Puhuisit enemmän minulle
vähemmän minusta
Kertoisit mihin hampaasi ovat joutuneet
Minä kertoisin miksi menetin oikeuden
ensimmäiseen nimeeni
Minä kesytän sinua, sinä minua
Nostellaan maljoja toistemme epätäydellisyydelle.
Levitän eteesi kaiken, mitä minulla on jäljellä.
Kaikki kortit: pateettisuus, hellyys, pelko, kaipaus,ylpeys. Luulen, että sinulta löytyvät samat kortit. En ole koskaan osannut tätä peliä. Olen menettänyt niin paljon. Kaiken sen, mikä on tämän maailman silmissä arvokasta. Luulen, että sinun laitasi on samoin. Olin jo valmis kelopuuksi, pystyyn kuolleeksi. Sitten päätin, että vielä yksi kevät. Vaikka se olisi viimeiseni, viimeisesi.
Vielä kerran mahla, silmut, lehdet, nuput, kukat. Ehkä vielä hedelmäkin...
Mikä ilo vanhalle puulle kun pystyy saamaan aikaan vielä muutaman pienen lehden. Vielä ollaan mukana, ei vielä luovuteta.
Totuudet ovat muuttuneet valheiksi, valheet totuuksiksi. Yhtä jalkaa käyvät, käsi kädessä, rinta rinnan, samankokoisiksi muuttuneina.
Ei enää vihaa, ei oikeassa olemista. Vain valtava halu antaa anteeksi kaikille. Hymyillä lempeästi, vaikka hampaattomanakin.
Puhuisit enemmän minulle, vähemmän minusta.
Minä ajattelen sinua enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja!
vähemmän minusta
Kertoisit mihin hampaasi ovat joutuneet
Minä kertoisin miksi menetin oikeuden
ensimmäiseen nimeeni
Minä kesytän sinua, sinä minua
Nostellaan maljoja toistemme epätäydellisyydelle.
Levitän eteesi kaiken, mitä minulla on jäljellä.
Kaikki kortit: pateettisuus, hellyys, pelko, kaipaus,ylpeys. Luulen, että sinulta löytyvät samat kortit. En ole koskaan osannut tätä peliä. Olen menettänyt niin paljon. Kaiken sen, mikä on tämän maailman silmissä arvokasta. Luulen, että sinun laitasi on samoin. Olin jo valmis kelopuuksi, pystyyn kuolleeksi. Sitten päätin, että vielä yksi kevät. Vaikka se olisi viimeiseni, viimeisesi.
Vielä kerran mahla, silmut, lehdet, nuput, kukat. Ehkä vielä hedelmäkin...
Mikä ilo vanhalle puulle kun pystyy saamaan aikaan vielä muutaman pienen lehden. Vielä ollaan mukana, ei vielä luovuteta.
Totuudet ovat muuttuneet valheiksi, valheet totuuksiksi. Yhtä jalkaa käyvät, käsi kädessä, rinta rinnan, samankokoisiksi muuttuneina.
Ei enää vihaa, ei oikeassa olemista. Vain valtava halu antaa anteeksi kaikille. Hymyillä lempeästi, vaikka hampaattomanakin.
Puhuisit enemmän minulle, vähemmän minusta.
Minä ajattelen sinua enemmän kuin vuorokaudessa on tunteja!
Vastaukset 2
Vanhimmat
Hyvin tiesit kaiken minustakin
et sitten sitä esiintymispelkoa
kuitenkaan
Tämä näppäimenpainallus
saattaa minut sairaaksi..
Eikö nosteltaisi niitä maljoja
mielummin metsässä, vuorilla, järvellä -
Jokainen hammas oli muutos
luopuminen jostakin
siksi joka nyt olen
Enkä minäkään ymmärtänyt
tätä peliä milloinkaan
mutta se mitä käteen jää
on kuitenkin enemmän
kuin koskaan.
Ajatukseni kiertää sinua
arkana ja villinä
uteliaana
niin -
kesytystäkö tämä on!
Sydän rupesi lyömään nopeammin
Kyllä metsissä, järvellä, vuorilla
tai meren rannalla, kukkaniityillä tai vaikka ojan penkalla olisi varmaan viihtyisämpää kuin kaikkien katseiden alla.