>>Jos jotkut seikkailuhaluiset henkilöt meidän aikanamme ovat yrittäneet panna toimeen noita keskiaikaisia maagillisia menoja, ovat ne ihmeekseen huomanneet, että niissä on paljonkin todellisuuspohjaa. Minun luokseni tuli kerran eräs Suomen kansalainen, joka kertoi olevansa äärettömässä vaivan tilassa: hän oli noudattanut „Mooseksen 6:nnen ja 7:nnen kirjan” neuvoja, oli koettanut manata henkiolentoja näkyviin ja saamaan valtaa niiden yli. Hänen kävi sillä tavalla, että hän sai nähdä jotain, josta hän ei edes uskaltanut kertoa. Mutta seurauksena oli, ettei hän enää päässyt manaamistaan hengistä vapaaksi, ne olivat nyt aina hänen kintereillään, ahdistivat häntä, vetivät hänestä kaiken voiman, niin ettei hänellä enää ollut rauhaa ei päivällä eikä yöllä. Unettomuus veisi häneltä viimein järjen. Hän ei tiennyt, mitä tehdä. Sanoin hänelle: „Teidän tietämättömyytenne, varomattomuutenne ja taitamattomuutenneko yksin sai tämän aikaan? Oliko teillä muuten puhtaat tarkoitukset, kun rupesitte näitä temppuja harjoittamaan, olitteko totuudenetsijä, halusitteko tietää henkimaailman olemassaolosta, jotta sitten voisitte auttaa toisia uskoon, tultuanne itse ensin vakuutetuksi? Halusitteko edes auttaa manaamisellanne toista henkilöä?” Silloin hänen täytyi myöntää, että hän kyllä oli koettanut noudattaa kaikkia neuvoja ja olla varovainen, mutta että hänen tarkoituksensa oli itse päästä rikkaaksi, koska oli kuullut, että luonnonhaltiat kykenisivät tuomaan manaajalleen kultaa. Kyllä hän samalla ajatteli, että jos saisi paljon kultaa, auttaisi sillä köyhiä.
”Niin tietysti”, sanoin, mutta en voinut olla hymyilemättä sydämessäni, sillä tällä tavalla ihmiset keskiajalla usein ajattelivat: „tahdon tulla rikkaaksi sitä varten, että voisin auttaa köyhiä”. Psykologinen itsepetos! Jos ihminen, joka ei köyhänä ole koettanut auttaa toisia, äkkiä tulee rikkaaksi, ei hän silloin muista toisia. Rikkaus tuo hänen luokseen uusia viehätyksiä ja houkutuksia, ei hän ajattele köyhiä ihmisiä muuta kuin joskus omantunnon pakosta, omaa menestystään ja huvitteluaan hän ajattelee. Minulle oli tämä niin tuttua kokemuksesta ja tutkimuksistani, että sanoin onnettomalle miesparalle: „Se oli oma virheenne, se oli sielullinen lankeemus, ja teidän täytyy miehenä kestää seuraukset. Te kutsuitte kohtaloanne ylitsenne, ette osannut temppuja tehdessänne hillitä ja hallita luonnonvoimia, jotka manasitte esiin, vaan jäitte kuin puoliväliin, kun ette ollut itsenne herra, ette varma vaikuttimenne puhtaudesta ja epäitsekkyydestä. Epävarmuus itsenne suhteen oli suurin vaaranne. Ei saa heittäytyä tekemisiin yliluonnollisten voimien kanssa, jos ei ole siveellisesti täysin varma itsestään. Jos on toisessa tai toisessa suhteessa arka, jos täytyy myöntää sisimmässään, että voisi langeta houkutuksille alttiiksi, niin varjelkoon kaitselmus ryhtymästä magiaan. Silloin joutuu pahojen henkien käsiin ja kaivaa haudan itselleen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että on täydellinen valta oman itsensä yli, voi ruveta turvallisesti harjoittamaan magiaa ja ryhtyä tekemisiin yliaistillisten voimien kanssa.”
