Äitini (77v.) elää yksin ja terveys on alkanut reistailemaan (verenpaine,vatsa). Tarjoan apua mutta mikään ei tunnu kelpaavan. Asun n. 400km päässä äidistäni ja veljeni asuu n. 3km päässä ja hänellä on omat ongelmansa, auttaa kyllä äitiä. Äiti pystyy suoriutumaan päivän askareista. Olen miettinyt josko saisin hänen myymään asuntonsa ja muuttamaan palvelutaloon vain mitä ne nyt ovatkaan tai sitten jos joku kävisi hänen luonaan tai mitä, olisiko jollakin jotain ehdotuksia? Haluaisin, että hän tuntisi olonsa turvalliseksi sen lisäksi, että soitan hänelle jokapäivä. Vaikka hän sanoo, että hänellä on ystäviä niin veikkaan, että yksinäisyys ja varsinkin se iltaisin on ongelma. Hän ei halua käydä kerhoissa, hän kävi kuntosalilla mutta lopetti sen koska se tuntui liian raskaalta. Toivoin, että olisi jatkanut koska se onerityisen tärkeää ikääntyneelle. Ja toiseksi hän olisi saanut sieltä myös seuraa. Tuntuu siltä, että kaikki mitä ehdotan on "en minä". Olen soittamassa ko. kaupungin vanhuspalveluun ja kysyn sieltä myös neuvoa mutta olisiko teillä jollakin antaa ns. käytännön vinkkiä tai osaisiko joku näin lyhyen kuvauksen avulla kertoa, että mitä voisin tehdä?
Huoli äidistä
Aikuinen tytär
9753
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Äitisi vaikuttaa tietävän mitä itse haluaa. Sitä on tärkeä kuunnella ja kunnioittaa. Kun hän pystyy suoriutumaan jokapäiväisistä askareista, suurta huolta ei ole. Vetäytyminen yksinäisyyteen kuuluu normaaliin vanhenemiseen. Jos se on vapaa-ehtoista, syytä suurempaan huoleen ei ole. Me vanhukset saatamme tarvita ja jopa nauttia siitä.
syy vetäytyä yksinoloon.
Nämä tämän kesän säät ovat kyllä ruokkineet sitä.
Itsestäni sen huomaan,kun aurinkopaistaa olen kuin pyryharakka ja sateella siipi maata laahaten kuljen.
Asunnonmyynti ja hoitopaikka mielestäni huonoin ratkaisu.
Kyllä me vanhukset omassakodissamme haluamme asua viimeiseenasti.
Sitähän nykyisin tuetaan todella paljon.
Pyydä kunnalta kodinhoitajaa paikalle,Äitisi saattaisi avautua vieraalle ihmiselle paremmin.
Ota yhteyttä äitisi kunnan vanhusten hoitoon ja neuvottele sieltä joku seuranta kerta viikossa.
Sitä kautta voi myös neuvotella ruuan saannista, vanhuksilla tuppaa olemaan hyvin yksi puolinen ravinto.
Kodin myynti ei tuossa iässä ainakaan paranna asioita, se on kuitenkin se ainoa turva äidillesi, asua omassa kodissa.
elämän väsymystä tulee itsekullekin,eri i´issä ilmeisesti eroilaista.
Oman kokemukseni kautta sanoisin,ettei oikeestaan hätistelemään voi ruveta ja oma lähimmäinen ei paras auttaja,en ainakaan itse ole tukeutunut omiin lapsiini.Ehkäpä näin ensiksi hänet jos saisi jaksamaan kiinnostua ammatti-ihmisestä,joka kuuntelisi,hän oppisi avautumaan.Siitä se voisi sitten pikkuhiljaa lähteä purkautumaan,olisi edes ihminen,joka kuuntelee.Mutta...mutta,ei väkisin ketään voi auttaa,itsestä se lähtee ja jatkuu sitten,kun ymmärtää,että vain itse voi itselleen tehdä jotain.Mutta se alkuunpääsy...niin...
Suomalainen luonne kun on niin sulkeutunut,jotenkin hävetään esimerkiksi purkaa omaa väsymystään ja yksinoloa,ja liian kauan jos sinnittelee oman "vahvuutensa" kanssa,voi mennäkkin liian pitkälle.Ja sitten jo tosissaan tarvitseekin toisten apua.
