kierroksellaan -
kirjoittaa rakkaudesta?
Rakkaudesta rahaan,
omiin sanoihinsa.
Lukijoihinsa, ihmisiin - tuskin.
Ei se tästä tuskaa tunne?
On se sellainen kameleontti, tai
sammakko,
toisaalla, toisaalta törkyturpa.
Se kirjoittaa myös asiaa,
korkealla, koulutuksensa turvin.
Sen filosofiaan kuuluu koskettaa?
Onko se Midas, vai
muuten vain hidas?
Se sanoo itseään vielä ihmiseksi.
kirjoittaa rakkaudesta?
Rakkaudesta rahaan,
omiin sanoihinsa.
Lukijoihinsa, ihmisiin - tuskin.
Ei se tästä tuskaa tunne?
On se sellainen kameleontti, tai
sammakko,
toisaalla, toisaalta törkyturpa.
Se kirjoittaa myös asiaa,
korkealla, koulutuksensa turvin.
Sen filosofiaan kuuluu koskettaa?
Onko se Midas, vai
muuten vain hidas?
Se sanoo itseään vielä ihmiseksi.
Vastaukset 38
Vanhimmat
sille arkaluonteisesta ja
se yrittää sulkea sinun suusi.
Omaansa levittää,
suutaan ja propagandaansa
muka ihmisyyden, rakkauden puolesta.
Markkinaihmisiä se on,
kova ja laskelmoiva -
tietää tarkkaan mikä myy,
oi Pikku-Myy,
mikä maksaa sille liikaa?
Se tietää,
mikä herättää epäilyksiä
sen aitoutta kohtaan.
Se seuraa,
kun sitä seuraa -
alkaa vaania?
päivänpolttavat aiheet,
kierroksellaan,
kiehnätessään
ihmisten surkuhupaisten
pikku puutteellisuuksien äärellä,
kehrää tyytyväisyyttään
ja kultalankaa.
Oi, miten se tietää,
kuinka vedättää yksinäisen sydäntä,
miten ottaa koukkuunsa pikku tirkistelijä,
pahansuopa, kateellinen,
snobbailija, viisastelija.
Jokainen tavalla tai toisella
uskovainen.
Se pyrkii uskottavuuteen
kyseenalaisin keinoin.
Se on täällä tänään,
jokaisena päivänä.
Sen on oltava,
sillä se on tullut sanoneeksi,
että rakastaa.
pikkuhöynä,
ja sinua varten,
joka kuvittelet olevasi sanataiteilija.
Hän on täällä sinua varten,
joka haluat julkisuutta,
sinua varten joka olet kyllin julkea.
koska se on tuottava,
tuottelias,
koska se on tullut sanoneeksi:
minä rakastan.
Ja sehän rakastaa,
noita hyvittavia pikku
vallan orgasmeitaan,
vallan haluaan, tarvettaan,
valtaansa ja
näennäistä vallattomuuttaan.
Mutta voi kuinka se
rakastaakaan itseään?
Kuinka se voi?
Ihaillen sivelet sanojaan,
kun se kirskuu sivulta toiselle
pehmein sanoin kosketusta iholleen?
Kuinka se avaa aamun,
toivottaa rakkaudellista päivää
koko Suomelle,
julkaisee, kustantaa.
Kuinka se kuvailee
jokaisen kirjoituksensa kautta,
mitä on pitää kiinni pallinsa reunoista,
mitä on istua kahdella pallilla,
kahdella pallilla,
pitää pallinsa.
Sen sanat rakkaudesta
ovat vain osa sen hinnasta.
koskaan sen omia sanoja
silloin kun se näyttelee
itkevänsä toisen kovia sanoja.
Pilaako se rakkauden ilmapiirin
pilaamalla aidot rakkauden sanat?
Mitä se saa aikaan?
Tähän syvän itsekkyyden aikaan
pudotessaan tuohon kuiluun.
Jokin kaikuu sen jälkeen.
sen ja rakastat sitä.
Ihmistä tulee rakastaa.
Joku oli sille pienenä vain paha.
Kyllä se suureksi kasvaa,
jos ei tänään, jonakin päivänä.
Ihmiseen tulee uskoa.
Onko se ihminen, enää..?
Niin perhanasti se taiteilee
päivän mittaan,
vaihtaa roolia,
tarjoaa kehittelemäänsä
tarjontaboolia
sinulle, lukija.
Sanoiksi pukija.
Viihdyttäjä,
maksettu.
eri mielipiteineen
mielipidejohtaja,
taattu sellainen,
jokaiseen tarpeeseen.
Se piehtaroi politiikassa,
skandaaleissa, ryvettää.
