Helsingin Sanomien yhdessä tämän päivän artikkelissa väitettiin, että tytöt tykkäisivät ns. pahoista pojista. Itse saatoin huomata tämän yläasteaikana, kun kenties pahimman kiusaajani vierellä oli aina yksi tai useampi tyttö kun näin hänet. Artikkeli väittää myös, että pieni tuhmuus voisi hyödyttää miestä seksielämän suhteen. Kyseisessä artikkelissa ¨pahuuteen¨ on liitetty ns. musta kolmikko, johon kuuluu pakkomielteinen narsismi, impulsiivinen, jännityshakuinen ja tunteeton psykopatia sekä moraaliton machiavellismi.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pahoilla pojilla on vientiä/1135237381696?ref=msn
Yksi kommentoija heitti artikkelia koskevassa keskustelussa, että ¨kun paha poika satuttaa naista, tämä itkee jonkin aikaa jonkun kiltin pojan vierellä kunnes taas uusi ¨pahis¨ saapuu kuvioihin.¨ Artikkelin sanoma tuntuu lähinnä antavan meille miehille ¨syyn¨ haukkua naisia, mutta viisaampaa kuin suora haukkuminen olisi vielä kerran pohtia, miten asia on naisten kannalta.
Voi olla monia syitä siihen, ettei ¨kilteillä¨ pojilla ole yhtä paljon vientiä. Uskon kyllä että monet sisimmässään pitävät mukavista ja kilteistäkin (vai olenko väärässä), mutta voi olla että tällaisten ¨hauskojen ja mukavien¨ populaatio on vähäisempi kuin ¨pahojen.¨ Ja kun meillä murrosikäisillä tai nuorilla ovat muutenkin seurusteluaikeet vielä suht. uusia juttuja, voi olla että vaikka tyttö pitäisikin kilteistä yksilöistä, haluaa hän kuitenkin tavalla tai toisella kokeilla seurustelua jonkun kanssa. Ja jos sellaisia hiukan ¨pahoja¨ poikia on tarjolla enemmän kuin kilttejä, tulee helpommin valittua lähiseudulta joku ¨paha¨ kumppani, etenkin jos kriteerit parin suhteen eivät ole kovinkaan tiukat.
Kommentteja ja lisäpohdintaa otan mielelläni vastaan molempien sukupuolten edustajilta.
http://www.hs.fi/ulkomaat/artikkeli/Pahoilla pojilla on vientiä/1135237381696?ref=msn
Yksi kommentoija heitti artikkelia koskevassa keskustelussa, että ¨kun paha poika satuttaa naista, tämä itkee jonkin aikaa jonkun kiltin pojan vierellä kunnes taas uusi ¨pahis¨ saapuu kuvioihin.¨ Artikkelin sanoma tuntuu lähinnä antavan meille miehille ¨syyn¨ haukkua naisia, mutta viisaampaa kuin suora haukkuminen olisi vielä kerran pohtia, miten asia on naisten kannalta.
Voi olla monia syitä siihen, ettei ¨kilteillä¨ pojilla ole yhtä paljon vientiä. Uskon kyllä että monet sisimmässään pitävät mukavista ja kilteistäkin (vai olenko väärässä), mutta voi olla että tällaisten ¨hauskojen ja mukavien¨ populaatio on vähäisempi kuin ¨pahojen.¨ Ja kun meillä murrosikäisillä tai nuorilla ovat muutenkin seurusteluaikeet vielä suht. uusia juttuja, voi olla että vaikka tyttö pitäisikin kilteistä yksilöistä, haluaa hän kuitenkin tavalla tai toisella kokeilla seurustelua jonkun kanssa. Ja jos sellaisia hiukan ¨pahoja¨ poikia on tarjolla enemmän kuin kilttejä, tulee helpommin valittua lähiseudulta joku ¨paha¨ kumppani, etenkin jos kriteerit parin suhteen eivät ole kovinkaan tiukat.
