Kertokaapa te, jotka seurustelette, missä tapasitte ensimmäisen kerran toisenne? Missä tilanteissa tai paikoissa yleensä tällaista tapahtuu?
missä
poika15v
12504
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Mä en ole ikinä kokenut rakkautta ensisilmäyksellä.. joten en niinkään voi sanoa että tapasin tuolloin poikaystäväni..
Enimmät existäni olen tavannut skidinä koulussa, tarhassa, nyt yläasteella.. yms.
Mutta miten sitten huomaankin yhtäkkiä, että hei tostahan mä tykkään, niin se tapahtuu sillain, et jutellaan paljon, ja huomaan kundissa jotain erilaista.. niin se tapahtuu!
Minulle on tullut outo, pakottava tarve rakastua, mutta kun ei tule tilaisuutta. Kohta varmaan masennun!
... tulin eräänä päivänä normaalisti, kouluun, oltiin välkällä ja sit näin sen... jalat meni heti veltoiks, ekaks kiinnitin huomioni sen ihanaan hymyyn ja vaaleisiin hiuksiin....!! se vaan tavallaan napsahti1 en oolu kertaakaan jutellu sen jätkän kanssa, en oikeastaan edes huomannut häntä ennen... kaverit nauroivat, kun saivat ihastukseni selville... olin todellakin niin korviani myöten rakastunut häneen, etten välittänyt kavereiden mielipiteistä. nyt käytiin leffassa ja sekin kiinnostu musta, ja nyt ollaan sit onnelisesti yhdessä... :) kyl säkin vielä löydät sen "oman kullan"! jokaiselle on olemas se oikea!! :)
Usko siihen, että löydän vielä jonkun, on horjunut pahasti. Kukaan tyttö ei saa minussa mitään reaktiota aikaan, en enää pysty ihastumaan. Unelmoin miltei päivittäin, että rakastuisin johonkin tyttöön, ja tunteesta tulisi molemminpuolinen.
Viimeksi ihastuin kuudennella luokalla yhteen tyttöön. Hän ei välittänyt minusta yhtään, ja vältteli minua. Myöhemmin tajusin, että hän halusi vain leikkiä tunteillani. Kuitenkin syytin itseäni ensin siitä, että olen niin kurja ihminen, ettei kukaan halua minua.
Vieläkin tuntuu siltä, vaikka kuinka ajattelisi järjellä, ettei itsessä mitään vikaa. Itsetuntoni on niin huono, että kuvittelen koko ajan olevani muita huonompi ja rumempi. En voi enkä uskalla rakastua, koska pelkään tulevani torjutuksi!
Kaipa tilanne paranee, kun murrosikä menee ohi, mutta entä jos ei?
P.S. Kun muitten mielestä en ole ruma...
Käytökseni on hyvä, mutta sosiaaliset taitoni kovin huonot. Olen hiljainen, en puhu kelle tahansa. Epäsosiaalinen käytökseni varmaan näyttää poikkeavalta, eivätkä tytöt huomaa tai halua huomata minua. Minua ei hymyilytä koulussa, on niin kauheaa olla julkisella paikalla! Luonteeni on enemmän debressiivinen kuin iloinen, ja pidän kotona olemisesta epänormaalin paljon.
...vielä löydät jonkun! haaveilu on hyvä asia (ainakin mun mielestä :) olin itsekkin ennen tosi ujo, ja silleen, mutta kun sain itsestäni niskasta kiinni ja menin jutteleen "kultani" kanssa, niin itseluottamukseni parani hirveästi...! että jos vain kiinnostut jostakin tytöstä, niin mee ihmeessä tekemään tuttavuutta! jos ei muuta ni onhan se kiva aina saaha uusii kavereit! :)
Helppohan sinun on sanoa, kun olet tyttö... Mielestäni pojan on paljon hankalampi tehdä aloite. Sehän olisikin mahtavaa, jos olisin ihastuksen kohde, mutta en usko, että sitä tulee tapahtumaan. =( Vai luulevatko tytöt, ettei minua kiinnosta... Kun en tiedä.
mistä tiedät ettet ole jonkuu ihanan ujon tytön ihastusksen kohde? moni tyttökin on sellainen, että ei viitsi, tai uskalla mennä puhumaan jätkälle, koska pelkäävät tulevansa torjutuiksi! voin sanoa, koska olen itse ollut samassa tilanteessa monta kertaa ja tullut torjutuksikin! Mene nyt vaan rohkeasti jutteleemaan sille tytöllle!! kannattaa! ja jos sattuukin niin huonosti, että saat rukkaset, niin voit ainakin olla ylpeä itsestäsi: ainakin yritit!
Kyl mäkin muistan ton tilanteen kun ei uskaltanut tehdä aloitetta,mut kyl mä sit tein kunm olin vähän sekaisin ja olin 3 vuotta ollu ihastunut siihen poikaan ja se oli vielä kaiken lisäksi mun naapuri...Tajusin vasta seuraavana päivänä että mitä olin tehnyt sinä iltana...Se mun naapuri tuli käymään meillä ja kysy onko koko juttu pelkkää paskaa vai onko se totta...Minähän hölmö sanoin mitä sitten on tapahtunut??Sitten se mun naapuri selvitti koko jutun mulle alusta loppuun ja mä olin ihan nolona koko päivän ja oon vieläkin, kun kaikki sen kaverit muistuttaa mua siitä asiasta niin sitten tulee kaikki mieleen...Ihan kivat mulle....=)Mut kyl se meen ohitse täs kohta koko asia..Mut hyvää onnee sen oikeen etsimiseen se kantsii valita huolella...
Se tuntuu niin mielettömältä sattumalta, että tunne on kertakaikkiaan molemminpuolinen.
a) Hän kiinnosta minua, minä en kiinnosta häntä.
b) Minä kiinnostan häntä, hän ei kiinnosta minua.
Vaihtoehto c vaikuttaa vain onnenpotkulta!
Tuo on niin pirun totta!:) Se vaan napsahtaa.Siinä se nyt on.Se sun unelmien jätkä.Mahassa pyörii ja pyörryttää.Eikä tuo pyörryttäminen ole valetta!:DJa kaikkein kummallisinta on se,että sekin ihastuu suhun x)
Meille kävi näin-niinkuin sullekkin,kai:) ja yhdessä edelleen ja onnellisesti :D
Nauttikaa elämästä ja pussailkaa paljon xD *hali*
Tapasin nykyisin(ja ensimmäisen kunnollisen) poikaystäväni chatissä-niin hullulta kuin se kuulostaakin x)
Mailailtiin vähän aikaa ja soiteltiin ja tekstailtiin ja mä luulin,että ei tästä mitään voi koskaan edes tulla,tokko kiinnostikaan siinä mielessä.Välimatkaakin oli.Sitten kerran nähtiin.Ja bäng.Mä olin myyty,samoin poikakaveri:D Nyt ollaan oltu joku kahdeksan kuukautta yhdessä ja hyvin menee:)Mä olen sitä mieltä,että jostain kivoista chateistä löytyy kivoja ja todella erilaisia ihmisiä,mutta kivojenkin ihmisten luottamus pitää ansaita.
Että tämmöstä mulla...En sitten tiedä mihin tätä tietoa tarvitsit,mutta toivottavasti tästä oli jotain hyödyn poikasta...:D