Se hihhuloi uskoon
liittyvillä sivuilla,
nyyhtii tunnepalstoilla,
suoltaa huuhaata,
poikkeaa ikäryhmiin..
Se kuuntelee tarkoin
mainostajan vaatimukset,
rakentaa roolinsa sen mukaan.
Sille delegoidaan duunit
ja se hoitaa ne.
Jokaisen päivän teemana,
tänäänkin,
jokin paskainen homma.
Se rakastaa ympäristöään?
Se on kuin ympäristökonferensseihin
lentelevä päättäjä -
jättää suuren ekologisen jäljen
egotalouteen.
Kaksinaismoralisti.
aamutuimaan.
Ei se miksikään ole muuttunut.
Se polkaisee sivuja käyntiin
kierroksellaan,
tännekin se loikkaa,
moikkaa,
kirjoittaa muutaman
puhki käytetyn sanan rakkaudesta
ehkä paremmin.
Sanoo sitä taiteeksi -
tuo taiteilija.
Kartoittaa potentiaalisia asiakkaita,
yhä uusia aiheita,
aiheettomuuksia.
Se on siivonnut
omat jälkensä hyvin?
Jättänyt vain korkeatasoisen
sisällön jälkeensä?
Sureeko se?
Tunteeko se syyllisyyttä,
tarvitseeko sen?
Ei, se avaa aamun
hihkaisemalla nyyhkyille
hyvät huomenet,
nakkaa hymyhymiöt tiskiin
ja siirtyy seuraaviin skandaaleihin,
yhtyy skaalilaumaan,
raatoja syöviin koiriin.
Tunnustaako se oman osallisuutensa,
nälkänsä, raatelun ja repimisenhalunsa?
Kaipaako se syvällä sisimmässään
rauhaa tehdä vain työnsä,
se mitä siltä vaaditaan?
Että se jätettäisiin
tekemään sitä,
minkä se parhaiten osaa?
Sitä vastassa on kokonainen meri,
ja rannikkokaupungit jylläävät
sitä merta vastaan.
Se sulkee silmänsä,
mutta kuulee
kivisen, kova kaupungin jyskeen?
Onko sen yritys me-henkinen?
Onko se itse?
Vallan mainiota tekstiä. Siis yksinpuheluksi.
Hmm.. Olen huomannut, että pahin hörhö näillä palstoilla on päälle viisikymppinen nainen..
Häneltä voisi luonnistua aloituksen kaltainen yksinpuhelu, jossa ei ole mitään rakkauteen liittyvää vain pelkkää mustamaalaamista.
ton oman teatraalisuutes, jookos?:)
Liittyykö muuten sanaan hörhö mielestäsi mustamaalaamisen lisäksi rakkaudellisuutta.
Sen taiteellisuuden lisäksi? Minä vaan kysyn.
Ja ps. Käsittääkseni vallan mainio teksti tulee sieltä, missä on valta. Jos on jonakin päivänä tullakseen. Liittyipä tuo sitten rakkauteen taikka rahastamiseen, hyödyntämiseen tai höynäyttelemiseen. Kyllä Suomi24 tietää.:)
Suomi24 on aikansa peili, ihmistensä peili? Ihmisen peili?
Ainoita yksinpuhelukrimssuja tämä?
En tosiaan enemmälti rakasta sielunsa myyneitä markkinapellejä. Miten itse?
Jospa etsitkin toisista ihmisistä peilikuvaasi? Tuli vain mieleeni..
Näet sen, minkä haluat nähdä. Haukut sellaista, mitä et voi saada.
Mitä jos yrittäisit päästä tuosta katkeruudesta eteenpäin? Se vahingoittaa lopulta vain sinua.
Etsisit rakkautta. Sitä todellista.
Nimimerkki Eräs nainen ilmestyi muuten aikaisemminkin alulle panemaani ketjuun, erääseen lukijaennätyksiin tällä sivulla nostatettuun. Sattumaako?:)
Sen aiheena oli psykopaatti toiminnassaan, sellainen, joka oli tehnyt jakelupisteensä mm. rakkausrunopalstalle.
Suomi24:ssä ei taideta pitää väitteestäni, että Suomi24 yrityksenä joutuu toimimaan/ saa tai haluaa toimia samoilla välinpitämättömyyden periaatteilla, joilla yksittäinenkin psykopaatti toimii. Ikään kuin vasen käsi ei tietäisi mitä oikea tekee.
Sensaatioita hakien, niitä ruokkien, muiden muassa.