Kommentteja ja lisäpohdintaa otan mielelläni vastaan molempien sukupuolten edustajilta.
Vastaukset 11
Vanhimmat
niin kuulukohan tämä nyt ihan tälle palstalle?
kuitenkin siinä oli jotain ¨rakkauteen¨ liittyviä asioita, joihin minulla ei ole mitään lisättävää. aloitusviesti on kerrankin ¨täydellinen¨!
Itse katsoisin tämän ainakin kuuluvan ylipäänsä nuorten keskustelualueelle. Tavallaan tämä aihe ehkä voisi sopia sekä aikuistumis- rakkaus- että pohdintapalstalle. Olet kuitenkin hyvällä kannalla siinä suhteessa, että yleensähän täällä lähinnä jaetaan kokemuksia seurustelusuhteista, mutta koska tämä aihe kuitenkin on sidoksissa parinvalintaan, päätin kirjoittaa sen tänne. Ja jos syntyy kovin isoja riitoja tekstini paikasta, voin siirtää sen toiselle paikalle.
Yläasteikäisestä 18-vuotiaaksi saakka pahat pojat kieltämättä viehättivät minua, vaikka olinkin itse "kiltti tyttö". Varmaan niiden jännitys kiehtoi ja tuntui tuovan "seikkailua" elämään, jos oli muuten tylsää. Lisäksi jostain syystä pahiksilla oli siihen aikaan paljon suurempi taipumus ihastua muhun kuin kilteillä pojilla.
Yhden tälläisen pahiksen aluksi torjuin, koska mulla oli jo jalkapalloa pelaava ihastus silloin kun ko pahis tuli kysymään sen kuuluisan teinien käyttämän: "Alaksä olee mun kaa?" Pahis ei kuitenkaan luovuttanut, aluksi kävi kysymässä toisen kerran uudelleen ja torjuin sen jälleen.
Sitten se kuitenkin muutti taktiikkaansa: se ei enää kysellyt suoraan vaan rupesi moikkailemaan ja kyselemään kuulumisia. Lopulta se rupesi esittämään mulle koulun jälkeen pyörätemppuja, ja niiden aikana huomasin itsekin ihastuneeni siihen toden teolla.
Koitin kieltää itseltäni ihastumisen viimeiseen asti, mutta en enää kovin kauaa pystynyt kieltämään sitä, koska tunsin sen niin vahvasti pahiksen tullessa taas luokseni. Se jotenkin lämmitti mieltäni. Jätkä osoittautui kuitenkin pian täydeksi kusipääksi vaikka olikin siinä iskemisvaiheessa koittanut esittää niin mukavaa ja sai mut vaan voimaan huonosti.
Ilmeisesti siis pahiksia vain innoittaa se, jos tyttö ensin sanoo muutamaan otteeseen ei, ja pahikset eivät usko kertatorjuntaa... Se sinnikkyyskin voi olla yksi osatekijä siihen, miksi pahikset saavat paljon tyttöjä. Pahis vain jatkaa piiritystä ja ovelia iskuyrityksiä juuri siihen, kenet haluaa, mutta kiltti poika useimmiten luovuttaa saman tien jos tyttö sanoo, ettei kiinnosta.
Sitten olen myös langennut hiprakassa sänkyyn erään toisen pahan pojan kanssa. Silloin nousuhumalassa tuntui, että ko pahiksen suora tyyli kiehtoi, kun oli kyse nimenomaan seksistä. Koska siihen aikaan mielestäni seksistä puhuttaessa piti olla sopivan tuhman vihjailevat puheet käytössä, ei ujoa. Tykkäsin siis suorasta meiningistä, itse asiaan vaan.
No ko jätkä oli myös paskiainen. Ei sen takia, että kyse oli vain tuosta yöstä, sillä olihan se aika arvattavissa jos hiprakassa sänkyyn menee. Mutta sen takia, että kun hommat eivät ihan heti ottaneet onnistuakseen (oli mun eka kerta, se oli siis syynä siihen), tyyppi samantien suuttui mulle asiasta.