”Niin tietysti”, sanoin, mutta en voinut olla hymyilemättä sydämessäni, sillä tällä tavalla ihmiset keskiajalla usein ajattelivat: „tahdon tulla rikkaaksi sitä varten, että voisin auttaa köyhiä”. Psykologinen itsepetos! Jos ihminen, joka ei köyhänä ole koettanut auttaa toisia, äkkiä tulee rikkaaksi, ei hän silloin muista toisia. Rikkaus tuo hänen luokseen uusia viehätyksiä ja houkutuksia, ei hän ajattele köyhiä ihmisiä muuta kuin joskus omantunnon pakosta, omaa menestystään ja huvitteluaan hän ajattelee. Minulle oli tämä niin tuttua kokemuksesta ja tutkimuksistani, että sanoin onnettomalle miesparalle: „Se oli oma virheenne, se oli sielullinen lankeemus, ja teidän täytyy miehenä kestää seuraukset. Te kutsuitte kohtaloanne ylitsenne, ette osannut temppuja tehdessänne hillitä ja hallita luonnonvoimia, jotka manasitte esiin, vaan jäitte kuin puoliväliin, kun ette ollut itsenne herra, ette varma vaikuttimenne puhtaudesta ja epäitsekkyydestä. Epävarmuus itsenne suhteen oli suurin vaaranne. Ei saa heittäytyä tekemisiin yliluonnollisten voimien kanssa, jos ei ole siveellisesti täysin varma itsestään. Jos on toisessa tai toisessa suhteessa arka, jos täytyy myöntää sisimmässään, että voisi langeta houkutuksille alttiiksi, niin varjelkoon kaitselmus ryhtymästä magiaan. Silloin joutuu pahojen henkien käsiin ja kaivaa haudan itselleen. Ainoastaan siinä tapauksessa, että on täydellinen valta oman itsensä yli, voi ruveta turvallisesti harjoittamaan magiaa ja ryhtyä tekemisiin yliaistillisten voimien kanssa.”
Vastaukset 17
Vanhimmat
Liekö ollut aivan todellinen tuo tarinasi... Mutta haluan uskoa siihen.. Itse en vielä ole löytänyt syytä henkien manaamiseen mutta ehkä se on edessä... toisaalta jos tuo oli temmattu päästä niin trolleja emme tänne kaipaa...
Pol
Teosofia kuuluu peruslukemistoon. Nyt nopsaan opiskelemaan Pekka Ervastin, Rudolf Steinerin, H.P.Blavatskyn ja kumppaneitten ajatuksia hop, hop!
Aloita vaikka Blavatskyn opuksella "Unveiled Isis". Tutustu Idän Tähden järjestöön ja sitten lukaise koko Krishnamurtin tuotanto. Siitä se lähtee... ;-)
Krishnamurti on minustakin jees häiskä, mutta eikö voitaisi jo antaa sen Matami Blavatskyn olla? Siis ihan vakavasti, mihin sitä Blavatskyä oikein tarvitaan? Eihän sen jutuissa ole yhtäkään omaa ajatusta jonka joku toinen ei olisi ennen häntä sanonut paljon paremmin, eikä niistä sen kirjoituksista ymmärrä mitään, ja se käsitti kaikki itämaiset jutut ihan päin helvettiä koko ajan. Blavatsky oli okkultismin popularisoija ja turha poseeraaja, jonka jutut ovat aivan yliarvostettuja, plagiaatteja ja soveltuvatten paremmin okkult-salaliitto roolipeliseikkailuiden lähdemateriaaliksi kuin vakavaksi pohjaksi oikealle maagiselle työlle. Yksisilmäiset hyytelömaiset Atlantiksen juurirodut my ass! Tosin jos okkultismin historia itsessään kiinnostaa vain historiana niin tietysti Blavatskyn vaikutus on ollut suuri, mutta vakavalle syvyyksien luotaajalle kyllä suosittelisin jo ensimmäisestä päivästä lähtien vakavasti otettavampaa lukemista.
Ehkäpä minulla on sitten sinun iässäsi aikaa lukea nuo kaikki teokset... Mutta tällähetkellä opiskelu vie kaiken... yössä ehtii nukkua juuri ja juuuri kolme tuntia.. joten anna anteeksi nuo pikku aukkoni...
