Jokseenkin tuntuu väärältä se, että meillä isillä ei ole lähivanhempaan (yleensä äitiin) nähden mitään arvoa. Sekin ainut asia, josta olen ollut erityisen ylpeä eli se, että lapsellani kantaa minun sukunimeäni on nyt poissä. Lapsen äiti ilmoitti ohimennen, että sukunimi muuttuu. Tätä tapahtui sen jälkeen, kun lapseni oli sanonut äidilleen, että haluisi muuttaa luokseni..
Mikä teitä äitejä oikein vaivaa!!
Mikä teitä äitejä oikein vaivaa!!
Vastaukset 11
Vanhimmat
Älkää hyvät isät suostuko muuhun kuin yhteishuoltajuuteen.
Näin pääsette edes jotenkin mukaan lasten asioita koskeviin päätöksiin.
Jos ei vanhempien välillä ole minkäänlaista yhteisymmärrystä saati kunnioitusta,niin yksinhuoltajuus on käytännössä ainoa suositeltava menetelmä. Lapsen asioiden hoitaminen hankaloituu huomattavasti, jos etä osallistuu lapsen elämään vain omilla ehdoillaan, satunnaisena sankarina.
Meillä esim. isä ei olisi antanut avata lapselle edes pankkitiliä (vaikka ei ole lapselleen antanut ensimmäistäkään senttiä). Hän rajoittaa elämäämme monin tavoin tuomatta siihen muuta kuin mielipahaa. Itse hän on itsensä pois pelannut. Minä halusin meistä oikean perheen, mitä ei alkoholistin uraa suunnittelevan isukin kanssa kyllä tullut.
alkoholistin uraa suunnittelevan ... sain hyvät naurut :D
"Lapsen asioiden hoitaminen hankaloituu huomattavasti, jos etä osallistuu lapsen elämään vain omilla ehdoillaan, satunnaisena sankarina."
Mutta jos isä taas on oikeasti sankari lapselleen, mutta antisankari onkin äiti joka ei ymmärrä että lapsi tarvitsee isäänsä vaan kuvittelee että lapselle riittää pari viikonloppua isäänsä nähdä, niin yhteishuoltajuus on ainoa keino turvata lapsen etu.
Ja oikeudessa nykyään myös normaali, kunnollinen ja vastuullinen isä saa halutessaan yleensä enemmän kuin ne pari viikonloppua (4 päivää 31:stä).Onneksi siis ollaan menossa oikeaan suuntaan ainakin oikeuslaitoksessa.Ja lapsen ja toisen vanhemman suhdetta ERISTÄVÄT äidit (tai isät) saavat näpeilleen, syystä, oikeuden ratkaisuissa.
Äidit saa tehdä mitä haluaa. Ja monet on tosi inhottavia ja ilkeitä. Toisaalta, niin on muuten aika monet isätkin. Kuka milläkin tavalla.
Mua inhottaa eniten toi yleistäminen. Että mikä meitä äitejä vaivaa??? Nii-i en tiiä mikä vaivaa mua ja lapseni isää, ku ei olla toistaiseksi riidelty rahasta, lasta koskevista asioista, tapaamisista, lomareissuista tai niiden maksamisesta, lapsen sukunimestä, pankkitileistä tai oikeastaan mistään muustakaan. Ei me bestiksiä olla, ei tietenkään, eihän kyetty edes yhdessä asumaan, mutta lapsi on molemmille tärkeä ja kumpikin tajuaa toisen arvon vanhempana. Joku vikahan meissä tietenkin täytyy olla.
Onnea teille. Monet äidit ovat vaan niin äitimyytin lumoissa, että näkökyky sumentuu vaikkapa katkeruuksissa.
Sama pätee niihin luuseri-isiin jotka eivät tapaa lastansa vaikka saisivat, vaan rilluttelevat mieluummin. Puhumatta että hakisivat oikeutta tavata jos äiti estelee.
Molemmat pahempia. Molemmat pitäisi saada kuriin. Ja lait tasa-arvoisemmiksi kaikin puolin, muuten nämä ongelmat jatkuvat...jopa pahenevat...ja se taas on jo koko kansakunnalle paha juttu.
puhumaan, niin kyllä niitä isukeillakin on ja nimenomaan OIKEUKSIA, velvollisuuksista ei puhuta mitään. Ainakin meidän tapauksessa isä on laiminlyönyt täysin tapaamissopimuksen, vaihtoipa piru puhelinnumeronsakin etti vaan lapset soittelis.
Ja sille ei voi yhtään mitään, kas kun siinä sopparissa seisoo nimenomaan että isällä on oikeus tavata lapsia, ei ole pakko jos ei satu huvittamaan. Mitään ei mainita siis lasten oikeudesta tavata isäänsä.
Enkä halua lukea mitää rätinöitä että "oletkos niin ikävä ihminen ettet anna tavata ja jäkäjäkä" Kun en ole eläissäni estänyt, vaikeuttanut tai millään tavalla hankaloittanut kyseisen isän irvikuvan yhteydenpitoa lapsiinsa.
Jos ero on ollut hankala, tai lapsen äiti lähtee "rahastamaan" lapsen isää elareilla tai muuten hankaloittaa isän elämään lapsien kautta , niin joskus ei vaan jaksa ruveta taistelemaan tuulimyllyjä vastaan. Kiitos siitä Suomen lain ja kireiden äitien!!
En tiedä mikä meitä äitejä vaivaa mutta enpä tiedä mikä isiäkään vaivaa. Minä ehdotin ex-miehelleni yhteishuoltajuutta, ei halunnut. Halusin sopia tapaamiset kirjallisesti mutta tätäkään isä ei halunnut. Haluaa tavata lapsia silloin kun se hänelle sopii, eli muutaman kerran vuodessa. Yleensä muutaman tunnin kerrallaan ja mielellään niin, ettei kaikki lapset ole yhtä aikaa paikalla. Joten meitä äitejä ja isiä on moneen lähtöön ja asioita ei voida yleistää.
Tässähän oli kyse ilkiöäideistä.
Kaikille naisille ei äitiys ikävä kyllä sovi. Äiti voi olla biologisesti ja laillisesti, mutta onko äiti psykologisesti ja sosiaalisesti...ei aina.Samaa koskee tietenkin joitain isiäkin.