Olen jo pitkään haaveillut omasta koirasta, olen tottunut sellaisen läsnäoloon lapsesta saakka.
Ongelma (?) on puolivuotias vauva. Se nauroi ja hihkui innoissaan mummulassa, kun koira (monirotu) hyppi makupalojen perään. Koira antoi vauvan "rapsuttaakin" itseään.
Pelkään, että vauva jonain päivänä innostuu liikaa ja koira harmissaan näykkää tms. Pienempänä vauva pelästyi koiran haukuntaa.
Onko typerää haaveilla koirasta vai osaisiko joku neuvoa lapsiystävällisen ja rauhallisen rodun?
Entä mistä Tampereen suunnalta sellaisen löytäisi?
Emme hae välttämättä pentua.
Ongelma (?) on puolivuotias vauva. Se nauroi ja hihkui innoissaan mummulassa, kun koira (monirotu) hyppi makupalojen perään. Koira antoi vauvan "rapsuttaakin" itseään.
Pelkään, että vauva jonain päivänä innostuu liikaa ja koira harmissaan näykkää tms. Pienempänä vauva pelästyi koiran haukuntaa.
Onko typerää haaveilla koirasta vai osaisiko joku neuvoa lapsiystävällisen ja rauhallisen rodun?
Entä mistä Tampereen suunnalta sellaisen löytäisi?
Emme hae välttämättä pentua.
Vastaukset 9
Vanhimmat
www. lemmikkipalstat.net/apula. Siellä myydään ja annetaan koiria. Monirotuisia ja puhdasrotuisia
niin..suosittelen sinulle/perheellesi kultaista noutajaa,meilläkin oli sellainen ja se kyllä oli kiltti ja hyvähermoinen ja lapsiperheeseen soveltuva rotu.myös labradorinnoutaja voisi olla hyvä rotu lapsiperheeseen.ONNEA RODUN/KOIRAN VALINTAAN JA HANKINTAAN!!!
Rotua on mielestäni vaikea mennä sanomaan, sillä varmaan jokainen valitsee omanlaisensa. Toinen tykkää aktiivisesta, toinen kaipaa pientä sylikoiraa, vahtia kotiportille jne. Itselläni on puolen vuoden ikäinen esikoinen ja 7kk pyreneittenmastiffiuros ja kaikki on mennyt hyvin.Ja oikeastaan paremmin kuin hyvin. Mieluumin suosittelisin pentua kuin vanhempaa koiraa, sillä pentu oppisi heti pienokaiseen ja hyväksyisi sen. Vanhemmalla koiralla voi olla vaikempaa. Ja kun maksaa koirastaa sopivan hinnan kasvattajalle, kyllä osaa arvostaa koiraa eri tavalla. Mulle koirani on kuin toinen vauva, joka tarvitsee yhtä lailla huolenpitoa ja rakkautta ja ruokaa, aivan kuten ihmislapsi. Ja molemmat sekä lapsi että koira tarvitsevat rajat. Ja molemmille osapuolille tulee tehdä selväski miten toista "hoidetaan". Ota selville valitsemastasi rodusta mahd. paljon ja kasvattajat sekä rotuyhdistyksen toimihenkilöt tietävät paljon tietoa, joilta kannattaa kysyä. Ei vauva/lapsi ole ongelma. Onnea koiran hankkimiseen, toivottavasti löydät omasi.
ei koirasta tule ongelmaa jos vauvalle ja ennenkaikkea koiralle tekee selväksi rajat.Esim.vauvan leluja ei saa ottaa ja vauvalle että koiraa ei saa repiä korvista.Koira kannattaa ottaa luotettavalta kasvattajalta jolla itselläkin on lapsia.
Sopiva rotu lasten kanssa olisi esim jokin noutaja- tai metsästysrotu (seisojat, setterit, pointterit, spanielit, useimmat pystykorvaiset ns. arktiset rodut...) . Nämä metsästyskäyttöön kehitetyt ovat rohkeita ja sosiaalisia, ja siten myös kestävät lasten "käsittelyssä" olemista paremmin kuin monet muut.
Helpompi olisikin ehkä luetella koiria, joita ei lapsiperheeseen ensimmäiseksi tulisi harkita; kaikki vartio- ja suojelurodut (ovat helposti dominoivia, lisäksi ne on jalostettu hyvin roteviksi...=), paimenrodut (lauman eli lasten paimentaminen tapahtuu tönimällä, joskus myös näykkimällä, ja paimentava suojelee omiaan muilta hyvin mustasukkaisesti) ja kolmantena miinuslistalle joutuvat kääpiökoirat. Ne ovat pienen kokonsa vuoksi helposti alakynnessä lasten kanssa, ja koira voi joutua väkisinkin puolustautumaan.
Poikkeusyksilöitä tietysti aina löytyy suuntaan jos toiseen, mutta tässä tällaisia suuntaa-antavia vinkkejä... =)
Hei meillä on ollut aina saksanpaimen koira huushollissa ja hyvin on tullut lasten kanssa toimeen. Koirat eivät ole koskaan olleet dominoivia eikä ole näykkineet, eivätkä muutenkaan käyttäytyneet huonosti lasten seurassa,eli meillä ainakin paras rotu, syntymäfiksuja kun ovat.
Meille tuli belgianpaimenkoira kun lapsi oli alle 2-vuotias. Sanovat (ihan aiheesta toki) belgejä vitipäiksi koheltajiksi, mutta pentuna aiheutettujen aineellisten tuhojen (syödyt sohvakalusteet yms.) jälkeen ei ole kuin hyvää sanottavaa. Duracell-belgin kanssa lapsen oli kivaa ja turvallista leikkiä, koskaan ei edes näykkäissyt vahingossakaan, paimensi toki ja käskystä haki paidanhelmasta hellästi vetämällä lapsen sisään ruoka-aikaan. Ohimennen pelasti lapseni hengenkin. En silti ihan heti suosittele ko. rotua vauvaperheeseen ennen perehtymistä belgi-ideologiaan.
No saksan"paimen"koiraa ei ole paimennukseen käytetty tai jalostettu enää aikoihin. Tarkoitin lähinnä shelttejä, bordercollieta yms, joita edelleen nykypäivänä voidaan käyttää paimennukseen... ainakin jossain päin maailmaa, ei ehkä Suomessa? Tuo että paimentava vartioi laumaansa ja näykkimällä ohjaa niitä eteenpäin, ei olekaan omakohtaista kokemusta, vaan eräs ongelmakoiria kouluttava ihminen näin kertoi... olisi varmaan syytä uskoa, kun kerran näillä roduilla on taipumusta tällaiseen. Helpompiakin lapsiperheen rotuja kun on. Miksi ottaa riski?
minulla on ollut kaksi cavalieria. lapseni oli 9 kk kun koiranpentu tuli luoksemme ja kokemukset ovat olleet erittain myonteisia tasta rodusta; ovat lempeita, ystavallisia, eivatka liian aktiivisia, milloinkaan eivat ole naykkineet.
viimeisten 10 vuoden aikana minulla on ollut perhoskoiria, joita en ainakaan omasta kokemuksestani suosittele lapsiperheisiin.
taalta loytyy myos kasvattajia, jos olet kiinnostunut.
http://www.cavalieryhdistys.com/