa. Mies kosi ja päässäni jyskytti vain ajatus" En halua, en halua..mutta kihlaus ei ole mitään lopullista, siitä pääsee vielä irti..." Ai miksikö sitten suostuin? No pelkästään siksi, että tämä mies olisi pieksänyt minut, jos olisin vastannut kieltävästi. Kolmannella kerralla olinkin kihloissa useamman vuoden, mutta se suhde loppui miehen alkoholinkäyttöön, peliriippuvuuteen ja siihen, että otin kaksi kertaa turpaani.
Nykyinen mieheni tietää taustani ja yllätys, yllätys, hän ymmärtää. Hänen kielteisyytensä avioliittoa kohtaan ei johdu minun menneisyydestäni, vaan siitä, ettei hän usko papin aamenen muuttavan mitään..hänen mielestään rakkaus ja yhdessäolo on tärkeintä.Mun on hyvin vaikea uskoa, että yli kolmekymppistä miestä painaisi teinivuosien kihlautumiset. Syy oli nyt joku muu. Uskon, että sun itkunsekainen tunnustus oli niin aito, että miehesi on pakko uskoa, että olet tosissasi. Älä missään nimessä tunne mitään syyllisyyttä tai häpeää; olisihan asia selvinnyt jossain vaiheessa tulevaisuutta kuitenkin.
Voihan olla, että miehesi riidan jälkimainingeissa äkkipikaistuksissaan heitti tuon, ettei halua koskaan naimisiin? Suosittelen, kuten joku muukin tällä palstalla, että otat asian puheeksi kun pöly on laskeutunut.
Yksi juttu sinun itsesi kannattaa miettiä, kumpi on tärkeämpää: avioliitto ylipäätään vai elämä tämän kyseisen ihmisen kanssa (senkin uhalla, ettei hän halua avioitua)?
- Kipetzu
syytä paniikkiin. Itellä oli pitkään niin, että en halunnut avovaimoni kanssa naimisiin(tai siis ylipäänsäkään naimisiin), ja avovaimoni halusi sitä kovasti. Aikaa kului ja mielessäni asiaa kypsyteltyäni olen tullut toisiin aatoksiin. Eikä kyseessä ole ollut mikään sitoutumiskammo tai vast., vaan avioon meno tuntui vaan jotenkin niin tarpeettomalta. Äijät vaan ehkä kypsyy hitaammin.
- Härskä
Heijastelet tuossa aika heikkoa itsetuntoa, kerrankos sitä näin käy. Mieshän se useimmiten kosii ja mieshän useimmiten saa rukkaset silloin kun niitä on tarjolla. Vielä joku tuohon syvällisesti lausahtaa että suomalaisella miehellä on heikko itsetunto, kaikki nämä tapahtumat tulevat ja menevät ajan mukana. Mies ei ole aina valmis avioliittoon vaikka hän suhtautuisikin asiaan myönteisesti. Aikaa tarvitaan kypsymiseen ja vastaus saattaa jo vuoden kuluttua olla aivan toinen kun hän on sisäistänyt rooliinsa kuuluvat vaatimukset. Ota siis rauhallisesti ja kaikki kaviot maassa.
- mies+29v
Et mokannut.
Itse olen suunnitellut kosivani avokkiani tässä lähiaikoina. Jos hän ottaisi asian puheeksi niin todella ilahtuisin, sillä kysyminen ei ole todellakaan helppoa kuten tiedät.
Lähinnä ihmetyttää, että miksei miehesi halua naimisiin jos kerran rakastaa sinua? Elämässään kullekin tulee vastoinkäymisiä, mutta silti pitää uskaltaa laittaa itsensä peliin, myös ikävien tapahtumien jälkeen.- on vain
pala paperia ja se on sinulle tärkeää,niin vika on sillon miehessä(tässä tapauksessa miehessä).
Kyllä minä olen sitä mieltä,että voi mennä toisen kanssa naimisiin,jos se on toiselle niin tärkeää!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 1694809
Katso: Ohhoh! Miina Äkkijyrkkä sai käskyn lähteä pois Farmi-kuvauksista -Kommentoi asiaa: "En ole.."
Tämä oli shokkiyllätys. Oliko tässä kyse tosiaan siitä, että Äkkijyrkkä sanoi asioita suoraan vai mistä.... Tsemppiä, Mi1254383- 262851
Kyllä poisto toimii
Esitin illan suussa kysymyksen, joka koska palstalla riehuvaa häirikköä ja tiedustelin, eikö sitä saa julistettua pannaa281921"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu"..
"Joka miekkaan tarttuu, se siihen hukkuu".. Näin puhui jo aikoinaan Jeesus, kun yksi hänen opetuslapsistaan löi miekalla231784Haluan jutella kanssasi Nainen
Olisiko jo aika tavata ja avata tunteemme...On niin paljon asioita joihin molemmat ehkä haluaisimme saada vastaukset...O151699Poliisiauto Omasp:n edessä parkissa
Poliisiauto oli parkissa monta tuntia Seinäjoen konttorin edessä tänään. Haettiinko joku tai jotain pankista tutkittavak221690Hermo mennyt sotealueeseen?
Nyt hammaslääkäriaika peruttiin neljännen kerran. Perumiset alkoi tammikuussa. Nyt uusi aika elokuulle!????1041665Haluan tavata Sinut Rakkaani.
Olen valmis Kaikkeen kanssasi...Tulisitko vastaa Rakkaani...Olen todella valmistautunut tulevaan ja miettinyt tulevaisuu301593Onko mies niin,
että sinulle ei riitä yksi nainen? Minulle suhde tarkoittaa sitoutumista, tosin eihän se vankila saa olla kummallekaan.181541