Pol
En ole minäkään 20 vuoteen lukenut oikeastaan yhtään mitään... Siis tältä saralta. Kaikki nämä jutut juontaa sieltä kun olin alle parikymppinen. Sen jälkeen kaikki lukeminen onkin liittynyt enemmän tai vähemmän omaan opiskeluun. Tosin opiskelu on kivaa lukioon verraten, koska tietää mitä tekee ja mihin se johtaa - ehkä.
Lukio oli pakollinen, mutta kiinnostuksen kohteet oli muualla. Siis lukion matikkaa en ole sen koommin tarvinnut mutta elämänkatsomukseni ansiosta elän nyt onnellista ja mielenkiintoista elämää.
En missään nimessä kehota sinua nyt lyömään koulutyötä läskiksi. Lukio on hyvä pohja mille vaan. Mutta... keski-ikäiset aikuiset (jollainen itsekin olen) luovat miellellään erilaisia putkia joita myöden elämässä pitäisi edetä. Ainoa oma ratkaisu on sitten se, minkä putken haluat valita.
Ajattelemalla massasta poikkeavalla tavalla teet erilaisia - omia - ratkaisuja. Tästä syystä mielestäni filosofia ja uskonnot (elämänkatsomuksena) ovat tärkeitä silloin kun ne kiinnostavat, koska ne auttavat sinua tekemään omat henkilökohtaiset valintasi.
Liityin tuohon "Koulukaverit.com:iin" ja sieltä on ollut mielenkiintoista katsoa mitä vanhoille luokkakavereille on tapahtunut. Mielenkiintoista mutta masentavaa. Aika moni on ajanut onnensa ohi...
No Helluhan oli niin kahjo kaikkineen että herätti mielenkiintoa ainakin minussa. Ristiriitainen persoona toi säpinää muuten pölyiseen aatteeseen. Itse en tosin pane paljoakaan painoa kenenkään teosofin jutuille. Pääasia on itse idea.
En voi kyllä hymyilemättä lukea Ervastinkaan kirjoituksia. Naivia, valopäistä mutta kuitenkin niin rehellistä. Tekee aina hyvää, kun yrittää pehmentää omaa keski-ikäistä kyynisyyttään uppoutumalla valopäisiin opuksiin.
Joku on opettanut että pitää olla kriittinen. Usein tuohon kriittisyyteen kuuluu myös kyynisyys. Se luo ikäänkuin älykkään vaikutelman kun pystyy samaan aikaan olemaan sekä kriittinen, kyyninen että ironinen. Syyllistyn tähän itse koko ajan.
Toisaalta huomaan että tuostakin omaksutusta roolista tulee pakkopaita. Tiedän ihmisiä, jotka ovat kehittäneet itsestään niin fiksuja ja kriittisiä etteivät pysty enää lainkaan esimerkiksi parisuhteeseen. Ovat jääneet kahdestaan fiksuutensa kanssa. Siksi pitää lukea valopäitä kuten Blavatsky...
Minullekin lukio on pakollinen valinta tulevaisuutta ajatellen. Aion pyrkiä yliopistoon lukemaan historiaa ja filosofiaa. Minusta tulee näet historianopettaja. Ainakin toivon niin. haluaisin lukea myös hepreaa, latinaa ja opiskella arabiaa ja hieroglyfejä... mutta kielelliset lahjani tuskin tulevat riittämään. Yliopistoon pääsykin on vaakalaudalla juuri kielipääni heikkouden takia... Ehkä minusta tulee vain joku nuhruinen taiteilija sillä taide kuuluu vahvuuksiini historian ja filosofian ohella... Kuinkahan vaikeaa on päästä opettajaksi...
t. Pol
Minä olen itse nuhruinen taiteilija. Töitäkin pitäs tehdä kovalla kiireellä, mutta tämä höpöttely on hauskempaa ;-) Ei iske nyt oikein inspiraatiot.
Menen ensi viikolla taas vetämään seminaaria sisältötuotannosta ja tästä nuhruilusta, joten kyllä noita omia vahvuuksiaan voi yhdistellä monin tavoin.
Opettamaan kyllä pääsee, jos vain pötkii kyllin pitkälle omassa jutussaan.