Voi kunpa ihmiset oppisivat uskaltamaan olla avoimempia,ei ole häpeä höpötellä mitä mieleen juohtuu,meillä iäkkäämmillä on erityisesti jo oikeus saada olla oma itsemme,kun olemme vastuussa enää vain itsestämme.
No,heitä ihailen ja kunnioitan,jotka jaksavat omaa elinkumppaniaan hoivata.Mutta tulee yksinkertaisesti sellainenkin vaihe,ettei enää jaksa toisten vastuksia ja murheita,on otettava etäisyyttä,että itse jaksaisi ja siihen on myös itse keksittävä keinot.
Usein toitotamme,miten täyttä elämää elämme...niin...mitä se täysi elämä sitten kunkin kohdalla onkaan.
äitisi tuntuu olevan melko hyvässä kunnossa , onhan hän käynyt kuntosalillakin, ehkä kannat liiaksi turhaa huolta.
Mieluimmin kuuntele häntä ja hänen mieltymyksiään, äläkkä missään nimessä ala "holhoamaan" häntä.
Oman asunnon myynti mielestäni olisi virhe, koska hän pärjäilee päivittäissistä asioista. Jospa olet saanut väärän kuvan hänen olostaan.
Epätietoisuuden sijasta pyri tilanteeseen jossa keskustelette mitä hän oikein haluaa muutoksia, vai onko kaikki hyvin, ja pääset itsekkin mielenrauhaan.
Mielestäni 77 vuotias on vielä suht'koht' nuori kymmenen vuoden ajan, ellei mitään pahaa tautia ole rasitteena.
Voit elää elämääsi rauhassa ja muistaa häntä normaaliin tyttären tapaan. Päivittäinen puhelinsoitto ja mahdollisuuksien suoma tapaaminen antavat kuvan tilanteesta ja toiveista. Tulee vielä aika asioiden järjestelyyn ja sekin asianomaisen tahdon mukaan.
Anoppini vielä 94 vuotiaana sanoo lääkärille, ettei halua vuodeosastolle ja pitää oman päänsä asuen palvelutalossa näkövammaisena ja vajaakykyisenä liikkumaan. Järki ja oma tahto pelaavat. Kävimme toisen vanhuksen luona vuodeosastolla ja tulimme tulokseen, että oma asunto on paras paikka vanhukselle niin kauan kuin suinkin siellä toimeen tulee. Olemme rauhoittuneet anopin tahtoon.
Ainoa paha puoli on, että itse vanhenemme samaa tahtia huoltajina. Yli 70 vuotias huoltaa yli 90 vuotiasta.
Eilen tuntui olevan "möykky" sydämen alla tästä asiasta. Mutta mieli huojentui kommenttejanne lukiessa. Puntaroin näitä asioita mielessäni. Sitä vaan ajattelee, että äiti on kantanut huolta minun menemisistä nuorena ja huolehtinut minusta (ja veljestäni). Joten nyt tunnen, että on minun vuoroni. Haluan jo tässä vaiheessa välittää lämpimät kiitokset teille vastanneille.
Muutama vuosi takaperin vanhin tyttäreni myös alkoi "holhoamaan" minua yrittäen järjestää vanhusten taloon.
Aivan tuon "holhoamisen" takia en halunnut lähteä minnekään, Tunnen vieläkin olevani täysin järjissäni ja yksinkin toimeen tuleva.
Menisin kuitenkin nyt mieluusti palvelutaloon mutta kunta ei ota huomioon anomustani. Olen liian nuoriheidän mukaansa.
En ole mikään kovin terve, on sydänsairaus, verenpaine, ym, ym. Myös matka keskustaan on sen verran rasittavan pitkä etten oikein jaksaisi sitä edestakaisin kulkea.
Silloin muutama vuosi takaperin olisin päässytkin mutta kuntaamme on tullut paljon uutta asutusta, siksi ovat palvelutalot täynnä.
eli ,olin töissä koko päiväisesti ,silloin otin kotipalveluun yhteyttä ,sieltä käytiin kartottamassa vanhmpieni tarpeet ,he sai sieltä tarvitsemansa avun , minä kävin työn jälkeen päivittäin vain heitä katsomassa ,en olisi jaksanut tehdä heille koti töitä ,minulla oli oma perhe sekä lapset , se oli aivan hyvä järjestely siihen aikan .