että vanhojen saman alueen pienien kerrostaloasuntojen hinnat ovat ihan poskettomia, vaikka neliöhinnoissa verraten meikäläisen uudehkoon isoon omakotitaloon verrattuna?
Eikä niiden vuokratkaan ole ihan halpoja.
Onko siinä joku kysyntä-tarjontasuhde pielessä?
Myisin heti kämppäni ja tekisin uuden, jos saisin saman neliöhinnan mitä pyydellään vanhoista neukkukuutioyksiöistä.
Eipä käy kateeksi ensiasuntojen ostajia.
Miten se voi olla näin epäoikeudenmukaista?
Eikä niiden vuokratkaan ole ihan halpoja.
Onko siinä joku kysyntä-tarjontasuhde pielessä?
Myisin heti kämppäni ja tekisin uuden, jos saisin saman neliöhinnan mitä pyydellään vanhoista neukkukuutioyksiöistä.
Eipä käy kateeksi ensiasuntojen ostajia.
Miten se voi olla näin epäoikeudenmukaista?
Vastaukset 2
Vanhimmat
200.000 - 300.000 on monelle suomalaiselle kipuraja sen suhteen paljonko saa pankista lainaa ja/tai paljonko on muuten varaa. Tosi on.
Asunnon hinnassa on tietty "kynnysraha". Pienimmässäkin omistusyksiössä voi asua ja siinä välttää vuokranmaksun. Tämän edun saa ostamalla ensimmäiset 20-30 neliötä. Lisätila tämän jälkeen on jo paljon halvempaa. Ja onhan pikkuyksiössä melkein yhtä kalliit keittiön ja kylpyhuoneen varusteet kuin kaksiossakin.
Sitä paitsi yksin asuvia on paljon ja sellaiselle iso omakotitalo on hölmö tapa kuluttaa rahaa ja vaivaa. Kysyntä ohjautuu automaattisesti pienempiin asuntoihin ja niitä rakennetaan nykyisin varsin vähän.
Mutta sen pikkuasunnon ostaja saa aikanaan isompaan vaihtaessaan myös hyvän neliöhinnan. Tärkeintä on päästä omaan kiinni tavalla tai toisella.