Työpöydän valokuvastasi tulen löytämään hymysi ja herkän sydämesi.
Opimme tietämättä, ja huomenna kenties päivä on kirkkaampi ja minun täyty valehdella kun sanon että kaikki on hyvin, sanoa kyllä kun haluan sanoa ei?
Asut minussa joka päivä. Ikkunastani näen jokaisen sinun piirteesi,
jokaisen epävarman askeleesi, kadotettu piirroksiin, jota koroillasi teit.
En enää pystyy kuvittelemaan päivääni ilman sinua.
Tunnen silti kyvyttömyyttä saavuta sinua. Kaikki voima mitä teen sen > eteen eivät riitä , kaikki mitä luon ovat asioita mistä pidät mutta sinä haluat yhä enemmän...
Sinä haluat ja vaadit minulta kenties mahdottomia asioita?
Olen ajatellut tulla eteesi. Puhua silmillesi jotka raiskaavat minun vaistojani , tuntea kiihkeän suudelmasi,
ottaa kädestäsi kiinni ja sanoa että olet tunteeni tavallisin mutta tärkein tunne, Rakkaus;
ja sen jälkeen haluan juosta karkuun ja hypätä tästä kuilusta jossa nyt olen.
Voitko kaivata minua jos en ole täällä? Miksi?
Tule puuttumaan todellisia kehuja, kuten: olet haaveilijan ravintoani!! –
tulet huomaamaan ehkä, etteivät kakki ihmiset kuuntele sinua yhtä huomaavaisesti kuin minä, vaikka olen tällainen levoton? sielu? Mitä sillä on merkitystä?
Ei puuttuu minulta hetkiä, jolloin kuvittelin valtavia muuria meidän välillemme, säilyttyinä muiston luolassa,
on parempi kirjoittaa ne, ettei kukaan unohda kaikki, mitä olit ja olet edelleen minulle niin lyhyessä ajassa , niin täynnä tunteita ja rakkautta
Opimme tietämättä, ja huomenna kenties päivä on kirkkaampi ja minun täyty valehdella kun sanon että kaikki on hyvin, sanoa kyllä kun haluan sanoa ei?
Asut minussa joka päivä. Ikkunastani näen jokaisen sinun piirteesi,
jokaisen epävarman askeleesi, kadotettu piirroksiin, jota koroillasi teit.
En enää pystyy kuvittelemaan päivääni ilman sinua.
Tunnen silti kyvyttömyyttä saavuta sinua. Kaikki voima mitä teen sen > eteen eivät riitä , kaikki mitä luon ovat asioita mistä pidät mutta sinä haluat yhä enemmän...
Sinä haluat ja vaadit minulta kenties mahdottomia asioita?
Olen ajatellut tulla eteesi. Puhua silmillesi jotka raiskaavat minun vaistojani , tuntea kiihkeän suudelmasi,
ottaa kädestäsi kiinni ja sanoa että olet tunteeni tavallisin mutta tärkein tunne, Rakkaus;
ja sen jälkeen haluan juosta karkuun ja hypätä tästä kuilusta jossa nyt olen.
Voitko kaivata minua jos en ole täällä? Miksi?
Tule puuttumaan todellisia kehuja, kuten: olet haaveilijan ravintoani!! –
tulet huomaamaan ehkä, etteivät kakki ihmiset kuuntele sinua yhtä huomaavaisesti kuin minä, vaikka olen tällainen levoton? sielu? Mitä sillä on merkitystä?
Ei puuttuu minulta hetkiä, jolloin kuvittelin valtavia muuria meidän välillemme, säilyttyinä muiston luolassa,
on parempi kirjoittaa ne, ettei kukaan unohda kaikki, mitä olit ja olet edelleen minulle niin lyhyessä ajassa , niin täynnä tunteita ja rakkautta
Vastaukset 1
Vanhimmat
' Olen ajatellut tulla eteesi. Puhua silmillesi
jotka raiskaavat minun vaistojani, tuntea
kiihkeän suudelmasi '
kuin koko runosi.
Koskettavan kaunista.