Pilot ja konkurssi

Mielenkiintoiselta tilanne näyttää, kun M. Porman plagiaatti johti lopulliseen kässäritulvan patoamiseen Pilotilla. Ja koska Pilotilla oli toinen politiikka kuin oikealla, kaupallisella kustantajalla, joka ottaa pienen joukon kustannettavia - johti tämä manööveri lopulliseen Pilotin kaatumiseen. Pilotin taso on kiusallisen, mutta odotettavan epätasainen ja siksi Pilotilla oli alusta alkaen huono maine, jota oli myös helppo ja vaivaton mustata.

Koska itse julkaisen isolla kustantajalla teokseni, en osaa sanoa tunnelmista Pilot-kirjailijoilla. Ymmärtääkseni harrastajakirjoittajan julkaisumotiivi lienee / on eri kuin ammatikseen julkaisevalla,

Pilotin kirjailijat eivät ole keikkuneet julkisuudessa eikä apurahalautakuntien kärkinimissä, joten peli on pelattu eri kentällä. Mutta Pilot mahdollisti tärkeän harrastajakirjoittelijan foorumin ja kenties tavoitteen opiskella ammattikirjailijaksi. Nyt kun tämä pelattu pois, lienee monella suru.

Onhan kustantajan kaatuminen aika kova juttu, muttei mikään iso yllätys. Pieni kielialue aiheuttaa kovan kilpailun ja isojen kustantajien markkinointibudjettien kanssa on hankala kilpailla.

Pilotin toiminnasta ei itselläni ole muuta pahaa sanottavaa, paitsi kirjojen markkinointi. Sen suhteen yrityksessä ei kauheasti panostettu. Tämäkin on toisaalta ymmärrettävää, koska nimikkeitä oli paljon. Tasa-arvoa on se, että kukaan ei saa mitään. Ja toisia kohtaan on väärin, jos johonkin erityiseen teokseen panostetaan niin paljon, että esimerkiksi 10-15 muuta kirjaa vaietaan kuoliaaksi. Kaikki kirjat ovat kuitenkin, omalla tavallaan, tärkeitä.

Hesarissa ja vähän muuallakin on mustamaalattu palvelukustannetta; eihän se ole kirja eikä mikään, jos itse joutuu laittamaan ropojaan likoon. Pikemminkin elätellään hullua toivetta, että joku taho olisi halukas kantamaan kaiken riskin. Kyseessä on sama asenne kuin aloittelevilla rock-bändeillä; tuotettu musiikki on niin hyvää ja ainutlaatuista, että pelkästään (kehnollakin) soittotaidolla pärjää, joku muu maksaa kaiken tarvittavan.

Ensimmäinen kirjani oli palvelukustanne. Silloin en ymmärtänyt miksi, mutta nykyään ymmärrän sen oikein hyvin. Vieläkin on suunnaton kiusaus, jos vaikka kirjoittaisi sen uusiksi. Toinen ja kolmas kirjani olivat täyskustanteita, joskin kuoliaaksi vaiettuja sellaisia. Kirjastoissa ja nettikaupoissa ne kuulemma liikkuvat melkoisen vauhdikkaasti, mutta kauppojen hyllyltä niitä on turha etsiskellä.

Pilot-kustannus Oy on tavallaan kulttuurin kanonisoinnin uhri; Suomessa tuntuu edelleenkin vallitsevan käsitys, että vain suurten kustantamoiden tuotteet ovat hyväksyttävää luettavaa. Pienempien kautta tulleet tuotokset saavat harvoin armon. Kaikista kirjoista ei tule kaupallisia menestyksiä, ei ole tarkoituskaan. Moni haluaa kirjoittaa elämäkertansa näkyville jälkeläisiään varten. Runot voivat onnahtaa, mutta tärkeintä on rivien väliin kätketty tunne. Olen ollut huomaavinani, että liiallinen kliinisyys ja kirjoituskurssilla opiskeltu "oma ääni" on toisinaan melkoisen epäaito. Tiedä sitten, onko kyse huonosta opetuksesta vai hyvästä matkimisesta.

Suomalaisen kustannusmaailman ehkä suurin ongelma on esikoisteoksen järisyttävän korkea kustannuskynnys. Ensimmäinen loikka nimettömyydestä julkisuuden raadeltavaksi vaatii sisua, tolkuttoman hyvää tuuria ja muutaman oikean ihmisen tuntemista.

Palvelukustannuskonsepti ja pienemmät kustannusympyrät antoivat mahdollisuuden harjoitella, miltä kirjoittaminen tuntuu. Ja miltä jonkinasteinen julkisuus tuntuu. Jos tekstiinsä uskoo, siihen on valmis sijoittamaan. Muutamat kirjailijatuttuni haikailevat, kuinka yön pitkinä tunteina kirjoitetut liuskat eivät kelpaa kenellekään, eivät edes vuosikausien hiomisen jälkeen. Kun ehdotin palvelukustannetta vaihtoehdoksi, siitä kieltäydyttiin kategorisesti. Minusta se kertoo, ettei kirjoittaja usko tekstinsä mahdollisuuksiin edes itse. Kuinka silloin voi edellyttää, että joku muu uskoisi?

Pilotin tapaiselle toiminnalle on Suomessa edelleen sosiaalinen tilaus. Veikkaan, että jotakin Pilotin tapaista saattaa ilmestyä aika äkkiä sekoittamaan kustannusmaailman rämettyneitä ympyröitä. Pilotin manttelinperijäksi on ehdotettu erästä saksalaisomisteista yritystä, mutta uskoisin kuitenkin suomalaisuuden vievän voiton.

Ei Pilotin toiminta-ajatus huono ollut. Virheistään voi oppia ja saman konseptin voi toteuttaa jatkossa varmasti euromielessä tehokkaammin.

Pilot-kustannukseen, jolloin olisivat
painaneet omakustanteena. Siihen en alkanut ja
jätin asian hautumaan. Nyt kesäkuun alussa
sain kirjeen, jossa ilmoitettiin Pilot-yhtiön
hakeutuneen konkurssiin. Tällainen tarina.

Kumma kyllä, joitakin Pilotin kustantamia kirjoja jopa myytiin. Ei suuria määriä (ei myydä kaikkia "oikeitakaan" kirjoja), mutta vähän tekijänpalkkioitakin sentään kertyi. Joka ropo viime vuodelta jäi saamatta: tilityksen piti olla toukokuussa, konkka kesäkuun alussa.
Kuka pisti rahani taskuunsa?