Alunperin kiinnitin huomiotani tiettyihin ilmiöihin. Kiinnitän edelleen. Jos nokkaisen, näköjään osuu. Suomi24 ei siedä, että sille puhuu sillä kielellä, joilla se puhuu käyttäjilleen?
Eikö sinua okseta koskaan se, mitä yrität syöttää lukijoillesi?
Kimppuuni on hyökännyt ainoastaan mainitsemani viisikymppinen nainen. Sellainen, jonka henkilöllisyyden sain selville. Ei siis mikään taruolento.
Ei okseta, sillä kirjoitan omasta näkökulmastani. En pelaa, en näyttele.
Silloin kun näen kirjoituksen, jolla tahallisesti pyritään loukkaamaan todellista henkilöä. Se pistää vihaksi.
liian herkkähipiäinen?
Onneksi hyökkäys ei ole kohdistunut sinuun fyysisenä kontaktina?
Silloin tällöin tulee mieleeni joku yritys ja sen työntekijä? Jos mieleeni tulisi nyt Suomi24 ja sen työntekijä, miettisin, miten riippuvainen työntekijä mahtaa olla yrityksestä? Miten paksusti samaistuu yritykseen, leimautuu yritykseensä niin kuin ruma ankanpoikanen joutseneen eräässä kuuluisassa toisessa sadussa?
Onko yritys yhtä kuin todellinen henkilö? Yksi todellinen henkilö?
Jotkut näkevät henkilökohtaisia hyökkäyksiä siellä, missä niitä ei ole, jotkut näkyvät hyökkäilevän avoimesti.
Ammattimaisuutta?
Tämä kyseinen ei fyysisesti hyökkää, mutta tietää henkilöllisyyteni. Kuten minäkin hänen.. Tämä nainen ei tyydy pilaamaan ihmisten elämää ainoastaan netissä, vaan myös todellisessa elämässä. Olen ollut henkisenä tukena yhdelle hänen kohteistaan.
Voin olla herkkähipiäinen, mutta syystäkin.. Tämä yksilö ylitti sietokykyni liian pitkäaikaisena puskista huuteluna. Jos se ei olisi ollut niin järjestelmällistä, tuskin vaivaisin ajatustakaan hänen suhteen. Sitä saa, mitä tilaa..
Eiköhän Suomi24:n maine ole jo tavallaan mennyttä? Paikka, jossa todelliset nettiaddiktoituneet mellastavat :).
Varsinainen puskarätkyttjä?
Sait mitä tilasit, sitäkö tarkoitit?
Niinhän me kaikki?
Melkoisen hyvä määre Suomi24:lle?
Mutta. Sanoisin, että joillekin ajoittainen "yhteydenpito" suomi24:ään ei ole merkki addiktiosta, vaikka siitäkin moisen huulen voi heittää.
Itselleni joskus tavallaan kuten ilmaiseksi tehty kämyinen työpäivä. Pitkä ja raskas lukea moista mellakointia, enkä yleensä selaile kuin muutamaa tiettyä sivua...
Vielä raskaampaa olisi yrittää järjestää laajaakin laajempi yleinen mielenosoitus... yritys sekin.
Kamalasti pitää haukuksi mielletyn haavoittaa, että jonkun henkilöllisyys pitää ihan esiin asti kaivaa?
Oletko kokeillut ruokkia sorsia pullalla? Ne ovat addiktoituneet kvaakattamiseen. Tukehtuisivat pullaansa?
Sain hänet kuin tarjoittimella ;). Kuten yleensä käy ihmisten, jotka liiaksi luottavat omaan onneensa ja jatkavat käytöstään liian pitkään.
Hän saa, mitä tilasi.. Korjauksena kommenttiisi..
Mainitsemani yksilö kyllä näyttää päivystävän täällä..
No, jaa.. Samalla kun kirjoittelen, mietin, mitä laitan päälle huomenna treffeille. Odotettavissa mukava päivä :).
noin yleisesti ottaen, tarjottimella tai ei:
"Voin olla herkkähipiäinen, mutta syystäkin.. Tämä yksilö ylitti sietokykyni liian pitkäaikaisena puskista huuteluna. Jos se ei olisi ollut niin järjestelmällistä, tuskin vaivaisin ajatustakaan hänen suhteen. Sitä saa, mitä tilaa.."
Korjauksena kommenttiisi.:)
Uusi muotti.. tuo kakspiste-tunniste/sekoite tänään?
Kenen onneen sitä muuten pitäisi luottaa, jos ei omaansa? Ja uskoa siihen mitä tekee tai on tekevinään.
Aiotko käyttää treffeilläsi tainnutuspistoolia?
Olisi siinä kuin syötävän hyvä tarjottimella?
