Olen 25 vuotias nuori opiskeleva nainen.Elämäni muuten kohdallaan paitsi että sähkölaitteet puhuvat minulle.En pysty enää olemaan missään.Pitääkö tästä lähteä pystymetsään jossa ei sähköä ole?Lääkäriin en kehtaa mennä.Voiko joku auttaa?
Sähkölaitteet puhuvat minulle!
Aivan kauhuissani!
101637
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 10
Vanhimmat
Sähkötekniikkaa tuntevia ihmisiä on vaikka kuinka paljon. Puhu vaikka sähkölaitteita korjaajan kanssa. Hän pystyy pian tutkimaan, millaista se sähkölaitteiden puhuminen on. Se selvittäisi, onko sinulla todellista herkkyyttä sähkölaitteiden suhteen, vai onko se mielikuvituksen kepposia.
Sähköyliherkkys on ihan tosi juttu ja ei ilmetessään mikään ihan pikkujuttu. Lue lisää esim. Kauneus ja Terveys -lehden numerosta 5/2003. Siinä oli paljon faktaa ja mm. ehkä tarpeellisia yhteystietoja. Kannattaa kyllä mennä lääkäriin tutkituttaan itsensä, mutta ei kannata säikähtää, jos lääkäri alkaa etsiä vikaa pään sisältä. Jotkut ei nimittäin usko sellaista tautia kun sähköyliherkkyys olevan olemassakaan. Vaihda vaan lääkäriä ja jatka niin kauan, että löytyy joku joka haluaa auttaa. Tsemppiä! :)
Sähköyliherkät eivät ole voineet koskaan havainta kenttiä altistuskokeissa. Kyseessä on psyykkinen häiriö, todennäköisesti puhkeamassa oleva skitsofrenia tms. Hoitoon mars ja lääkkeille!
Nykyään on "olemassa" paljon sellaisia sairauksia joihin ei menneinä vuosikymmeninä uskottu. Esimerkiksi erilaiset oppimisvaikeudet, joita nykyään diagnosoidaan ja osataan käyttää soveltuvia opetusmenetelmiä. Ennen ne lapset vaan luokiteltiin tyhmiksi. Neurologiasta yms. ihmiskunta oppii kaiken aikaa lisää.
Itse olen taipuvainen uskomaan sähköyliherkkyyteen, vaikkei kokemusta sen oireista olekaan. Mutta poistetaanhan sähköllä esimerkiksi ihokarvoja, heikko sähköimpulssi tappaa karvan juurineen ja tuhoaa karvatupen. Sähkö saa myös isonkin (esim reisi, vatsa)lihaksen supistumaan ihan silmin havaittavasti, siis nämä uudet kehonmuokkauslaitteet. Ja vahvempi sähköisku tunnetusti tappaa. Sähkö ei siis voi olla kovin terveellistä? Rytmihäiriöiden yms. vaaran vuoksi näitä edellä mainittuja karvanpoisto tai lihastentreenauslaitteitakaan ei suositella raskaana oleville tai sydänoireista kärsiville.
Ja noista sähkö yms. kentistä vielä... kun kännykässä on pitkä puhelu kesken, se "kenttä" on todella aistittavissa, se tuntuu puutumisena, kuumotuksena, pistelynä. Ja kännykän säteilyäkin on nykyaikana tutkittu, vaikkei se nyt tähän liitykään...
Esimerkiksi jos menen suurien voimavirta lankojen alitse niin kaikki ihokarvat nousevat pystyyn. Jos seison alla 5 miúuttia, niin rupeaa erään sorttinen hiirien juoksu päälaessa leviten alas.
Samoin kun istun tässä koneen edessä rupeaa poskissa piriseen ja puutumaan iho. En voi katsoa telkkaa lähempää kuin kolme metriä. Kännykän käyttö on melkein mahdotonta, kun saan lievää päänsärkyä joka käytön yhteydessä. Olen kokeillut kuulolaitetta ei näytä auttavan.
En ole ennen asiaa miettinyt, mutta tuntevatko kaikki ihmiset sen kännykän kentän? Vähänkin pitemmän puhelun aikana alkaa kuumottaa ja pistellä ja tuntuu eräänlaista väreilyä sen kännykän ympärillä. Käsi ja kännykän puoleinen puoli päästä jollain tavalla puutuu.
Olen pitänyt sitä täysin normaalina teknisenä juttuna ja ajatellut että niin tapahtuu kaikille... Mutta onko näin?
"Matkapuhelinten säteily ei ihmis- ja eläinkokeissa osoittautunut vaaralliseksi"
- Savon Sanomat 17.10.2003
Lisäksi tutkimuksen mukaan sähköyliherkiksi itsensä kokevat eivät tutkimuksissa tienneet milloin kännykkä on päällä ja milloin ei (kännykkää pidettiin pussissa koehenkilön korvalla).
Jos on todellakin onnistuttu tekemään tutkimus että ihmiset eivät tunne kännykän päällä oloa, niin siinä tapauksessa tuo mun kännykkäni on omituisen vaarallinen romu...
Varmaan siinä tutkimuksessa käytettiinkin uusia (ja ehjiä) kännyköitä tuloksen varmistamiseksi. :)
Hei!
Haluaisin kamalasti tietää, mitä ne sulle sanoo? Mulla on itselläni enemmänkin sellainen ongelma, että itse puhun sähkölaitteille. Varsinkin tietokoneelle sanon rumia sanoja, jos se takkuilee!
Mutta ihan tosi, mitä ne puhuu?
Mua kiinnostaisi noin yleisemminkin ihmisten kokemukset tuollaisista asioista. Missä menee se raja, jolloin esineet alkaa puhua tms.? Siis onko täysi varmuus omassa mielessä siitä, että se ääni ei olekaan oma ääni... tai oma ajatus... tai ajatus ylipäätään, että se on todellakin kuuluva ääni? Eli kuinka selvää se puhuminen on, millaisissa tilanteissa sitä tapahtuu jne.? Itse sanoisin että mä olen onnistunut pitämään sen rajan, että en kuule enkä näe... mutta tietyissä tilanteissa, ns. laukaisevista tekijöistä riippuen, joudun silloin tällöin miettimään näitä asioita... Oletko miettiny että esim. väsymys, pelko, omat ajatukset, alkoholi tm. vaikuttaisi näihin kokemuksiin?