Ja todella nyt kun asiaa ajattelen, tajuan tehneeni tuon "itkee kiltin pojan olkapäätä vasten" -jutunkin. Se tapahtui juuri tuon pahan pojan kanssa kokemani seksikokeilun jälkeen, kun kerroin tuosta jutusta mesessä kiltille, musta juuri ennen tuota tapausta kiinnostuneelle pojalle. Poika koittikin vähän lohdutella... Mutta nyt kun asiaa ajattelen, olin aika itsekäs siinä tapauksessa, koska tuo kiltti poika oli tavannut mut hieman aiemmin ja olisi ollut kiinnostunut tapaamaan jatkossakin, mutta mä en ollut piitannut koska siihen aikaan se oli tuntunut "liian pehmeältä." (en tietenkään sanonut sitä syytä suoraan, en sentään halua loukata ketään, näytin vain eleilläni etten ollut innostunut) Ja siis typerää, että nyt menin lohduttautumaan juuri tälle kiltille pojalle tuon pahiksen tekosista.
Vieläkään en kuitenkaan suostunut uskomaan että valtaosa pahiksista olisi aika lapsellisia kuspäitä ja aivan vääränlaisia mulle, koska edelleen niiden jännitys kiehtoi.
Menin sitten treffeille erään suht kelvottoman tyypin kanssa - ja mitäs se teki: no väitti että sillä olisi rahat lopussa ja sen takia kinusi mua maksamaan drinkkinsä. Seuraavalla viikolla kuitenkin kertoi juuri tilanneensa tietokoneen osia 600 EURON arvosta... Ei siis kuulostanut olleen kovin auki tuohon aikaan, koitti vaan hyötyä musta rahallisesti. Juu ja siis, emme jatkaneet tuosta eteenpäin, mainitsen vaan ettei tuu väärinkäsitystä.
Tuon jälkeen olen oppinut kantapään kautta, etteivät pahikset todellakaan oo mun juttu. Olkoot kuinka jännittäviä tai kiehtovia tahansa.
Nyt muistelenkin kaiholla yhtä ranskalaista jätkää vuosien takaa ajalta, jolloin olin 16-vuotias. Sen mulle lopuksi jättämä viesti oli hyvin romanttinen, mutta romanttisuudessaan myös liikutti mua hyvin paljon. Se viesti merkitsi mulle todella paljon. Ko. ranskalainen on kiltti, ei polta, ei harrasta yhden illan suhteita eikä edes juo, mutta on kuitenkin hyvännäköinen ja puoleensavetävä, harrastaa urheilua ja tykkää muuten juhlia vaikkei juokaan. Juuri sellainen mies taitaisi sittenkin olla mulle se sopivin, mutta valitettavasti se on nyt näiden vuosien jälkeen jo varattu. Mutta ainakin nyt tiedän, että sentyyppinen mies olisi varmaan mulle omiaan.
Aika monella naisella tuo pahojen poikien ihailu liittyykin eniten nuoruuteen. Osan mielipide muuttuu sitten aikuistuttaessa. Tietenkin on myös monia naisia, jotka jatkossakin haluavat vain ja ainoastaan pahan pojan... Mutta on myös niitä, jotka oppivat millaisia ne ovat, eivätkä enää kypsempinä viitsi tuhlata niihin aikaansa tietäen jo, mikä on pahisten tyypillinen käytösmalli.
Eräs kaverini kertoi pitävänsä herrasmies-pahiksista, mutta mielestäni sellaisia ei ole olemassakaan, joten en oikein tajunnut hänen pointtiaan...
Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että ¨pahis¨ onnistuu usein ihastuttamaan tytön osoittautumatta kuitenkaan myöhemmin tytön luonteeseen soveltuvaksi pariksi.