Ei ole tarvetta :). Suhtaudun kuin ystävään.. Siis ei turhia paineita..
Kaksoispisteet ovat olleet tavaramerkkini jo pitkään toisella palstalla..
Hyvää yötä!
etta mina en kauttaisi tavaramerkkina kaksipistetta joka paikka, ei varsinkinkan tavarassa kun viittaa treffi, ellei olla tatualisointi tavarassa.
ollako sillon treffi menossa kun tavata ustava? us-ta-va? mennako oikea?
mina puhua kuvakieli, soomalainen ei ummarra selva soomi muutenko vaarin?
huva uo, kirjoitta mita kirjoitta, missa kirjoitta. kirjoittako se koko uo, kirjoitta se. aina joku taalla kirjoitta luhut tai pitka iltasatu.
"Juttelet" viisaita.
Harmi, että aloituksesi tullaan poistamaan, koska "Eräs nainen" esittää karkean väitteen yksittäistä ihmistä kohtaan. Ja taas kalahtaa...
Tää pitää kopsata, ennenkuin lähtee...
Kiitos!
näyttävät kaikki keinot olevan sallittuja.:)
Poistelemiseen olen perin juurin jo tottunut, "rakkain" ylläpito pitää siitä sille sopivissa määrin huolen.;D
Pitäisi perustaa uusi epäpoliittinen puolue puolueellisille: Suomi24:n Poistopoliitikot?
http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=11 3&conference=4500000000000409&posting=220000000281 71455#22000000028171455
puudelinsa ja rottweilerinsa
talutushihnassaan,
ne haukkuvat, silloin tällöin.
Se kokeilee useita lähestymistapoja.
Sitä on mielekästä lähestyä,
ikään kuin,
pitää näppinsä erossa siitä
henkilökohtaisesti.
Se ei pidä.
Todella hyvä kirjotus
linkkisi takanakin!
Tiedän, mistä puhut.
Olet vain niin älykäs,
että ihmiset hämmentyvät.:)
Jos kirjoittaisit myös vähemmän syyllistävästi,(vaikka sitä tietysti kohde on pullollaan; syyllisyyttä, jota ei tunne...) ehkä sitten tajuaisivat, ehkä jollainlailla peitellymmin
oman kokemuksesi kautta? En tiedä, miten sen selittäisin, mutta tuolla taidolla kirjoitat varmasti kuinka vaan.
Mutta hienoa jokatapauksessa, että puet nämä asiat sanoiksi.
t. Erään veneestä uiden rannalle päässyt
syyllistää? Eikä itse syyllistyä?
Suomi24:n mielestä hyvä kirjoitus on näillä sivuilla se, joka herättelee seurakunnan, oli sitten kyse mistä pervolahkosta tahansa?
Kunhan ns. keskustellaan asioista? Piilovihtuillaan ja viihdytään? :)
Ole hyvä, Suomi24!
hiljentyy.
Antaa tekstien, asioiden olla hetken,
tuottaa sille sen,
mitä se niistä tarvitsee,
minkä voi niistä hyödyntää
ennen kuin se heittää ne menemään.
Se ei voi olla laskelmoimatta.
Kai se silittää jonkun kättä,
ainakin sitä, joka sen syöttää.
Ruokkii sitä, joka sitä lyö.
Minä en tunne sitä,
mutta sen luoman, ylläpitämän
pahan kosketuksen minä tunnen.
Se ei herätä sympatiaa.
Se ei herätä kateutta.
Ihmetystä se herättää.
Se duunaa täällä oman vuoronsa,
juontaa juurensa luettavaksi, sivut.
Kuvittelee etäännyttäneensä,
jos sitä ei koske?
Se tuottaa sisältöä,
älyää, mölyää,
rienaa lahjakkuuttaan?
Se on ylpeä kuin piru itse -
”Itsetietoinen runoilija”
tai jotain muuta tarpeellista?
Jotain se on olevinaan,
ylitse jonkun toisen.
Se on kaikkitietävä,
ohjaileva, alentuva?
Se on kohtuuton,
johdonmukaisesti
epäjohdonmukainen –
tai päinvastoin.
Se yrittää kääntää
kaiken omaksi edukseen,
tahtoo johtaa, käyttää valtaa,
ylimystöön.
Se tietää paikkansa,
näyttää paikkaa toisille.
Se yrittää paikata
porsaan mentäviä reikiä,
sen on lievä pakko;
sehän tekee vapaaehtoisesti
yhteistyötä poliisin kanssa,
Pelastakaa lapset ry:n kanssa?
