kun "joudun" maksamaan lapseni ruuasta ja vaatteista, kun "joudun" ottamaan vastuuni lapsen toisena huoltajana ym. Välillä on kun puhuisitte jonkin inhottavan asian maksamisesta, jokin vastenmielinen ja v-mäinen juttu kun pitää maksaa lapsen elatus ym! Minä ainakin maksan mielelläni elareita, koska kyse on minun omasta LAPSESTANI jonka hyvinvointia ja elämistä haluan tukea, ottaa vastuuni ja huolehtia että hänellä on kaikki tarvittava. Laskut ovat perseestä, mutta minusta ei voi elareita verrata siihen ja valittaa kun menee taas rahaa. Minulle lapsi on kyllä tärkeämpi kuin raha ja ei tulisi mieleenkään marista siitä että lapsella on leipää pöydässä!
Miksi täällä tapellaan rahasta?
..........................
14523
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
minä mielummin näkisin lapsia useammin kuin maksaisin sille petolliselle akalle. Teki kuitenkin tylysti minulle. Petti, vei lapset minulta ja rajoittaa meidän näkemisiä viimeiseen asti. Minulla ei sananvaltaa mihinkään.
Tollasia ikäviä, ymmärtämättömiä äitejä on. Lapset kuitenkin syövät ja kuluttavat, vaikka ex olisi kuinka hankala. 130-150 euron elari on normi ja ok. Jos elari pienempi, kunnalta saa loput. Jos isompi (20% tapauksista) etä hyvätuloinen tai hyvätahtoinen. Ikävää rahasta tappelu ja marmatus, mutta vielä ikävämpää lasten tapaamisten hankaloittaminen. Jos lapsi kävisi etän luona, söisi ja kuluttaisi sielä esim. 6 päivää kuukaudessa. Olisi lähillekin 20 % nousu elareihin. Luonnollisissa tapaamisissa etä hankkii harrastusvälineitä, vaatteita, lahjoja. Mutta kun katkeruus voittaa lapsen tarpeet, tavaraa tärkemmän läsnäolonkin.Niin voi jumittaa viimeiseen asti, ettei etä näe laspia. Kostoa, kostoa.
Itse olen myös pienipalkkainen yyhoo ja saan minimit kunnalta. Vanhempi on jo 17 eikä saa lapsilisää, opintotukea hän toki saa ja 159 kuussa.
Itse saan aina vapautuneen ja onnellisen olon kun ajattelen että elintasomma on kuitenkin maailman mittapuulla mitattuna hyvä.
Mieti millaista olisi olla yyhoo vaikka venäjällä, Romaniassa , afrikassa tai jossain arabimaassa jossa perheesikin sinut hylkäisi jonkun muka häpeän takia.
Ei sinun tarvitse aamulla lähteä vettä hakemaan tai kantaa lapsia selkäpussissa pellolla. Näitäkin naisia on maailma väärällään.
Ajattele vaikka Afganistanin sotaleskiä joilla on monta lasta ja vanha kulttuuri kuristamassa ja estämässä vaihtoehtoja. Kaapuakaan on vaikea jättää poi jos sen tehtävä on kuitenkin viestiä kunniallisuudesta. Sitähän me kaikki haluamme viestiä, vai mitä.
Ollaan ylpeästi äitejä, kiitetään omaa isänmaatamme että saamme elää ilman halveksuntaa vaikka yksinhuoltajia ollaankin. Pienelläkin rahalla pärjää jos menot saa ruuvattua pieneksi. Elämä, terveys, opiskelu, sitä me saamme ilmaiseksikin.
Edellinen viesti kannattaa lukea ajatuksella, lopettaa katkera ruikutus ja antaa lapselle mahdollisuus myös toiseen vanhempaan.
Minä hankin molemmille lapsille vaatteita joka kuukausi jotka saavat äitinsä tykö mukaan. Olen ostanut tälle kesälle rullaluistimia, kitaran harrastuksiin rahaa käyttövaraksi kun lähtevät ulkomaille äitinsä ja isäpuolen kanssa mutta mikään ei riitä sille akalle. En tajua millä oikeudella se hankaloittaa minun lkasten tapaamisia.
Mielestäni olen hyvä isä. ollut jo avioliittossa. Jäin aina lasten tykö kotia kun sairastivat, kuljetin harrastksiin, pelasin illat heidän kanssaan ja rakastan heitä enemmän kuin kukaan voi ymmärtää. Sitten akka häipyy yhtäkkiä sillä välillä kun olin työhön liittyvällä kurssilla viikonlopun. Vienyt lapset minulta. En siihen mennessä ole ollut äivääkään erossa heistä. ette usko kuinka olin järkyttynyt kun tulin kotia. Talo tyhjä, lapset poissa, perhe poissa. Oli muuttanut uuden miehen tykö. Olen katkera lapsista myönnän sen. Ex-vaimo ei haittaa vaikka meni. Elän nyt uudessa suhteessa jossa saan tasa-arvoista kohtelua puolisoltani ja hänkin rakastaa lapsiani.