Riippuu tietenkin tapauksesta, mutta oma johtopäätökseni on, että ¨pahiksen¨ iskemistaktiikka näyttää viehättävän, ja että kiltin pojan rehellisyys koetaan tylsänä. Tämäkin toki riippuu ¨pahiksesta¨ ja tytöstä, mutta voi toisaalta olla, että kun murrosikäisenä ei ehkä vielä etsi ns. ¨ikuista rakkautta,¨ voi pojan ¨pahuus¨ tuntua kiehtovalta, vaikka pojan itsestään näyttelemä mukavuus voikin lopulta osoittautua vain näyttelyksi.
Ns. kiltit pojat ovat taas rehellisiä, eivätkä samalla tavalla yritä ertyisemmin tehdä vaikutusta kuten ¨pahikset.¨ Mutta voi sitten olla, ettei ¨pahis¨ todennäköisesti olisi yhtä hyvä lasten isä kuin kiltti. Ainakin kiltti on rehellinen ja luotettava, mutta ¨pahis¨ kiehtoo etenkin nuoruudessa usein enemmän.
Totta kai sellainen joka tavalla tai toisella on jollain lailla ¨karismaattinen¨ ja osaa karua luonnettaan peitellen iskeä taidokkaasti, saa usein vierelleen naaraspuolisen ihailijajoukon. Ns. ¨oikeasti¨ luotettavaa ja rehellisempää voi olla siten vaikeampi löytää, jos sisintään peitteleviä ¨pahiksia¨ on paljon liikkeellä. Ehkä ¨pahikset¨ saattavat vetää puoleensa juuri sen tähden, että he osaavat niin näyttävästi ja taitavasti esittää mukavaa.
Kiltit pojat taas eivät tunne erityistä tarvetta tuoda esiin ¨mukavuuttaan,¨ koska ovat sisimmältään sellaisia. Fiksuimmat heistä tajuavat, että turha esittäminen on vain silkkaa valehtelemista itselleen ja samalla myös toisen osapuolen huijaamista.
Juuri noin se omalla kohdallani meni. Vieläkin käy aina välillä mielessä ajatus että: "Voisihan olla jännittävää törmätä johonkin pahaan poikaan", mutta nykyisin se on vain ajatuksella leikittelyä, enää ei paha poika oikeasti kiehdo siten kuin alle 18-vuotiaana.
olt nyt?
Eli ei tuosta ole kuin vuosi- pari kun ajatukset olivat vielä ihan toisenlaiset. Mutta varmaan mielenmuutos johtuu aika paljon noista huonoista kokemuksistakin. Toisilla vaan kestää oppia kokemuksistaan kauemmin (menihän mullakin 3 kertaa) ja jotkut vaan eivät ota oppiakseen koskaan. Siis niissä tapauksissa, joissa pahat pojat eivät vaan sovi ko. naisille ja satuttavat heitä.
En tiedä oikein, mutta koulussa kiinnittää huomion aina ensimmäisenä pahaan poikaan joka ns. huutelee tai kiusaa muita välitunnilla. Kiltit jäävät ehkä unholaan, koska niitä ei huomaa.
Kilttejä poikia vaan, ei yhtään pahiksia, kiitos.
Itse olin 15, kun ihastuin päätä pahkaa 17 vuotiaaseen pahikseen. Tämä pahis taisi huomata ihastukseni kerran eräissä kotibileissä ja tuli juttelemaan minulle, pyysi juomaan oman porukkansa kanssa jne.
Kerran hän sitten kylillä ollessamme laittoi hiuksiani korvieni taakse ja puraisi korvaani hellästi, ja suukotteli niskaani. Leijailin ihan pilvissä, ja siinä sitten päädyimme nuoleskelemaan. Myöhemmin menimme heille, ja heillä ei ollut ketään kotona. Siinä sitten kännissä päädyin sänkyyn hänen kanssaan. Vaikka ensin selittelin, että "olen neitsyt ja en vielä haluaisi." Pahis siinä sitten, että "ei se mitään, se tuntuu varmasti molemmista hyvältä." Kuitenkin päädyimme sänkyyn.
