sinusta
onko jäänyt ex miehesi nimi muistoksi
jos niin mix
onko jäänyt ex miehesi nimi muistoksi
jos niin mix
mitä kertoilee
sukunimesi
16802
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
ukon on.
omaksi se ehti tulla 35 vuoden aikana. Olisi tyhmän tuntuista ollut vaihtaa takaisin tyttönimi, jolla paljon kukaan ei tuntisi. En jaksaisi selitellä aina soittaessani olevani nykyinen tämä ja entinen se.
kenen se sukunimi on. Suurin osa suomalaisista sukunimistä on tuulesta temmattuja, itte vaihettuja ja ite keksittyjä. Sukunimeä alettiin käyttää vasta 1920luvulla enimmäkseen. Ja köyhillä ei sukunimeä ollutkaan ja tilalliset tunnettiin talon nimellä.
Kotivävy otti talon nimen.
ELi yhtä tyhjän kanssa koko sukunimi.
Olen tutkinut omien vanhempien sukuja.
Ja molemmilta ovat löytyneet sukunimi jo 1600-luvulta "Suomessa".
(Siis tuolloinhan oltiin Ruotsia)
Sen ajan 1500 - 1600-luvulla papit jopa keksivät sukunimiä, "ja jopa väärensivät" niitä.
oltu tuolloin jo nimellisiä, tai sukunimi on jo ollut nykyisessä muodossaankin, sukulaisuutta sinne asti emme vielä tiedä..
Ei ole varmuutta onko nimi muodostunut saksalaisesta etunimestä, tai nykyisestäkin rakennusmateriaalista, tai ammatista tuohon materiaaliin liittyen.
"Laki salli sukunimettömyyden 1900-luvulle asti, sillä Suomen ensimmäinen sukunimen pakollistava laki, sukunimilaki, tuli voimaan vasta 1920.
..mutta kun täällä asui ihmisiä jo ennen Suomen lakeja. Ja heilläkin oli tänne tullessa olevinaan omia lakeja.
Et sellaisia ratsastajia tässä ollaan katseltu!
Se rakennusaineen nimi tulee tuon nimen kohdalla kieltämättä helposti mieleen ja se mainitaankin vakavassa mielessä kyseisen suvun historiaa käsittelevässä teoksessa, mutta väärä teoria se on.
Todennäköisempi lähtökohta on juuri kyseinen saksalainen etunimi, vaikka se päältä päin näyttääkin etäisemmältä niin alusta, lopusta kuin keskeltäkin.
Näin täällä tunnistetaan, Pirre!
Aika vaikea päteltäväksi, kun ne juuret ovat vielä perusteellisesti juurimatta, pitäisi päästä vielä 200 vuotta taaksepäin..
P.s. kiva nähdä täällä :)
Ei, en tiedä yleensäkään ketään sukulaista, jolla olisi kyseinen sukunimi. Muuten tunnen kyllä nimen kantajia. Onpa olemassa kyläkin, joka lienee samaa alkuperää.
"Kuavin" V-lahen sukuhaaraa?
Anteeksi kun utelen..myös savonmuasta tulleet ollaan tämmössii :)
muistan ja 18 v sitten lähteneen ex-vaimonikin :)
Sukunimi kertoo aika paljonkin. Mutta ei tuo sukunimi hirveän vanha juttu ole. Jos en aivan väärin muista, Kustaa II Adolf määräsi ne pakollisiksi. Sitä ennen oltiin vain Matti Matinpoika tai Maija Matintytär.
Sukunimet sitten otettiin miten sattui. Sotilailla joskus Pistol, Stolt, Luoti jne. Siviileillä sitten asuinpaikkakunta oli se, mistä nimi otettiin.
Olen hieman historiaan "hurahtanut" ja kun jäljitin oman sukunimeni kantasanoina olevia paikannimiä, löysin omia sukujuuria Suomesta 1300-luvulle asti. Ruotsin kuninkaalliseen arkiston sivuilta netissä löytyi vielä vanhempaa ja viittaus muinais-Suomeen Eestiin.
Löytyipä käydessäni sieltäkin saman nimisiä paikkoja. Isäni puoleinen suku on aikoinaan ilmeisesti lähtenyt Saarenmaalta Ruotsiin ja äidinpuoleinen mantereen puolelta Läänemaalta Karjalan kannaksen kautta. Noihin matkoihin kyllä on mennyt satoja vuosia ja kymmeniä sukupolvia.
Mutta kyllä sukunimet kertovat todella paljon.
joka on suuren suomalaisuuden aikoihin suomennettu tuiki tavalliseksi yleiseksi suomalaiseksi nimeksi.
Ensimmäisen mieheni nimi olikin harvinainen, sitä ei koskaan kukaan osannut sanoa eikä kirjoittaa, jouti lähteäkkin käpälämäkeen.
Isäni sukunimi on muodostunut maatilasta johon esi-isäni on "naitu".
Äitini puolelta on myös munklattu sukunimeä asuinpaikan mukaan.
Haluaisin muuttaa nimeni äidin tyttönimeksi, olisin aina aakkosjärjestyksessä viimeisenä.
Nimen merkitys jäänyt epäselväksi. Mutta jotain kai se merkitsee kun se on muutamilla muillakin suvuilla käytössä eripuolilla suomea. Ja tutkimusten mukaaan emme ole sukua.
Meille on teetetty sukututkimukset äidin ja isän suvuista. Tutkimukset loppuvat siihen kuin dokumentoitu aineistokin.
Ja tärkein lähdehän on kirkonkirjat, niin kirkoilla on tapana palaa aina joskus, näyttäväthän nuo kivikikotkin saatavan tuleen.
Kirjallisia asiakirjoja löytyy muista lähteistä sitä vähemmän, mitä kauemmas mennään. Yksityisiä papereita ei välttämättä ole olemassakaan, koska ihmisten kirjoitustaito myöskin vähenee mitä kauemmas mennään.
Noihin sukulaisuus suhteisiin sinällään voi suhtautua aavistuksen varauksella, ennen kun tuo ehkäisy on ollut mitä on ollut tai ei ole ollut ollenkaan. Äidit toki itse synnyttivät lapset, mutta isä nyt on saattanut olla kuka vain.
jne.
Omista suvuistani ei löydy mitän eksoottisempia naimakauppojakaan, ei ole mitän erikoisempia nimiä kirjoissa näkynyt. Johtuu ehkä siitä että suvut ovat lähtöjään pieniltä paikkakunnilta, keskeltä ei mitään.
Sukututkimus on ollut viime aikoina eritttäin suosittu harrastus. Se on hyvä asia, painettu ja digitaalisessa muodossa oleva aineisto leviää laajalle. Säästyy tulevillekin sukupolville edes tämä nykyinen tieto.
Ja loppuvitsi elävästä elämästä. Naapurin vanha isäntä oli alkanut tekemään sukututkimusta joutessaaaan. Ja into oli loppunut siihen kun vastaan oli tullut se kliseen omainen ukko mustalainen.
Lieköhhän kukaan törmännyt toiseen legendaan, siis hevos varkaaseen....
että olenko kenties erään julkkiksen sukulaisia. Saatanpa ollakin =)
Tämän tästä kysellään olenko maaherran tai
jääkiekkoilijan veli tai sukulainen.
Silloin olen kiekkoilijan sukulainen kun hän pelaa
hyvin ja kun menee huonosti niin silloin en tunne häntä.:)