Moi kaikille! Auttakaa mua!!!! Olen vauvakuumeillut jo enemmän tai vähemmän 3 vuotta, vauvalehtikin on tullut jo noin kahden vuoden ajan. olen 27vee, tammikuussa jo 28, avomieheni täyttää kohta 29. yhdessä oloa jo yli 11vee. välillä olen ollut jo ihan varma, että lopetan pillerit joita syönyt jo 11vee, mut aina iskee viime hetkillä "paniikki " ja taas aloitan uuden laatan... viime kuussa päätös oli jo avokin kanssa ihan varmasti tehty, et tulee jos tulee, mut sitten taas mulla pupu pöksyyn ja syöksyin päivän myöhässä hakeen apteekista uuden liuskan. Kun olin sen alottanut niin sit taas harmitti et miksi otin sen pillerin ja en malta oottaa että liuska loppuu.. No, sovittiin sit kuiteski että syön vielä tän yhen liuskan ja sit lopetan, mut nyt taas jännittää ja arveluttaa kun aikaa uuteen liuskaan olisi enää pari päivää. eli ikänikin takia alkaa jo tuo kello tikittämään ja myös menkkani ovat muuttuneet jokseenkin niukoiksi joka mietityttää voiko tällä olla vaikutusta asiaan. ja myös se että jos ei tärppääkkään kun vasta esim. vuoden päästä...mutta entäs jos tärppääkin heti!!?? vastuu pelottaa ja mietityttää, sekä elämä täydellinen muutos vauvan myötä, parisuhteen muuttuminen.....ovat kai normaaleja tuntemuksia, mut miten saisin mieleni rohkeaksi enkä ajattelisi niin paljon vain olisin vain tulee jos on tullakseen!!! Kertokaa kokemuksia ja ajatuksia asian tiimoilta!!! Onko muilla samaa?
TAHTOO VAAVIN???
heitsu81
4343
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Vaikka meillä on tuota on ikäeroa niin pystyn hyvin samaistumaan. Olen 21-vuotias ja vauvakuumeesta olen "kärsinyt" jo ainakin 17-vuotiaasta asti. Olen kärvistellyt siihen asti, että olen siihen oikeasti valmis. Vuosi sittebn päätin, että hain vikat pillerit (otan aina vuodeksi kerrallaan). Nyt olis viiminen liuska menossa ja iski hirveä paniikki/jännitys. Tiedän, että en tämän valmiimmaksi voi tulla. Sillä eihän kukaan ole valmis äidiksi, siihenkin kasvetaan. Eikö? =) Olen odottanut tätä kauan, mutta nyt jokin jarruttelee. Toisaalta olen niin innoissani, että lueskelen täälläkin tuota synnytyspalstaa ym. Nyt järkytyin kun joku kirjoitti, että pillereiden lopettamisen jälkeen ei ole kuulunut vuoteen kuukautisia, mitä jos mullakin menee niin kauan. Pääni on ihan sekaisin. Pitäis varmaan malttaa olla pois nettisivustoilta, jättää ne pillerit, unohtaa stressi menkoista, sitten kun ne tulee niin ottaa rento asenne, että tulee kun on tullakseen.
Sitä aina kuvittelee, että tulee ekasta kerrasta raskaaksi, mutta mitä sitten jos ei tulekaan. Entä jos ei voikaan saada lapsia? Hirveetä murehtimista jo etukäteen, kun vielä toistaiseksi syön pillereitä. Huoh. Olen sekaisin kuumeesta!!!
Täällä sama tilanne. Oon kans 21. Lopullista päätöstä ehkäisyn kokonaan poisjättämisesta ei olla tehty, mutta vähän on sellainen fiilis, et tämän vuoden puolella kuitenkin. Pillerit lopetin ja nyt käytössä muu ehkäisy.. Pillereitten lopettamisen jälkeen ei ole mulla ollut mitään ongelmia. On vain kaikin puolin ollut parempi olo! Että pitikin napsia niitä pillereitä niin monta vuotta! No nyt sitten käyn kiivasta kamppailua pääni sisällä, että alanko todella olla valmis yritykseen. Avomieheni olisi valmis jo vaikka ihan piankin ja luulin aiemmin, että olisin itsekin. Mutta jokin jarruttaa. Kyse on kuitenkin niin valtavasta asiasta. Meillä ei ole mitään kiirettä, lapsi saa tulla kun on valmis. Melkein pelottaa, et entä jos tärppääkin heti. Ei kerkeä sit yhtään sopeutumaan tilanteeseen, kun jo onkin raskaana. Ja samaan aikaan pelottaa, et entä jos ei ala onnistua kuukausienkaan jälkeen. Osaako sit mitään muuta ajatellakaan, kun et pystyykö lapsia koskaan saamaan? Ei pääse pää ja sydän tässä asisassa helpolla!
että tämä asia todella mietityttää muitakin tällä tavalla , eikä päätös todellakaan ole aina helppoa! Minä myös uskon, että tämän valmiimpi en enää raskautumiseen ja vauvan tuloon voisi olla , mutta asia on niin suuri ja valtava , että pelottaa silti miten elämä muuttuu ja parisuhde kun on tottunut nyhväämään toisen kanssa kaksin yli 11 vee,niin sit siinä oiski se kolmaski! oikein mahassa jänskättää!! Täytyisi vaan rohkaista mielensä ja ajatella et nämä ovat maailman ihanampia ja luonnollisimpia asioita, siis onnellisia ei negatiivisia ja pelottavia... todellakin pitäisi vain asennoitua et tulee jos tulee ja kun tulee niin IHANAA!!! ja tottakai uusi asia on aina opettelua ja kasvaminen äitiyteen ehtii paljon tapahtua siinä 9 kuukauden aikana...ja samoja myös pähkäilen ja "pelkään" että entäs jos raskaudunkin heti, enkä ole vielä edes ehtinyt tottua ajatukseen että ehkäisyä ei todellakaan enää käytetä.. uskon et jos muutaman kuukauden joutuisi pettymään , niin silloin sitä plussaa jo alkaisi oikein toivomalla toivomaan ja yrittämään...sit taas pelottaa se et jos et raskaudukkaan pitkään aikaan ni pelottaa et jos niitä lapsia ei saisikaan .. ikääkin alkaa jo olla että ei tahtoisi sitte harmitella sitä että oilsi pitänyt alkaa yritys aiemmin.... mut joo vaikeita asioita joissan välillä tuntuu et pää hajoo...
Hei täällä kanssa yksi kuumeileva....
me ollaan kanssa oltu jo 10 vee yhdessä ja mies puhunut jo monta vuotta että olis ihanaa kun olisi lapsi, nyt vasta viimeisen vuoden olen kuumeillut välissä enemmän ja välissä vähemmän.
Jotenkin pelottaa se että ollaan vähän liiankin valmiita siihen että lapsi tulee siis henkisesti, mitä jos ei tulekkaan ja kun aina sanotaan että tulee jos on tullakseen. Ja mulle on vielä ollut kauhean tärkeää että talous on kunnossa ja sitten syksyllä alettaisiin yrittää kun se olis paras ajankohta, mitä jos joku muu meneekin pieleen kun ajattelee tollasia pinnallisia asioita ...
On tää toisaalta hauskaa, kun muuten ollaan niin rämäpäitä molemmat ja tehdään asioita ihan extempporee ja nyt sitten tätä mä olen näin kauan harkinnut...
huh huh