Aamulla herätessäni tämän vierestä, hän sanoi vain tylysti, että "eikö molemmat nyt saaneet, mitä halusi?" Ja, että "mee nyt kotiis, katotaa mitä täst seuraa" Olin hämilläni, ja sain vain änkytetyksi "okei". Ajattelin, että siinä se nyt sitten oli, tais loppua tääki juttu, ja olin ihan maassa. Kuitenkin kyseinen pahis suuteli minua vielä, ja ovella löi minua perseelle.
Käsitin silloin tämän siten, että tätä vielä kiinnosti.
Parin päivän päästä näimme sattumalta puistossa, molemmat olimme vain siitä ohikulkumatkalla omien kavereiden luokse. Olin iloinen nähdessäni tämän, tulisesti kun olin ihastunut(ellen jopa rakastunut). Moikkasin, ja sain hymyn ja nyökkäyksen vastaukseksi, pahis meinasi jatkaa matkaansa, kunnes pysäytin tämän matkan. Kyselin kuulumisia, ja että milloin voitaisiin nähdä. Pahis siihen: "No nythä me nähää, ja mul o muute kiire. Moikka, nähää jos sattumalt nähää.." Hän jatko matkaasa, ja mä jäin siihe, ja aloin itkee. Juoksin kotiin.
No seuraavana viikonloppuna olin kavereiden kanssa taas yhdissä kotibileissä, ja siellä oli taas tämä pahis. Hiprakassa tämä pahis tuli juttelemaan, ja alkoi taas suukottelemaan kaulaani. Taas kerran olin taivaissa, en tajunnut, että hän leikkii tunteillani. Menimme makuuhuoneeseen, ja noh, taas kerranhan se tapahtui, mutta sänkypuuhien jälkeen molemmat menivät takaisin bilettämään, ja halailimme ja nuoleskelimme siinä.
Bileitten jälkeen pahis soitti, ja kysyi, että koska voitaisi nähdä. Näimme puistossa, ja ensin hän suuteli mua pitkään, ja sitten kysyi, että oisko mulla rahaa tai tupakkaa. Sanoin, että "rahaa on, muttei tupakkaa, koska poltan vain kännissä" Noh, hän onnistui pummaamaan multa 20 €, muka lainaksi. No koskaan en rahoja takas saanu, mutta olin liian sokea ihastumiseni takia tajutakseni, että se ei niitä koskaan antais takas. Tapailua jatku joku kaks viikkoa, siinä ehti olla sänkypuuhia ja koulusta lintsaamista vain sen takia, että pahis halusi, että tulisin juomaan hänen kanssaan.
Parin viikon päästä pahis ilmoitti, ettei sitä kiinnosta. No sitte taas itkin ja itkin.
Kunnes taas seuraavissa kotibileissä, jotka oli parin viikon päästä, meillä oli taas juttua.
Mutta sen jälkeen, pojasta ei kuulunu mitään.
Noin kuukauden päästä näin sattumalta pahiksen seuraavan kerran. Kauhistelin, sillä pahiksella oli huulessa muutama tikki ja silmä mustana. Se oli ollu ruotsis melkee kuukauden, ja oli jääny pahoihi velkoihi jollee miehelle, ja sit sen miehen kaverit oli tullu kiristämää sitä, ja ku se ei ollu saanu rahoi, ni ne oli sit hakannu sitä. Pahempaa ei tapahtunu, koska pahiksen pari kaverii oli sattumalt ohikulkumatkal, ja tää pääs karkuu. Varas liput mahollisimman pian lähtevää laivaa Suomee.
No siinä istuttii penkil, ja mä lohduttelin sitä.
Se vaikutti jotenki erilaiselt,oli aika allapäin.