Siis hauskaa kun ajattelen millainen opettaja minustakin sitten joskus tulee... Kaikki tuntemani historianopettajat ovat pukeutuneet pukuihin tai jotenkin vanhanaikaisesti... Luultavasti minua ei hyvällä silmällä kasottaisi työhaastatteluissa... Kai taiteilija heijastaa pukeutumisellaan sieluaan... Olen kyllä siisti mutta näytän kuulema saatananpalvojalta... (miten saatananpalvojan muka tunnistaa pukeutumisen perusteella)... Mutta kai mustat vaatteet ja mustat pitkät hiukset ovat pahasta... Kaiken huipuksi kaulaani koristaa ankh-risti, jonka nähdessään äitini alkoi rukoilla että kääntyisin saatananpalvojan polultani... No 5 minuutin jälkeen (siis kun olin saanut ankh-ristin merkityksen ja käyttötarkoituksen selitettyä ja siinä samalla palan Egyptin historiaa) äiti oli jo ylpeä korustani... Että näin outoja osaavat olla vanhemmat... No ei meillä äidin kanssa muutenkaan hyvät välit ole... Olen muka aina ollut kaiken riidan aiheuttaja... Oli minun vikani että vanhempani menivät naimisiin (ovat eronneet) ja se että pikkuveljeni ei jaksa kiinnostua opiskelusta johtuu minun huonosta esimerkistäni... Outoa vaan että kun olin veljeni ikäinen keskiarvoni oli 9,1... ei kehuttava mutta ei tuo kyllä mielestäni huonoa esimerkkiä ole... Aina on keskiarvoni kuitenkin ollut yli 8,5...
No niin... anteeksi kun harhauduin kertomaan ihan typeriä, mutta jotenkin vaan luisuin pois asiasta... Ja tuo nuhrukerho olisi mahtava idea :D Minkäs sortin taiteilija sinä olet? Itse olen enemmän lyijykynäpiirrostelija ja aquarellien käyttäjä (ei varaa öljyväreihin)... Ja noita grafitti-tyyppisiä pieniä piirroksia on tullu tehtyä nykyisen ajanpuutteen vuoksi aika paljon...
Oletkos muuten yiopiston käynyt kun ajattelin kysyä että pitäisikö minun kirjoittaa myös saksa jotta pääsisin helpommin sisään? Saksa tökkii kyllä aika pahasti eikä ole oikein intressejä pitkittää valkolakin saantia... Mutta pakko kai se on lyhyenä kirjoittaa, sillä pitkää en edes harkitse yrittäväni ellen koe jotai "valaistumista" saksan kieliopin osalta... :D
Mutta eiköhäntämä tältä erää riitä... :D
Pol
- oli se, että hän esitteli suomalaisille kaukoidän uskontoja niin hyvin kuin 90 vuotta sitten oli mahdollista.
Mutta oo härregyyd, en kestä näitä 1900-luvun alkuun jämähtäneitä teosofifossiileja, jotka yhä esittelevät näiden blavatskien ja besanttien ja ervastien horinoita ikäänkuin ylhäältä annettuna evankeliumina, johon ei ole mitään lisättävää!
Muutamat heistä eivät ole edes huomanneet, että heidän kultapojunsa Jiddu Krishnamurti lähti omille teilleen jo 80 vuotta sitten...?
Viimeinen jonka muistan julkisuudessa kertoneen diggailevansa teosofiaa oli Heidi Hautala joskus kauan sitten.
Blavatskyn opeista en niin perusta, mutta jos kaikki se mitä kerrotaan hänen henkilöhistoriastaan on totta, niin sellaisia mimmejä me kaivattaisiin tänne nykyäänkin.
Oletkos lukenut sen Ervastin "joutsenlaulun", jossa seikkailee muuan professori Kotka matkallaan New Yorkiin? Opus on niin naiivi että tulen väistämättä hyvälle tuulelle sitä lukiessani.
Okei. Ei pilkata enempää teosofeja. Joka tapauksessa heidän panoksensa on sen verran merkittävä, että mielestäni heidät pitäisi tietää edes niminä, kun keskustellaan uskonnoista ja okkultismista.