Pointti oli se että mielummin ottaisin lapset useammin tyköni jos vain saisin. maksan tietenkin elarini joka kuukausi mutta mielummin piettäisin enemmän lapsiini yhteyttä. Lapset viihtyvät meillä mutta eivät uskalla äitilleen sanoa että haluavat tulla useammin. viimeksi kun pyysivät niin äiti sanoi puhelimeen (kaiutin oli päällä) että äiti on nyt vähän pettynyt teihin kun tollaista kysytte.
Eli en tunne olevani tasa-arvoisessa asemassa ex-akan kanssa vaikka on yhteishuoltajuus. Sosiaalitoimiston kautta olen yrittänyt sovitella asioita mutta ex-akka kääntää vaikka mustan valkoiseksi jos haluaa. Ja jostakin kumman syystä sosiaalitoimisto ei voi ymmärtää miksi haluaisin nähdä lapsiani useammin. Aivankuin min ujlla on oikeus nähdä lapsiani vain sen pakollisen määrän kun isien pitää nyt nähdä vaan lapsia. Ei ne sosiaalitoimistossa ymmärrä sellaista että isällä voi oikeasti olla läheinen suhde lapsiinsa.
Joop eli niin kuin otsikosta voi jo päätellä kysymys kuuluu: kuinka usein näet lapsiasi?
sopimuksen mukaan vain joka toinen viikoloppu vaikka asuvat ihan lähellä. mutta kun ex saa jotain päähänsä niin on mennyt kuukausia ja jopa puoli vuotta etten ole nähnyt lapsiani ollenkaan. sossu käskee vaan joustaa niin kyllä se tilanne taas paranee. ex saa ietyin väliajoin päähänsä että lapset ei halua nähdä minua ja ei voi pakottaa lapsia tulemaan jos ne ei halua. En saa itse kysyä lapsilta asiasta koska se ahistaa niitä. Kuitenkin lapset itkevät aina tullessaan kun on ollut niin kova ikävä.
Ei voi vain ymmärtää.
Sattuipa kerran kaupassa että näin nuoremman poikani tulevan vastaan äitinsä kanssa. Poika alkoi hyppimään ja lähti juoksemaan kohti. Äiti vetasi hupusta ja kielsi jyrkästi. Silloin ei kuulemma ollut isän tapaamisoikeus. Kuvitelkaa. Jos oma lapsesi tulisi kaupassa vastaan niin sille ei saa mitään puhua.
On surullista että ex-vaimosi käyttäytyy noin. Lasten puolesta tulee surullinen olo. Minun ex-mieheni asuu muutaman kilometrin päässä mutta hän ei halua tavata lapsia kuin hyvin, hyvin harvoin. Vuoden aikana olleet isällään yötä muutaman kerran. Lapst haluaisivat tavata häntä tiheämmin mutta isällä paljon kaikkea muuta ja ei aikaa lapsille. Minä olisin onnellinen jos tapaisi lapset edes joka toinen viikonloppu mutta ei kiinnosta niin tiheät tapaamiset. Mieluummin n. joka toinen kuukausi muutama tunti ja mielellään niin, että vain vanhimmat lapset paikalla. Nuorimmaisesta on liikaa vaivaa...
Miehelläni on edellisestä avioliitosta 9 ja 10 v lapset. Tapaisimme heitä mielellään säännöllisesti.Tapaamisoikeus on tietysti lapsilla ja tietysti isäänsä. Joku hyppii jo siellä "älä puutu nyksä, kun et mitään ymmärrä". Olen lasten isän tuleva aviovaimo ja surullinen tilanteesta. Välimatkaa on 200 km, joten ennakkosopiminen on tarpeen. Mutta eihän tämä käy katkeralle ex-vaimolle. Hän on lykännyt milloin milläkin tekosyyllä tapaamissopimuksen tekoa. Seuraavana olisi haaste edessä. Sittenkin hän voi tehdä kiusaa ilmoittamalla, että "lapset ei halua". Lasten isä on normaali,terve suomalainen mies, tuli petetyksi avioliitossa, maksaa elarit,kaipaa lapsia. Nyt tilanne on ollut se, että "lapset sopivat milloin isäänsä tapaavat". Olikin toiminut niin kauan, kun isä löysi minut. Eli onko vika minussa ? Olen lapseton, mutta hoitanut säännöllisesti sukulaislapsia ja työksenikin. Muutaman kerran lapset ovat olleet meillä, kaikki meni ok. En tyrkyttänyt itseäni, mutta olin käytettävissä. En ole omimassa lapsia, sen verran on elämän kokemusta ja ex-äitipuolen ura. Onko vika sitten lasten äidissä ? No,ei. Hän varmasti haluaa lastensa parasta "saatte itse päättää". Itse päättäminen asettaa usein lapset ristiriitaiseen valintatilanteeseen: viikonloppu iskän luona vai kaverit ja äidin herkut kotona.Lapset ovat siistejä, hyvin hoidettuja ja ymmärtävät puhetta, eli heillä on hyvä äiti.Onko vika lasten isässä, joka ei lyö nyrkkiä pöytään: joka toinen viikonloppu tänne ? Jolloin lapset "pakotettaisiin". Onko vika lastenvalvojassa, joka ei maailman nopeimpia ole ? Missä vika ? "vanhempien riitaisissa väleissä". Ketkä kärsivät? lapset ja kaikki.