Se suojelee lasta ja
kehittää lisää portaalia
pedofiilin astua neitsyt,
välittäjän levittää huumeita,
auervaaran pettää nainen,
naisenkin toimittaa.
Se ohjaa teatteria,
esiintyy viattoman roolissa.
Sitä ei saa syyllistää,
sehän tekee vain työtään?
Se on kai hyvä myyrä.
Se puolustautuu sillä,
että on toinenkin puoli.
Korjaava ele.
Sen minä luulen tietäväni.
Sudet hymyilevät leveimmin,
kumartuvat lapsen ylle.
En tiedä siihen istutetuista opeista.
Sen minä tiedän,
että sekin oli jonkun lapsi.
Ja että hän on jonkun lapsi.
Aina jonkun lapsi.
Voisit kirjoittaa kirjankin tästä.
Sulla on sanat, HIENOA, uppoavaa tekstiä!
En ala kilpasille kanssasi.
Olet taitava!
Se ääntelee moninaisesti
kuin hyvin koulattu kuoro.
Mesoo kuin Huutajat,
ylistää kiivetessään falsettiin,
ohuesti, taktikoiden?
Niin se saa kirjoittajasta
enemmän irti, ilmaisesta huvista?
Ja jotta voi päästää jotakin,
jostakin irti -
sen pikkupirun myös itsessään?
Näkyä ja kuulua
häiritsevän taustakohun takaa.
sinulle Suomi24.
Mitä hyötyä, miten hyödytöntä?
Se jatkaa tästä, 24/7.
Jatkaisi muutenkin,
päivästä päiväänsä,
yöstä yöhönsä.
Niin kauan kuin
se pysyy suinkin pystyssä,
niin kauan kuin
yksikään kulissi ei kaadu.
Aamutuimaan
vuorella laella, siellä huipulla
oli ilma kai jo ohutta hengittää?
Täällä alhaalla, maan tasalla,
se oli sateen jälkeen raikas,
helppo hengittää.
Jokaisen satutetun kyyneleet
jo noroina painumassa
kliseiseksi kuvaksi
vellovasta, suolaisesta,
arvaamattomasta merestä.
Rannikkokaupungit
jylläävät sitä merta vastaan?
Suomi24 on saanut,
mitä on tilannut.
Mitä se on pilannut?
päivänvarjo,
yön se valvoo
yön varjoista ylösnousevaa -
se ei nouse taivaaseen,
helvettiinsä nousee -
ei se ole sen vapahtaja.
Sillä on tehtävää kaikiksi öiksi,
niin kauaksi aikaa
kuin yksikään kirjoittaa yötään.
Öisin sen pitäisi haravoida
mustuneet lehdet,
siivota sivut?
Ehkä se täyttää seksisivuja?
Öisin sen pitäisi
pitää silmänsä auki
ja sulkea ne.
Ehkä sen pitäisi
keskustella poikkeavien kanssa,
houkuttaa poikkeamaan
muillekin sivuille?
Sen pitäisi suojata sivustansa,
olla nukkumatta työnsä ääreen
ja nukkua yön yli.
Sillä se on tehtävä?
vaikuttaa siihen,
kutsuisin sen pois.
Pyytäisin nousemaan palliltaan,
päästämään irti.
Painamaan kasvonsa
aivan ruohonjuuritasoon,
aistimaan jälleen sen tuoksun ja
vilvoittavan kosteuden.
Kukaan ei erottaisi
hänen kyyneliään kasteesta.
Hän tunnistaisi kasteen?
Hän yksin,
nenä maassa.
Eikä vain kirjoittaisi siitä,
jokapäiväisestä tulikasteesta.
Mitä outoa siinä olisi?
Tai hänessä?
Se on oikukas kuin pirullinen nainen,
pikkuprinsessa, tai munaton mies.
Tuulella käypä.
Ja silti, miten miellyttämisen haluinen,
niiaa sinne, pokkuroi tänne,
kuin olisi alkanut pelätä sitä,
miten sille itselleen käy,
tuulen huuhtoma takapuoli vain vilkkuu,
kun se touhuaa omiaan.
Vielä äsken se oli varma,
että se oli hyvä siinä,
mutta aina on jonossa tulemassa joku,
joka uhkaa, on parempi vaihtoehto.
Sellaiseen vaihtoehtoiseen elämään
sillä ei ole varaa -
mennä rähmälleen.
Takaisin ruohonjuuritasolle.
Mediamaailma on murroksessa,
kilpailu kovenee,
sen pitäisi pystyä tuota parempaan.
Kun se jyrätään,
laittuu myös tuoksuva ruoho.
entäs sitten, pysymmekö enää mukana ? heiii...