Ervast oli ennen kaikkea kristillinen mystikko. Kannattaa lukea hänen elämäkertansa, ennen kuin lähtee kovin mollailemaan..
www.aikainviisaus.net/foorumi
Kiitos. Joka päivä oppii.
Tänään erityisesti...
Päädyin spirituaaliselle tielleni nimenomaan Ervastin ja teosofien kirjoja lukien... Siitä on jo iät ajat kun viimeksi E:n kirjoja luin, mutta vanhana Atlantis- ja ancient astronaut -diggarina olin tietysti eniten lääpälläni hänen Kalevalan avain -teokseensa. (Eipä siinä mitään uhvomiehiä vilahdellut, mutta Atlantis kyllä löytyy siitä.)
Ervastista arvostan hänen humaania moraalisuuttaan. En tiedä millainen hän oli ihmisenä, mutta ainakin hän oli yksi niistä jotka tajusivat(?) että henkinen kasvu on vähän eri asia kuin kaikenmaailman papeille pokkurointi ja temppeleissä juoksentelu. Siis hyvin paljon sisäisempi juttu kuin mitä eksoteerinen itsestään suurta mölyä pitävä uskonnollisuus sallisi.
Vasta myöhemmin luin Blavatskyn kirjoja. Olihan niissäkin sitä Atlantista, mutta se vähän tökki kun suurin osa kirjoista oli pelkkää räksytystä joitakin never heard of -professoreita vastaan... Lisäksi, niinkuin joku taisi mainita, ne hänen juttunsa löytyvät kyllä sieltä sun täältä ympäri maailmaa. Ja jos halutaan todellista tietoa, kannattaa kai aina mennä vanhimman lähteen tykö!
Omassa elämässäni olen päätynyt suhtautumaan erittäin nihkeästi kaikenlaisiin auktoriteettihahmoihin, ja minua yksinkertaisesti yrjöttää se miten jotkut laukkaavat etsimässä Suurta Gurua... Pitäisikö meidän olla vielä aikuisinakin jotain taaperoita, jotka menevät toisten oppi-isien helmojen alle piiloon heti kun asiat menevät vähänkin monimutkaisiksi? Sitten lainaillaan "pyhiä tekstejä", vedotaan että se ja se sanoi niin ja näin... Ou mai. Olisi hyvä ajatella vähän itsekin.
On hyvä että meillä on nämä kaikki originellit pärsyynat paapottamassa kirjakaupalla, ja saa niistä aikansa jotakin. Mutta sitten apupyörät pitää hylätä ja huristella omin voimin.
Ennenkaikkea: KAIKKI ON KÄYTTÄMISTÄ VARTEN. Kannattaa mennä vaikka uskovaisten tai saatananpalvojien tai skeptikkojen tai kenen hyvänsä tykö, jos se vain jotenkin hyödyttää. Mutta sitten matka taas jatkuu.
Matka jatkuu... Aika hyvä!
Jostainhan tuo matka on kunkin aloitettava. Usein vain säälittää, kun samoja ajatuksia tullaan toistamiseen ja toistamiseen kyselemään tai esittämään jopa omina ideoina.
Tulee mieleen tuo "olen 14-v. wikka ja haluisin sanoo et mä oon ihan superisti tässä ollu mukana about viis vuotta, joten kertokaa pliiz kaikki wikkast".
Siis että aikansa kutakin, mutta kutakin oma aikansa. (Aika hyvä, vaikka ite sanonki. Vai Oliks toiki jostain. Vittu kun ei voi olla varma edes omista ajatuksistaan.)
Omatkin aivot on tietty keksitty ja niillä luodaan oma maailmankuva, mutta on pelkkää ajanhukkaa keksiä polttomoottoria uudestaan kun muut on sen jo tehny.
"Ainoastaan siinä tapauksessa, että on täydellinen valta oman itsensä yli, voi ruveta turvallisesti harjoittamaan magiaa ja ryhtyä tekemisiin yliaistillisten voimien kanssa."
Kysymys Ervastille: Jos minun täytyy täydellisesti hallita itseni, niin kumman meistä pitää ryhtyä alistajaksi?
Apua, pääni halkesi!