Nähtii sit seuraavaan iltaan rannal, ja juteltii.
Sit mun oli pakko kertoo sille, koska must tuntu, et pakahdun kohta, jos en kerro. Kerroin, että rakastan sitä iha hirveesti, enkä voi sille tunteelle mitään.
No tän pahiksen ilme vakavoitu, ja sit se alko nauraa. Sano, ettei usko rakkautee. Vinkkas silmää, ja sano, että "pitää lähtä, morjes."
Jäin sitte siihe rannalle itkemään.
Kulu pari päivää, etten nähny pahist, kunnes sain tekstarin siltä, mikä meni jotenki tällee: "En tiiä mitä tekisin, kaikki romahtaa ja mul on paha olla. Tuu mun kodin kerrostalon katolle" No lähin sitte sinne äkkiä. Siel se istu, ja täl kertaa sil oli nenäs ruhjeit, joku oli taas lyöny sitä. Se alko heti selittää jtn, että "Mä myönnän sen nyt, oon riippuvaine tupakkaa, en pysty olla juomatta parii viikkoo, joka viikonloppu pakko juoda. Tätä sä et tienny, mut pössyttelen pilveeki. Mä oon vähä velois aina, en tiiä mite koht käy. Ja ku sä tulit, meni juttui sekasi, mua pelotti, et jos joku noist jätkist näkee sut mun seuras, ne voi kiristää mua sulla, et ne hakkais sut. Mä en osaa luottaa naisii oikee, kerran rakastuin vuos sitte yhtee tyttöö, joka sit petti kuukauden pääst, ja mä vihaan sitä vieläki. En kestä pettämist ja mun sydän kai murtu tai jotaa. En yleensä osaa puhuu mun tunteist, mut must tuntuu, etten koht enää kestä. Pakko myöntää, että rakastan sua iha helvetisti, niin että sattuu. Mut mua pelottaa, että sä petät, että joku satuttaa sua. Että ei täst voi tulla totta."
Olin aika sanaton eka. Mut sit juteltii, ja mä lohdutin tätä "pahista". Aattelin, että oon saanu esille siitä jotain, mitä iha kuka tahansa ei voi saada. Siinä sitte halailtii ja muuta.
Mentii sen huoneistoo, ja sit lähinki kotii.
Seuraavaan päivään se pyys kahville. Tietty menin, ja se kysy, että rakastanks mä sitä oikeesti. Vastasin, että rakastan enemmä ku uskotkaa. Siinä sitte kulu päivii, ja oltiin yhdessä, seurusteltiin. Sil oli niitä ongelmiaan ja velkoja, mut se etti duunii, ja alettii ratkoo yhes sen muita ongelmia.
Nyt olen 17, ja "pahis" 19. :)
Ollaan vieläkin yhdessä, ja voin sanoa, että oikein kesytin tämän. Vieläkin se juo ja polttaa, mutta käy duunissa, eikä ole veloissa.
On sillä vieläkin se pahiksen pilke silmäkulmassa, mutta mulle se on tosi hellä, ja rakastaa kovasti. Eli tarkoitan, että on sillä vieläki "pahiksen maine", kuten sen kavereilla, mutta se on yhden naisen mies. Voin sanoa olevani onnentyttö, kun tapasin "pahikseni". Pahiksenki sisälläki piilee pieni pehmis ;)
pahikset kiinnosti koska
1. ne on aina äänessä, esillä, esittämässä ja hiljaiset jää huomamatta
2. ne uhoilee ja vaikuttaa vahvemmilta (mikä on vain valheellista ulkokuorta) joten on "turvallista" samaistua "voittajien" puolelle
3. ne on itsevarmoja ja niiden kautta voi saada korviketta omalle epävarmuudelle
vasta kun oma itsevarmuuteni kehittyi, aloin huomata ettei oikeasti vahvojen kundien tarvitse esittää mitään