Vika on siitä, ettei ole selkeitä pelisääntöjä, mitä noudattaa. Ainakaan se ei ole oikein, että lapset päättävät miten edetään. (Oikeudessakin vasta lasten ollessa 12v, lapsen mielipidettä kuunnellaan.)
Tärkeintä on todeta, että kukaan ei ole syyllinen vaan tärkeintä on löytää ratkaisu.
On kohtuutonta antaa valtaa ja vastuuta tapaamisista lapsille. He voivat käyttää tilannetta hyväkseen, kiukutella ja kiristää tahtomattaan: Tuun, jos siellä on sitä ja sitä, Lähen sinne, kun en saa tahtoani läpi täällä. Ja loppupelissä pahoittavat mielensä, kun eivät voi olla kahdessa paikassa yhtä aikaa. 12-vuotias tajuaa jo pidempiä aikajänteitä, kuin mennäänkö tänään huvipuistoon. Tärkeää olisi, että lapset tuntisivat, että molemmat vanhemmat välittävät heistä. Mikä on kaiken kiistan keskellä varmasti vaikeaa.
Tsori karkea kielen käyttö, mutta ei saatana voi ymmärtää mitä liikuu tuollaisen äidin päässä.
Mikä ihme saa jotkut akat katkeroitumaan niin, että sumeilematta käytetään lasta lyömäaseena isää vastaan.
Ja sosiaalihuollossa ei nähdä miten asiat oikein on,vaan sama meno jatkuu aina vaan vuosikymmenestä toiseen.
Vaikka itsellä on asiat tapaamisten suhteen ihan ok (ainakin vielä), niin perkele että laittaa näkemään punaista tuollaisista jutuista lukeminen.
Etäisät ovat koko ajan kuin ehdollista tuomiota kärsimässä.
Jos lastesi äiti vetää herneet nenään ihan mistä vain, niin rangaistuksena hän voi langettaa isälle lasten menetyksen.
Lasteni äiti vaan selittää sossulle että hän koko ajan joutuu joustamaan ja yrittämään tsempata mutta exmies tekee kaikki niin vaikeaksi. Yritin sanoa että en minä vaikeaksi asiaa tee vaan yritän Vain nähdä lapsiani, koska ne ovat minulle tärkeitä. Onko se oikeasti liikaa pyydetty?
Päivä päivältä ihmettelen mitä ihmettä näin koko akassa. Lapsista olen kiitollinen hänelle mutta mikä saa ihmisen muuttumaan tuollaiseksi piruksi. Itse hän tätä halusi. Löysi uuden ja vielä kolmannenkin jolle on nyt paksuna. Itselleen hän vain hallaa tekee mielestäni. Vanhempi poika on jo alkanut kyseenalaistamaan monia asioita ja epäkohtia esim. miksi hän ei saa antaa isälle puhelinnumeroa?
Alussa oli aivan hirveää kun akka vei lapset ja ne tuli ensimmäisen kerran minun tykö niin kyseenalaistivat sen olenko vielä heidän isi kun uudessa kodissa oli uusi isi. Akka esitellyt samana päivänä kun muutti pois minun tyköäni sen miehen tykö että mies on uusi isä. Ja kun uusi isä lahti kävelemään niin uusi mies oli taas uusi isä. Kumma kun ei sopinut tapaamisia lapsille tämän isä nro. 2:n tykö :)
Ja sitä ihmettelen että kun ex-akka ei pärjää ja osaa käsitellä nykyisiäkään lapsia ja joutuu kokoajan tsemppaamaan niiden kanssa niin tekee vielä lisää niitä?
siitä, että lapsilla on leipää pöydässä, vaan siitä, ettei oikein meinaisi olla. Ja kun tekee jo tiukkaa, että on edes sitä pöytää tai asuntoa, missä pöytää pitää. Totta kai lapsi on tärkeämpi kuin raha, mutta jos rahaa ei ole, niin ei ole kohta lastakaan. Ja toisaalta, jos olisi rahaa sen verran, ettei tarvitsisi uhrata valtavasti energiaa siitä stressaamiseen, niin olisi enemmän aikaa ja energiaa sille lapselle.