vuosia vuosia tää oli mun unelma.sellanen josta vaan enää loppuvaiheessa haaveilin..aattelin aina et jos ikinä ikinä saisin tietää että mun sisällä kasvaisi lapsi,millään muulla ei olisi enää ikinä' väliä..
nyt sitten olen raskaana,ivf:n ansiosta vihdoin.. mutta pelkään yhä..pelkään jopa enemmin kuin ennen.. jotenkin tää pelko on niin vaikea selittää.niinkuin kuoleman pelko paitsi etten pelkää kuolemaa.loputtomuuden pelko??kaikki katoaa.hajoaa ..häviää. mikä sana osuisi parhaiten kuvaamaan särkynyttä mieltäni. palaa taas takaisin sellaiset ajatukset kuin että miksi ostaa uusia vaatteita kun kuitenkin kohtsillään olen täältä poissa..kaikki talon ostohaaveet nousi pintaan alkionsiirron jälkeen,nyt tuntuu et onko viisasta??joku vie sen kun minusta aika jättää kuitenkin kohta. millä tästä pääsee pois?? mieheni yrittää auttaa kaikessa parhaansa mukaan,minä vaan olen ja mietin ..miten lohduttoman lopullista kaikki on.tarvisin ammatti apua..vai voisiko se vauvan oottaminen herkistää näin pahasti..jospa korjaantuisi vielä. onko kellään vastaavaa oloa ollut??
nyt sitten olen raskaana,ivf:n ansiosta vihdoin.. mutta pelkään yhä..pelkään jopa enemmin kuin ennen.. jotenkin tää pelko on niin vaikea selittää.niinkuin kuoleman pelko paitsi etten pelkää kuolemaa.loputtomuuden pelko??kaikki katoaa.hajoaa ..häviää. mikä sana osuisi parhaiten kuvaamaan särkynyttä mieltäni. palaa taas takaisin sellaiset ajatukset kuin että miksi ostaa uusia vaatteita kun kuitenkin kohtsillään olen täältä poissa..kaikki talon ostohaaveet nousi pintaan alkionsiirron jälkeen,nyt tuntuu et onko viisasta??joku vie sen kun minusta aika jättää kuitenkin kohta. millä tästä pääsee pois?? mieheni yrittää auttaa kaikessa parhaansa mukaan,minä vaan olen ja mietin ..miten lohduttoman lopullista kaikki on.tarvisin ammatti apua..vai voisiko se vauvan oottaminen herkistää näin pahasti..jospa korjaantuisi vielä. onko kellään vastaavaa oloa ollut??
Vastaukset 6
Vanhimmat
olin aiemmin iloinen,huumorintajuinen,tosi mukava ja jengin keskipiste..kun sain tietää lapsettomuudestani,hajosin totaalisesti.nyt vimpot 10v olen ollut kuin eri ihminen.kaikki vuosia sitten tuntemani ihmiset ovat sanoneet että mitä minulle on tapahtunut??millon oon viimeksi nauranut ääneen??en muista edes itsekään.. häpeän itteeni ja tunnen olevani zombie tässä "terveiden" maailmassa.ihan jo kaikkien asioiden takia ja lapsettomuus oli vimppo niitti kaikelle.mikään vaan ei kohdallani ole onnistunut oikeestaan koskaan.
kuvauksesi perusteella. Ota asia puheeksi neuvolassa, jos käyntiin on pitkä aika, soita sinne ja kerro asiasi!!
Kyllä lapsettomuus masentaa ihan ketä tahansa ja osa meistä sairastuu kunnon masennukseen, on se niin rankka tie kävellä.
neuvolasta sitten varmasti ohjaavat eteenpäin. Toisaalta jos et halua neuvolantädille puhua niin soita suoraan joko perheneuvolaan tai mielenterveystoimistoon niin osaavat ohjata sinut eteenpäin. Joihinkin paikkoihin tarvitaan lääkärin lähete, mutta kyllä he sen sinulle sitten kertovat.
Kyllä niin tutulta kuullostaa tuo alakulosi.Minulla nuoruusiässä ajautuminen väärään seuraan laukaisi erittäin vaikean kriisin ja siitä seurasi sellainen särkyminen että sitä on vuosienkaan päästä vaikea kenellekkään edes kuvata.Sittemmin minua hoidettiin depressio diagnoosilla, mutta tämähän on vain lääketieteellinen termi ja auttaa vain esim. terapiaa haettaessa.
Voisiko olla niin, että kohdallasi lapsettomuus on laukaissut jonkinlaisen depression?Oli sitten niin tai näin, itse voin ainakin suositella psykologin kanssa keskustelemista, heillä on ainakin useimmiten paras ammattitaito tunne elämän ongelmissa.
Minä sain sitten myöhemmin lapsettomuushoitojen kautta lapsen ja kävin hoitojen aikana keskustelemassa psykologin kanssa. Pelkäsin masennuksen uusiutumista, mutta kaikki meni joka tavalla tosi hyvin.
Itse kyllä harkitsen tarkoin missä ja kenelle avaudun syvimmissä tunteissani.Senverran monimutkainen vyyhti ihmisen mieli on, että auttaminen vaatii todella ammattitaitoa.
Onnea sinulle raskaudesta ja toivon että löydät itsellesi sopivan henkilön, jonka kanssa keskustella.
onhan tässä jotain tehtävä ennekuin laaksahtaa lopullisesti.. kasvimaa ja luonnossa touhuaminen vie ajatukset hetkeksi poies mutta sisälle tullessa palaa taas masis olo.. koitan tässä jaksaa hakeutua johonkin..ei näinkään voi mennä.. onneksi maha jatkaa kasvuaan ;")
vastaava tilanne mutta ilman kasvavaa mahaa..toivottavasti jaksat iloita jossakin vaiheessa raskaudestasi. hoitoa kannattaa hakea, ei mielen ongelmatkaan häviä itsestään kuten ei muutkaan sairaudet.